Mikseri.net

#122 kirjoitettu 21.01.2011 22:43 Muok:21.01.2011 22:52

Once Were Warriors (1994)

Kuvaus uusiseelantilaisen kohtuullisen dysfunctional maoriperheen elämästä. Hyvin dystooppinen tunnelma ja väkivalta esitettynä enemmän vittumaisena asiana kuin siistinä juttuna, kuitenkaan yhtään visuaalisesti mässäilemättä.

Ei mikään järjettömän DEEP pätkä kuitenkaan, mikä tekee [onks tää nyt sit spoiler, kai se on:] lopussa yhden hahmon laukaisemasta bottomline-repliikistä äärimmäisen kornin kuuloisen, mikä vei koko muun elokuvan ajan vallinneen vakavuuden mennessään. Ei se tosin miuta haitannut ku mie tykkään korneista jutuista. [/spoiler]

Paitsi tietyst tuommoset raw-reality-kuvaukset on tietyst DEEP aina siinä mielessä et TUOMMOST SE ON HUHUHU. Ni ni ni. No mut. Nii. Näyttelijöiden suoritusten ja käsikirjoituksen puolesta toimi juuri tuollaisena erittäin hyvin.

Niin joo ja kovia tatuointeja ukkojen naamoissa. TIUKKOI

#123 kirjoitettu 22.01.2011 19:47

Veri kirjoitti:
Aristokatit (1970)

Oho, teeveestä tuli Disney -klassikkoleffa. Tälle tuli useasti naurettua skidinä ja kun edellisestä katselukerrasta on reilusti yli kymmenen vuotta, voi vaan todeta, että läpät toimii edelleenkin!

--

Yksinhuoltajakissa Herttuatar hengailee kolmen pentunsa kanssa vanhan rouvashenkilön kämpillä Pariisissa. Sitten se rouvashenkilö on duunaamassa testamenttiaan ja hovimestarinsa Edgar kuulee vahingossa, että kissat ovat perimäjärjestyksessä hänen edellään. Jotenka Edgar päättää hoitaa katit ns. hevonvittuun tieltään. Edgar siis laittaa laittomia unilääkkeitä kissojen ruokaan ja kun katit ovat aivan pihalla, kuskaa Edgar nämä landelle mopollansa.

Aamulla katit heräävät sillan alta aivan vitun kuoseissa ja paikalle heilahtaa irlantilainen juoppo, nimeltänsä Thomas O'Malley. O'Malley käy samantien iskemään Herttuatarta eikä osaa samantien hiffata, että se onkin yksinhuoltaja. Pennut on ihan innoissaan uudesta isäpuolesta, mutta O'Malley haluaisi lähteä ns. vittuun koko tilanteesta. Haha, aika rankkaa.

Sitten ne lähtee porukalla kohti Pariisia. Matkalle osuu vastaan englantilaisia hanhia, jotka on vähän silleen, et' "ei vittu, jotain ranskalaisia persereikiä". Myöhemmin kissat heräävät slummikujan Subutex-luolasta, jossa soitetaan helvetin häiriintynyttä jazzia. Koko 'Hottikatti & Kujakissat' on vähänniinkuin Gogol Bordello nykypäivänä. Niin satunnaista, niin mahtavaa.

Lopulta katit sitten pääsee takaisin himaansa ja Edgar saa ansionsa mukaan, kun katukissat vetää sitä turpaan. Fuck yeah!

--

Aivan helvetin loistava elokuva. Ei enää tehdä tällaisia elokuvia; kaikki on vaan sitä 3D-roskaa. Tässä on sekä anarkistista läpänheittoa, että ihan oikeita stereotypioita, joita ei silloin vuosia, vuosia sitten hiffannut ollenkaan (vrt. irlantilainen random maahanmuuttaja O'Malley.)

Mielestäni Thomas O'Malley on kaikista Disneyn hahmoista ylivoimaisesti parhaiten kirjoitettu.

5/5


Loistokirjoitus, allekirjoitan joka sanan.

parasta disneytä.

#124 kirjoitettu 22.01.2011 20:07 Muok:22.01.2011 20:08

Veri kirjoitti:
Aristokatit (1970)

5/5


Tätä tuli itsekin katottua pienenä aktiivisesti. Loistofilmi. Nykyisin sitä tulee enimmälti boikotoitua Disneyn uutta tavaraa, kun ne on usein paskasti kirjoitettua, vanhan toistamista ja ruman näköistä(digitaaliset 3D-ulosteet ovat kamalaa katsottavaa, niin kuin aiemmin jo mainittiinkin). Vanhoja Disney-elokuvia ja piirrettyjä ei sitten voita mikään.

Istharium The Foe muokkasi viestiä 20:08 22.01.2011

#125 kirjoitettu 22.01.2011 21:33

Teenage Caveman (2002)(Kauhu / Pehmoporno)

Kävelin kahden kaverini kanssa videofirma Makuuniin lainaamaan leffaa. Heillä oli mielessä, että lainataan joku niin paska leffa, että se olisi viihdyttävä. Siinä oli vaihtoehtoina Robocopia ym. legendaarisia huonoja leffoja, joita olisi ainakin minun tehnyt mieli katsoa. Mutta yksi kavereistani spottasi tämän Teenage Caveman-leffan. Takakantta lukematta kaveri meni ja maksoi n. 3e vuokrasta. Vastustelin, että ei vuokrata sitä, mutta he halusivat ehdottomasti nähdä juuri tämän leffan. Päivittelin sen autoajelun seur. märäänpäähän aikana sitä, että piti tuhlata kokonaiset 3e tuollaiseen paskaan, mutta he koettivat ajatella optimistisesti leffan suhteen: Mistä sitä tietäisi vaikka se leffa olisi hyväkin?

Mutta se ei ollut. Nimittäin leffa lukeutui ehkä huonoimpiin ja turhimpiin katsomiini elokuviin IKINÄ.

