jäi astumatta yksi ainoo
askelma,
eteen päin käskettiin mun aina
katsella,
se oli hyvä neuvo siitä kiitän
äitii,
isää viel enemmän ku eteen päin
pääsin,
hyviä neuvoja mulle aina
annettiin,
mahollisimman pitkään suojassa
kannettiin,
kunnes tajusin oman tieni
kuljen,
omantieni herra ja nyt silmät
suljen,
mietin mun lapsuutta ei ollu
kukkasta,
aina tuli lättyy joka hemmetin
mutkassa,
se autto mua kasvaan vaikka teki
tuskaa,
kuvia muistois ei oo pelkkää
mustaa,
haluan kertoo nyt on paljo
helpompaa,
nyt näistä ajatuksista selkoo
saan,
ei tarvi kysyy ja kuunnella
valheit,...