Mikseri.net

#2 kirjoitettu 29.12.2019 12:10

Mun on pakko tuoda esiin Pareton periaate joka tunnetaan myös nimellä 80/20-sääntö... Tuossa Wikipedian lyhyt artikkkeli ja kuvio siitä:

Pareton periaate
[kuva]

Pareton periaatteen mukaan missä tahansa ilmiössä 80% seurauksista johtuu 20% syistä.


Tuossa kaksi englanninkielistä YouTube videota aiheesta:
The Pareto Principle
The 80/20 Rule


Tämä periaate toistuu useilla elämän aloilla, vaikkei nyt mikään laki olekaan... Joku totesi toisen noista videon kommenteissa, että hänen kohdallaan 20% tyttöystävistä tuottaa 80% lapsista... Heh... Mutta periaate siis toistuu aika monessa asiassa...

Tuosta yllä olevan kuvan kuviosta näkee, että 20% ajallisella panostuksella saa jonkin asian 80% valmiiksi... 30% panostuksella tulos on 90%... Kysymys kuuluu: kannattaako sitä loppua 70-80% ajasta käyttää sen asian 100% valmiiksi saamiseen?

Vastaus varmaankin riippuu siitä mikä on sun tavoite... Esim. ammattilaisartistit treenaavat tuon 100% ajasta, koska vain siten voi nousta ja päästä huipulle... Amatöörikitaristille riittää 20% ajan käyttö kitaran soiton harjoitteluun...

Eli jos ei tuloksen täydy olla täydellinen, kannattaa asiaan panostaa ajallisesti vain 20-30% siitä mikä vaatisi täydellisen suorituksen... Ja omissa IT-demoissa huomaan kyllä, että tuolla 20% ajan käytöllä saa aikaan siedettävän demon, jolla idean saa talteen... Jos menisin studioon noita tekemään, vaatisin sadan prosentin panostusta kaikilta bändin jäseniltä sekä tuotannolta...

Ja vaikka 20-30% ajankäytöllä saa aikaan 80-90% tuloksen, niin ei se loppu aika elikkä 70-80% mene hukkaan, jos tarkoituksena on todellakin loistaa... Ammattilaiset sen tietävät, kun ovat treenanneet tuhansia tunteja sitä, missä ovat maailman huipulla...

#3 kirjoitettu 29.12.2019 13:50

Tuo 80 - 20 pätee todella moneen asiaan. Joskus muinoin sitä käytettiin mm. varastojen valikoiman määrittelyyn. Jos 80% kysytyistä tavaroista löytyy, niin business on kunnossa. 100%:n palveluaste tuottaa niin paljon kuluja, ettei varastobusiness enää kannata.

Nykyisin tuo on sovellettu autokorjaamoissa kokemukseni perusteella niin, että 2 % varaosista löytyy ja 98% pitää tilata Euroopasta tai Japanista 2- 7 päivän odotusajalla.

Eikä se riitä, vaan hinnoittelu on ihan kammottavaa. Jouduin uusimaan vänkärin puoleisen etuoven muovisen kahvan. Varaosan tulo kesti 3 pv ja siihen lisää 4 pv koska tilatussa varaosapaketissa ei ollut sitä muovihärpäkettä, joka oli hajonnut. Asennusaika merkkikorjaamossa n. 15 min ja hinta 300€. Niiden muoviosien valmistus ei ole voinut maksaa kymppiä enempää. Korjaamopäällikkö kyllä pahoitteli asiaa ja seliti, etteivät he saa varaosista juuri mitään katetta. Olisi kannattanut kysyä varaosaa romuliikkeistä.

Japani kiittää Suomesta annettua avustusta köyhän herra Nissanin eläkerahastoon.

Tästä seuraa uusi lainalaisuus: alkuperäiset varaosat ovat aina sikahintataulukon mukaan hinnoiteltuja.

#4 kirjoitettu 29.12.2019 15:48

AnttiJ kirjoitti:

Tästä seuraa uusi lainalaisuus: alkuperäiset varaosat ovat aina sikahintataulukon mukaan hinnoiteltuja.


Hyvä laki tämäkin... Johtuu ihan siitä, että merkkivalmistajilla on monopoli alkuperäisiin varaosiin... Katselin netistä arvioita, niin uuden auton rakentaminen varaosista tulisi maksamaan 500-2000% siitä mitä uusi auto kaupassa maksaa...

Itse olen vuosien varrella pohtinut paljonkin "ihmisen luontoa" ja egoismia, elikkä lähinnä sitä miksi maailmamme toimii kuten se toimii... Gregory S. Kavka on esittänyt "Hallitsevan egoismin" (Predominant egoism) periaatteet:
1) Suurimmalle osalle ihmisistä useimmissa tilanteissa altruistisen hyödyn/henkilökohtaisen menetyksen suhde täytyy olla suuri, jotta altruismia esiintyy.
2) Niiden ihmisten lukumäärä, joilla altruistiset motiivit syrjäyttävät egoistiset motiivit, on yleensä pieni.
3) Niiden tilanteiden määrä, joissa tavallisella ihmisellä altruistiset motiivit syrjäyttävät henkilökohtaisen edun tavoittelun, on normaalisti pieni.
4) Useimmilla ihmisillä niiden motiivien määrä ja ala, joissa altruismi syrjäyttää henkilökohtaisen edun tavoittelun, on rajoitettu, ja koskee lähinä omaa perhettä ja ystäviä tms.

Tossa on mun mielestä aika hyvinn kiteytetty ihmisen olemus... Olemme siis pohjimmiltamme egoisteja, vaikka kykenemme tietyissä rajoitetuissa tilanteissa toimimaan myös altruistisesti...

Itse puen tämän saman asian seuraavaan muotoon: Kaikki elävät olennot pyrkivät tavoittelemaan positiivisia kokemuksia ja välttelemään negatiivisia kokemuksia... Eri ihmiset tosin kokevat eri asiat positiivisina, mutta jos tunnet henkilön mieltymykset, pystyt aika varmasti ennakoimaan hänen käytöstään edes jossakin määrin...

Maailma siis on egoistinen... Ongelma on oikeastaan siinä, että tietty osa ihmisistä hakee omia positiiivisia kokemuksia toisten kustannuksella... Tässäkin varmaan pätee tuo 80/20 -sääntö... Jos 20% ihmisistä toimii väärin, kärsii loput 80% myös seurauksista, ja joutuvat elämään niiden kanssa, halusivat taikka eivät...

#5 kirjoitettu 29.12.2019 17:46

Heitetäänpä vielä tällainen totuus elämästä esille...


Ihminen näkee vain sen mitä hänet on opetettu taikka minkä hän on oppinut näkemään...


Maalarin maailma poikkeaa toimitusjohtajan maailmasta... Kommunisti katselee asioita eri tavalla kuin kapitalisti... Pääministeri elää eri todellisuudessa kuin KELAn tukia hakeva pitkäaikaistyötön...

Ja väitän, että tuo todellisuuskuvan ero eri ihmisten välillä ei eroa pelkästään siitä syystä, että elämäntilanne on erilainen, vaan myös siksi että eri taustaiset ihmiset tarkastalevat maailmaa erilaisten käsitteiden ja merkitysten kautta...

Vanha sanonta "what you see is what you get" pätee siis tähänkin... Lopullista totuutta maailmasta ei siis useinkaan löydy, koska tulkinnat ovat kiistanalaisia... Loppupeleissä tämä tarkoittaa sitä, että kommunikaatio ei aina ole helppoa, ja eri ihmisten on joskus vaikea ymmmärtää toisiaan parhaista yrityksistä huolimatta...

Tähän mietteeseen on hyvä laittaa taustamusiikiksi seuraava kappale:

Dyffy - Don't Let Me Be Misunderstood

Me ollaan loppupeissä kaikki vähän toistemme kanssa kuin vastarannalla, ja huhuilemme toisillemme järven yli rikkinäisten puhelimien välityksellä...

#6 kirjoitettu 29.12.2019 18:12

Me ollaan loppupeissä kaikki vähän toistemme kanssa kuin vastarannalla, ja huhuilemme toisillemme järven yli rikkinäisten puhelimien välityksellä...


Olemme siis ulkoministeriainesta

#7 kirjoitettu 29.12.2019 19:51

AnttiJ kirjoitti:


Olemme siis ulkoministeriainesta


Ulkoministeritkin on vaan ihmisiä... Ulkoministereissä ja valtioiden päämiehissäkin tuppaa vaan idealistit häviämään realisteille...

Tähänkin siis pätee se fakta, että näet maailman sellaisena kuin olet sen oppinut näkemään... Idealisti uskoo rauhaan ja yhteistyöhön, siinä missä realisti näkee maailman konfliktuaalisena valtioiden oman edun tavoitteluna...

Toiseksi tähän pätee myös se "what you see is what you get" fakta, elikkä se että kun suurvaltojen johtopamput tuppaavat katsomaan maailmaa useimmiten verenpunaisin realistisin silmälasein, niin sellaisen maailman he myös asenteillaan ja käytöksellään luovat...

Eihän sen näin pitäisi mennä, mutta menee kuitenkin...

Kuuban ohjuskriisin aikaan presidenttti Kennedylle annettiin kaksi lukua, joista toinen oli jotakin 40 miljoonaa ja toinen 90 miljoonaa... Ensimmäinen luku tarkoitti amerikkalaisten kuolleiden määrää, jos he hyökkäisivät ydinasein ensimmäisenä... Toinen luku oli arvio kuolleiden määrästä jos vastapuoli käyttäisi näitä aseita ensimmäisenä...

Ulkoministeriainekseen vaaditaan loppupeleissä sitä, että olet valmis tappamaan 40 miljoonaa henkeä, jotta voit säästää 50 miiljoonaa henkeä... Aika epäkiitollinen tehtävä, ja silloin niiden silmälasien linssien on parempi olla moniteholinssit, jotta virhetulkinnoilta vältytään, (ja ymmärretään sitä vastarannan vastapuolta, siis hänen motiivejaan, päämääriään ja ajatuksiaan)...

Eihän sen näin pitäisi mennä, mutta menee usein kuitenkin...

#8 kirjoitettu 29.12.2019 21:00

Pannaas jotain musiikkiin liittyvää...

Gene Simmons:
- Silloin, kun sekä kriitikot että oma mutsisi pitävät musiikistasi, peli on pelattu.
- Fanit aina valittavat: ’Mä olen seurannut bändiä kolmekymmentä vuotta, mihin mä enää uutta greatest-hits kokoelmaa tarvitsen?’ Et varmaan mihinkään, mutta levy-yhtiö tarvitsee - tehdäkseen rahaa.

Lähde: Wikisitaatit

Kumpikin Simmonsin sanonnoista taitaa pitää paikkaansa...

#9 kirjoitettu 29.12.2019 21:05

Aika on kanssa mielenkiintoinen asia, koska kukaan ei oikeastaan tiedä mitä se perimmiltään on? Tiedetään vain, että aika kuluu eteenpäin, ja aika voi myös hidastua ja jopa pysähtyä Einsteinin mukaan....

Tuossa poimintoja jälleen Wikisitaateista:
- Aika on viila joka hioo ääntä pitämättä. (Englantilainen sananlasku)
- Mikään ei ole niin pysyvää kuin tilapäinen. (Honore d'Urfe)


Hienoja totuuksia nämäkin...

#10 kirjoitettu 29.12.2019 21:35

Itse näen kansainvälisen politiikan idealismi/realismi kysymyksen vähän eri vinkkelistä vaikka uhkana onkin, että ajaudutaan eri poluille jo siinä mitä kyseisillä termeillä tarkoitetaan. No, filosofitkin ovat kuulemma noista vähän eri mieltä, joten menkööt.

En pidä esim. Trumpia realistina vaan impulsiivisena idealistina ("Let's make America Great again"). Realisti ei sortuisi niin fataaleihin munauksiin kuin herra Trump talous- ja kauppapolitiikassaan mm. tullisekoilun osalta. Todellinen realisti tuskin sortuisi niin läpinäkyviin valheisiinkaan kuin mitä Trump suustaan suoltaa lähes päivittäin. Mies elää jossain haavemaailmassa pää pilvissä ja korvaa faktat "vaihtoehtoislla faktoilla". Ei vaikuta minusta realistin toiminnalta.

Myös Putin on vanhaa neuvostoidelogiaa ja stalinismia ajava haaveileva, mutta samalla kylmästi ajatteleva idealisti (voisi kai sanoa "Let's make Russia Great again"). Realisti ei olisi koskaan maalannut maataan sellaiseen taloudelliseen ja poliittiseen pakotenurkkaan kuin mitä Putin on tehnyt.

Jos minulta kysytään, toivoisin kovasti että kyseiset epätodellisuuksissa elävät herrat korvattaisiin vähän äkkiä "realismin verenpunaisten silmälasien läpi" katselevilla herroilla.

Mutta kun minulta ei kysytä, kaikki jatkuu kuten ennenkin.

#11 kirjoitettu 29.12.2019 22:50 Muok:05.01.2020 05:38

AnttiJ kirjoitti:

Itse näen kansainvälisen politiikan idealismi/realismi kysymyksen vähän eri vinkkelistä vaikka uhkana onkin, että ajaudutaan eri poluille jo siinä mitä kyseisillä termeillä tarkoitetaan. No, filosofitkin ovat kuulemma noista vähän eri mieltä, joten menkööt.

En pidä esim. Trumpia realistina vaan impulsiivisena idealistina ("Let's make America Great again").

Myös Putin on vanhaa neuvostoidelogiaa ja stalinismia ajava haaveileva, mutta samalla kylmästi ajatteleva idealisti (voisi kai sanoa "Let's make Russia Great again").


