Mikseri.net

#1962 kirjoitettu 13.04.2024 16:54

Alice Cooper - School's Out

Ja riffiä riittää ... Perkule, tämä livepätkä herätti taas sisälläni uinuneen pojanklopin, sen murrosikäisen mitäänymmärtämättömän kapinallisen ... Hyvin Cooper tuon kansankiihotuksen osaa ja muutenkin rockkliseet on bändillä kohdillaan ...

#1963 kirjoitettu 13.04.2024 16:57

Uppe kirjoitti:
Alice Cooper - School's Out

Ja riffiä riittää ... Perkule, tämä livepätkä herätti taas sisälläni uinuneen pojanklopin, sen murrosikäisen mitäänymmärtämättömän kapinallisen ... Hyvin Cooper tuon kansankiihotuksen osaa ja muutenkin rockkliseet on bändillä kohdillaan ...


Kuuluu sarjaan riffit jotka saa suhteellisen nopeasti kuulostamaan suhteellisen autenttiselle pienemmälläkin osaamisella. Tämäkin piti opetella, tietysti.

#1964 kirjoitettu 13.04.2024 17:01

Kuuntelin eilen puolella korvalla uutista jossa kerrottiin, että koululaiset pitivät kyselytuntia maan hallitukselle. Joku haastatelluista tytöistä taisi mainita kysyneensä koulunsa "sienestä" jos kuulin oikein. Epäselväksi jäi oliko kyseessä

1) liian huonoksi rispaantunut taulusieni
2) juhlasalissa muhiva lattiasieni
3) puutavaravarastossa dokaava veisto-opettaja

#1965 kirjoitettu 14.04.2024 07:31

Riffejä kyllä riittää

John Mayall & The Bluesbreakers "You Don't Love Me": https://youtu.be/r_qpC...-

Willie C Cobbs (ja Bo Diddley?) tekemän biisin avaa mukava riffi, jonka löytää kitaran kaulalta hyvinkin helposti. Kappale löytyy ainakin vuoden 1967 "A Hard Road"-älppäriltä. Brittiläisen bluesin korkeakouluksikin mainitussa Bluesbreakersissa soittivat tällä levyllä muissakin yhteyksissä tunnetuiksi tulleet John McVie (b) ja Peter Green (gtr). Kuulin biisistä Suomessakin havaitun jonkinsortin Mayall-buumin aikana paikallisilla lavoilla useampiakin live-versioita ja sehän pisti tietysti hakemaan riffin salat esiin.

Cobbsin originaali löytyy täältä: https://youtu.be/ZsJMf...

#1966 kirjoitettu 14.04.2024 08:01 Muok:14.04.2024 08:03

Sitten riffi, jonka ainakin Hendrix-diggarit tuntevat:

Jimi Hendrix Experience "Stone Free": https://youtu.be/66COu...

Kuulin v. 1966 "Hey Joe"-singlen B-puolella julkaistun kappaleen ensimmäisen kerran Hendrixin kokoelmaälppäriltä "Smash Hits" jonka naapurin Lauri eli Lalli työssäkäyvänä teininä oli hankkinut palkkarahoillaan. Riffi kannattelee koko kappaletta säkeistöjen alla kulkevana hyvin pitkälle. Pitihän tätäkin riffiä yrittää räpelöidä akustisella kitaralla kun muutakaan ei siihen aikaan ollut. "Smash Hits" oli itselleni nuoruusvuosien paras kokoelmaälppäri vaikka en itse sitä omistanutkaan; onneksi Lallille sai aina mennä kuntelemaan musaa kun siltä tuntui.

Jos rytmitys ei mene oikein, lakkaa tämäkin riffi toimimasta.

#1967 kirjoitettu 14.04.2024 16:37

https://www.youtube.co...

Ambienttiä naisen joikauksella kolme tuntia, huh onpa pitkä aika

#1968 kirjoitettu 15.04.2024 08:47

Vanhalla mennään eli

The Cream "Politician": https://youtu.be/WOPDz...

Riffittelyä vuodelta 1968 "Wheels of Fire"-älppäriltä, joka tietysti nousi listojen kärkikahinoihin niin Britanniassa kuin Euroopassakin. Biisin säveltäjäksi on merkitty basisti Jack Bruce. Riffissä on jotain uhkaavan tuntuista, josta en osaa sen tarkemmin selittää.

#1969 kirjoitettu 16.04.2024 07:31

Vanhassa vara parempi

Free ja "Alrigh Now" livenä: https://youtu.be/vqdCZ...

Hyvinkin tunnettu, mainioita riffejä sisältämä biisi julkaistiin v. 1970 ilmestyneellä LP:llä "Fire and water" ja se päätyi singlenä Britannian singlelistan kakkoseksi ja USAssa neloseksi; kaiken kaikkiaan ykkössijoja heltisi 20 eri maassa. Huonon keikan jälkeen takahuoneessa n. kymmenessä minuutissa valmistuneen kappaleen tekivät kimpassa Freen basisti Fraser ja solisti Rodgers.

Biisiä tuli soiteltuakin yhdessä bändissä mutta vasta parisenkymmentä vuotta sen jälkeen kun siitä oli tullut megahitti. Ihan noin kauaa ei riffien opettelu sentään kestänyt.

#1970 kirjoitettu 16.04.2024 08:02

Vähän "uudempaa" (1985) stuffia riffirintamalle:

Huey Lewis And The News "Power of Love": https://youtu.be/qIL6Q...

Introssa ja säkeistöjen alla kulkee rennosti mutta kuitenkin samalla tarkasti kepitetty vetävä kitarariffi, jonka soitti levylle ilmeisesti bändin kitaristi Chris Hayes. Lewisin "Back to the Future"-elokuvaan säveltämä kappale ylsi USAssa, Australiassa, Japanissa ja Kanadassa singlelistoilla sijalle yksi. Pitihän tätäkin yrittää bändissä ja uskoisin, että versiosta tuli sentään joten kuten tunnistettava.

#1971 kirjoitettu 17.04.2024 11:44

Kunnon riffi on aina poikaa

Bad Company "Can't Get Enough": https://youtu.be/4XwKk...

Vuonna 1974 kajahti eetteriin uuden bändin Bad Companyn pelinavaus "Bad Company"-nimisellä älppärillä jolla oli myös kokoonpanon mielestäni suurin hitti "Can't Get Enough". Singlenäkin julkaistu kappale kolkutteli listojen kärkipäätä vähän siellä sun täällä. Biisiä teki tunnetuksi etenkin sen vastustamaton avausriffi joka kuuluu jokaisen vanhemman polven rokki-kitaristin "pakollisiin kuvioihin". Voimakasäänisen Paul Rodgersin tulkintaakaan ei tietysti pidä unohtaa tärkeänä tekijänä singlen menestykseen.

