Blues Number2

3:46

Composer, arr. & Midi: AnttiJ
Artist: Aimo Annos & Rytmi-Veikot
Conductor: Aimo Annos
Drums: Veikko Ludwig
Bass: Veikko Bassman
Guitar I (solo): Veikko Gibson
Guitar II: Veikko ”Strumming” Strömming
Piano: Veikko ”Gay-Board ” Yamaha
Organ: Sir Veikko (Sir Fellow Lesley-Hammond)
Horns & Brass: Eesti Riiklik Puhkpilliorkester
Production: Jyrkimmät Mahalaskut Ky/Jyrki Mahalasku
Production assistent: Marja Pensas
Copyrights: AnttiJ & Jyrkimmät Mahalaskut Ky

Heräilin hirveään ovikellon rimputukseen aamulla varhain jo ennen kymmentä. Luulin hetken, että talo on tulessa ja säntäsin ovelle jossa seisoi kukas muukaan kuin jepualais-argentiinalainen Bandoneonin Bandiitti Don Juan Bolero joka ensi töikseen pärski päin naamaani. Kuivailin roiskeet yöpaitani helmaan ja kysäisin mitä hittoa Don Juan tarkoittaa yskimällä suoraan kohti parhaan kaverinsa naamataulua. ”Minu olla nyt influenzer. Mina lukea netissa et kaikki kuka on influenzer saada paljo raha. Siks mina olla eilen ulkona paljas jalka ja hankki minule yksi iso influenza, jota minu alka jakaa jo junasa kun minu tule sun luo. Nut mina vain odota kuinka raha tulee ovi ja ikkuna” honotteli taiteilija nenä tukossa, köhien ja silmät verestäen. Just joo; mitäpä siihen lisäämään. Kaikilla ei vaan ole media- tai edes sisälukutaitoa.

Koska ystäväni oli kuitenkin vaivautunut tulemaan kaukaa Pohjanmaan aroilla sijaitsevalta Jepualta Kotkaan asti yllätysvisiitille, niin ajattelin että vierailun voisi käyttää jotenkin hyödyksi etenkin kun Don Juanin aikaisemmista tuomisista oli vielä pari pulloa giniä jäljellä. Siispä tehtiin juomat ja alettiin miehissä pohtia olisiko biisirintamalla enemmän juonta kuin Venäjällä Ukrainan itärintamalla. Mitään oikeasti ja aidosti uutta ei valitettavasti keksitty vaikka kaavittiin ahnain sormin aihiolaariani johon olin kasannut kaikenlaista joskus kuulemaani välivarastoon uusiokäyttöä ja muokkausta silmälläpitäen. Sitten tutkimme epätoivoisesti ginin sopivasti pehmittämien aivosolujemme rippeitä siinä toivossa että niistä löytyisi joku idea millä sekalaiset langanpäät saisi solmittua yhteen. Jotain alkoikin pikku hiljaa muovautua.

Tavoitteena oli tehdä hieman vuoden 1915 vaikutteita uudempaa blues-partituuria joten siirryimme henkisesti lähemmäs bluesia kitaralla venyttävien sankareiden aikakautta kuitenkin Big Band ote säilyttäen.

Sitten ei muuta kuin sovitusmyssy päähän ja töihin. Säveltäminen kuulostaa ihan liian hienolta kun kyseessä on pääasiassa vanhan tavaran uudelleenpaketoinnista. Vähän sama kun ikätoverini eli tuottaja Mahalasku ostaa uusia vaatteita: ulkokuori näyttää hetken siistiltä ja uudelta, mutta sisus on edelleen sitä samaan vanhaa, hyvin ja erittäin pitkään riippunutta velttoa lihaa. Mistä tulikin mieleeni, että olisi pitänyt syödä lounas eikä juoda giniä. Mahalasku itse yleensä toteaa ylpeänä vartalonsa muistuttavan kreikkalaista jumalaa; minun tietääkseni Buddha ei kuitenkaan ollut kreikkalainen.

Kappaleen sovitusresepti on lopunperin hyvin yksinkertainen: tehdään johdatteleva intro, teema ja väliosa jonka jälkeen pistetään vuorotellen teemaa ja sooloja. Outro tehdään jos jaksetaan; nyt ei jaksettu. Tällä kertaa päämelodiaksi kudottiin kitarateema, johon innoitusta haettiin hienosta klassikosta eli ”Stormy Weatherista” (https://youtu.be/cPlGe... ). Todennäköisesti jostain tiedostamattamme pöllitty viihdemäinen väliosa ja teeman alla kulkeva triolikilkutus päätettiin tehdä ihan vaan blues-puritanistien kiusaksi.