Ohjaus ja käsikirjoitus kusi hyvin vajaavaisella kertomisellaan: katsojalle ei selitetty mitään asioita, keitä jotkut ihmiset olivat, mistä ylipäätänsä oli kyse jne. Yleisesti leffan kulku ilman minkäänlaista esittelyä, kerrontaa ym. lätkästään katsojan eteen, jonka tehtävänä on päätellä, mistä koko hommassa on ylipäätään kyse. Oli vittumaista koettaa seurata juonta, kun suurin osa kohtauksista leffan kulun aikana olivat täysin turhia. Lopulta me päädyttiin kavereiden kanssa arvuuttelemaan, mistä koko hommassa oli kyse, kun leffa ei siihen anna minkäänlaista vastausta.
Pääasiassa leffa koostuu vain joidenkin päähenkilöiden, jotka ovat olevinaan luolaihmisiä, ryyppäämisestä ja toistensa nussimisesta. Ainoa virike, joka pitää mieskatsojia hereillä leffassa on tissit, joita vilahtelee leffan puolessa välissä vähän väliä. Leffaa kattoessa olo oli kuin kattoisi huonoa pehmopornoleffaa, jonka pitäisi kulkea lajityypillä Sci-Fi/Thrilleri/Kauhu!. Jos mä haluan pornoa, niin mie hommaan jostakin pornoa! Ja jos leffaa haluaa näyttää pornoa, niin tehköön sen myös kunnolla! Kiesus...

Parhaimpia awkward-kohtauksia leffassa(joita oli ainakin kymmeniä) oli se, kun naispäähenkilöt oli nuoleskelemassa ja melkein sormettamassa, jonne sitten tämä miespäähenkilö ryntää ja näkee tilanteen. Miespäähenkilö sanoo jotain, että jossakin on hätätilanne ja porukka ryntää sitten sinne. Myöhemmin ei näiden kahden naisen homoeroottisesta toiminnasta mainittu ollenkaan. Leffa vain koettaa pitää katsojia yllä seksin avulla, mikä on todella heikkoa, kun seksikohtauksetkin on näytelty ja käsikirjoitettu ihan vitun huonosti! Toinen "vitun-typerä-kohtaus" oli se, kun päähenkilöiden piti juosta pahiksia karkuun, niin kesken pakomatkan, he päättivät ruveta naimaan toisiaan! Vaikka pahikset olivat suurinpiirtein kulman takana muutaman metrin päässä!

Näyttely leffassa on kankeaa ja mitäänsanomatonta. Näyttelijöiden reaktiot erilaisiin tilanteisiin on naurettavaa. Juuri edellä mainittu päähenkilöiden homoeroottinen kohtaus on siitä hyvä esimerkki. He reagoivat outoon ja ehkä noloonkin tilanteeseen kuin mitään erikoista ei olisi tapahtunutkaan. Ja muutenkaan päähenkilöistä ei oikein ottanut mitään tolkkua. Samoin uskottavuus henkilöiden "luolaihmisyydestä" katosi siinä vaiheessa, kun ne veti ongelmitta viinashotteja, vaikka viinaa ei ollut varmaan koskaan maistanutkaan ja liikkuivat paikassa skeittilaudalla.

Leffasta mulla olisi VIELÄKIN vaikka kuin vitusti asiaa, joista avautua. Leffan käsikirjoitus oli huonoimpia aikoihin, ohjaus oli mitä sattuu, kun eri aikavälit olivat ihan hämärän peitossa. Esim. miten pitkä aika leffan alusta on kulunut leffan loppuun, kun se tuntui kuin siellä olisi aika mennyt joko vain 2 päivää tai monta kuukautta, ei mitään hajua. Samoin leffan gore-kohtaukset ja erikoistehosteet olivat köyhää CGI-kuraa. Näyttelijät olivat kuin alibudjetilla palkattuja. Juoni oli niin huono, että se ei edes naurata kovin paljoa. Toteutus jätti kylmäksi. Eli kyseessä on ympäripyöreän vammainen leffa ja arvosanaksi tälle ulostepläjäykselle 1 / 10. Syynä yhteen pisteeseen se, että leffa sai ratkeamaan nauruun kuitenkin parissa kohtaa. Muuten olisi suoraan 0 / 10.

#126 kirjoitettu 22.01.2011 23:39 Muok:22.01.2011 23:39

quafka kirjoitti:
Istharium The Foe kirjoitti:
Robocopia ym. legendaarisia huonoja leffoja

Niin mitä?


Sitä, että Robocop on huono leffa, mutta oikeasti viihdyttävä. Samaan sarjaan menee esim. Rambo-leffat.

Istharium The Foe muokkasi viestiä 23:39 22.01.2011

#127 kirjoitettu 23.01.2011 12:13

Tuliki mieleen, että en oo kattonu Robocopia varmaan kymmeneen vuoteen, jos ylikään.

Pistin lataukseen

#128 kirjoitettu 23.01.2011 13:30

The Royal Tennenbaums (2001)

Aikamoisella tutulla näyttelijäkaartilla varustettu välillä hyvinkin synkkä, mutta mielenkiintoisesti omituisen hauska tarina perheestä, jossa on enemmän ja vähemmän kieroutuneita ihmisiä. Tarina oli tosi kiinnostava ja kuvaus oli jotenkin tosi hauska. Kuvakulmat ja välillä hyvinkin seepianvärinen kuva - jotenkin ihanasti jotain menneisyydestä mukamas, mutta kuitenkin lähes nykyisyydestä.

Jopa orson wells oli ihan ok. Yllättäen myös toinen tämän tarinan kirjoittajista. Suosittelen näkemään! Ei ehkä kaikkein paras elokuva, jonka ikinä näette, mutta yksi viihdyttävimmistä katselukokemuksista ainakin! Vahva 8½

#129 kirjoitettu 23.01.2011 16:40

quafka kirjoitti:
Istharium The Foe kirjoitti:
Sitä, että Robocop on huono leffa, mutta oikeasti viihdyttävä. Samaan sarjaan menee esim. Rambo-leffat.

Istharium The Foe muokkasi viestiä 23:39 22.01.2011

Mutta RoboCop 1, sekä First Blood ja Rambo (4) ovat mielestäni ilman muuta oikeasti hyviä elokuvia. Ei edes silleen camp-hyviä, vaan hyviä-hyviä. Ja tämä tulee siis mikserin vannoutuneimpiin elitisteihin kuuluvan suusta.


Hetken pohdittutani asiaa tarkemmin ja muistellen noita leffoja, niin voisi ne ollakin hyviä. Pitää kattoa uudestaan noi, kun on ollut niin pitkä aika esim. Robocopin viime katsomisesta. Mutta miulle leffa on katsomisen arvoinen, jos se osaa viihdyttää katsojaa ja pitämään hereillä jne., oli siinä näyttely kuin kankeaa tai juoni hölmö. Päämääränä on viihde.
Ehkä ympärillä olevien ihmisten kommentit ovat vaikuttaneet minun mielipiteisiini noita leffoja kohtaan... pitää katsoa noita taas joku kerta

#130 kirjoitettu 23.01.2011 19:50 Muok:23.01.2011 20:00

Kaikki Die Hardit.

