|
Kirjoittaja
|
Mitä on jäänyt elämästä käteen so far?
|
|
AnttiJ
Jyrkimmät
Mahalaskut
7002 viestiä
|
#1 kirjoitettu
08.09.2020 06:46
Rehellisesti sanottuna erittäin paljon. Näin 67-vuotiaana sen voi jo sanoa ääneenkin.
Avioliitto josta kaksi lasta, avoliittoakin n. 25 vuotta, ylempi korkeakoulutukinto, kohtuullisen komea työura kotipaikkakunnalla ja sen mukanaan tuomia lähtemättömiä elämyksiä ulkomaita myöten, riittävän hyvä terveys ainakin toistaiseksi, pitkäaikainen musiikkiharrastus ja siitä jääneet hauskat muistot ja vieläkin kestävät kaverisuhteet sekä mukava taloudellinen toimeentulo vanhuuden turvana. Voinkin hyvillä mielin katsella telkkaria kissa sylissä stressaamatta yhtään mistään.
Paljon on tehty töitä, opiskeltu työn ohessa ja hyödynnetty eteen tulleet ns. näytön paikat vähintäänkin kelvollisesti, koska uusia haasteita tuli eteen tasaiseen tahtiin. Uskon kohdallani vanhaan sanontaan "hyvällä maalivahdilla on aina tuuriakin matkassa"; huonommalla onnella ja vähemmällä puurtamisella asiani voisivat olla paljon heikommin.
Olisiko jotain voinut tehdä toisin? Eteeni tulleiden, mutta käyttämättä jättämieni mahdollisuuksien lopputulemaa ei kukaan saa koskaan selville. Siksi niiden perään on turha haikailla tai itkeä. Pitää olla enemmän kuin tyytyväinen siihen mitä on saavuttanut. Valitettavasti kaikilla ei ole yhtä hyvä tilanne eikä välttämättä tarpeeksi onneakaan matkassaan.
Onko mikään asia huonosti? Henkilökohtaisesti ei, mutta Suomen talouden kehityksen suunta on enemmän kuin huono. Siitä olen huolestunut lähinnä jälkeläisten puolesta sillä heidän niskaansahan kaikkia ongelmia ollaan varsin surutta kaatamaassa.
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
|
|
IT
IT Resurrected
13698 viestiä
|
#2 kirjoitettu
08.09.2020 08:23
AnttiJ kirjoitti:
Olisiko jotain voinut tehdä toisin? Eteeni tulleiden, mutta käyttämättä jättämieni mahdollisuuksien lopputulemaa ei kukaan saa koskaan selville. Siksi niiden perään on turha haikailla tai itkeä. Pitää olla enemmän kuin tyytyväinen siihen mitä on saavuttanut. Valitettavasti kaikilla ei ole yhtä hyvä tilanne eikä välttämättä tarpeeksi onneakaan matkassaan.
Tuo on hyvä kysymys... Itse olen huomannut, että mun monissa elämän käännekohdissa elämä on valinnut mun puolesta...
Esiemerkki. Oliko lukioon meno mun valinta, vai oliko se itsestäänselvyys kun otti huomioon mun koulumenestyksen ja muut henkilökohtaiset taipumukset?
Mä näkisin, että niiden valintojen tekemisen sijaan elämä ohjaa meitä eri suuntiin... Joskus niitä aitoja valintojakin joutuu tekemään, mutta useimmiten valinnat valitsevat meidät ja menemme sen virran mukana...
Ja itselleni ei ole jäänyt käteen elämästä mitään suurta maallista omaisuutta taikka kunniaa... Ei edes jälkikasvua... Mutta en silti vaihtaisi tätä elämää pois, koska sitten en olisi ollut minä... Ja lopulta tärkeintä "minuna olemisessa" on se mitä liikkuu pään sisällä...
On ollut lottovoitto syntyä tähän aikaan, tähän maahan ja tähän ruumiiseen, koska muutoin en olisi päässyt kokemaan ja oivaltamaan kaikkia niitä asioita, joita olen päässyt kokemaan ja oivaltamaan... Ehkäpä tämä kaikki oli sittenkin sen arvoista...
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
geeli
3770 viestiä
|
#3 kirjoitettu
08.09.2020 15:29
Eipä oo mitään kultalevyjä kyllä todellakaan seinillä. Niin vaatimatonta musiikillisten saavutusten osalta. Eipä täältä kai sitten kun lähdetään, niin lopulta jää mitään kovin pitkäksi aikaa ainakaan, jos sitä miettii.
Iso kokelma kirjoja, levyjä, pelejä, muutama pelikonsoli.
Ei mitään. Mitä täältä jää muutenkaan käteen loppujen lopuksi...
Mut jos miettii mitä kaikkea olen kokenut, niin siinä on paljon. Kokemukset on arvokkaita. Mulla on kokemusta AMK-opiskelusta, vähän jopa työelämästä, seurustelusta ja vaimon kanssa elämisestä. Juuri ne pienet palaset muodostaa sen elämänkerran.
Toivon vielä näkeväni paljon siistejä, isoja ja pieniä, juttuja ennenkuin se esiriippu lopulta laskeutuu ja mullat heitetään arkulle...
