On kesä vasta aluillaan
aamun sumu maasta katoaa
vielä kulkee poika poluillaan

Hiljaa hän pohtii kuolemaa
kehrää kokoon vanhaa uudestaan
oman elämänsä tarinaa

Eihän sitä tiedä koskaan
mitä huominen tuo tullessaan
mutta kuka tahtoisikaan

On hällä köyttä mukanaan
etsii vain puuta sopivaa
johon voisi köyden ripustaa

Jatkaa polkua eteenpäin
illan hämärtyessä näin
tuskan vedotessa muistoihin

Linnut puiden oksistoissa
laulelevat toisillensa
poika miettii itsemurhaansa

Miettii kuinka tappaa itsensä
kenenkään siitä kärsimättä
hän aattelee ruumiin löytäjää

Enää pari tuntia masennusta
pari hetkeä tuskallista
muutama turhaa ajatusta

Helvettikin parempi vaihtoehto
kuin rakkaus kun se ei ole aito
luovuttaminenkin on taito

Köyden avulla voit unohtaa
jättää kaiken ja toivottaa
onnea jätettyyn maailmaan

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu