Olen kipeä. Krapula myllertää sisuksiani ja jättää jokaisen ajatuksen alleen. Tunkkaisen kämpän seinät kaatuvat päälle, henki lähtee tänään, siinä ainut asia joka nousee olotilani yläpuolelle. Huomenna, jos kestän tämän päivän, huudan bänditreeneissä keuhkojeni rippeet paskaiselle muovimatolle, ja taas Pere Kermann on puhunut karua kieltään. Vihreä keiju saa pelastaa, niin sen on oltava. Sen siivin voin ratsastaa taas tuleviin koitoksiin. Muttei tänään. Tänään minä palan, silmissäni häilyy sen lähiräkälän eilisen Ellin vai kuka helvetti se muija olikaan, sen typerä virne ja sen vitun ärsyttävä mätäpaise suoraan silmien välissä jota ei voinut olla tuijottamatta, ja typerä selostus kuinka hän ei ole koskaan voinut päästä turhassa elämässään mihinkään koska se kärsii jotain aadeehoodeetä tai aaiideeässää tai deeveedeetä vai mikä se nyt olikaan. Joo joo, rakashtannrakashtan ja huomenna lissää.