Niin, siis realismilla ja idealismilla (jota myös liberalismiksi kutsutaan) on toki suht spesifit merkityksensä kv politiikassa, jossa ne ovat ne traditionaaliset suuntaukset, joilla kansainvälistä maailmanmenoa on varsinkin toisen maailmansodan jälkeen länsimaissa hahmotettu...

Tossa lyhyt alle 2 min video aiheesta: Realism vs Liberalism

Loppupeleissä realismi ja idealismi kv suhteissa eivät ole varsinaisia teorioita, vaan ovat laajempia maailmankuvia ja paradigmoja maailman hahmottamiseen... Realistit ovat pessimistisempiä ja painottavat sotaa, valtaa ja kv. kilpailua, siinä missä idealistit uskovat yhteistyöhön ja kv. instituutioiden rauhaa tuovaan voimaan... Realistit ovat enemmänkin nationalisteja ja idealistit kosmopoliitteja...

Mitä tulee noihin mainitsemiisi herroihin, niin DT oli presidenttikautensa alussa hieman empivä käyttämään sotilaallista voimaa, tilanne joka nyt on muuttunut... Ja kyllä hänessä asustaa myös pieni realisti, joka ei usko kansainvälisiin instituutioihin, ja joka suhtautuu näihin oma kansallinen etunäkökohta edellä...

VP taas on realisti, jos asiaa katsellaan siinä merkityksessä kuin kv politiikassa nuo termit määritellään... Itänaapurin politiikkaa kun tehdään kansallinen turvallisuus, etu ja kansainvälinen valta-asema edellä... Kansainväliset instituutiot ja yhteistyö on vasta kakkosluokan prioriteetti...

Ja loppupeleissä tosimaailmassa valtioiden päämiehet ovat osin sekä realisteja että idealisteja... Yhteistyön mahdollisuus on kuitenkin suurempi taloudellisissa asioissa, kun taas kansallinen turvallisuus on asia jota yleensä tarkastellaan realistisin linssein... Kyllähän se on esimerkiksi realistisin linssein tapahtuvaa maailman tarkastelua, kun puhutaan kiinalaisvalmistajien sulkemisesta ulos USA:n taikka Euroopan 5G verkoista...

#12 kirjoitettu 30.12.2019 08:10

Tiesinhän minä ... jo termeistä syntyy erimielisyyttä.

Peruskysymys on ehkä tämä: kuinka realistista on kuvitella, että yksi maa (USA tai Venäjä) pystyy kehittymään muita paremmin eristäytyneenä?

On totta, että kumpikin olisi teoriassa riittävän suuri selviytyäkseen yksinään sekä väestöpohjan että luonnonvarojen puitteissa ... mutta ei kovin pitkään. Eilen julkaistiin uutinen, jossa USA:n viranomaiset ovat laskeneet, että Trumpin tullimuurit ovat jo ehtineet vahingoittaa merkittävästi USA:n teollisuuden kilpailukykyä.

Kuinka kävi eristäytyneelle Neuvostoliitolle verrattuna muihin? Erittäin huonosti. Miksi Kiina päätti avata talouttaan? Siksi, että siellä todettiin, ettei taideta pärjätä ihan yksinään.

Sulkeutumispolitiikka on nykyisin erittäin kaukana realismista ja siksi pidän sitä idealistisena haihatteluna; mitään todellista järkisyytä siihen ei ole. Trump ja Putin sortuvat molemmat tähän vaikkakin eri keinoja käyttäen. Kumpikaan herroista ei pysty näkemään globaalia kokonaisuutta vaan ainoastaan oman napansa. "Make America Great Again" on aika puhdasta idealismia eikä nykymaailman reaalipolitiikkaa.

Eräs nimetön bloggari totesi idealismin ja filosofian eroista seuraavaa:

"Tämä modernismiksi kutsuttu idealismi sokaisee ihmisiä näkemästä realiteetteja ja tätä kautta toimimasta oikein. Siinä missä idealismi usein koostuu epärehellisestä suhtautumisesta todellisuuteen, filosofia pyrkii lähtökohtaisesti ymmärrykseen, objektiivisuuteen ja tätä kautta totuuteen." Mielestäni nämä idealismin kuvaukset istuvat mainitsemiini herroihin enemmän kuin hyvin.

Koko teksti on täällä: http://sananvapausjaaj...

Itse olen inhorealisti. Aiemmin edustamani yhtiön hallituksen jäsenet totesivat kerran, että kuljen jalat puoli metriä maan sisällä. Siinä yhtiössä sitä pidettiin erittäin hyvänä ominaisuutena. Jos olisin johtanut high-tech-yhtiötä, olisin varmaan saanut potkut.

#13 kirjoitettu 30.12.2019 09:45

Tällanen asia tulee mieleen, että välillä olis kunkin hyvä muistaa, että "elämäsi tärkein ihminen" on se, jonka näet peilistä.

Paitti nää narsistiset tyypit - niiltä peilit pois...

#14 kirjoitettu 30.12.2019 10:00

jarpat kirjoitti:
Tällanen asia tulee mieleen, että välillä olis kunkin hyvä muistaa, että "elämäsi tärkein ihminen" on se, jonka näet peilistä.

Paitti nää narsistiset tyypit - niiltä peilit pois...


Tämän statementin allekirjoitan nyt ja heti ja ihan saman tien.

#15 kirjoitettu 30.12.2019 10:31

AnttiJ kirjoitti:

Tiesinhän minä ... jo termeistä syntyy erimielisyyttä.


Trust me, sä et nyt tunne tietosi rajoja... Realismi ja idealismi on filosofiassa jotakin muuta kuin mitä se on kansainvälisen politiikan tutkimuksessa... Kansainvälinen politiikka tieteenalana syntyi oikeastaan maailmansotien välisenä aikana, ja toisen maailmansodan jälkeen johtava maa tällä alalla oli Yhdysvallat, ja siellä pitkään vallitsi tilanne, jossa kaksi perinnettä, realismi ja idealismi (liberalismi), olivat ne joiden ympärillä akateeminen debatti käytiin... Tänä päivänä myös monet muut näkökulmat kuten konstruktivismi taikka feminismi ovat löytäneet tiensä tuolle alalle....

Elikkä näillä termeillä on ihan oma spesifi merkityksensä tuolla tieteenalalla... Eikä tästä asiasta kannata väitellä, koska ei ole mitään väiteltävää... Kannattaa katsoa se lyhyt parin minuutin video aiheesta, jonka edelliseen kommenttiini linkkasin...

Ja Trump on kaikesta huolimatta enemmän realisti kuin idealisti... Ihan siitä syystä, että hänellä ei ole mitään aatetta kuten demokratia taikka ihmisoikeudet, joita hän haluaisi viedä kaikkialle maailmaan... Hän ei myöskään luota kansainvälisiin järjestöihin ja instituutioihin... Trump menee amerikkalaisten etu edellä, ja vaatii muita maksamaan suuremman osan puolustuksestaan... Toki hänen politiikkansa yhtenä piirteenä on isolationismi, ja Trump ei ole valmis lähtemään kaukomaille sotimaan, ellei kyseessä ole suora uhka amerikkalaisten eduille... Myös tämä kielii realistisesta asenteesta... Toisaalta Trump ei ota huomioon sitä, että amerikkalaisten kansainvälisen vaikutusvallan ylläpitäminen maksaa, ja vaatii tuekseen niin sotavoimia kuin kv instituutioitakin... Veikkaankin että Trumpin politiikan seurauksena amerikkkalaisten vaikutusvalta maailmassa tulee vähenemään, mikä sotii realismin periaatteita vastaan...

Tuossa yksi suomalainen englanniksi kirjoitettu analyysi (pdf muodossa) Trumpin ulkopolitiikasta:
FIIA - Sinkkonen

Silmäilin artikkelin nopeasti läpi, ja siinä on myös keskustelua realismista ja liberalismista kv politiikassa, eli jos aihe kiinnostaa, kannattaa käydä tsekkaamassa...

#16 kirjoitettu 30.12.2019 11:18

Minä tietysti katselen muiden toimia realistin lasit silmilläni. Niiden läpi noiden isojen herrojen toiminta ei vaikuta juurikaan realismiin perustuvalta. Realisti ei olisi koskaan ryhtynyt sellaisiin operaatioihin mihin kyseiset henkilöt ovat päätyneet. Käyttövoimana on joku muu kuin realismi. Todellisuus, jossa miehet elävät, ei ole oikea todellisuus vaan miesten itselleen luoma keinotodellisuus, johon he myös uskovat.

Realisti olisi uskonut omien viranomaistensa vakuuttelut siitä, että tullit ovat vahingollisia. Realisti olisi uskonut, että Kiina pystyy vastaamaan tullisotaan. Realisti olisi osannut päätellä, että Krimin valtauksen hyöty on paljon pienempi kuin siitä aiheutuvat kulut ja taloudelliset sanktiot.

Veikkaan, että jos Trumpilta ja Putinilta kysyttäisiin, miten he ymmärtävät idealismin ja miten he sitä yrittävät toteuttaa, vastaukset olisivat ihan jotain muuta kuin mitä perinteisellä idealismilla täälläpäin ymmärretään.

Tämä on taas niitä asioita, joissa kumpikin meistä varmasti pitää oman katsantokantansa.

#17 kirjoitettu 30.12.2019 13:31

AnttiJ kirjoitti:


Tämä on taas niitä asioita, joissa kumpikin meistä varmasti pitää oman katsantokantansa.


Valitettavaa, että asennoidut asiaan tuolla tavalla... Kuvittelepa, että kutsut kotiisi sähköalan yrityksen edustajan, tarkoituksena uusia kotisi sähköistys... Sähköalalla on vakiintunut ammattitermistö, jolla asioita kutsutaan ja mitä niillä termeillä tarkoitetaan... Mutta reippaana äijänä keksitkin noille sähköalan vakiintuneille termeille omat merkityksesi... Ja kun sähköliikkeen edustaja on ymmällään, toteat vain että tämä on niitä asioita, joissa kumpikin varmasti pitää oman pään...

Tässähän nyt ei ole mun käsittääkseni meidän kohdalla kyse väittelystä, jossa hampaat irvessä väännettäisiin siitä, kumpi meistä on oikeassa, vaan kyseessä on keskustelu... Jossa siis vaihdetaan mielipiteitä... Käyhän se tietty näinkin, että sohitaan toistemme ohi, mutta miksei yhtä hyvin voisi käyttää alan vakiintuneita termejä siinä merkityksessä kuin alan ammattilaiset ne ymmärtävät?

Olisi meinaan paljon helpompaa keskustella DT:n mahdollisesta idealismista taikka realismista, jos olisi yhteinen käsitys siitä mitä näillä termeillä tarkoitetaan... Nyt me huudetaan toisillemme sieltä vastarannalta, eikä edes tarvita rikkinäisiä puhelimia, koska puhumme tyystin eri kielillä...

Ja lopuksi, yksi uusi elämän lainalaisuus... Luovia, älykkäitä ja menestyviä ihmisiä yhdistää se seikka, että he ovat valmiita muuttamaan käsityksiään ja asenteitaan uuden tiedon valossa... Vähemmän lahjakkaat kaivautuvat sen sijaan entistä syvemmälle poteroihinsa...

Tuohon tietysti vaikuttaa se fakta, että ihmisillä on yleensä taipumus ottaa vastaan vain niitä faktoja, jotka tukevat omia piintyneitä näkemyksiä...

#18 kirjoitettu 30.12.2019 14:06

Minusta alkaa nyt tuntua vähän sille että nuorempi mies pyrkii toimimaan eläkeläisen oppimestarina. Se kuules vaatii vähän paksummat henkselit ja kovemmat näytöt, jos siihen leikkiin ryhtyy.

Minä ajattelen kuten filosofia.fi:ssä asiasta mainitaan:

Sanoilla ”idealismi” ja ”realismi” tarkoitetaan filosofiassa yleensä eri asiaa kuin näiden sanojen arkikielisessä käytössä, jossa idealisteiksi nimitetään esimerkiksi yleviin aatteisiin, ihanteisiin tai muuhun ”henkevään” uskovia ja realisteina pidetään niitä, jotka pysyttelevät ”jalat maassa”, konkreettisen todellisuuden tasolla. Arjen realistit ovat siis todellisuustajuisia ja järkeviä toiminnan ihmisiä, kun taas idealistit ovat eräänlaisia haaveilijoita tai aatteellisessa ehdottomuudessaan todellisuuspakoisia haihattelijoita.

https://filosofia.fi/n...

En ole filosofi, vaan arkikielen käyttäjä tässä asiassa. Jos me tavalliset kuolevaiset olemme tässä asiassa väärässä, niin sori siitä.

En myöskään pyri olemaan oppimestarina muille siitä mitä kieltä kenenkin pitää täällä käyttää; se vaatisi sitä että pitäisi myös olla yksiselitteisesti ja ehdottomasti oikeassa.

Olen muuten pari vuotta sitten uusinut taloni koko sähköistyksen, eikä siinä syntynyt mitään ongelmaa vaikka olin sähkärin apupoikana koko ajan.

Koska yhteistä kieltä ei löydy (on varmaan minun vikani, että olen suorittanut ylemmän korkeakoulututkinnon ihan muussa kuin "filosofiassa"), niin tämä keskustelun aihe päättyy osaltani tähän.

#19 kirjoitettu 30.12.2019 14:51

AnttiJ kirjoitti:

Minusta alkaa nyt tuntua vähän sille että nuorempi mies pyrkii toimimaan eläkeläisen oppimestarina. Se kuules vaatii vähän paksummat henkselit ja kovemmat näytöt, jos siihen leikkiin ryhtyy.

Minä ajattelen kuten filosofia.fi:ssä asiasta mainitaan:

En ole filosofi, vaan arkikielen käyttäjä tässä asiassa. Jos me tavalliset kuolevaiset olemme tässä asiassa väärässä, niin sori siitä.