Lopputuloksena totesimme pääteeman kuulostavan kovin tutulta, mutta suoraa verrokkia ei kumpikaan tunnistanut joten annettiin olla ja päätettiin ponnistaa siltä pohjalta eteenpäin. Ehkä tavataan raastuvassa, ehkä ei. Onneksi taloudellinen hyötymme tästäkin biisistä on negatiivinen, joten voi olla että saamme rahaa takaisin mahdollisesta plagiaattioikeudenkäynnistä jos tuomio tulee.

Tälläkin kertaa kokoonpanoon hommattiin vieraileva tähti eli Urkujen Thames-joki Sir Fellow Lesley-Hammond suoraan Britanniasta. Mies on tunnettu lähinnä itsensä kunniaksi säveltämästään hullunhauskasta ”He’s a Jolly Good Fellow”-rallista. Asiallinen herra muuten, paitsi että ukko halusi talloa urkujensa jalkiota joka väliin (ja välillä ohikin koska tuoksui kotoisasti giniltä) vaikka sovituksessa oli entuudestaan sekä bassoa että pianon vasenta kättä. No, nyt on biisin matalammassa päädyssä paikoittain sekä vyö että henkselit.

Virolaiset pillistit olivat joutuneet jäämään Suomeen kun tulivat puhaltaneeksi ratsiaa pitävien poliisien pilleihin väärää biisiä ja siitähän nasahti lopunperin maastapoistumiskieltokin koko lössille; äijät nimittäin pyrkivät vapauttamaan vangittua kuskia katiska-auton takasumpusta kun virkamiesten silmä vältti. Näin ollen saimme torvetkin soimaan kohtuuhinnalla vaikka välillä tuntui sille että soolotrumpetisti veti krapulapäissään lähinnä ”parvella toscaa”. Uusintaotto kovankin kankkusen voittaa, kuten me soittorosmot tykkäämme studiossa sanoa kun soolo luiskahtaa lööperiksi.

Päätimme tehdä kappaleesta ihan tarkoituksella helposti kuunneltavan koska tähtäin oli asetettu todella korkealle eli Kalarannan ylväimmän tornitalon hissin soittolistan ykköspaikkaan.

Puhelimeni soi juuri kun saimme biisin valmiiksi ja tuottaja Mahalaskun hermoraunioksi. ”Se on Isometsä täällä kun puhuu! Olen huomenna Lahdessa ja odottelen hiihtostadionin mäkimontun ravintolassa klo 14:00 alkaen. Parit Hemohesit alkuun ja siitä sitten perinteisen pitkän lounaan kaavan mukaan firman piikkiin. Hommaa se Sombrerokin paikalle, siitä tulee hauska jätkä kun se juo viinaa, alkaa muistella niitä ulkomaankeikkojaan ja kaatuilee naamalleen lähtiessään kuselle. Ai, muuten: tiedätkö ketkä urheilijoista ovat poliittisesti lähinnä Vihreitä? Ei, en minä! Ai et, tiedä? No tietysti painijat sillä niillähän on kaikilla kukkakaalikorvat”

8.00   62 kuuntelua

Kommentit

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Michka 08.11.2023
Taas tämän projektin kohdalla joutuu toteamaan, että ihan taidokkaasti sovitettu ja soitettu, mutta soundit pääosin kamalat. Lisäksi sanottakoon, että soolo-osuudet eivät nousseet tarpeeksi esiin, jolloin koko teos jäi vähän hissimusiikiksi. Esittelyteksti oli kiintoisampi kuin itse biisi.
0   +1 +2
 
Begemot 04.11.2023
Syksy ja blues sopivat yhteen kyllä. Esittelyteksti kiinnitti enemmän huomioita kuin itse biisi, joka sinänsä oli taidokkaasti rakennettu.
0   +1 +2
 
Marko Hotti 01.11.2023
Ilman kirjoitettua johdantoa biisin voisikin ymmärtää ehkä toisin. Ei siinä mitään, perinteistä hyvin toteutettua menoa. Kiva.
0   +1 +2
 
8
ricbay 29.10.2023
Hieno biisi ja hyvät soundit. Hyvän tuulen kappale.
0   +1 +2