En oo hyvä tähtiarvosanojen kanssa, niin käytän arvosteluasteikkoa, jossa + = kannattaa katsoa ja - = ei kannata katsoa.

Die Hard
Yleensä en tykkää 80-luvun actionleffoista, mutta Die Hard on poikkeus. Asetelma on hyvä. Leffan sankari on loukussa talossa, jonka terroristeiksi itsensä ilmoittavat tyypit on ottaneet panttivangiksi. Terroristit ilmoittavat ajan hengen (tai ainakin leffaa edeltävien vuosikymmenten hengen) mukaisesti vaatimuksekseen "poliittisten vankien" vapauttamisen, mutta katsojalle selviää samantien, että koko homma on bluffia, eikä tyypit olekaan terroristeja.
Missä tämä elokuva onnistuu muita actionleffoja paremmin on hahmoissa. John McClane on paljon kiinnostavampi tyyppi, kuin tyypillisen actionleffan liioitellut sankarihahmot. Pahiksiakaan ei ole vedetty niin överiksi, että alkaisi ärsyttämään, kuten 80-luvun toimintaleffoissa yleensä tehtiin.
Leffassa on muuten ehkä elokuvahistorian mielenkiintoisin suomiviittaus. TV-haastattelussa asiantuntija sanoo, että panttivangit saattavat alkaa kärsimään Helsinki-syndrooman oireita, eli että panttivangeille kehittyy myötämielinen suhtautuminen kaappaajansa. Uutisankkuri yrittää epätoivoisesti päästä mukaan keskusteluun ja lisää "Helsinki, Sweden". Tuottaja pudistelee päätään ja asiantuntija korjaa "Helsinki, Finland" ja ankkuri on tehnyt itsestään idiootin televisiossa. Vitsi on tietenkin siinä, että Helsinki-syndroomaa ei ole olemassakaan, vaan myös ekspertti sekoittaa Tukholman ja Helsingin keskenään kuvaillessaan Tukholma-syndroomaa. Käsikirjoittajat ilmeisesti pyrkivät tuolla vitsillä kommentoimaan sitä, että uutisohjelmat voivat repiä noita "eksperttejään" ties mistä ja ihmiset uskovat kaiken mitä he sanovat. Mikä tuosta tekee kiinnostavan on, että jälkeenpäin huomattiin, että käsikirjoittajien oletus oli jopa hieman imarteleva, sillä tuon jälkeen sanaa Helsinki-syndrooma on käytetty monessa yhteydessä kuvaamaan Tukholma-syndroomaa ilman huumoria (mm. X-filesiin oli lipsahtanut tuo virheellinen nimitys). Ihmisille riittikin siis jo se, että fiktiivinen asiantuntija Die Hardissa sanoo jotain, että se otetaan faktana ilman kyseenalaistamista.
Anyways, Die Hard on toimintaelokuvien parhaimmistoa. Kannattaa katsoa, jos ei ole nähnyt.

+


Die Hard 2: Die Harder
Ehkäpä Renny Harlinin paras elokuva, mikä ei vielä ole kovinkaan suuri saavutus, ja ihan paska leffa onkin kyseessä. Die Hardia pidettiin genressään mullistavana leffana, joka aloitti uuden aikakauden toimintaleffojen saralla. Die Hard 2:n tekijät eivät ilmeisesti siis koskaan olleet nähneet sitä, sillä Die Hard 2 on paluuta Die Hardia edeltävään aikaan. Tyypillinen edellisen suosiolla ratsastava "ihan sama, ihmiset kyl kattoo nimen takia" -jatko-osa. Näyttelysuoritukset on jotakuinkin saippuasarjojen tasoa. Nykyään harvassa Hollywoodleffassa näkee yhtä paskoja suorituksia. Hahmot on huonosti kirjoitettuja. Leffassa on kahdenlaisia hahmoja: ärsyttävyyteen asti överiksi vedettyjä karikatyyreja ja hahmoja joilla ei ole luonnetta ollenkaan. Nämä eivät tosin ole sidottuina mihinkään tiettyihin hahmoihin, vaan hahmot voivat olla kumpaakin kohtauksesta riippuen. John McClane, jonka päähahmona olisi tarkoitus kantaa elokuvaa, on lähes koko leffan läpi luonteeton hahmo, jonka dialogin tehtävä on ainoastaan viedä juonta eteenpäin ja heittää huonoja onelinereita. Tätä toki lähes koko elokuvan muukin dialogi on ja ne onlineritkin tasoa: "Time to kick some ass". Toimintakohtaukset ovat tylsää räiskimistä ilman mielikuvitusta ja asioita jotka räjähtelevät yhtä satunnaisista syistä, kuin simpsoneissa.
Ehdottomasti huonoin Die Hardeista.

-

Die Hard with a Vengeance
Kolmannessa Die Hardissa koitetaan irtaantua ensimmäisen Die Hardin suosituksi tuomasta konseptista, jossa yksinäinen sankari taistelee pahiksia vastaan eristetyssä ympäristössä (Edeltäjistään poiketen leffa on Pulp Fictionin jälkeistä aikaa, joten muutokset kaavaan oli ehkä helppokin ratkaisu). John McClane saa parikseen Samuel L. Jacksonin näyttelemän Zeus Carverin, jotka juoksevat ympäri New Yorkia pahiksen luoman Simon says terrorileikin takia ja selvittelevät siihen liittyviä arvoituksia estääkseen pommeja räjähtämästä. Tämä on toimiva ratkaisu sen sijaan, että leffa oltaisiin tehty alkuperäisen kaavalla. Päähahmojen välinen suhde tekee elokuvasta kiinnostavan ja dialogi on toimivaa ja käsittelee muutakin kuin vain juonen eteenpäin viemistä.
Toimintakohtaukset ovat viihdyttäviä ja poikkeavat kakkososan räiskinnästä ja epämääräisistä räjähdyksistä miellyttävällä tavalla. Alkupuoliskolla toimita ei perustukkaan pahisten ammuskeluun, eikä pahiksia näytetäkään ennen leffan puoliväliä. Toiminta perustuu enemmänkin siihen miten pääsee paikasta a paikkaan b tarpeeksi nopeasti käyttäen kekseliäisyyttään. Räjähdysten estämiseen liittyvät arvoitukset haastavat katsojan miettimään arvoituksia itsekin. Siksi tosin on harmi, että elokuvassa jää epäselväksi miten päähahmot ratkaisivat arvoituksen jossa heidän tuli mitata kanisteriin 4 litraa vettä käyttäen apunaan vain 3l ja 5l kanistereita. Leffa kuitenkin etenee sen verran nopeasti, että suurin osa katsojista tuskin ehtii ratkaista tuota ennen kun mennään jo eteenpäin. No ehkä se oli tarkoitettu jättää mietittäväksi leffan jälkeen tai sitten vaan huono leikkaus.
Omasta mielestäni paras Die Hardeista.

+

Live Free or Die Hard
Me eletään 2010-lukua, mikä heijastuu elokuviinkin ja se on ihan ymmärrettävää. Silti, hakkerit? En oo niitä ihmisiä jotka sanoo, ettei hakkerit kuulu Die Hardeihin, koska koko konsepti vedettiin uusiksi jo kolmosen kohdalla (ja kakkonen on niin paska, ettei sitä edes lasketa). Totta kai noinkin myöhään tehdyn jatko-osan tulee heijastaa aikaansa, mutta minun on vaan vaikea nähdä hakkereita superpahiksina. Juoni on myös hyvin epäuskottava. En sano, että aikaisemmatkaan ois ollut mitään maailman realistisimpia elokuvia, eikä sitä tulisi odottaakaan. Tässä vaan idea, että hakkerit onnistuvat pääsemään käsiksi kaikkiin valtion tietojärjestelmiin ja aiheuttamaan totaalisen kaaoksen, on vaan jotenkin niin "c'mon hei" -kamaa, että pistää häiritsemään. Juoni toimii lähinnä vain syynä näyttäville toimintakohtauksille, ja ne toimintakohtaukset ovatkin kieltämättä näyttäviä. Niiden osalta on onnistuttu hyvin, mutta jotenkin vaan olisi toivonut, että ne olisi jotenkin järkevämmin saatu yhdistettyä elokuvaan.
Mitä hahmoihin tulee, niin leffa jatkaa kolmosen linjalla, eli kaksi päähahmoa yksinäisen sankarin sijaan. McClane saa parikseen hakkerin jonka kanssa sitten seikkailee ympäri mestoja. Tässä leffassa tuo ei toimi yhtä hyvin kuin kolmosessa, mutta ei nyt mikään huonoinkaan mahdollinen tiimi.
Ei tää läheskään yhtä huono ole kun kakkonen, eikä muutenkaan mikään ihan toivoton elokuva. Pelkkien toimintakohtauksien perusteella voin suositella, mutta kokonaisuudelle taidan antaa miinuksen.

-

Ja sit ylimääräinen (epäoleellinen) huomio elokuvasarjasta: Yippee ki yay, motherfucker. Miksi McClane sanoo tuon joka elokuvassa? Siis tietenkin siksi, että katsojat odottavat sitä, mutta jos loogisesti ajattelen, niin eihän tuossa ole mitään järkeä. Ykkösessä pahis kutsuu McClanea amerikkalaiseksi joka näki liian monta leffaa ja luulee olevansa John Wayne, jonka jälkeen keskustelu menee seuraavasti:
Pahis: Do you really think you have a chance against us, Mr. Cowboy?
McClane: Yippee-ki-yay, motherfucker.
Seuraavissa leffoissa tuolle catchphraselle ei taas ole mitään kontekstia. Kukaan ei kutsu McClanea cowboyksi, eli siinä ei ole mitään nokkelaa, eikä kukaan muiden leffojen hahmoista ole kuullut alkuperäistä keskustelua, joten kukaan ei voi tajuta McClanen viittausta. Onko tuo letkautus siis McClanen mielestä niin nokkela, että sitä täytyy toistaa vielä 20:n vuoden kuluttua keskustelusta ilman, että kukaan tajuaa mihin hän viittaa, vai luuleeko McClane sittenkin olevansa John Wayne?

#131 kirjoitettu 23.01.2011 20:16 Muok:23.01.2011 20:22

Kuolleet Kekkoset kirjoitti:
Siksi tosin on harmi, että elokuvassa jää epäselväksi miten päähahmot ratkaisivat arvoituksen jossa heidän tuli mitata kanisteriin 4 litraa vettä käyttäen apunaan vain 3l ja 5l kanistereita. Leffa kuitenkin etenee sen verran nopeasti, että suurin osa katsojista tuskin ehtii ratkaista tuota ennen kun mennään jo eteenpäin. No ehkä se oli tarkoitettu jättää mietittäväksi leffan jälkeen tai sitten vaan huono leikkaus.


Mä luulen että sitä ei tahallaan kerrottu, että katsojat voivat ratkoa ongelmaa leffan jälkeen baarissa.

Ja Suomi-viittaus on tässäkin Die Hardissa, kun yksi niistä pahiksista on Tony Halme, jonka McClane muistaakseni pieksee hissiin.

Siinä nelosessa ei taida olla Suomi-viittausta olleskaan, että sinänsä ihan paska leffa.

Henrik Olofsson muokkasi viestiä 20:19 23.01.2011

Henk. koht. mua on ärsyttänyt Die Hard ykkösessä se ettei kaapparit ala tappaa panttivankeja vaikka yhden minuutissa kunnes McClane antautuu.

#132 kirjoitettu 23.01.2011 20:24

Henrik Olofsson kirjoitti:
Mä luulen että sitä ei tahallaan kerrottu, että katsojat voivat ratkoa ongelmaa leffan jälkeen baarissa.

Joo, kyllä tää todennäkösemmältä kuulostaa, kun huono leikkaus.

Ja Suomi-viittaus on tässäkin Die Hardissa, kun yksi niistä pahiksista on Tony Halme, jonka McClane muistaakseni pieksee hissiin.

Ei toi kyl viel suomiviittaus oo, ku se näytteleekin saksalaista. Mut juu, kolmesta ekasta suomalaiset kyl löytää jotain mist huomaa Suomen (harmi vaan, että kakkosessa se on Harlin ja kolmosessa Halme). Nelosessa ei tainnu tosiaan olla.

#133 kirjoitettu 23.01.2011 20:38

Rare Exports

Kärkeen on sanottava että on se hienoa että kerrankin on suomalainen elokuva joka näyttää joltakin. visuaalisesti, kuvaus tyylillisesti näyttää jopa ihan elokuvalta. Jostain syystä yleensä on ollut tapana että suomalaiset elokuvat näyttää kaikki samalta ja niitä on muutamaa genreä. se on se ainainen perus sota elokuva, perus ihmissuhde draama tai komedia. noista viimisin on se joka on lähes ainoana porukassa kokeilee jotain poikkeavaa.

Itseäni elokuvassa ärsytti suunnattomasti lapsinäyttelijät. ne nyt tunnetusti on melkein aina huonoja.. mutta etenkin tässä elokuvassa facepalmin määrä oli niin ankara että välillä oli vaikea seurata elokuvaa. aina kun lapsen naama tuli ruutuun niin odotin kauhulla että kohta se taas sanoo jotai tyhmää. tuli mietittyä elokuvan aikana että luultavasti ihmiset jotka ei ymmärrä suomea ei edes tajua lapsinäyttelijöitten huonoutta, ehkä hyvä niin. Tarinallisesti elokuvahan oli yllättävän nerokas, kauhukonseptia koko jouluteemaan toimi loistavasti jos se olis ollu pikkasen paremmin tahditettu. elokuva tuntu itselleni jotenkin tylsältä ja oli tosi pitkäveteinen. ilman spoilaamatta, kun loppu tuli niin tuli ihmeteltyä lähinnä että "kyllä siinä saatana kestikin"

Kyllä kaiken kaikkiaan täytyy antaa krediittiä hienosta ideasta ja visuaalisesta annista. Ens kerralla ei sitte niitä lapsia mukaan ja mietitään sitä ohjaustyötä ja elokuvan tempoa vielä vähän enemmän.

6/10

#134 kirjoitettu 23.01.2011 21:29

Robocop

Yli kymmenen vuoden jälkeen tajusin vihdoin katsoa uudestaan. Hyvä elokuvahan tuo kyllä on edelleen, ihan aidostikkin, eikä vaan Isthin määrittelemällä "huonolla tavalla hyvä". Tottakai kasarikliseet löytyy ja muuta, mutta ne jotenkin on vaan niin tiukkoja juttuja, ettei niistä voi suuttua.
Tiukkaa toimintaa, ja satiiriakin sieltä löytyy (vrt. mainokset uutisten välissä - NUKEM). Ei tästä voi olla tykkäämättä.
Ehkä ikävintä antia elokuvassa oli pahis-neekeri, jolla oli niin julmetun ärsyttävä nauru, että se ihan aidosti alko ärsyttämään. Siis ei sellasta pientä ärsytystä, vaan jopa suht aitoa vitutusta, se oli niin ärsyttävä.

8/10

#135 kirjoitettu 23.01.2011 22:21 Muok:23.01.2011 22:25

Saminoidi kirjoitti:
Fitz kirjoitti:
Robocop

Pilaanko sulta jotain tosta leffasta jos kerron että se on Verhoevenin versio Jeesuksen tarinasta?


Et. Onko sinulla väitteellesi pohjaa?

Fitz muokkasi viestiä 22:25 23.01.2011

Eiku osasin googlata. Jännä homma.

#136 kirjoitettu 23.01.2011 22:25

Saminoidi kirjoitti:
Fitz kirjoitti:
Et. Onko sinulla väitteellesi pohjaa?


"The point of 'RoboCop,' of course, is it is a Christ story," Verhoeven said. "It is about a guy that gets crucified after 50 minutes, then is resurrected in the next 50 minutes and then is like the super-cop of the world, but is also a Jesus figure as he walks over water at the end."


Tänks!

#137 kirjoitettu 23.01.2011 22:51

Saminoidi kirjoitti:
Fitz kirjoitti:
Robocop

Pilaanko sulta jotain tosta leffasta jos kerron että se on Verhoevenin versio Jeesuksen tarinasta?


Arkkityyppejä? Minun elokuvissani? holy shit o_o

#138 kirjoitettu 24.01.2011 07:23

Veri kirjoitti:

Pahimmassa tapauksessa tämä kultalusikka suussa syntynyt pentu pilaa koko sukunsa maineen vielä.


On se parempi ohjaaja kuin faijansa.

#139 kirjoitettu 24.01.2011 09:04 Muok:24.01.2011 09:05

Veri kirjoitti:

Näinkö väität?


Kyllä. Francis Ford oli taitava, mutta Sofia on nerokas. Olen aina arvostanut kaikissa taiteenmuodoissa enemmän nerokkuutta kuin taitoa. Siinä mielessä nimivalinta osui anakin nappiin.

Toisaalta en kyllä ole nähnyt vielä Somewheriäkään. Jos se ja sen seuraaja antavat kovasti merkkejä, että Virgin Suicides ja Lost in Translation olivat vain nuoruuden hairahduksia ja aivan käsittämättömän upea aloitus lopullisesti laskussa, niin Apocalypsen Now:n hetkellinen hairahdus saattaa nostaan hänen isänsä jopa ihan samalle tasolle elokuvan tekijänä. Että sinällään peli ei ole ihan lopullisesti pelattu kyllä.

Mutta siis sinä väität vastaan?

Eikai siinä sitten, miten vain.

#140 kirjoitettu 24.01.2011 11:45 Muok:24.01.2011 11:47

Saminoidi kirjoitti:

Pitäs varmaan katsoo joku sen leffa viimeinkin. Jostain syystä en ole saanut aikaiseksi vaikka on pitänyt.


Katso Lost in Translation. Mestariteos. Rakastin sitä jo ensimmäisellä kerralla ja toisella kerralla se oli vielä paljon parempi. Kolmannella kerralla se sitten vielä parempi kuin toisella kerralla. Neljättä kertaa en uskalla katsoa, kun saatan pettyä jos se on vain ihan sairaan upea eikä enää parane kolmannesta kerrasta.

Sofia on tuttu vain näyttelijänä Kummisetä 3 -leffasta, jossa se oli aivan paska.


Joo. Parempi se on ohjaajana kuin näyttelijänä.

Niin tarkoitatko nyt sitten hairahdusta siihen nerouteen?


Joo.

Kun on se perkeleen loistavia elokuvia tehnyt muutenkin.


Semmosta perus taidokasta kamaa ovat. Ei pahaa sanottavaa sinänsä.

Draculakin oli mielestäni hyvä leffa jne..


Siinä onkyllä täydellinen esimerkki äijän keskikertaisuudesta. Juuri niin perus puunattu sisällötön keskikertais vetäisy, josta puutuu juurikin täydelisesti se nerokkus josta puhun Sofian kohdalla, mutta näkyy kyllä kova taitotaso, joka vuosien varrella on kertynyt.

Ei silti. On Sofiakin taitava, mutta jää vielä isästään ihan perus väännössä. Ehkä se edistyy vuosien myötä, mutta aika vaikutavaa jälkeä kyllä hänellä siinäkin jo ensikois elokuvasta lähtien.

Haava muokkasi viestiä 11:46 24.01.2011

#141 kirjoitettu 24.01.2011 12:21

Haava kirjoitti:
Joo. Parempi se on ohjaajana kuin näyttelijänä.


Osaa se näytellä jos ei oo reploja:
http://www.youtube.com...

#142 kirjoitettu 24.01.2011 12:32

Haava kirjoitti:
On se parempi ohjaaja kuin faijansa.


Samaa mieltä. Virgin Suicides ja Lost in Translation on kummatkin loistavia.

#143 kirjoitettu 24.01.2011 14:37 Muok:24.01.2011 14:41

Saminoidi kirjoitti:

Joskus nuo uusintaversiot ovat ihan perusteltuja kuten vaikka Blade Runnerin tapauksessa, mutta tuo Redux oli sellaista oman lapsen raiskaamista että en tykännyt yhtään.


Minä tykkään molemmista versiosta kyllä. Se plantaasi jutska oli toimiva, mutta ymmärrän hyvin syyt sen pätkimiseen leffasta. Sen sijaan se puputyttöjen tarinan syvennys oli mitä erinomaisin. Mutta joo... Kyllä minä ehkä sanoisin, että nipinnapin se Redux oli parempi, mutta tajuan kyllä jos joku tykkää vähän selkeytetystä versiosta.

Hyvä kirjafilmatisointihan se oli


Keskikertasen kirjan yhtä keskinkertanen filmatisointi sanoisin.

Ei se nyt ehkä NEROKAS ollut mutta kyllä se tuollaisena vampyyrielokuvana on minulla ihan kakkosena Nosferatun jälkeen.


Mitens olisi Interview with the Vampire (Veren Vangit)? ...mutta siis se että vampyyri elokuvat ovat kerkimäärin hirveää paskaa ei ole peruste miksi pitäisi pitää jotain keskinkertaista vampyyrileffaa mitenkään arvossa?

#144 kirjoitettu 24.01.2011 14:47 Muok:24.01.2011 14:52

Saminoidi kirjoitti:

Että osaakin olla hirveää paskaa alusta loppuun. Tunsin myötähäpeää näyttelijöitä kohtaan.


Ompa sulla huono maku. Loistoelokuva. Kerrankin vampyyrielokuva jossa on sisältöä. Mitä ei voi sanoa siitä muutenkin umpitylsästä Draculasta.

Ei, pidänkin Nosferatua sekä tuota Coppolan Draculaa arvossa sen takia että ne mielestäni nousevat siitä hirveän paskan merestä. Molemmista pidän koska ne miellyttävät minua visuaalisesti.


Nosferatu on ihan mätti joo. Toi Dracula taas on minusta kaukana visuaalisesti hienosta. Juuri sellanen patatylsä visuaalisestikkin. Justiinsa sellanen "oppikirjamaisen" oloinen perus paisutus, jossa on hyvin vähän sijaa kauneudelle. Katso se Lost in Translaton, niin näet mikä on aidosti visuaalisesti kaunista.

Haava lisäsi viestiä 14:51 24.01.2011

Nyt kyllä alkoi kiinnostaa oletko sinä huonon makusi kanssa yksin. Oikeastraan aika kiintoisa kysymys että pakko kysyä yleisemminkin.

#145 kirjoitettu 24.01.2011 14:53

Saminoidi kirjoitti:

Jos täydelliseen tekee muutoksen niin sitten se ei ole enää täydellinen.


Ai sä oot näitä ihmisiä. Just. No ei sitte mitään.

#146 kirjoitettu 24.01.2011 14:56 Muok:24.01.2011 14:56

Saminoidi kirjoitti:

Kornia ylinäyteltyä paskaa.


Mielummin vähän haparointia näyttelyssä ja elokuva jossa on sisältöä, kuin elokuva jossa ei ole mitään sisältöä. Kornius taas löytyy siitä leffasta lähinnä sinun päästäsi.

#147 kirjoitettu 24.01.2011 15:04

Saminoidi kirjoitti:

Kirsten Dunst tosin teki parhaan roolinsa tuossa leffassa mutta eipä se paljoa auta.


The Virgin Suicidesissä oli parempi.

Saminoidi kirjoitti:

Mikä se "sisältö" siinä sitten oli?


Erittäin hyvä maailma, joka on todella hyvin taustoitettu ja siihen liittyvä tarina joka toimii todella hyvin.

#148 kirjoitettu 24.01.2011 15:18

Saminoidi kirjoitti:

No joo.. ..mä olen tuosta eri mieltä melko täysin. Varmaan aika turha siitä sen enempiä jatkaa.


Siis sinusta se maailma oli hjuono ja huonosti taustoitettu? Jos nyt verrataan sitä sitten esimerkiksi Bram Stoker's kirjan taustamaailmaan, niin sekö tuntuu sinusta syvämmältä, toimivammalta ja monipuoisemmlata kuin Ricen?

#149 kirjoitettu 24.01.2011 15:41

Saminoidi kirjoitti:
Tai sitten ei anneta olla..


Ok. Annetaan olla. Olen aikasta lailla erimieltä, mutta tuon täsmennyksen vaan halusin mielipiteellesi.

#150 kirjoitettu 24.01.2011 16:41

Veri kirjoitti:

Homo.


En ole kun hetero.

#151 kirjoitettu 25.01.2011 11:43 Muok:25.01.2011 11:49

Saminoidi kirjoitti:
Tai sitten ei anneta olla..
Haava kirjoitti:
Siis sinusta se maailma oli hjuono ja huonosti taustoitettu? Jos nyt verrataan sitä sitten esimerkiksi Bram Stoker's kirjan taustamaailmaan, niin sekö tuntuu sinusta syvämmältä, toimivammalta ja monipuoisemmlata kuin Ricen?

Ei vaan huvittanut sana sanalta vastata tuohon postaukseen niin vastasin tuollain yleispätevästi.