Noh... En tiedä näytöistä, mutta tulipa noin 20 vuotta sitten istuttua yliopistossa luennoilla tästä(kin) aiheesta tuntitolkulla, ja kirjoiteltua seminaaripapereita sun muita esseitä...

Toki Vantaanjoessa on sen jälkeen kerinnyt virrata vettä muutama kuutio, ja oma elämäkin on pyörinyt ihan toisilla urilla, mutta luulisin tietäväni asiasta kuitenkin edelleen yhtä ja toista... Hyllystäkin löytyy edelleen pari englanninkielistä opusta aiheesta, kun en ole poiskaan raaskinut heittää... Olen muutenkin seurannut tällä vuosikymmenellä aiempaa vähemmän maailman menoa ja asioita, ja keskittynyt harrastuspuolella lähinnä musiikin tekemiseen...

Kv. politiikan ammattilaiset eivät käytä arkikieltä näistä termeistä puhuttaessa, eivätkä he käytä niitä siinä merkityksessä kuin filosofit... Tätä olen tässä sulle yrittänyt painottaa...

Toki sulla on oikeus lähestyä asiaa arkikilen ja filosofian termein jos niin haluat... Yritin vaan valistaa sua sen verran, että oltaisiin samalla aaltopituudella... Sä kun tunnut olleen ammattiurallasi jonkin sortin yritysjohtaja, niin en mäkään sulle tule niistä asioista luennoimaan... Sielläkin on oma ammattitermistönsä, ja jos haluaa tulla ymmärreytyksi, niin on parempi puhua sillä kielellä, jota ammattilaiset ymmärtävät...

Eli ei tuo ole mitään elvistelyä mun puolelta (jos sen tekisin niin huomaisit kyllä oitis kirjoitustyylistä sen..) Puhun vain asioista kuten leipuri leipomisesta, lentäjä lentämisestä, taikka koiran kasvattaja koiran kasvattamisesta... Ei se sen kummempaa ole...

#20 kirjoitettu 30.12.2019 16:39

AnttiJ kirjoitti:

Koska yhteistä kieltä ei löydy (on varmaan minun vikani, että olen suorittanut ylemmän korkeakoulututkinnon ihan muussa kuin "filosofiassa"), niin tämä keskustelun aihe päättyy osaltani tähän.


Joo. Itsellänikin siis taustalla ylempi korkeakoulututkinto, ja valmistuin 2000-luvun alussa. Sen jälkeen elämä onkin potkinut tyystin eri suuntaan...

Mulla ei ole ollut tapana huudella täällä omista asioista, mutta teen nyt poikkeuksen tällä kertaa...

Mulla oli tosi vakavia uniongelmia silloin jo opintojen loppuvaiheessa, ja välillä nukuin päivät, välillä yöt, kun vuorokausirytmi oli koko ajan hukassa... Ja erilaiset lääkkeet ei auttaneet mitään... Olin siinä vaiheessa vuoden töissäkin eräässä firmassa, ja lääkäri ei ymmärtänyt tilannetta; sanoi vain että kyllä se unirytmi tasautuu kun vain käyt joka ilta samaan aikaan nukkumaan... Noh, menin joka ilta "nukkumaan" ilta kymmeneltä sen vuoden ajan, kun duuniin piti herätä aamu seitsemältä... Todellisuudessa uni tuli vasta 3-4 aikaan yöllä ja nukuin viikollla max 3-4 tuntia yössä... Perjantaisin olikin jo olo kuin olisi ollut puolentoista promillen humalassa... Tämä ajanjakso aiheutti mulla jonkinlaisen stressireaktion plus että uniongelmat jatkuivat... Samalla ilmeni muitakin terveydellisiä ongelmia... Työnteosta ei tullut mitään, ja olenkin ollut työkyvyttömyyseläkkeellä viimeiset noin 10 vuotta... Kun 40 tuli mittariin, niin lisäksi melkein joka vuosi on tullut päälle jokin uusi lääkitsemistä vaativa sairaus, viimeisenä tänä syksynä tyypin 2 diabetes... Olen siis ihan rehellisestikin sanottuna vanha, köyhä ja sairas... Mutta musiikki on ollut viimeisen 10 vuoden ajan mulle se henkireikä, jota harrastamalla ja demoja tekemällä aika on kulunut, ja elämä ei ole maistunut aivan puulta... Jos joku ihmettelee, että IT on välillä kommenteissaan upporikasta ja toisaalta sitten taas rutiköyhää, niin tässä syy... Olen kuitenkin loppupeleissä saanut elää aikas monipuolisen elämän, joten en valita... Pakko vaan todeta, että "semmosta se välillä on"...

Siinäpä nyt IT:n lyhyt lähihistoriikki 2000-luvulta jos nyt joku ihmettelee, että minkälainen äijä täällä nimimerkin suojissa kirjoittelee... Ughh... Olen puhunut...

#21 kirjoitettu 30.12.2019 18:18

Popkorni kirjoitti:

Palasin just pikareissulta ja luin itse asiassa tätä keskustelua tylsinä lomahetkinäni pubissa bissen äärellä. Ihan mahtavia ihmisiä olette kuulkaas molemmat ja just tällaisia vahvoja mielipidevaihtoja täällä pitää ollakin yhä vieläkin.

Toiseksi hienoa IT, että avaudut itsestäsi. Arvostan! Huomaan, että meillä on joissain asioissa hyvin paljon samaa historiaa.
.


Kiitos Popkorni... Ja onhan tuo Anttikin hieno mies, ei siinä mitään... Sääli vaan että meillä tuppaa Antin kanssa näissä vakavammissa keskusteluissa menemään sukset välillä ristiin... Mutta toivottavasti ne on kuitenkin asiat, ei henkilöt, kun riitelevät...

¤¤¤
Ja tästä päästäänkin seuraavaan elämäntotuuteen taikka lakiin, jolla on seuraava nimi:

Laskevan rajavitutuksen laki

Tämä on suora viittaus taloustieteessä olevaan laskevan rajahyödyn lakiin... Vitutuksen kielelle käännettynä se tarkoittaa sitä, että ensimmäinen vitutuksen aihe vituttaa ihan hemmetisti, toinen hieman vähemmän ja niin edespäin, kunnes lopulta on yhtä aikaa niin monta vitutuksen aihetta, ettei kokonaisvitutus enää nouse lainkaan... Tätä kutsummme "turtumispisteeksi"...

Kun pääsee tuohon turtumispisteeseen, niin vitutus on maksimissaan, mutta hyvä uutinen on se, ettei pieni lisävitutus tunnu tässä vaiheessa enää missään...

#22 kirjoitettu 30.12.2019 22:08

IT kirjoitti:
Sääli vaan että meillä tuppaa Antin kanssa näissä vakavammissa keskusteluissa menemään sukset välillä ristiin... Mutta toivottavasti ne on kuitenkin asiat, ei henkilöt, kun riitelevät...

miks se on sääli?

