Mikseri on musiikkiyhteisö,
jossa voit kuunnella, ladata ja arvostella suomalaista musiikkia,
lisätä rajattomasti biisejä, luoda oman artistisivun, kerätä arvosteluja ja faneja
Tästähän muuten voisi saada oivan harrastuksen... Kun on kävelylenkillä, niin ottaisi kohteekseen satunnaisesti valittuja puita, joita sitten halaisi... Se ongelma tossa vaan taitaa olla, että joku onneton sivullinen saattaisi soittaa paikalle ambulanssin...
Joo, oma vastaukseni on ettei oikeastaan, mutten näe kisassa mitään hävettävääkään...
Mitenhän se olisi jos puhuisi sille halattavalle puulle kuin känninen koiralle, tyyliin:
"No niin, sinä ihana puu, oma kultalullukkani... Niin... Annas kun setä halaa sua kunnolla, ja vähän rapsutellaankin tuosta oksan alapuolelta... No niin, helpottaako? Ai jai jai kun olet niin ihana puu, että voe että..."
Irtoaisikohan se maailmanmestaruus tuollaisella puheella?
Samoin muiden kasvien kanssa. He surevat, jos lajitoverit ovat poissa, kokevat yksinäisyyttä. Nauttivat huomiosta, niin kuin Pikku Prinssi -kirjassa ja yksi kasvi valloittaa koko planeetan, jos se jätetään kitkemättä.
Sulla on varsin destruktiivinen ajattelutapa... Paljon humaanimpi tapa estää sen yhden kasvin maailmanvalloitus on istuttaa muita kasveja sen yhden kasvin ympärille, jottei se pääse vapaasti leviämään...
Motto siis, että annetaan kaikkien kukkien kukkia sillä planeetalla...
Sen yhden kasvin kitkemisen sijaan siis pitäisi saada ne muut kasvit myös kukkimaan...
Muutama vuosi sitten oltiin Hossan kansallispuistossa retkeilemässä. Muuta jengiä ei sillä kertaa reitillä näkynyt. Tuli sitten mieleen että koskaan en ole puuta halannut, niin nyt siihen on oiva tilaisuus. Noh halasin sitten hetken mielijohteesta pitkään ja hartaasti paksua mäntyä. En ollut huomannut että taaksemme oli ilmestynyt toinen retkeilevä perhe. Ensimmäisenä tullut perheen isä varmasti näki touhuni. Jäin itse teosta kiinni. He liikkuivat reitillä hieman hitaammin mutta aina taukopaikoilla oltiin hetki samanaikaisesti. Vittu että hävetti ja hävettää vieläkin.