Biisin sävelsi ja riffin kehitteli kitaristi Mick Ralphs, joka kehitti aiemmin v.1972 Mott The Hooplessa keksimäänsä mainiota ideaa ("One of the Boys"): https://youtu.be/h5MvC...

#1972 kirjoitettu 18.04.2024 07:44 Muok:18.04.2024 07:45

Joskus riffi löytyy paikasta josta sitä ei etukäteen odottaisi

Simon & Garfunkel "Mrs. Robinson": https://youtu.be/17HVf...

Oikeasta kajarista kuuluu tyylikäs riffi, joka johdattelee v. 1967 "Miehuuskoe"-elokuvassa julkaistun biisin vähitellen käyntiin; levyversio kappaleesta tehtiin v. 1968. Grammyllakin palkittu biisi nousi USAn singlelistan ykköseksi ja se löytyy duon neljänneltä studioalbumilta "Bookends" kuin myös v. 1968 julkaistulta EP-levyltä. Muualla biisi kipusi TOP-10 sijoille useilla eri levylistoilla. Kappaleen on säveltänyt Paul Simon joka myös soitti riffin levylle.

Alussa laulettu dee-dee-dee ... on kuulemma peruja siitä, ettei demoversiossa ollut kaikkia sanoja valmiina, mutta elokuvan ohjaaja halusi jättää sen kappaleen lopulliseenkin versioon koska piti siitä. Tästä ratkaisusta olen ohjaajan kanssa ihan samaa mieltä.

#1973 kirjoitettu 18.04.2024 08:01 Muok:18.04.2024 08:02

AnttiJ kirjoitti:
Kunnon riffi on aina poikaa

Bad Company "Can't Get Enough": https://youtu.be/4XwKk...

Vuonna 1974 kajahti eetteriin uuden bändin Bad Companyn pelinavaus "Bad Company"-nimisellä älppärillä jolla oli myös kokoonpanon mielestäni suurin hitti "Can't Get Enough". Singlenäkin julkaistu kappale kolkutteli listojen kärkipäätä vähän siellä sun täällä. Biisiä teki tunnetuksi etenkin sen vastustamaton avausriffi joka kuuluu jokaisen vanhemman polven rokki-kitaristin "pakollisiin kuvioihin". Voimakasäänisen Paul Rodgersin tulkintaakaan ei tietysti pidä unohtaa tärkeänä tekijänä singlen menestykseen.

Biisin sävelsi ja riffin kehitteli kitaristi Mick Ralphs, joka kehitti aiemmin v.1972 Mott The Hooplessa keksimäänsä mainiota ideaa ("One of the Boys"): https://youtu.be/h5MvC...

Tätä veivattiin innolla poikakosseina bändissä. Tässä, kuten yleisesti riffibiiseissä (ja usein muissakin biiseissä) laulajalta vaaditaan niin kovan luokan tulkinta, että siihen harvalla riittää resurssit. Mutta kyllä siihen aikaan siinä(kin) bändissämme nilkutti moni muukin asia. Into paikkasi osaamisen ja tyylitajusta ei hajuakaan.

#1974 kirjoitettu 18.04.2024 08:19

Uppe kirjoitti:
AnttiJ kirjoitti:
Kunnon riffi on aina poikaa

Bad Company "Can't Get Enough": https://youtu.be/4XwKk...

Vuonna 1974 kajahti eetteriin uuden bändin Bad Companyn pelinavaus "Bad Company"-nimisellä älppärillä jolla oli myös kokoonpanon mielestäni suurin hitti "Can't Get Enough". Singlenäkin julkaistu kappale kolkutteli listojen kärkipäätä vähän siellä sun täällä. Biisiä teki tunnetuksi etenkin sen vastustamaton avausriffi joka kuuluu jokaisen vanhemman polven rokki-kitaristin "pakollisiin kuvioihin". Voimakasäänisen Paul Rodgersin tulkintaakaan ei tietysti pidä unohtaa tärkeänä tekijänä singlen menestykseen.

Biisin sävelsi ja riffin kehitteli kitaristi Mick Ralphs, joka kehitti aiemmin v.1972 Mott The Hooplessa keksimäänsä mainiota ideaa ("One of the Boys"): https://youtu.be/h5MvC...

Tätä veivattiin innolla poikakosseina bändissä. Tässä, kuten yleisesti riffibiiseissä (ja usein muissakin biiseissä) laulajalta vaaditaan niin kovan luokan tulkinta, että siihen harvalla riittää resurssit. Mutta kyllä siihen aikaan siinä(kin) bändissämme nilkutti moni muukin asia. Into paikkasi osaamisen ja tyylitajusta ei hajuakaan.


Itselläni tämän soittaminen bändissä jäi väliin. Tuskin tuon vokaaleista olisi saanut aikaan muuta kuin kädenlämpöisen vedon jos sitäkään.

#1975 kirjoitettu 18.04.2024 09:00

Seuraavaksi vähemmän tunnettu riffibiisi

Beatles "Doctor Robert": https://youtu.be/Tb9L3...

Komeaa, tarkkaa ja kulkevaa kitarointia John Lennonin säveltämässä biisissä jonka hauska taustatarina on muotoiltu Lennon sanoin näin: "Another of mine. Mainly about drugs and pills. It was about myself. I was the one that carried all the pills on tour. Well, in the early days. Later on the roadies did it. We just kept them in our pockets loose. In case of trouble." Yhtenä biisin tohtorin esikuvana olisi ehkä ollut yksityispraktiikkaa pitänyt Robert Freymann. Paul McCartney on itse kertonut osallistuneensa biisin sävellykseen (bridge?) joten ehkä sen merkitseminen Lennon & McCartney tuotteeksi ei ollut ihan väärin.

Seitsemän studio-ottoa vaatinut kappale julkaistiin "Revolver"-albumilla v. 1966. Komppiriffin soitti levylle John Lennon.

#1976 kirjoitettu 18.04.2024 09:24

AnttiJ kirjoitti:
Vanhassa vara parempi

Free ja "Alrigh Now" livenä: https://youtu.be/vqdCZ...

Hyvinkin tunnettu, mainioita riffejä sisältämä biisi julkaistiin v. 1970 ilmestyneellä LP:llä "Fire and water" ja se päätyi singlenä Britannian singlelistan kakkoseksi ja USAssa neloseksi; kaiken kaikkiaan ykkössijoja heltisi 20 eri maassa. Huonon keikan jälkeen takahuoneessa n. kymmenessä minuutissa valmistuneen kappaleen tekivät kimpassa Freen basisti Fraser ja solisti Rodgers.

Biisiä tuli soiteltuakin yhdessä bändissä mutta vasta parisenkymmentä vuotta sen jälkeen kun siitä oli tullut megahitti. Ihan noin kauaa ei riffien opettelu sentään kestänyt.

Tätä veivattiin pojankloppeina myös. Ja samalla tavalla kuin edellä, eihän ne bändimme resurssit riittäneet tällaiseen intensiiviseen tulkintaan ollenkaan. Volyymia oli senkin edestä. Pidän vieläkin tämän tyylin voimakkaasta, mutta perusasioihin keskittyvästä aika riisutusta lähestymisestä riffirockiin. Jätetään reippaasti ilmavuutta musaan, kun ei tuupata isolla bändillä ääntä joka väliin. Vaatii kyllä bändin jäseniltä paneutumista, uskallusta, heittäytymistä ja siitä huolimatta tarkkaa työskentelyä kuitenkin raju fiilis ylläpitäen.

#1977 kirjoitettu 18.04.2024 10:50

Uppe kirjoitti:
AnttiJ kirjoitti:
Vanhassa vara parempi

Free ja "Alrigh Now" livenä: https://youtu.be/vqdCZ...

Hyvinkin tunnettu, mainioita riffejä sisältämä biisi julkaistiin v. 1970 ilmestyneellä LP:llä "Fire and water" ja se päätyi singlenä Britannian singlelistan kakkoseksi ja USAssa neloseksi; kaiken kaikkiaan ykkössijoja heltisi 20 eri maassa. Huonon keikan jälkeen takahuoneessa n. kymmenessä minuutissa valmistuneen kappaleen tekivät kimpassa Freen basisti Fraser ja solisti Rodgers.

Biisiä tuli soiteltuakin yhdessä bändissä mutta vasta parisenkymmentä vuotta sen jälkeen kun siitä oli tullut megahitti. Ihan noin kauaa ei riffien opettelu sentään kestänyt.

Tätä veivattiin pojankloppeina myös. Ja samalla tavalla kuin edellä, eihän ne bändimme resurssit riittäneet tällaiseen intensiiviseen tulkintaan ollenkaan. Volyymia oli senkin edestä. Pidän vieläkin tämän tyylin voimakkaasta, mutta perusasioihin keskittyvästä aika riisutusta lähestymisestä riffirockiin. Jätetään reippaasti ilmavuutta musaan, kun ei tuupata isolla bändillä ääntä joka väliin. Vaatii kyllä bändin jäseniltä paneutumista, uskallusta, heittäytymistä ja siitä huolimatta tarkkaa työskentelyä kuitenkin raju fiilis ylläpitäen.


Tämän tyyppiseen musiikkiin niukkuus istuu minustakin todella hyvin. Noin yleisesti ottaen riisutuissa versioissa on kuitenkin paree olla riittävän kova solisti, koska vokaalipuolen puutteet (ja tietysti muutkin kämmit) paljastuvat todella armottomasti. "Alright Now" on oikein hyvä esimerkki siitä miten homma hoidetaan kun juttu osataan.

#1978 kirjoitettu 18.04.2024 16:51

AnttiJ kirjoitti:
Uppe kirjoitti:
AnttiJ kirjoitti:
Vanhassa vara parempi

Free ja "Alrigh Now" livenä: https://youtu.be/vqdCZ...

Hyvinkin tunnettu, mainioita riffejä sisältämä biisi julkaistiin v. 1970 ilmestyneellä LP:llä "Fire and water" ja se päätyi singlenä Britannian singlelistan kakkoseksi ja USAssa neloseksi; kaiken kaikkiaan ykkössijoja heltisi 20 eri maassa. Huonon keikan jälkeen takahuoneessa n. kymmenessä minuutissa valmistuneen kappaleen tekivät kimpassa Freen basisti Fraser ja solisti Rodgers.

Biisiä tuli soiteltuakin yhdessä bändissä mutta vasta parisenkymmentä vuotta sen jälkeen kun siitä oli tullut megahitti. Ihan noin kauaa ei riffien opettelu sentään kestänyt.

Tätä veivattiin pojankloppeina myös. Ja samalla tavalla kuin edellä, eihän ne bändimme resurssit riittäneet tällaiseen intensiiviseen tulkintaan ollenkaan. Volyymia oli senkin edestä. Pidän vieläkin tämän tyylin voimakkaasta, mutta perusasioihin keskittyvästä aika riisutusta lähestymisestä riffirockiin. Jätetään reippaasti ilmavuutta musaan, kun ei tuupata isolla bändillä ääntä joka väliin. Vaatii kyllä bändin jäseniltä paneutumista, uskallusta, heittäytymistä ja siitä huolimatta tarkkaa työskentelyä kuitenkin raju fiilis ylläpitäen.


Tämän tyyppiseen musiikkiin niukkuus istuu minustakin todella hyvin. Noin yleisesti ottaen riisutuissa versioissa on kuitenkin paree olla riittävän kova solisti, koska vokaalipuolen puutteet (ja tietysti muutkin kämmit) paljastuvat todella armottomasti. "Alright Now" on oikein hyvä esimerkki siitä miten homma hoidetaan kun juttu osataan.

Joo, solisti joko nostaa tai upottaa bändin, merkitys on niin suuri. Toki soittajien pitää osata soittaa, mutta kokonaisuudessa solistin tulkinta on tärkein asia. Silloin poikakloppeina harjoitellessa ei oikein marssijärjestys kulkenut välttämättä oikein. Vallitseva kitarasankari-kulttuuri kai vääristi ajattelua siihen aikaan. Joidenkin kitaristien ego oli niin suuri, että solistin mielipide jäi kokonaan kuuntelematta. Biisivalinnat tehtiin "kitarasankarin" maun mukaan ja laulaja-rukka joutui tulkitsemaan biisejä, joihin ei ääni riittänyt millään. Se ei välttämättä luonut hyvää ilmapiiriä bändiin. Ristiriitoja ja eripuraa syntyi ja loppupeleissä sitten bändi telakalle. Hauskanpito loppui siihen, kun ei enää ollut hauskaa. Osa sitten keskittyi pelkästään kaljan juontiin ja osa häipyi räpeltämään jotain muuta.

#1979 kirjoitettu 18.04.2024 17:47

Uppe kirjoitti:
AnttiJ kirjoitti:
Uppe kirjoitti:
AnttiJ kirjoitti:
Vanhassa vara parempi

Free ja "Alrigh Now" livenä: https://youtu.be/vqdCZ...

Hyvinkin tunnettu, mainioita riffejä sisältämä biisi julkaistiin v. 1970 ilmestyneellä LP:llä "Fire and water" ja se päätyi singlenä Britannian singlelistan kakkoseksi ja USAssa neloseksi; kaiken kaikkiaan ykkössijoja heltisi 20 eri maassa. Huonon keikan jälkeen takahuoneessa n. kymmenessä minuutissa valmistuneen kappaleen tekivät kimpassa Freen basisti Fraser ja solisti Rodgers.

