Positiivisena yllätyksenä mentiin suoraan biisiin. Ensin iskee biisin massiivinen kitaravalli ja aikas persiissä asti tuntuva vokaalisuoritus. Jollain kummalla tavalla eroaa perinteisistä Metalcörerunkutuksista. Ei ole tehty kompromisseja ja biisi oikeasti potkii. Ei mitään emoilua vaan kunnon perseelle potkimista. Soundit ja tarkka soitto tälläisessa on tärkeää ja sitä tästä löytyykin. Myös kämäset vokaalit pilaa helposti biisin. Tässä on oikein toimivat kähinät.

Ei munatonta jollotusta.
Ei turhaa kikkailua.
Koko paska rullaa erinomaisesti.
Ei mitään uutta mutta aivan helvetin hyvin rakennettu anteeksipyytelemätön rypistys.
Se on jo jotain se.