Mikseri.net

#2 kirjoitettu 13.10.2004 12:01

Tourette kirjoitti:
Tässä jätettiin pois kaikki tärkeimmät asiat joihin itse kiinnitän huomiota, eli kuvaus, leikkaus, äänisuunnittelu ja CGI (jos sellaista elokuvassa on).

Toisessa threadissa olen kirjoittanut mieliohjaajani ja he ovat kaikki pitäneet kaikki huolta näistä asioista ammattimiehen ottein. Ammattimaisuus ja rohkea visio on täydellinen yhdistelmä.


Ja täydellisesti aiheen vierestä.

ninomusics muokkasi viestiä 12:01 13.10.2004

Haluankin täällä nyt kuulla miten juuri Te rakentaisitte elokuvan, joka on Teidän mielestänne hyvä.

#3 kirjoitettu 13.10.2004 12:08

Tourette kirjoitti:
ninomusics kirjoitti:
Ja täydellisesti aiheen vierestä.

Viimeksi kun tarkistin, aiheen nimi oli "Elokuvista".

Kysyttiin myöskin "Millainen elokuva on hyvä? En tarkoita nyt mikä elokuva on hyvä, vaan millainen, miten hyvä elokuva rakentuu, mitä siinä pitää olla?"


Kerro siis sitten millaisen elokuvan itse rakentaisit.

#4 kirjoitettu 13.10.2004 13:58

Elokuvan pitää olla sellainen, jota katsoessa ei tee mieli alkaa tekemään jotain muuta, eli mukaansatempaava ja mielenkiintoa herättävä. Jokaisella hahmolla, kuvalla, äänellä, repliikillä, leikkauksella, efektillä ja millä tahansa pienimmälläkin elokuvan osalla on oltava selkeä tarkoitus.

Itse olen helvetin huono keskittymään elokuvien katsomiseen.

#5 kirjoitettu 13.10.2004 17:36

ninomusics kirjoitti:

Millainen elokuva on hyvä? En tarkoita nyt mikä elokuva on hyvä, vaan millainen, miten hyvä elokuva rakentuu, mitä siinä pitää olla?


Pidän elokuvissa eniten kokonaisuuksista. Mikään palanen ei yksin riitä tekeään eokuvasta hyvää. Hyvintoimiva kokonaisuus, jossa on joku selkeä johtoajatus ja visio.

Millainen hahmo on hyvä? Mitä hahmosta pitää kertoa, miten se pitää olla kuvattuna elokuvassa?


Todelliset inhimilliset hahmot ovat minusta kaikkein kiinnostavimpia.

Millainen kohtaus on hyvä? Mitä elementtejä hyvään kohtaukseen sisältyy, miten se rakentuu?


Kohtaus joka parhaiten tukee elokuvan kokonaisvaltauista visiota ja näkemystä on minusta parasta.

Millainen aloitus on hyvä? Millainen lopetus?


Aloitukset ja lopetukset, jotka parhaiten sopivat tarinaan ja pa´rhaiten edistävät elokuvan pointtia ovat parhaita.

Millainen repliikki on hyvä?


Repliikki joka istuu kokonaisuuteen ja sanojansa suuhun. Tukee sitä tarinaa ja henkilöä.

#6 kirjoitettu 13.10.2004 17:37

zarthas kirjoitti:

Jokaisella hahmolla, kuvalla, äänellä, repliikillä, leikkauksella, efektillä ja millä tahansa pienimmälläkin elokuvan osalla on oltava selkeä tarkoitus.


Itse koen tämän jopa heiman negatiiviseksi asiaksi. Siis nimeomaan tuo sana "selkeä" tuossa häiritsee. Elokuvan pitää jättää tilaa ajatuksille.

#7 kirjoitettu 13.10.2004 18:01

ninomusics kirjoitti

Millainen elokuva on hyvä? En tarkoita nyt mikä elokuva on hyvä, vaan millainen, miten hyvä elokuva rakentuu, mitä siinä pitää olla?

Riippuu minkä tyylinen elokuva. Komediassa on tärkeintä, että se on hauska ja kaikki muu on toissijaista, kuten monty python elokuvissa.

Kaikissa muissa lajeissa on tärkeintä se, että elokuvassa on kiinnostavia hahmoja ja hyvä juoni. Tosin jos hahmot ovat tarpeeksi kiinnostavia (ja jos elokuva on rakennettu niiden ympärille), niin juonen ei tarvitse olla mitenkään ihmeellinen.
Millainen hahmo on hyvä? Mitä hahmosta pitää kertoa, miten se pitää olla kuvattuna elokuvassa?

Hahmo joka voisi esiintyä oikeassa elämässä. Ei siis mitään toimintaleffan sankaria tai pahista, joiden luonteen pystyy kuvaamaan täysin sanoilla "sankari" tai "paha".
Millainen kohtaus on hyvä? Mitä elementtejä hyvään kohtaukseen sisältyy, miten se rakentuu?

se riippuu ihan täysin siitä mikä kohtauksen tarkoitus on.
Millainen aloitus on hyvä? Millainen lopetus?