Biisiä tuli soiteltuakin yhdessä bändissä mutta vasta parisenkymmentä vuotta sen jälkeen kun siitä oli tullut megahitti. Ihan noin kauaa ei riffien opettelu sentään kestänyt.

Tätä veivattiin pojankloppeina myös. Ja samalla tavalla kuin edellä, eihän ne bändimme resurssit riittäneet tällaiseen intensiiviseen tulkintaan ollenkaan. Volyymia oli senkin edestä. Pidän vieläkin tämän tyylin voimakkaasta, mutta perusasioihin keskittyvästä aika riisutusta lähestymisestä riffirockiin. Jätetään reippaasti ilmavuutta musaan, kun ei tuupata isolla bändillä ääntä joka väliin. Vaatii kyllä bändin jäseniltä paneutumista, uskallusta, heittäytymistä ja siitä huolimatta tarkkaa työskentelyä kuitenkin raju fiilis ylläpitäen.


Tämän tyyppiseen musiikkiin niukkuus istuu minustakin todella hyvin. Noin yleisesti ottaen riisutuissa versioissa on kuitenkin paree olla riittävän kova solisti, koska vokaalipuolen puutteet (ja tietysti muutkin kämmit) paljastuvat todella armottomasti. "Alright Now" on oikein hyvä esimerkki siitä miten homma hoidetaan kun juttu osataan.

Joo, solisti joko nostaa tai upottaa bändin, merkitys on niin suuri. Toki soittajien pitää osata soittaa, mutta kokonaisuudessa solistin tulkinta on tärkein asia. Silloin poikakloppeina harjoitellessa ei oikein marssijärjestys kulkenut välttämättä oikein. Vallitseva kitarasankari-kulttuuri kai vääristi ajattelua siihen aikaan. Joidenkin kitaristien ego oli niin suuri, että solistin mielipide jäi kokonaan kuuntelematta. Biisivalinnat tehtiin "kitarasankarin" maun mukaan ja laulaja-rukka joutui tulkitsemaan biisejä, joihin ei ääni riittänyt millään. Se ei välttämättä luonut hyvää ilmapiiriä bändiin. Ristiriitoja ja eripuraa syntyi ja loppupeleissä sitten bändi telakalle. Hauskanpito loppui siihen, kun ei enää ollut hauskaa. Osa sitten keskittyi pelkästään kaljan juontiin ja osa häipyi räpeltämään jotain muuta.


Tuohon kun liitetään vielä se, että biisi pitää tietysti soittaa "alkuperäisestä sävellajista" tai sävellajista josta kappale on helpointa soittaa. Ei sen väliä vaikka solistiparka ei yltäisi korkeimpiin kohtiin edes kahta sävelaskelta alempaa ....

#1980 kirjoitettu 19.04.2024 07:11 Muok:19.04.2024 07:19

AnttiJ kirjoitti:
Uppe kirjoitti:
AnttiJ kirjoitti:
Uppe kirjoitti:
AnttiJ kirjoitti:
Vanhassa vara parempi

Free ja "Alrigh Now" livenä: https://youtu.be/vqdCZ...

Hyvinkin tunnettu, mainioita riffejä sisältämä biisi julkaistiin v. 1970 ilmestyneellä LP:llä "Fire and water" ja se päätyi singlenä Britannian singlelistan kakkoseksi ja USAssa neloseksi; kaiken kaikkiaan ykkössijoja heltisi 20 eri maassa. Huonon keikan jälkeen takahuoneessa n. kymmenessä minuutissa valmistuneen kappaleen tekivät kimpassa Freen basisti Fraser ja solisti Rodgers.

Biisiä tuli soiteltuakin yhdessä bändissä mutta vasta parisenkymmentä vuotta sen jälkeen kun siitä oli tullut megahitti. Ihan noin kauaa ei riffien opettelu sentään kestänyt.

Tätä veivattiin pojankloppeina myös. Ja samalla tavalla kuin edellä, eihän ne bändimme resurssit riittäneet tällaiseen intensiiviseen tulkintaan ollenkaan. Volyymia oli senkin edestä. Pidän vieläkin tämän tyylin voimakkaasta, mutta perusasioihin keskittyvästä aika riisutusta lähestymisestä riffirockiin. Jätetään reippaasti ilmavuutta musaan, kun ei tuupata isolla bändillä ääntä joka väliin. Vaatii kyllä bändin jäseniltä paneutumista, uskallusta, heittäytymistä ja siitä huolimatta tarkkaa työskentelyä kuitenkin raju fiilis ylläpitäen.


Tämän tyyppiseen musiikkiin niukkuus istuu minustakin todella hyvin. Noin yleisesti ottaen riisutuissa versioissa on kuitenkin paree olla riittävän kova solisti, koska vokaalipuolen puutteet (ja tietysti muutkin kämmit) paljastuvat todella armottomasti. "Alright Now" on oikein hyvä esimerkki siitä miten homma hoidetaan kun juttu osataan.

Joo, solisti joko nostaa tai upottaa bändin, merkitys on niin suuri. Toki soittajien pitää osata soittaa, mutta kokonaisuudessa solistin tulkinta on tärkein asia. Silloin poikakloppeina harjoitellessa ei oikein marssijärjestys kulkenut välttämättä oikein. Vallitseva kitarasankari-kulttuuri kai vääristi ajattelua siihen aikaan. Joidenkin kitaristien ego oli niin suuri, että solistin mielipide jäi kokonaan kuuntelematta. Biisivalinnat tehtiin "kitarasankarin" maun mukaan ja laulaja-rukka joutui tulkitsemaan biisejä, joihin ei ääni riittänyt millään. Se ei välttämättä luonut hyvää ilmapiiriä bändiin. Ristiriitoja ja eripuraa syntyi ja loppupeleissä sitten bändi telakalle. Hauskanpito loppui siihen, kun ei enää ollut hauskaa. Osa sitten keskittyi pelkästään kaljan juontiin ja osa häipyi räpeltämään jotain muuta.


Tuohon kun liitetään vielä se, että biisi pitää tietysti soittaa "alkuperäisestä sävellajista" tai sävellajista josta kappale on helpointa soittaa. Ei sen väliä vaikka solistiparka ei yltäisi korkeimpiin kohtiin edes kahta sävelaskelta alempaa ....

Joo, näin se meni usein. Tietenkin kitarariffien transponointi voi usein ollakin hankalaa tehdä niin, että ne kulkisivat kunnolla toisesta sävellajista kuin alkuperäinen. Capon avulla se onnistuu, mutta sointi muuttaa silloin muotoaan kireämpään suuntaan. Mutta eihän "kitarasankari" suostunut capoa edes kokeilemaan, kun se esikuvakaan ei käyttänyt. Joten omaa versiota biisistä ei edes yritetty hakea. Valittiin solistin kyykytys ja pantiin hänet ujeltamaan (varpaillaan seisten tulkintaa parantaakseen) alkuperäisestä sävellajista hirveän kitarajyrän päälle. Eihän sellainen voi toimia. Esimerkkinä voi sanoa, että jos Juice Leskisen bändissä olisi kitaristi yrittänyt kukkoilla samaan tyyliin, Juice olisi sanonut, että kantakaa tuo jätkä ulos, jos ei osaa omin avuin lähteä. (Toki Juice pääsääntöisesti teki omaa musaa, joten se on huomioitava, silloin voi parhaiten vaikuttaa, missä sävellajissa soitetaan).

#1981 kirjoitettu 19.04.2024 07:17

Uppe kirjoitti:
AnttiJ kirjoitti:
Uppe kirjoitti:
AnttiJ kirjoitti:
Uppe kirjoitti:
AnttiJ kirjoitti:
Vanhassa vara parempi

Free ja "Alrigh Now" livenä: https://youtu.be/vqdCZ...

Hyvinkin tunnettu, mainioita riffejä sisältämä biisi julkaistiin v. 1970 ilmestyneellä LP:llä "Fire and water" ja se päätyi singlenä Britannian singlelistan kakkoseksi ja USAssa neloseksi; kaiken kaikkiaan ykkössijoja heltisi 20 eri maassa. Huonon keikan jälkeen takahuoneessa n. kymmenessä minuutissa valmistuneen kappaleen tekivät kimpassa Freen basisti Fraser ja solisti Rodgers.

Biisiä tuli soiteltuakin yhdessä bändissä mutta vasta parisenkymmentä vuotta sen jälkeen kun siitä oli tullut megahitti. Ihan noin kauaa ei riffien opettelu sentään kestänyt.

Tätä veivattiin pojankloppeina myös. Ja samalla tavalla kuin edellä, eihän ne bändimme resurssit riittäneet tällaiseen intensiiviseen tulkintaan ollenkaan. Volyymia oli senkin edestä. Pidän vieläkin tämän tyylin voimakkaasta, mutta perusasioihin keskittyvästä aika riisutusta lähestymisestä riffirockiin. Jätetään reippaasti ilmavuutta musaan, kun ei tuupata isolla bändillä ääntä joka väliin. Vaatii kyllä bändin jäseniltä paneutumista, uskallusta, heittäytymistä ja siitä huolimatta tarkkaa työskentelyä kuitenkin raju fiilis ylläpitäen.


Tämän tyyppiseen musiikkiin niukkuus istuu minustakin todella hyvin. Noin yleisesti ottaen riisutuissa versioissa on kuitenkin paree olla riittävän kova solisti, koska vokaalipuolen puutteet (ja tietysti muutkin kämmit) paljastuvat todella armottomasti. "Alright Now" on oikein hyvä esimerkki siitä miten homma hoidetaan kun juttu osataan.

Joo, solisti joko nostaa tai upottaa bändin, merkitys on niin suuri. Toki soittajien pitää osata soittaa, mutta kokonaisuudessa solistin tulkinta on tärkein asia. Silloin poikakloppeina harjoitellessa ei oikein marssijärjestys kulkenut välttämättä oikein. Vallitseva kitarasankari-kulttuuri kai vääristi ajattelua siihen aikaan. Joidenkin kitaristien ego oli niin suuri, että solistin mielipide jäi kokonaan kuuntelematta. Biisivalinnat tehtiin "kitarasankarin" maun mukaan ja laulaja-rukka joutui tulkitsemaan biisejä, joihin ei ääni riittänyt millään. Se ei välttämättä luonut hyvää ilmapiiriä bändiin. Ristiriitoja ja eripuraa syntyi ja loppupeleissä sitten bändi telakalle. Hauskanpito loppui siihen, kun ei enää ollut hauskaa. Osa sitten keskittyi pelkästään kaljan juontiin ja osa häipyi räpeltämään jotain muuta.


Tuohon kun liitetään vielä se, että biisi pitää tietysti soittaa "alkuperäisestä sävellajista" tai sävellajista josta kappale on helpointa soittaa. Ei sen väliä vaikka solistiparka ei yltäisi korkeimpiin kohtiin edes kahta sävelaskelta alempaa ....

Joo, näin se meni usein. Tietenkin kitarariffien transponointi voi usein ollakin hankalaa tehdä niin, että ne kulkisivat kunnolla toisesta sävellajista kuin alkuperäinen. Capon avulla se onnistuu, mutta sointi muuttaa silloin muotoaan kireämpään suuntaan. Mutta eihän "kitarasankari" suostunut capoa edes kokeilemaan, kun se esikuvakaan ei käyttänyt. Joten omaa versiota biisistä ei edes yritetty hakea. Valittiin solistin kyykytys ja pantiin hänet ujeltamaan (varpaillaan seisten tulkintaa parantaakseen) alkuperäisestä sävellajista hirveän kitarajyrän päälle. Eihän sellainen voi toimia. Esimerkkinä voi sanoa, että jos Juice Leskisen bändissä olisi kitaristi yrittänyt kukkoilla samaan tyyliin, Juice olisi sanonut, että kantakaa tuo jätkä ulos, jos ei osaa omin avuin lähteä.

#1982 kirjoitettu 19.04.2024 07:40 Muok:19.04.2024 07:44

Kokeillaanpa seuraavaa riffibiisiä.

Kinks "You Really Got Me": https://youtu.be/fTTsY...

Kappaleen sävelsi bändin nokkamies ja vokalisti Ray Davies ja se julkaistiin v. 1964 bändin kolmantena singlenä, josta muodostui Kinksien läpimurtolevy. Biisi pompsahti Britanniassa vähittäismyyntilistan kärkeen muutamaksi viikoksi ja USAssakin seitsemänneksi ja se julkaistiin tietysti myös bändin debyyttiälppärillä "The Kinks". Daviesin kertoman mukaan kappale oli ihan ensimmäisiä mitä hän aikanaan sävelsi. Rayn veli, Kinksien kitaristi Dave keksi muuttaa alunperin pianolla rennosti soitetun kuvion jyräävämmäksi kitarariffiksi joka huhujen mukaan levytettiin vähemmän ehjää kajaria käyttäen. Kappaletta on versioinut myöhemmin mm. Van Halen.

Olen soittanut tätä bändissäkin ja toimin jopa biisin vokalistina. Ilmeisesti kukaan muu ei suostunut tulkitsijaksi.

#1983 kirjoitettu 19.04.2024 10:11

Yhdessä bändissä biisin valinnan jälkeen ensimmäinen kysymys oli mistä sävellajista pääsolisti haluaa biisin vetää. Joskus syntyi keskustelua siitä yrittääkö mies liian korkealta ja pysyykö ääni tavoitellulla tasolla enää sen jälkeen kun on soitettu pari tuntia. Ja jos biisiin piti saada laulustemmoja niin pitihän kuoropojiltakin varmistaa ylettääkö ylimmän äänen laulaja tarvittavaan korkeuteen.

Mutta aivan liian usein muissa bändeissä biisin sävellajia yritettiin vängätä muilla perusteilla unohtaen samalla että soittimella operoitaessa sävellajia voi muuttaa mutta ihmisen äänialaa ei kovinkaan nopeasti muuteta vaikka se kuulemma nouseekin hieman ajan mittaan jos kiekuu aikansa kireitä ylä-ääniä.

#1984 kirjoitettu 19.04.2024 11:08

Popeda - Kaasua, Komisaario Peppone

Tehokasta riffittelyä suomalaisittain ... Tässä hauska pidennetty versio livenä hienolla rumpusoolollakin maustettuna.

#1985 kirjoitettu 19.04.2024 11:42

Mitäpä tässä muuta kuin seuraava riffibiisi tulille:

The Monkees "Last Train to Clarksville": https://youtu.be/ZcXpK...

Metka pääriffi oli sellainen joka piti opetella heti kun sormet alkoivat taipua oikeisiin ääniin. Kappale julkaistiin v. 1966 ja se oli supersuosioon yltäneen TV-sarjabändin ensimmäinen single. Kappaleen sävelsivät "bändin" ulkopuoliset Tommy Boyce ja Bobby Hart; riffin soitti Louis Shelton joka ei hänkään kuulunut bändiin. Biisin lauloi Monkeesien rumpali Micky Dolenz ja muut jäsenet hoitivat vain kuoro-osuudet; soitto oli uskottu studiomuusikoiden hellään huomaan. Kappale ponnahti listojen kärkisijoille useammassakin maassa.

Erikoistahan The Monkeesissa oli se, ettei se alunperin oikeasti ollut bändi vaan kundit oli valittu TV-sarjaan "sopivuus"-näkökulma edellä. Micky Dolenz opetteli kuitenkin matkan varrella soittamaan rumpuja sen verran hyvin, että omat biisit saatiin soitettua livenäkin. Laulutaitoiset kitaristi Michael Nesmith (jonka myöhemmät kantriälppärit ovat hyllyssäni) ja basisti Peter Tork osasivat soittaa instrumenttejaan entuudestaan; Davy Jones lauloi kelvollisesti ja opetteli soittamaan mm. kitaraa.

Monkeesin levyjä on myyty n. 75 miljoonaa, mikä on mielestäni aika hyvin bändille joka alunperin ei edes ollut oikea bändi.

#1986 kirjoitettu 19.04.2024 11:56

Uppe kirjoitti:
Popeda - Kaasua, Komisaario Peppone

Tehokasta riffittelyä suomalaisittain ... Tässä hauska pidennetty versio livenä hienolla rumpusoolollakin maustettuna.


Erinomainen riffi joka kannattelee biisiä oikeastaan koko sen keston ajan. Yksinkertainen ja iskevä, mitä sitä muuta hyvältä riffiltä kaipaisi?

Arvaan, että uudemman ajan Popedan riffien isä on Costello Hautamäki, joka on aivan erinomainen kitaristi. Arvostan myös suuresti Lacu Lahtisen tanakkaa rumputyöskentelyä. Bändi näyttää kestäneen Paten lähdön, mutta veikkaan että Hautamäen ja Lahtisen lähtö olisi samalla bändin loppu.

#1987 kirjoitettu 19.04.2024 15:08

Tää kolahti ja kolahtaa varmaan, jos hiphopista pitää:

RPN - State of Mind

#1988 kirjoitettu 20.04.2024 06:58

AnttiJ kirjoitti:
Uppe kirjoitti:
Popeda - Kaasua, Komisaario Peppone

Tehokasta riffittelyä suomalaisittain ... Tässä hauska pidennetty versio livenä hienolla rumpusoolollakin maustettuna.


Erinomainen riffi joka kannattelee biisiä oikeastaan koko sen keston ajan. Yksinkertainen ja iskevä, mitä sitä muuta hyvältä riffiltä kaipaisi?

Arvaan, että uudemman ajan Popedan riffien isä on Costello Hautamäki, joka on aivan erinomainen kitaristi. Arvostan myös suuresti Lacu Lahtisen tanakkaa rumputyöskentelyä. Bändi näyttää kestäneen Paten lähdön, mutta veikkaan että Hautamäen ja Lahtisen lähtö olisi samalla bändin loppu.

Joo, kyllä Costello Hautamäki on loistava riffinikkari, kitaristi, biisintekijä ja Popeda kokonaisuutena kova bändi, jolla taito hauskan shown vetämiseen pilke silmäkulmassa. Tämän Lacu Lahtisen tahdittaman rumpaloinnin päälle kelpaa kyllä hittiä pistellä jonossa tulemaan, hittejähän Popedalla piisaa. Heti kun kuulin, että Olli Herman on valittu uudeksi solistiksi, tajusin, että nyt taisi valinta osua hyvin kohdalleen. Asenne on tällä solistilla hyvä, hänen ei tarvinnut ajatella menevänsä Pate Mustajärven saappaisiin, vaan voi vetää omalla tavallaan ja rahkeet riittää. Tässä vain avautui uusi latu Popedan ajeltavaksi.

#1989 kirjoitettu 20.04.2024 08:05

Heti aamutuimaan tiukkaa riffiä framille.

Sly & The Family Stone "Sing a simple song": https://youtu.be/k4qqN...

Vuosi 1968. Pientä kitaralirua, "Sing a Simple Song" ja sitten mennään. Funk-riffi soi koko A-osan ajan joten veikkaan, että riffi on keksitty ensiksi ja biisi on rakennettu sen ympärille. Kappale on bändin ykköseksi nousseen singlen "Everyday People" B-puolella. Kappaleen isäksi on merkitty Sylvester "Sly Stone" Steward. Biisistä syntyi yksi kokoonpanon tavaramerkeistä jota ovat kuulemma coveroineet mm. Diana Ross & the Supremes & The Temptations, The Jackson 5, The Commodores, Miles Davis, The Meters, Booker T. & the M.G.'s, Prince, The Budos Band ja Maceo Parker. Jo edellä olevasta nimilistastakin voi päätellä, ettei kyse ole mistään tusinabiisistä.

Riffi löytyy myös Hendrixin "We Gotta Live Together"-vedon introsta vuodelta 1970: https://youtu.be/DKxo3...

Kuuntelin useammankin coverin, mutta niissä oli mielestäni lähes poikkeuksetta yksi ongelma: power ja uhkaava tunnelma puuttuivat lähes tyystin. Fonisti Maceo Parker sai sentään aikaan hyvän ja originaalia kunnioittavan tulkinnan: https://youtu.be/tZVZ2...

Sokerina pohjalle kuitenkin Sly & The Family Stonen mainio live-veto (Woodstock 1969): https://youtu.be/4C9Z4...

#1990 kirjoitettu 20.04.2024 14:28

AC/DC - Highway to Hell

Riffin metsästys jatkuu, saalista tuli taas; repullinen räminää ja ryminää ... vapaasti hengittävää vanhaa voimasoittoa, kuitenkin ilman nykyaikaista tukkoon ahdettua turboilua, eli kivasti ilmavuuttakin löytyy. Tämän voi kiekua samasta sävellajista kuka tahansa (varpailla seisten ja kiristämällä krakan tiukalle kurkkutorven ympärille), kunhan ei välitä, miltä kuulostaa ... kesäkisaan vinkkinä solisteille, jotka haluavat palavasti olla oman elämänsä hard rock-laulajia.

#1991 kirjoitettu 21.04.2024 07:13 Muok:21.04.2024 07:17

Sweet "Blockbuster": https://youtu.be/Y6421...

David Bowie nousi listojen kärkisijoille (mm. Britannian singlelistan sija 2.) v. 1972 kappaleellaan "The Jean Genie" jonka riffin sen ajan kovimmat hittinikkarit Nicky Chinn ja Mike Chapman hyödynsivät v. 1968 perustetun The Sweet-yhtyeen hittisinglellä "Blockbuster" joka nousi Britannian singlelistalla sijalle 1. v. 1973. Kappaleen oli tarkoitus siirtää 1970-alussa huippusuosion saavuttaneen The Sweetin (tai pelkkä Sweet, ihan miten vaan) uraa ns. purkkapopista glam-rockin suuntaan. Bändi myi 1970-luvulla yli 50 miljoonaa levyä ja sai 17 hittiään Britannian TOP-50 listalle. Alkuperäinen Sweet hajosi v. 1981.

On arveltu, että Bowien riffin noinkin selkeä hyödyntäminen onnistui mm. siksi, että molemmat artistit olivat RCA-tallissa. Tässä vertailun vuoksi David Bowie "The Jean Genie": https://youtu.be/kMYg_...

Blockbuster oli juurikin se biisi, jonka merimieskapakka Kompassissa bändimme tulkikintana kuultuaan basisti Pekka Helin kommentoi tyyliin "pojat, teillä on ihan kiva bändi mutta tarvitsette potkun perseeseen esiintymisen suhteen". Oikeassahan Pekka oli.

#1992 kirjoitettu 21.04.2024 16:34

https://www.youtube.co...

Mukiin menevää perus trancea naisvokaaleilla, kolmen tunnin setti.. Taas niin pitkä pätkä, että en tiedä jaksanko loppuun asti kuunnella, mutta jos nyt ainakin parit eka tunnit.

#1993 kirjoitettu 22.04.2024 07:39

Stevie Wonder "Superstition": https://youtu.be/0CFuC...

Rumpuintron jälkeen kehiin heitetään Wonderin soittamana yksi kaikkien aikojen klavinettiriffeistä. "Superstition" irroitettiin singleksi v. 1972 "Talking Book"-älppäriltä. Biisi nousi ykköseksi Billboard Hot 100 sekä soul-singlejen listoilla ja se rankattiin sijalle 74. "Rolling Stonen" kaikkien aikojen 500 parasta biisiä listalla v. 2004 ja se on parantanut sijoitustaan jatkuvasti (73. v. 2010 ja 12. v. 2021). Biisi tuotti Wonderille kaksi Grammy-palkintoa ja se kuuluu Grammy Hall of Fame-galleriaan. Wonder soitti biisillä kaiken muun paitsi trumpetin ja tenorifonin.

Biisiä on versioinut mm. Beck, Bogert & Appice, jolle Wonder antoi levytysluvan koska Beck oli ollut mukana jammailemassa Wonderin studiosessioissa. Bändin erinomainen liveveto löytyy täältä: https://youtu.be/wwIJk...

Tulihan tätä kokeiltua bändilläkin jonain suuruunhulluuden hetkellä, mutta siitä ei kyllä jäänyt mitään kerrottavaa lapsille eikä muillekaan.

#1994 kirjoitettu 22.04.2024 09:18

AnttiJ kirjoitti:
Sweet "Blockbuster": https://youtu.be/Y6421...

David Bowie nousi listojen kärkisijoille (mm. Britannian singlelistan sija 2.) v. 1972 kappaleellaan "The Jean Genie" jonka riffin sen ajan kovimmat hittinikkarit Nicky Chinn ja Mike Chapman hyödynsivät v. 1968 perustetun The Sweet-yhtyeen hittisinglellä "Blockbuster" joka nousi Britannian singlelistalla sijalle 1. v. 1973. Kappaleen oli tarkoitus siirtää 1970-alussa huippusuosion saavuttaneen The Sweetin (tai pelkkä Sweet, ihan miten vaan) uraa ns. purkkapopista glam-rockin suuntaan. Bändi myi 1970-luvulla yli 50 miljoonaa levyä ja sai 17 hittiään Britannian TOP-50 listalle. Alkuperäinen Sweet hajosi v. 1981.

On arveltu, että Bowien riffin noinkin selkeä hyödyntäminen onnistui mm. siksi, että molemmat artistit olivat RCA-tallissa. Tässä vertailun vuoksi David Bowie "The Jean Genie": https://youtu.be/kMYg_...

Blockbuster oli juurikin se biisi, jonka merimieskapakka Kompassissa bändimme tulkikintana kuultuaan basisti Pekka Helin kommentoi tyyliin "pojat, teillä on ihan kiva bändi mutta tarvitsette potkun perseeseen esiintymisen suhteen". Oikeassahan Pekka oli.

Tuota Bowien The Jean Genie-biisiä tuli yhdessä bändissä veivattua silloin kymmeniä vuosia sitten. Punkin innoittamana soitettiin kaikki biisit tyylistä riippumatta noin tuplanopeudella, se oli linja siinä törttöilyssä. Erään lehden (Rumba muistaakseni) demoarvion mukaan esityksissä "kaiken yllä leijuu vinksahtaneisuuden tunne". Tämän otimme bändissä vastaan tietenkin positiivisesti suurella mielihyvällä.

#1995 kirjoitettu 22.04.2024 09:30

Uppe kirjoitti:
AnttiJ kirjoitti:
Sweet "Blockbuster": https://youtu.be/Y6421...

David Bowie nousi listojen kärkisijoille (mm. Britannian singlelistan sija 2.) v. 1972 kappaleellaan "The Jean Genie" jonka riffin sen ajan kovimmat hittinikkarit Nicky Chinn ja Mike Chapman hyödynsivät v. 1968 perustetun The Sweet-yhtyeen hittisinglellä "Blockbuster" joka nousi Britannian singlelistalla sijalle 1. v. 1973. Kappaleen oli tarkoitus siirtää 1970-alussa huippusuosion saavuttaneen The Sweetin (tai pelkkä Sweet, ihan miten vaan) uraa ns. purkkapopista glam-rockin suuntaan. Bändi myi 1970-luvulla yli 50 miljoonaa levyä ja sai 17 hittiään Britannian TOP-50 listalle. Alkuperäinen Sweet hajosi v. 1981.

On arveltu, että Bowien riffin noinkin selkeä hyödyntäminen onnistui mm. siksi, että molemmat artistit olivat RCA-tallissa. Tässä vertailun vuoksi David Bowie "The Jean Genie": https://youtu.be/kMYg_...

Blockbuster oli juurikin se biisi, jonka merimieskapakka Kompassissa bändimme tulkikintana kuultuaan basisti Pekka Helin kommentoi tyyliin "pojat, teillä on ihan kiva bändi mutta tarvitsette potkun perseeseen esiintymisen suhteen". Oikeassahan Pekka oli.

Tuota Bowien The Jean Genie-biisiä tuli yhdessä bändissä veivattua silloin kymmeniä vuosia sitten. Punkin innoittamana soitettiin kaikki biisit tyylistä riippumatta noin tuplanopeudella, se oli linja siinä törttöilyssä. Erään lehden (Rumba muistaakseni) demoarvion mukaan esityksissä "kaiken yllä leijuu vinksahtaneisuuden tunne". Tämän otimme bändissä vastaan tietenkin positiivisesti suurella mielihyvällä.


Vinksahtaneisuus rules!

#1996 kirjoitettu 22.04.2024 09:51

Uppe kirjoitti:
AC/DC - Highway to Hell

Riffin metsästys jatkuu, saalista tuli taas; repullinen räminää ja ryminää ... vapaasti hengittävää vanhaa voimasoittoa, kuitenkin ilman nykyaikaista tukkoon ahdettua turboilua, eli kivasti ilmavuuttakin löytyy. Tämän voi kiekua samasta sävellajista kuka tahansa (varpailla seisten ja kiristämällä krakan tiukalle kurkkutorven ympärille), kunhan ei välitä, miltä kuulostaa ... kesäkisaan vinkkinä solisteille, jotka haluavat palavasti olla oman elämänsä hard rock-laulajia.


Nerokkaissa riffeissä on kyllä poweria yli oman tarpeen.

Jossain Nelosen (Voice?) laulukilpailussa oli vuosia sitten kundi joka veti vokaalit hyvinkin samaan tyyliin kisan alkupeleissä josain AC/DC-biisissä ja sai aika hyvät arviot. Eteneminen taisi karahtaa muistaakseni kuitenkin siihen, ettei solistin kalupakista löytynyt riittävästi mitään muuta. Joku saattaa muistaa ko. tapauksen paremmin.

#1997 kirjoitettu 22.04.2024 20:09

Metallica - Enter Sandman

Riffejä riittää, tässä yksi tunnetuimmista raskaan rockin riffeistä 90-luvun alkupuolelta ...

#1998 kirjoitettu 22.04.2024 20:22

AnttiJ kirjoitti:
Stevie Wonder "Superstition": https://youtu.be/0CFuC...

Rumpuintron jälkeen kehiin heitetään Wonderin soittamana yksi kaikkien aikojen klavinettiriffeistä. "Superstition" irroitettiin singleksi v. 1972 "Talking Book"-älppäriltä. Biisi nousi ykköseksi Billboard Hot 100 sekä soul-singlejen listoilla ja se rankattiin sijalle 74. "Rolling Stonen" kaikkien aikojen 500 parasta biisiä listalla v. 2004 ja se on parantanut sijoitustaan jatkuvasti (73. v. 2010 ja 12. v. 2021). Biisi tuotti Wonderille kaksi Grammy-palkintoa ja se kuuluu Grammy Hall of Fame-galleriaan. Wonder soitti biisillä kaiken muun paitsi trumpetin ja tenorifonin.

Biisiä on versioinut mm. Beck, Bogert & Appice, jolle Wonder antoi levytysluvan koska Beck oli ollut mukana jammailemassa Wonderin studiosessioissa. Bändin erinomainen liveveto löytyy täältä: https://youtu.be/wwIJk...

Tulihan tätä kokeiltua bändilläkin jonain suuruunhulluuden hetkellä, mutta siitä ei kyllä jäänyt mitään kerrottavaa lapsille eikä muillekaan.

Minä en ole ollut mukana töpeksimässä tätä biisiä, ei ehtinyt tyrimään ihan joka suunnalla, rajansa siinäkin on.

#1999 kirjoitettu 22.04.2024 21:11 Muok:22.04.2024 21:14

Creedence Clearwater Revival - I Heard It Trough The Grapevine

Hieman keveämmän musatyylin riffiä. CCR oli kova bändi ja varsinkin Cosmo's Factory huippu levy!

#2000 kirjoitettu 23.04.2024 07:20

Uppe kirjoitti:
Creedence Clearwater Revival - I Heard It Trough The Grapevine

Hieman keveämmän musatyylin riffiä. CCR oli kova bändi ja varsinkin Cosmo's Factory huippu levy!


Loistava riffi tämäkin. Muistelen kuulleeni ensimmäiseksi CCR:n version (1970) ja itselleni selvisi vasta joitakin vuosia myöhemmin, että kyseessä on vanha Motown-biisi uudemmissa kuoseissa. Aika harvoin valkonaamabändi klaaraa soul-biisin niin hyvin kuin CCR tässä teki.

Norman Whitfield and Barrett Strong tekivät kappaleen v. 1966 ja se julkaistiin Gladys Knight & the Pipsin singlenä v. 1967 jolloin siitä tuli Motownin siihen mennessä eniten myyty single; biisi esiintyy myös mm. Marwin Gayen (1967) ja The Temptationsin (1969) albumeilla. The Miracles levytti biisin jo v. 1966 mutta sen versio julkaistiin bändin älppärillä vasta v. 1968.

Tässä Marwin Gayen versio: https://youtu.be/cXWHp...