Ihana lo-fi rääkkäys... Junnaavat äänet vetävät viiltoja avonaiseen mieleen... Perskules... huojuvat ja vaappuvat... silti määtätietoiset äänet vetävät auki jokaisen onnettoman jatuksen jotka uskaltavatkin nousta ilmoille tästä päästä. Raastavaa... Kaunista... Harras tunnelma kun yksi kerrallaan kaikki tuhoutuu. Vääjäämättömän hitaasti, mutta nähtävällä vatmuudella. Tunne jää pörimään päähän musiikin jatkeassa eteenpäin samalla lohduttomalla kylmän viileällä intensiteetillä kuin se oli alottanutkin.

Jos ääni ja kauneus voisivat olla sama asia, niin tämä ei olisi ääntä, vaan kauneutta.