#23 kirjoitettu 30.12.2019 22:39 Muok:30.12.2019 22:40

veezay kirjoitti:

miks se on sääli?


Olisko siksi että nämä keskustelut usein päättyvät siihen, että toinen osapuoli ilmoittaa tuohtuneena, että keskustelu hänen osaltaan loppuu tästä aiheesta tähän... Aina ei tarvitse olla yhtä mieltä asioista, mutta onhan se ikävää jos keskustelusta jää paha mieli...

Voit meditoida ja pohdiskella tuon ajatuksen implikaatioita vaikkapa seuraavan taustan avulla: 10 hours of relaxing white noise

#24 kirjoitettu 31.12.2019 18:30

IT kirjoitti:
Olisko siksi että nämä keskustelut usein päättyvät siihen, että toinen osapuoli ilmoittaa tuohtuneena, että keskustelu hänen osaltaan loppuu tästä aiheesta tähän... Aina ei tarvitse olla yhtä mieltä asioista, mutta onhan se ikävää jos keskustelusta jää paha mieli...

myöhemmin kun se keskustelun kiivaus on laskeutunu ni jokanen voi rauhassa reflektoida sitä omaa keskustelua ja miettiä menikö kenties jossain vikaan. harvemmin kukaan on heti lapsesta täydellinen keskustelemaan. siinä mielessä joskus on hyvä kun sukset menee ristiin.

#25 kirjoitettu 31.12.2019 19:08

veezay kirjoitti:

myöhemmin kun se keskustelun kiivaus on laskeutunu ni jokanen voi rauhassa reflektoida sitä omaa keskustelua ja miettiä menikö kenties jossain vikaan. harvemmin kukaan on heti lapsesta täydellinen keskustelemaan. siinä mielessä joskus on hyvä kun sukset menee ristiin.


Toki... Keskusteluissa on aina niin monia muuttujia: itse aihe, kuinka paljon kumpikin keskustelija tietää aiheesta, tuntevatko keskustelijat toisensa, kummankin keskustelutyyli, kuinka herkkähipiäinen taikka kovanahkainen keskustelija on, tilannetekijät, se kuinka paljon kumpikin ymmärtää taikka väärinymmärtää toista jne. jne...

Eikä se suksien ristiin meno ole maailmanloppu... Mutta se jos jommalle kummalle jää jotain hampaan koloon, niin se ei ole hyvä asia... Itse en kuitenkaan ota näitä asioita niin vakavasti, että se mun maailmaa romauttaisi...

#26 kirjoitettu 31.12.2019 20:00

Pannaanpa vielä yksi elämänviisaus...


Kaikkien kanssa on yritettävä tulla toimeen, myös niiden kanssa joiden kanssa ei tule toimeen...

Jos toi kv politiikka on jotenkin muhun vaikuttanut aikoinaan, niin ensinnäkin se on antanut kyynisen asenteen maailmaan ja ihmisiin (realistisen siinä merkityksessä kuin Antti sen tuolla aiemmin arkikielellä määritteli)... Ja toisekseen diplomatia on sitä, että asiat on hoidettava myös niiden kanssa joiden kanssa ollaan eri mieltä asioista... Jos ei hoideta, niin syntyy epäluottamusta, väärinkäsityksiä, ja lopulta sota...

Vanha viisaus kuuluu: pidä viholliset lähellä (jossa heitä voi tarkkailla)... Toinen viisaus tähän liittyen kuuluu: kohtele heitä kuten ystäviä... Tällöin vastapuoli ei voi itse asiassa tietää onko hän ystävä vai vihollinen, koska kumpiinkin asennoidutaan samalla tavalla...

Toinen fakta, joka koskee ihmisiä on se, että ihmiset pyrkivät useimmiten kommunikoimaan itsensä kaltaisten ihmisten kanssa, ja sosiaalinen välimatka kasvaa samalla kuin erilaisuuskin kasvaa... Silloin ei ole välttämättä aivan helppo kohdella sitä toista kuin ystävää taikka hoitaa asioita erimielisyykistä huolimatta...

Kolmas viisaus tähän liittyen tulee peliteoriasta, ja Vangin dilemma nimisestä probleemasta... Jos peliä toistetaan loputtomiin (kuten usein on tosielämässä, jossa vastapuoli on edelleen olemassa vuosienkin kuluttua), niin paras strategia on ensimmäisellä vuorolla kohdella toista kunnioittavasti ja luottamus säilyttäen, ja tämän jälkeen toimia seuraavalla vuorolla aina siten kuten vastapuoli toimi edellisellä kerralla... Tämä on voittava strategia... Itse sovellan tätä siten, että harvemmin vittuilen kenellekään ensimmäisenä, mutta jos mulle vittuillaan saatan vittuilla takaisin, mutta lopetan kun vastapuolikin lopettaa... It's nothing personal, just pure business...

Ja lopuksi: hyvää uutta vuotta kaikille, ja yrittäkäähän tulla toimeen kaikkien kanssa...

#27 kirjoitettu 01.01.2020 09:23

Laitetaanpa tällainen ajatus esille:


Miehen mitta ei ole se kuinka menestynyt hän on, vaan se kuinka hän kohtelee heikompiaan...

#28 kirjoitettu 01.01.2020 09:40

Tässä kanssa yksi hyvä totuus elämästä:


Viisas ymmärtää tietonsa rajat, vähemmän viisas kuvittelee tietävänsä enemmän kuin tietääkään...


Itse asiassa nostin tämän ajatuksen esille, koska tunnen erään ihmisen, joka on Mensan jäsen, ja jonka älykkyysosamäärä huitelee 140 paremmalla puolella....

Silti tällä ihmisellä on "ylemmyyskompleksi"... Hän kuvittelee tietävänsä kaikista asioista kaiken, eikä kuuntele muita ihmisiä joilla saattaa olla monista aiheista enemmän tietoa kuin hänellä... Hänen on vaikea vastaanottaa tietoa muilta ihmisiltä ja kuunnella heitä... Koska kuvittelee olevansa niin älykäs, että ymmärtää lähes kaiken... Mutta älykkyys ja asiantuntijuus elikkä syvällinen tieto jostakin asiasta ovat kaksi eri asiaa...

Itse asiassa hän on poikkeuksellisen älykäs, mutta ei kovinkaan viisas... Ja pidän tällaista mentaliteettia enemmänkin persoonallisuuden heikkoutena kyseisellä ihmisellä...

#29 kirjoitettu 01.01.2020 11:20

Lapsikin voi olla älykäs, mutta viisautta (ainakin joillekin) tulee iän myötä, yrityksen ja erehdyksen kautta ja kun oppii tuntemaan itsensä..?

Hyvää tätä vuotta!

#30 kirjoitettu 01.01.2020 11:57

jarpat kirjoitti:


Lapsikin voi olla älykäs, mutta viisautta (ainakin joillekin) tulee iän myötä, yrityksen ja erehdyksen kautta ja kun oppii tuntemaan itsensä..?

Hyvää tätä vuotta!


