Jäljet jää, kun yksinään, mies kulkee moottoritietään.
Yksi taakse ja kolme eteen. Leveys ei näytä piisanneen.
…Edes hetkittäin…
Suora on juntu, kun pihaan on tultu. Herran pelko on alku viisauden.
Siihen se jää, kun aamu herää ja isäntä ulos häädetään.
Vieläkin tunnen sen, kun katsein lasittunein, lyödään sormille ovella makuuhuoneen.
Mistä voisin tietää mitä eilen mietin, mitä tein.
Kun huominenkin käsissä on suurempien Jumalten.
Ken kohtaloa uhmaa, se aikansa tuhlaa olemattomaan.
Nurkkaan ajaessaan rajoittaa Vaimo yksilönvapautta.
Illan viimeiseen savukkeeseen näyttää keho reagoineen.
Avaimet oveen ei näy sopineen, on lasi mennyt ensin eteiseen.

Would you like to comment? Create an account or

Kirjaudu