Enkä mä ota mitään suorituspaineita enää. Ikää on kuitenkin jo 36-vuotta että ne nuoruuden unelmat urasta alan kuin alan huipulla alkaa hiipua kovaan realismiin elämän vittumaisuudesta. Osaan arvostaa kaikkea mitä jaksan tehdä enemmän kuin ahdistua siitä mitä en jaksa...
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
IT
IT Resurrected
13698 viestiä
|
#4 kirjoitettu
08.09.2020 16:44
geeli kirjoitti:
Mitä täältä jää muutenkaan käteen loppujen lopuksi...
Niinpä... Maallinen mammona toki helpottaa tätä elämää tässä todellisuudessa, mutta sitä ei kukaan ole nykytiedon valossa mukaansa saanut...
Ehkäpä tätä kysymystä pitäisi nimenomaan tarkastella sen henkisen puolen valossa... Enkä tarkoita tällä nyt hengellisyyttä, vaan sitä sisäistä kasvua ja niin pois päin...
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
geeli
3770 viestiä
|
#5 kirjoitettu
09.09.2020 11:12 Muok:09.09.2020 11:12
No sen mä toivoisin, että kun olen vanha, tai siis sitten vuosikemmenten päästä, niin voisi olla ylpeä itsestään ja katsoa taaksepäin tyytyväisenä.
Onko henkistä kasvua aikuistumisen jälkeen?
Mielestäni ihminen kasvaa aikuiseksi ja on lopulta aikuinen n. 30-vuotiaana. Tästä eteenpäin aivojen toiminta pikkuhiljaa alkaa rappeutumaan. Tosin siihen menee kymmeniä vuosia, ennenkin ihminen alkaa olemaan jo vähän höperö ja muisti toimii tosi huonosti. Miellän vaan aikuistumisen voimakkaana kasvun aikana. Nyt satun olemaan jo aikuinen ja tää aikuistuminen on niinkuin projektina vähän niinkuin valmis.
Tästä eteenpäin, kun polla siis toimii, voisikin kehittää itseään muilla tavoin. Kuten vaikkapa kohottamalla fyysistä kuntoa. Tosin fyysisen kunnon kehittäminen on sekin hieman jo minulla vaikeampaa kuin ihan parikymppisenä.
Muistisairaudet on muuten yksi isoimpia tekijöitä sille, että vanhempi ihminen ei pärjää enää itsekseen kotoa, vaan alkaa tarvitsemaan jatkuvampaa tukea.
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
Jinxed
702 viestiä
|
#6 kirjoitettu
09.09.2020 16:14 Muok:11.09.2020 21:59
Mulle on jääny käteen emäntä, tytär , kasa kissoja, pari vähän harvinaisempaa luovaa kykyä joissa molemmissa alan pikku hiljaa oleen itteäni tyydyttävällä tasolla ja mieletön läjä kaikkea taideroinaa ja välinettä jotka pitää huolen et kämppä on aina pysyvässä kaaoksessa.
Muistot tietysti kans, eläny suht värikästä elämää useammissa eri paikoissa ja villisti eri tyyleillä, mitkä ei tietysti kaikki ole läheskään positiivisia hetkiä elämässä mut tässä kohtaa se on vähintään kokemusta jos ei muuta se niskaan kaatunu paskakin, kasvattaa luonnetta.
Mä oon niin nuori vielä, just täytin 35, että tää on musta ihan hyvä saldo, tästä on hyvä ponnistaa, ehtii vielä ihan helposti vaikka koettaan lähteä vallottaan maailmaa kaupallisella taiteella jos en muuta keksi, mut luultavasti keksin, rahan perässä juokseminen on jotenkin niin hajutonta ja mautonta ja jättää ihmiset perässään kyvyttömiks nauttiin siitä mitä niillä jo on.
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
Kostiainen
P. M.
Kostiainen
Project
6785 viestiä
|
#7 kirjoitettu
11.09.2020 19:57
Yllätyin että Geeli ja Jinxed ovat suurinpiirtein samaa ikäluokkaa kuin minäkin, luulin teitä paljon paljon nuoremmiksi.
Mutta joo, jälkikasvua on siunaantunut ja monenlaisia kokemuksia. Siinäpä se.
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
geeli
3770 viestiä
|
#8 kirjoitettu
11.09.2020 20:12
Juu. Ei ole lapsia tullut hankittua. Tää on vakio keskusteluaihe vaimon kanssa. Hän haluaisi ehkä jne.
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
|
|
cedarbear
2716 viestiä
|
#9 kirjoitettu
12.09.2020 21:04
F|Bitch kirjoitti:
TERETERE...
Ajatuksia ja ihailua herättävä kirjoitus. Niitä ei täällä usein. Eikä mulla muuta. Kiitos.
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
geeli
3770 viestiä
|
#10 kirjoitettu
12.09.2020 23:10
Ensin ei tehnyt mieli...mutta sitten menin loppuun asti...eli luin tuon F|Bitch:n kirjoittaman tekstin...vihdoinkin.
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
Ladataan
