Parta on hieno asia. Olen semmoista ajatellut ja toivonut kasvattavani jo pidemmän aikaa, ja viimeisimmän vuoden aikana olen aikuistunut sen verran, että turpajouhet ovat alkaneet kasvaa jo ihan hyvällä päivävauhdilla. Mutta niinpä vain tulee karvat ajettua naamasta arkipäivä toisensa jälkeen. Syy?

Hiihtoloman aikana olin viikon päivät ajelematta - joka onkin jo henkilökohtainen ennätys, mutta tulevan koulupäivän aamuna oli partakone pakko kaivaa kaapista ulos. Jotenkin vain... Se ei näytäkään niin hyvältä kuin uskoisi. Asiaa ei tietysti auta karvojen pistelystä ja pultsarin ulkoasusta valittava avokki. Miksei se ymmärrä parran hienoutta?

Tyytyisin suhteellisen siistihköön ylikasvaneeseen sänkeen leuka-, alaposki- ja viiksialueilla, ja lievää semmoista naamassani koko ajan pidänkin. Inhottavimpia kohtia ovat ne, joissa ei karva vielä ihan kunnolla kasva - tiedän, minua ei vielä kelpuuteta aikuiseksi - viiksien ja leukaparran yhtymäkohdassa erityisesti. Noihin alueisiin kasvatukseni usein tökkääkin. Yhdessä yössä kun saisi semmoisen kunnon kuontalon. Toinen omituinen asia karvojen joukossa on tavallista kovemmat, punasävyiset karvat. Niitä en vain ymmärrä.

Ensi kesänä tulee lomailtua putkeen oletettavasti ainakin muutama viikko - ehkäpä silloin saisi karvat kuosiin.

Sitä odotellessa,

J.