Veriuhri 10\11
pitkän suruajan jälkeen
oli ruoskinut nahan selästään
ei saanut enää käsiään ristiin
katkottuaan sormensa
ei taipunut kieli rukoukseen
purrut irti, leikellyt
ei lue nämä silmät pyhää sanaa
umpeen poltetut, puhkotut
kun arkun kansi suljettu
ei hakkaamalla avaudu
eivät huudot kantaudu
vain tunkkainen mullan tuoksu
haudatun rukous hukkuu epätoivoon
tukehtumisen hetkeen päättyen
haudatun vaimea vaikerrus
ei näe päivänvaloa
Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään
Ei kommentteja.