Et enää kuule ääntä lintujen.
Olet paikoillasi nyt vain vaieten.
Pilvet tummat peittää loiston auringon.
Luona lähdön hetken olet voimaton.

Otteestasi tämä maailma kirpoaa.
Käsi jaksa ei enää puristaa.
Hymyilet silti vielä minulle.
Katsot silmiin takaa kyynelten.

KERTOSÄE
Ei aika haavojaan muista aina parantaa.
Auki niitä repii yhä uudestaan.
Viimeisen kerran vilkaisen tätä maailmaa.
Se kerran oli kaunis, nyt vain unelmaa.

Enkeli laskettuna lepoon kauniissa arkussaan.
Siivet kantaneet ei yhtä päivääkään.
Himmeän hohtonsa aika lahjoittaa.
Lahjaksi ei muuta saa.

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu