Niinpä niin, tässä on kappale kauneinta musiikkia, jota ei aivan noin vaan saa ahmaistua tietoisuuteensa kerralla.

Monta kuuntelukertaa, hiljentymistä ja rantautumista musiikin aalloille, laineille ja suvannoille tämän kokonaisvaltainen kokeminen vaatii.

Lena Selyaninan taidokkuus näyttää jälleen uuden sektorin, jolla hän loistaa kuin tähti violetilla samettitaivaalla. Kauniisti, ei sokaisten vaan hellin käsin ohjaillen kuuntelijan kotiin musiikin syntysijoille.

Voisin hyvinkin kuvitella tämän biisin tuon tulevan Vienna Blue - albuminne viimeiseksi kappaleeksi, joka kokoaa kaiken kuullun tunnekirjon yhteen ja nivoo kuuntelijan tunteet ja mielialan levolliseen tilaan.