Tunnustan mä sen, sinua kaipaan
vaikka vieressäni sä nukutkin.
Valovuosia meidän välillä
on etäisyyttä ruokapöydässä.

Kerto:
Unessa näin maan kauniin ja kaukaisen. Aurinkoisen.
Elämä siellä niin onnellista. Mekin siellä kerran asuimme.

Täytyy tunnustaa yksin olla saan
usein silloinkin kun oon kanssasi.
Tuutko mukaani onnen maahan jos
vielä takaisin päätän matkustaa.

Kaipaan taas sun luo,
kaipaan taas sun luo.

Kerto:
Unessa näin maan kauniin ja kaukaisen.
Aurinkoisen Elämä siellä niin onnellista.
Mekin siellä kerran asuimme.

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu