Metsämaalla hämärä jo herää
peittää päivän pilven valkoisen
kuutamo tuo kehrää kultakerää
kutoo tähdet mukaan lankojen
Istun nuotiolla ja mietin
kuuntelen ja mitään kuule en
hälinässä päiväni taas vietin
sydän kuiskaa hiljaa kysyen:

Miks et useammin tulla voisi
luokse metsän puiden ylväiden
maisema tää uuden hohdon toisi
vaihtuu valot lyhtypylväiden
Nähdä voin mä kaiken suurin silmin
aukeaa myös ajatusten tie
kelaan eteenpäin pois vanhan filmin
tulevaisuus lähempänä lie

Katson nuotiotuleen ja kuulen
soi kauneus hiljaisen maan
ja mä luulen nukkuissa tuulen
taas luonto käy rakastamaan
hehkuu hiillos, nukkuissa tuulen
taas luonto käy rakastamaan

SANOITTANUT: Eija Lehto

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu