Kaikki kappaleet
- LAHJALAULU Miiran lauluja
- Kolme sointua
- Päädyin vetämään soolona
- Jotain niin kuin
- Rakennettu muisto
- Anna minun mennä
- Niin kuin taivaassa
- Oi kuolema
- Ei saa nauraa
- Osaatko uida
- Kun tietää kaiken
- Tyhjän päälle
- Mitä minusta et tiedä
- Elämäni
- Tahdon tehdä sinulle laulun
- Aina kun elämä kutsuu
- Suomalaisesta rakkaudesta
Jotain niin kuin
4:21
Tämä biisi on nauhoitettu kotona yhdeltä repaleiselta istumalta. Pari kitaraa ja pari laulua, pikkuisen djembeä, rumpukapuloita ja xylofonia. Kaiut on tehty soittamalla ja laulamalla Rolandin AC-33:sen kautta.
Biisi on ollut valmiina pitkään ja kun se tänä vapaapäivän aamuna tuli vastaan niin päätin tarttua siihen. Saa kommentoida.
Twiittaa
Kappaleen sanat
Tuntuu oudolta, kuulla sinun puhuvan, oikeita sanoja, vaikket mitään niillä tarkoita -se tuntuu oudolta.
Tuntuu oudolta, nähdä sinut siinä. Sanottavaa koitan keksiä ja mietin onko meillä joskus ollut jotain yhteistä.
Jotain niin kuin
Kukkien lakastuessa, sateen sinut kastellessa...
Jotain niin kuin aamunkoiton valjetessa, öisen linnun laulaessa...
Jotain niin kuin junan torven huutaessa, aamukasteen kuivaessa...
Jotain niin kuin, hautajaissaattueessa, rakastuessa.
Ja mä mietin, onko koskaan tää, ollut normaalia elämää vai onko aina tässä ollut
jotain turhaa, jotain ylimääräistä, joka häviää, kun minut kuvasta pyyhkäistään,
ja tavalliset ihmiset saa jatkaa, tavallista elämää.
Tuntuu oudolta, sinua katsella. Oot lihaa ja verta ja silti pelkkää lumetta -se tuntuu oudolta.
Tuntuu oudolta, sinua kuunnella. Et nää puita etkä metsiä ja muistoistani koitan etsiä jotain yhteistä.
Jotain niin kuin
Kukkien lakastuessa, sateen sinut kastellessa...
Jotain niin kuin aamunkoiton valjetessa, öisen linnun laulaessa...
Jotain niin kuin junan torven huutaessa, aamukasteen kuivaessa...
Jotain niin kuin, hautajaissaattueessa, rakastuessa.
Ja mä mietin, onko koskaan tää, ollut normaalia elämää vai onko aina tässä ollut
jotain turhaa, jotain ylimääräistä, joka häviää, kun minut kuvasta pyyhkäistään,
ja tavalliset ihmiset saa jatkaa, tavallista elämää.
Tuntuu oudolta, kun olet siinä.
Tunnetta tätä, on ollut ikävä, se tuntuu oudolta.
Jotain niin kuin...
Tuntuu oudolta, nähdä sinut siinä. Sanottavaa koitan keksiä ja mietin onko meillä joskus ollut jotain yhteistä.
Jotain niin kuin
Kukkien lakastuessa, sateen sinut kastellessa...
Jotain niin kuin aamunkoiton valjetessa, öisen linnun laulaessa...
Jotain niin kuin junan torven huutaessa, aamukasteen kuivaessa...
Jotain niin kuin, hautajaissaattueessa, rakastuessa.
Ja mä mietin, onko koskaan tää, ollut normaalia elämää vai onko aina tässä ollut
jotain turhaa, jotain ylimääräistä, joka häviää, kun minut kuvasta pyyhkäistään,
ja tavalliset ihmiset saa jatkaa, tavallista elämää.
Tuntuu oudolta, sinua katsella. Oot lihaa ja verta ja silti pelkkää lumetta -se tuntuu oudolta.
Tuntuu oudolta, sinua kuunnella. Et nää puita etkä metsiä ja muistoistani koitan etsiä jotain yhteistä.
Jotain niin kuin
Kukkien lakastuessa, sateen sinut kastellessa...
Jotain niin kuin aamunkoiton valjetessa, öisen linnun laulaessa...
Jotain niin kuin junan torven huutaessa, aamukasteen kuivaessa...
Jotain niin kuin, hautajaissaattueessa, rakastuessa.
Ja mä mietin, onko koskaan tää, ollut normaalia elämää vai onko aina tässä ollut
jotain turhaa, jotain ylimääräistä, joka häviää, kun minut kuvasta pyyhkäistään,
ja tavalliset ihmiset saa jatkaa, tavallista elämää.
Tuntuu oudolta, kun olet siinä.
Tunnetta tätä, on ollut ikävä, se tuntuu oudolta.
Jotain niin kuin...
