Ehdottomasti chilijoukon paras biisi, ainakin toistaiseksi. Tässä on jotain syvää, jotain tulista, jotain arvokasta, kuin autiomaa lautasella palatsissa viidakossa. Harvemmin pidän siitä että biisi kuin seisoo paikallaan, mutta tässä haluaisi vettä, vaikka norsun vesisammionkaan tyhjentäminen ei vähentäisi tätä halua. Samalla kokemus on kuitenkin kovin nautinnollinen.