Keikka ohi, fiilis aivan mieletön. Soitettiin neljä biisä, eikä yhtään kertaa munattu ees pahasti! Parinkymmenen minuutin setti tuntui ihan muutamalta hassulta minuutilta. Oijoijoi! Tämä palkitsi niin pitkän treenauksen! Pakko saada lisää putkeen. Jahka saamme uuden biisin tykitettyä keikkakuntoon, niin uutta keikkaa haalimaan vaan! Ja nyt on sellanen fiilis, että hyvällä tuurilla voisimme äänitellä demon jo aiemmin kun ensi syksynä. Tiedä häntä. Mutta ei jumantsuikka, niin makeeta, niin makeeta!

Ja lisää hyvää, sillä viikko ja puoli sitten minusta tuli yksi niistä onnellisista tuskalipun haltijoista. Niin siistiä! SLAYER!! Ainoa miinus onpi vain se että sunnuntaina kotiin pääsee ehkä hyvällä tuurilla puolilta öin, ja maanantaina pitäisi olla lajittelemassa kirjeitä kuudelta. Huoh. Mutta onhan senyt jumankauta sen arvoista!