Hyvää tätä vuotta sinnekin! Ja noinhan se paljolti on kuten tuon asian kiteytit ytimekkäästi...

Mä näkisin, että viisauteen tarvitaan monia tekijöitä... Kokemus itsestä ja maailmasta on yksi... Toinen on se, että tarvitaan ihan perustietoa (amiksessakin joutuu lukemaan niitä tylsiä teoriakirjoja)... Kolmantena on se, että henkilön täytyy aktiivisesti pohtia ja reflektoida sitä kokemustaan ja tietoaan, jotta se jalostuu viisaudeksi... Tarvitaan siis ajatustyötä jossakin määrin, jonka avulla tulee niitä oivalluksia elämästä...

Viisauteen liittyy lisäksi mun mielestä se seikka, että laaja tietopohja auttaa ymmärtämään maailmaa ja elämää useammasta tulokulmasta.... Kuvittele sun tietosi maailmasta pieneksi ympyräksi... Jos sulla on vaan yhtä tyyppiä tietoa taikka elämänkokemusta, niin se ympyrä laajenee vain yhteen suuntaan... Viisaus on sitä, että sen oman ymmärryksen ympyrän saa laajenemaan useampaan suuntaan yhtä aikaa...

Tällöin oppii ymmärtämään paitsi omaa itseään, niin myös muita ihmisiä ja maailmaa laajemminkin...

Ja sitten on sekin fakta, ettemme me ihmiset ole koskaan valmiita... Mitä enemmän tulee tietoa, ymmärrystä, elämänkokemusta ja viisautta, niin sitä vähemmän ihminen ymmärtää tietävänsä... Tämä myös toivottavasti tuo mukaan kuvioon tilkan nöyryyttä...

#31 kirjoitettu 01.01.2020 13:06

Joo... Elikkä tällainen juttu vielä tuosta realismista ja idealismista... Tässä lyhyt yhteenveto siitä kuinka ammattilaiset nuo käsitteet ymmärtävät... Jos haluaa päästä kv politiikan ammattilaisten pään sisään ja ymmärtää suurvaltajohtajia ja maailmanpolitiikkaa, niin tässä lyhyt oppimäärä...

Idealismin perusoletukset ovat:
- Ihminen on luonteeltaan hyvä ja altruistinen, ja kykenee yhteistyöhön.
- Edistys on mahdollista, koska ihmiset ovat luontaisesti huolestuneita muiden hyvinvoinnista.
- Huono käytös, mukaan lukien sota, ei johdu pahoista ihmisistä vaan pahoista instituutioista, jotka motivoivat ihmisiä toimimaan itsekkääästi.
- Sota ei ole välttämättömyys, ja sotien puhkeamsita voidaan ehkäistä poistamalla ne institutionaaliset järjestelyt, jotka niitä edistävät.
- Sota on kansainvälinen ongelma, jonka hoito edellytttää kollektiivisia yhteisiä kansainvälisiä toimia.
- Kansainvälisen yhteisön on eliminoitava ne instituutiot, jotka edistävät sotaa.

Realismin perusoletuksia on:
- Historia osoittaa, että ihmiset ovat itsekkäitä ja epäluotettavia.
- Kaikista ihmisen pahoista ominaisuuksista pahin on halu valtaan, sekä halu kontrolloida toisia ihmisiä.
- On utopistista kuvitella, että vallanhalu saataisiin poistettua ihmisistä.
- Kun kansaainvälinen politiikka toimii tuon logiikan alla, syntyy kamppalilu vallasta ja "kaikkien sota kaikkia vastaan".
- Tällaisessa ympäristössä kaikkine valtioiden ensisijainen velvollisuus on ajaa kansallista etua, joka määritellään vallan hankkimisena suhteessa muihin.
- Kansainvälisen järjestelmän yllä mainitut ominaisuudet pakottavat valtiot kehittämään sotillaallista kykyä pelotteeksi muille.
- Talousasiat eivät ole valtioille niin tärkeitä kuin kansallinen turvallisuus.
- Liittolaiset saattavat lisätä valtion kykyä turvata olemassaolonsa, mutta toisetan valtioiden apuun ei voi viime kädessä luottaa.
- Älä koskaan luota kansakuntasi puolustuksessa kansainväliseen organisaatioon taikka kansainväliseen lakiin.
- Tasapaino kv politiikassa on mahdollista "voimatasapaino" politiikan avulla.

Realismin ja idealismin eroja voi kuvata myös näin:
¤ Ensisijainen fokus
- Idealismi: Rauhan institutionalisoiminen
- Realismi: Sota ja kansallinen turvallisuus
¤ Globaalit näkymät:
- Idealismi: Optimistinen/kehitys on mahdollista.
- Realismi: Pessimistinen/tasapaino ja jatkuvuus.
¤ Merkittävimmät toimijat:
- Idealismi: Kv. instituutiot
- Realismi: Valtiot
¤ Toimijoiden motiivit:
- Idealismi: Yhteistyö, ihmisten tarpeiden tyydyttäminen, kv apu.
- Realismi: Kansallinen etu, nollasummapeli, kilpailu, turvallisuus, valta.
¤ Keskeiset konseptit:
- Idealismi: Kollektiivinen turvallisuus, laki, integraatio, kv. organisaatiot.
- Realismi: Rakenteellinen anarkia, valta, kansallinen etu, voimatasapaino.
¤ Politiikkasuositus:
- Idealismi: Institutionaalinen reformi. Kollektiiviset ratkaisut.
- Realismi: Valtion vallan lisääminen suhteessa muihin, kansallisen autonomian heikentämisen vastustaminen.


Tuossa nyt joitakin pääpointteja... Toki asiassa on monta muutakin muuttujaa, että kuinka näistä olettamuksista johdetaan politiikkasuosituksia jne...

Jos katselee esim. amerikkalaista ulkopolitiikkaa toisen maailmansodan jälkeen, niin se on ollut sekoitus sekä realismia että idealismia, kuitenkin niin että on menty selvästi realismi edellä... Ja jos katselee nykyjenkkkejä, itänaapuria, Aasian jättilaisvaltioita jne. niin kaikki ovat ullko- ja turvallisuuspolitiikassaan enemmän taikka vähemmän realisteja...

Tuo on aika kyyninen maailma, jossa moraalilla ei useinkaan ole jalansijaa, kun suurvaltajohtajat päättävät maailman asioista, sodasta ja rauhasta... Se on kokonaan toinen maailmansa, jota on vaikea ymmärtää pienen maan, kuten Suomen, rauhaa edistävästä (ja osin idealistisesta kv. instituutioihin ja kv. lakiin pohjaavasta) näkökulmasta...

Itse toivoisin, että maailma makaisi toisin, mutta yllä oleva kuvaus siitä kuinka maailman johtajat asioita useimmiten tarkastelevat, on valitettava fakta... Valtioiden välinen maailma on raaka maailma, ja toivoisin että rauha säilyy 2020-luvulla... Nyt tarvitaan erimielisyyksistä huolimatta diplomatiaa, ja sitä että pyritään kuuntelemaan sitä toista osapuolta, ja ymmärtämään mistä kenkä puristaa...

Ja jos jaksoit lukea tänne asti, niin onneksi olkoon! Olet toivottavasti himpun verran viisaampi...

#32 kirjoitettu 01.01.2020 14:53

IT kirjoitti:
... henkilön täytyy aktiivisesti pohtia ja reflektoida sitä kokemustaan ja tietoaan, jotta se jalostuu viisaudeksi... Tarvitaan siis ajatustyötä jossakin määrin, jonka avulla tulee niitä oivalluksia elämästä...


Tuokaan ei varmasti haitaksi ole, mutta yksi oivalluksistani on, että (pakonomainen?) "aktiivinen ajatustyö" voi kääntyä itseään vastaan. Laiskuuttako lie, mutta "passiivinen ajatustyö" on ollut monesti se, joka luo ratkaisuja. Ts. en mieti asioita liikaa - aivot sen sijaan tekevät työtään nukkuessanikin ja niinpä usein eri askarrutuksiin onkin aamuisin jo selkeä visio ratkaisusta olemassa.

#33 kirjoitettu 01.01.2020 15:54

jarpat kirjoitti:


Tuokaan ei varmasti haitaksi ole, mutta yksi oivalluksistani on, että (pakonomainen?) "aktiivinen ajatustyö" voi kääntyä itseään vastaan. Laiskuuttako lie, mutta "passiivinen ajatustyö" on ollut monesti se, joka luo ratkaisuja. Ts. en mieti asioita liikaa - aivot sen sijaan tekevät työtään nukkuessanikin ja niinpä usein eri askarrutuksiin onkin aamuisin jo selkeä visio ratkaisusta olemassa.


Toki... Vanhat mestarit sen tietävät, että esim. tupakkatauko työmaalla tekee joskus hyvää, kun on aikaa istahtaa hetkeksi alas, ja ne ratkaisut käsillä olevan työn osalta ponnahtavat mieleen... Tupakan polttaminenkaan siis työaikana ei ole pelkästään ajan hukkaan heittämistä...

Toisaalta alitajunta on kummallinen kapine, ja tuottaa niitä ratkaisuja ja ajatuksia tietoiseen mieleen milloin mistäkin... Tuo alitajunta tuntuuu osin toimivan kuten transistori vahvistimena: syötät sille ajatuksen (signaalin) ja sieltä tulee jossakin vaiheessa ratkaisu (vahvistettu signaali) ulos...

Alitajunta on myös sellainen, etttä se vahvistaa ajatuksia.... Voisi hieman hölmösti sanoa, että "muutut sellaiseksi kuin ajattelet"... Jos ajattelet tiettyä asiaa jatkuvasti, tulee siitä osa sinua, ja alitajunta myös suoltaa sen mukaisia ratkaisuja ulos tarpeen niin vaatiessa... Ihmismieli on suuri ja tuntematon, ja luulenpa että se arvoitukseksi tulee jäämäänkin... Ehkäpä on vaan hyvä niin...

Silti, hyvät yöunet tekevät terää, ja tuovat usein sen ratkaisun aivan kuten asian ilmaisit... Joitakin asioita vaan ei saa aikaiseksi hoputtamalla ja miettimällä, vaan ne tulevat kun tulevat...

#34 kirjoitettu 01.01.2020 16:20

Älä syö keltaista lunta

#35 kirjoitettu 01.01.2020 17:16

accent kirjoitti:


Älä syö keltaista lunta


Tää on tietty hyvä ohjenuora alle 5 -vuotiaille, mutta käsittääkseni keski-ikä Mikserissä on siitä noussut reilusti viime vuosina, ja tilalle tullut tänne foorumille vanhempaa sukupolvea...

#36 kirjoitettu 02.01.2020 16:51

veezay kirjoitti:

myöhemmin kun se keskustelun kiivaus on laskeutunu ni jokanen voi rauhassa reflektoida sitä omaa keskustelua ja miettiä menikö kenties jossain vikaan.

Tämä on ihan hyvä lähtökohta, mutta se edellyttää että kumpikin keskustelija tarkastelisi kriittisesti omaa panostaan keskusteluun... Jos näin ei ole, niin ei ole mitään järkeä toisen vain pyydellä anteeksi...

AnttiJ kirjoitti:

Minusta alkaa nyt tuntua vähän sille että nuorempi mies pyrkii toimimaan eläkeläisen oppimestarina. Se kuules vaatii vähän paksummat henkselit ja kovemmat näytöt, jos siihen leikkiin ryhtyy.

Tämä mua lähinnä huvitti... Vietin sentään seitsemän vuotta yliopistolla opiskellessa näitä asioita, enkä todellakaan opiskellut filosofiaa...

Mä annoin koko keskustelun ajan vastapuolelle vihjeitä, että taidan tietää asiasta pikkasen enemmän, mutta kun niiitä vihjeitä ei noteerattu niin jouduin kirjoittamaan suoraan ulos mitä ajattelen...

Ilmeisesti vastakeskustelija otti tästä (taikka sitten tuosta mun henkilökohtaisesta kommentista omasta elämäntilanteesta) sen verran nokkiin että aloitti mykkäkoulun...

Heh... Jos näin on, niin olkoon... Itse asiassa koen, että mulla olis tämän keskustelun ja tuon yllä olevan kommentin perusteella paljon suurempi syy aloittaa mykkäkoulu omasta puolestani...

Mun keskustelutyyli sitäpaitsi on sellainen, että kun vastapuoli alkaa vihjaamaan tietävänsä asiasta hiukan enemmän, niin kyselen asiasta lisää ja pyrin oppimaan häneltä, enkä vänkäämään vastaan hampaat irvessä...

Noudatan periaatetta "Give the guy the credit he deserves for his knowledge..."

Mutta loppupeleissä ongelma oli siinä, että me ei oltu samalla tasolla kumpikin tässä asiassa, joten ei tästä voi vastapuoltakaan syyttää... Jos vastapuoli tarkastelee matematiikkaa kokonaislukujen kautta, ja toinen kompleksilukujen kautta, niin on selvää ettei se kokonaislukujen kautta matematiikkaa tarkasteleva ymmärrä tuon kompleksilukujen kautta tarkastelevan henkilön maailmasta tuon taivaallista... Häneltä puuttuu välineet siihen...

Mutta nyt mäkin olen vatkannut tätä aihetta sen verran paljon, että eiköhän ole viisaampi jättää tämä tähän... This is the end, my friend....

#37 kirjoitettu 04.01.2020 19:22

IT kirjoitti:
accent kirjoitti:


Älä syö keltaista lunta


Tää on tietty hyvä ohjenuora alle 5 -vuotiaille, mutta käsittääkseni keski-ikä Mikserissä on siitä noussut reilusti viime vuosina, ja tilalle tullut tänne foorumille vanhempaa sukupolvea...


Ei aikuistenkaan kannata syödä keltaista lunta