Tässä nyt on oikeastaan kysymys siitä että kumpi lätäkkö on syvempi vaikka kumpikaan ei kauhean syvä ole. Muutenkin vähän huono vertailla noin koska se leffojen funktiokin on mielestäni eri vaikka molemmissa onkin vampyyreita. Ei Draculan tarvitse edes olla mitenkään syvällisesti taustoitettu.. ..miksi sen pitäisi olla? Veren Vangit taas yrittää.. ..ehkä mun sitten pitää antaa pisteet sille että se yrittää. Vähän niinku lyhyt, lihava ja kömpelö lapsi yrittää päästä koripallojoukkueeseen. Hyvähyvä.

Joo, Riisi on taustottanu ja kaikkee mutta vaikka nyt sattuisikin syömään gourmet -aterian niin paskaa siitäki silti syntyy.

Saminoidi muokkasi viestiä 15:36 24.01.2011


Dragulan tapaisissa filmeissä on oikeastaan tärkeää, ettei hahmoa mitenkään taustoidakaan. Kaikki se pelottavuus pitääkin tulla jostain tuntemattomasta, joka ei koskaan selviäkään. Jos sille luodaan jokin, mistä se saa alkunsa, se oitis menettää osan pelottavuudestaan.
Minulle Bela Lugosi on ainoa "oikea" Dragula. Kaikki sen jälkeen tehdyt ovat vain plagiaatioita hänen tekemästään hahmosta. Jos vertaa, miten suuri ero hahmoilla on vanhassa mykkäfilmissä Nosferatu ja Lugosin hahmolla, ei vastaavaa eroa ole sitten enää tullutkaan. Jatkossa on vain lisätty tekohampaita ja verta. Lugosi teki pelottavan hahmonsa aivan ilman turhia tehosteita.
Kirjaa en ole löytänyt lukeakseni. Se kyllä pitäisi joskus saada käsiin.
Noiden vampyyri elokuvien pelottavuus on minusta hieman kyseenalainen, en ymmärrä, miksi niitä niin paljon tehdään. Kauhuelokuvien rintamalla ei enää ole alienin jälkeen mitään uutta taidettu keksiäkään. Sellaista täysin uutta hirmuisuutta, joka kestäisi monen elokuvan ajan. Alienkin menetti pelottavuuttaan filmi toisensa jälkeen, mitä enemmän siitä näytettiin.

#152 kirjoitettu 25.01.2011 12:04

Lautajaska kirjoitti:

Dragulan tapaisissa filmeissä on oikeastaan tärkeää, ettei hahmoa mitenkään taustoidakaan. Kaikki se pelottavuus pitääkin tulla jostain tuntemattomasta, joka ei koskaan selviäkään. Jos sille luodaan jokin, mistä se saa alkunsa, se oitis menettää osan pelottavuudestaan.


Joo, mutta Bram Stokerin Dragula ei oikeastaan ole kauhuleffan millään tasolla eikä juuri yritäkkään minusta olla mitenään pelottava. Ihan eri tyyliä kuin nuo Logosin Draculat. Mutta siinä olet oiekassa, että ne on parempia kuin tuo vedätys.

#153 kirjoitettu 25.01.2011 12:24

Haava kirjoitti:
Lautajaska kirjoitti:

Dragulan tapaisissa filmeissä on oikeastaan tärkeää, ettei hahmoa mitenkään taustoidakaan. Kaikki se pelottavuus pitääkin tulla jostain tuntemattomasta, joka ei koskaan selviäkään. Jos sille luodaan jokin, mistä se saa alkunsa, se oitis menettää osan pelottavuudestaan.


Joo, mutta Bram Stokerin Dragula ei oikeastaan ole kauhuleffan millään tasolla eikä juuri yritäkkään minusta olla mitenään pelottava. Ihan eri tyyliä kuin nuo Logosin Draculat. Mutta siinä olet oiekassa, että ne on parempia kuin tuo vedätys.


Makuasia. Minusta nimenomaan nuo tuollaiset olivat oikeita kauhuelokuvia. Nykyisille veren kanssa läträyksille pitäisi antaa oma nimi. Kauhuelokuvan tärkein pointti on se, mitä "saattaa" tapahtua ja että se on jotain käsittämättömän hirveää. Sitten kun sitä "käsittämättömän hirveää" aletaan oikein HD tasoisena esittää, niin se ei enää tunnukaan miltään.
Muistan erään elokuvan, jossa oli häjyn näköinen tikari. Sitä katsellessa puistatti, että tuon jos ne tunkevat jonkun kehoon... Vähän myöhemmin sillä hakattiin kaksin käsin ja veri lensi, mutta se pelottava fiilis katosi täysin. Yht äkkiä ei tuntunut miltään. Oikein panin asian merkille ja mietin, että olisiko tuo sittenkin voitu kuvata toisin.
Alfred Hitchcock käytti asioita, joita ihmiset kammoavat. Kaikkia muitakin, ei vain verta. Hän sai katsojan kiemurtelemaan, vaikka ei ruumista tullutkaan. Sitä minulla on nyttemmin ikävä.
Kun varsinkin jenkkien elokuvat tehdään miellyttämään teini-ikäistä testiyleisöä, niin saanen ikävöidä lopun ikäni.

#154 kirjoitettu 25.01.2011 12:28

Lautajaska kirjoitti:

Makuasia. Minusta nimenomaan nuo tuollaiset olivat oikeita kauhuelokuvia.


Siis lugosi leffat ovat, mutta Bram Stoker taas ei ole.

Kauhuelokuvan tärkein pointti on se, mitä "saattaa" tapahtua ja että se on jotain käsittämättömän hirveää. Sitten kun sitä "käsittämättömän hirveää" aletaan oikein HD tasoisena esittää, niin se ei enää tunnukaan miltään.


Ei sillä minsuta ole mitään tekoa sen HD:n kanssa. Vanhatkin kauhuleffat on HD-tasoisia jos ne teatterissa katsoo, ja ei ne kyllä sitä kauhau saa VHS levityksessä vasta?

Ehkä minä silti olen väärä ihminen puhumaan kauhuelokuvista, kun ainoa leffa minkä muistan ikinä oikeasti pelottaneet oli Star Wars V ja silloin olin alle kouluikäinen.

#155 kirjoitettu 25.01.2011 12:49

Lautajaska kirjoitti:
Nykyisille veren kanssa läträyksille pitäisi antaa oma nimi.


Ks. splatter. Sekin voi olla omalla tavallaan ihan viihdyttävää, mutta aika usein siitä se "kunnollinen" kauhuelementti puuttuu.

#156 kirjoitettu 25.01.2011 12:51

Haava kirjoitti:
Lautajaska kirjoitti:

Makuasia. Minusta nimenomaan nuo tuollaiset olivat oikeita kauhuelokuvia.


Siis lugosi leffat ovat, mutta Bram Stoker taas ei ole.

Kauhuelokuvan tärkein pointti on se, mitä "saattaa" tapahtua ja että se on jotain käsittämättömän hirveää. Sitten kun sitä "käsittämättömän hirveää" aletaan oikein HD tasoisena esittää, niin se ei enää tunnukaan miltään.


Ei sillä minsuta ole mitään tekoa sen HD:n kanssa. Vanhatkin kauhuleffat on HD-tasoisia jos ne teatterissa katsoo, ja ei ne kyllä sitä kauhau saa VHS levityksessä vasta?

Ehkä minä silti olen väärä ihminen puhumaan kauhuelokuvista, kun ainoa leffa minkä muistan ikinä oikeasti pelottaneet oli Star Wars V ja silloin olin alle kouluikäinen.


Sen "HD:n" heitin vain kuvaamaan sitä, miten pikkutarkasti on alettu kuvata tuota varsinaista väkivallantekoa. (Elokuvateatterissahan kuvan laatu aina on HD:tä ollutkin.) Uusissa kauhuleffoissa on kyllä myös asioita, jotka tehdään monin verroin paremmin. Musiikki esimerkiksi. Ennen yritettiin saada pelottavuus esiin kovalkla törryytyksellä. Nyt on loistavin esimerkki se Painajainen Elmstreetillä elokuvien kilkuttava piano, joka kuulostaa hirvittävän pahaenteiseltä. Tai lasten rallattama loru. Tunnelma on usein myös osattu tehdä aivan toiseksi, sellaiseksi, joka "ei ole tästä maailmasta".
Haluaisinpa löytää sen Stokerin kirjan. Kirjoissa en koskaan ole lukiessa onnistunut kokemaan vastaavaa, kuin niistä tehdyissä elokuvissa, mitä kauhu genreen tulee. Kaiketi oma mielikuvitukseni ei kykene luomaan vastaavia visioita.

#157 kirjoitettu 25.01.2011 13:35

Lautajaska kirjoitti:
Haluaisinpa löytää sen Stokerin kirjan.


Suomalaisesta alle 8eur
roductInfo&productID=7328514" target="_blank" class="bb-url">Englanniksi tai
roductInfo&productID=5437095" target="_blank" class="bb-url">Suomeksi

#158 kirjoitettu 25.01.2011 15:08 Muok:26.01.2011 01:01

J-Salminen kirjoitti:
Lautajaska kirjoitti:
Haluaisinpa löytää sen Stokerin kirjan.


Suomalaisesta alle 8eur
roductInfo&productID=7328514" target="_blank" class="bb-url">Englanniksi tai
roductInfo&productID=5437095" target="_blank" class="bb-url">Suomeksi


Kiitos vinkistä! Tilasinkin sen saman tien.


Minä olen kova Western filmien fanittaja. Ennen kaikkea lähinnä 40 - 60 luvulla tehtyjen "oikeiden" länkkäreiden. Sitä sitten hiukan suren, ettei juuri niitä kovin paljoa tarjolla ole. Ne, jotka kaupan on, ovat tulleet moneen otteeseen TV:stä. Tässä aivan vast'ikään vietin mukavan tuokion elokuvan Tall In The Saddle parissa. Suomenkieliseksi nimeksi antaneet "Cowboy puhdistaa kaupungin". Ohjaaja ei ole kovin suuri nimi meillä Edwin L. Marin. Lähinnä juuri B-Westernejä ohjaillut. Tässä kuitenkin pääsi ohjaamaan itseään John Waynea.
Tuo ohjaaja pääsi aikanaan elokuva akatemiasta yhdessä Randoph Scottin kanssa ja he sopivat, että Randolph näyttelee ja Edwin ohjaa. Heillä kohtuullinen suksee yhdessä olikin länkkäreitä tehdessä, mutta kun heidän tiensä erkanivat, kummankin ura alkoi mennä huonommin.
Tall In The Saddle on Waynellekin uran alkupään filmejä, mutta tuossä hän jo alkoi löytää sen hahmon, joka myöhemmin John Fordin ohjauksessa nousi tähtiin. Tyypillinen B-leffa, jossa on se kiehtova piirre, että kaikki olisi jokseenkin noin voinut tapahtuakin. Parhaan roolisuorituksen sitten kuitenkin tempaisee George 'Gabby' Hayes. Jos joku on lukenut muinaisia Kapteeni Mikin seikkailuja, niin niissä oli yksi hahmo, Windy, niminen. Hayes oli antanut persoonansa ko. antisankarille. Juoppona postivaunukuskina hän varastaa koko shown.
Kunnon leffahullun ei kai saisi koskaan sellaiseen sortua, mutta katsoin elokuvan uudelleen käsiteltynä, jolloin alunperin mustavalkoinen elokuva oli nyt väreissä. Olisi kiintoisaa nähdä joskus dokumentti, miten se tehdään. Jokseenkin aito oli lopputulos kuitenkin.

#159 kirjoitettu 26.01.2011 07:50

Lautajaska kirjoitti:

Minä olen kova Western filmien fanittaja. Ennen kaikkea lähinnä 40 - 60 luvulla tehtyjen "oikeiden" länkkäreiden.


Höpö höpö... Kaikki oikeat länkkärit tehtiin 60-luvulla ja ne ohjasi kaikki Sergio Leone. Et säkään näköjään paljon elokuvista sitten kuitenkaan tajua?

#160 kirjoitettu 26.01.2011 08:57

Lautajaska kirjoitti:

Kunnon leffahullun ei kai saisi koskaan sellaiseen sortua, mutta katsoin elokuvan uudelleen käsiteltynä, jolloin alunperin mustavalkoinen elokuva oli nyt väreissä. Olisi kiintoisaa nähdä joskus dokumentti, miten se tehdään. Jokseenkin aito oli lopputulos kuitenkin.


Tuossa on todella havainnollistava sivu modernista tekniikasta. Analogisena aikana sitten oli vähän hankalamat systeemit joista voi lukea vaikka tuosta.