Aloitus ja lopetus voivat olla ihan minkälaisia vaan kunhan ne toimivat. Lopetus voi olla surullinen, kuten Unelmien Sielumessussa, onnellinen, hämmentävä, kuten vaikka avaruusseikkailu 2001:ssä, tai vaikkapa monty python tyyliin lopetus jossa poliisit tulevat ja pidättävät (keskiajalle sijoittuvan) elokuvan päähenkilöt, laittavat heidät autoon ja käskevät kameramiestä lopettamaan kuvauksen, kunhan vaan katsojaa ei aliarvioida, kuten vaikkapa suurimmassa osassa toimintaelokuvista.

#8 kirjoitettu 13.10.2004 18:54

ninomusics kirjoitti:
Millainen elokuva on hyvä? En tarkoita nyt mikä elokuva on hyvä, vaan millainen, miten hyvä elokuva rakentuu, mitä siinä pitää olla?


Itse etsin elokuvasta useimmiten inhimillisyyttä. Tämä pitää sisällään muunmuassa sen, että ainakin yhteen henkilöön voi jollain tasolla samaistua. Toinen inhimillisyyttä ilmaiseva piirre usein on, että elokuvan teema sivuaa jollain tasolla itselleni ihmisenä ymmärrettäviä aiheita. Tähän liittyy olennaisesti se, onko elokuvalla jokin sanoma -- koostui se se sitten elämän tosiasioista, propagandasta tai satiirisista piirteistä.


Millainen hahmo on hyvä? Mitä hahmosta pitää kertoa, miten se pitää olla kuvattuna elokuvassa?


Mehukkain hahmo on mielestäni sellainen, joka näin kliseisesti sanottuna kehittyy elokuvan aikana johonkin suuntaan. En tarkoita tällä sitä, että hahmon olisi kehityttävä parempaan suuntaan; esimerkiksi elokuvassa Syntynyt 4. Heinäkuuta päähenkilön matka on melkoista vuoristorataa, ja sitä on kiinnostavaa katsella. Leaving Las Vegas-leffa on puolestaan mukavan melankolinen kuvaus henkilöstä, joka matkaa pääsääntöisesti alaspäin elämässä.

Hahmon kuvauksessa on mielestäni tärkeää, ettei hänen ajatusmaailmaansa paljasteta missään vaiheessa aivan kokonaan. Tarkoitan tällä sitä, että katsojalle jätetään jonkin verran tulkinnanvaraa siitä, mitä henkilö käy läpi.

Millainen aloitus on hyvä? Millainen lopetus?


Monesti minuun iskevät sellaiset aloitukset, missä miltei huudahtaa "mitä hel---". Eli aloituksen on herätettävä mielenkiintoni kysymyksillä, joiden vastausten eteen miltei kuolaa.

Ja lopetushan on tietty hyvä silloin, kun se tarjoaa vastauksen näihin yllä kuvattuihin kysymyksiin. Elokuvat, jotka eivät tätä tee, eivät yleensä uppoa minuun.


Nitro D muokkasi viestiä 15:38 15.10.2004

#9 kirjoitettu 13.10.2004 20:37

rakeinen, mustavalkoinen raina. taustalla pimeetä huilumusiikkia. Taidekuvaa.

#10 kirjoitettu 14.10.2004 00:30

wiren kirjoitti:
hyvä elokuva on se jonka nimi ei ole joko "Signs" tai "Eraserhead". Nämä ovat minun mielestäni esimerkkejä jostain joka tarvitsee oman huonousluokituksensa.


Mitä siis hyvä elokuva sinun mielestäsi sisältää?

#11 kirjoitettu 14.10.2004 00:35

Kuolleet Kekkoset kirjoitti:

Aloitus ja lopetus voivat olla ihan minkälaisia vaan kunhan ne toimivat. Lopetus voi olla surullinen, kuten Unelmien Sielumessussa, onnellinen, hämmentävä, kuten vaikka avaruusseikkailu 2001:ssä, tai vaikkapa monty python tyyliin lopetus jossa poliisit tulevat ja pidättävät (keskiajalle sijoittuvan) elokuvan päähenkilöt, laittavat heidät autoon ja käskevät kameramiestä lopettamaan kuvauksen, kunhan vaan katsojaa ei aliarvioida, kuten vaikkapa suurimmassa osassa toimintaelokuvista.


Mikä tekee aloituksesta tai lopetuksesta toimivan?

#12 kirjoitettu 14.10.2004 00:39

ninomusics kirjoitti:
Mikä tekee aloituksesta tai lopetuksesta toimivan?


Yllättävyys ja toimivuus elokuvan juonen kannalta. Varsinkin lopetuksen pitäisi aika kovasti noudattaa noita sääntöjä, muuten jää ontto maku leffasta jos loppu on kehno, mauton.

#13 kirjoitettu 14.10.2004 00:44

Psiloc kirjoitti:
Sellanen kohtaus, jossa pahiksia nöyryytetään(ei välttämättä tapeta) on hyvä.

Eikö tuo toimisi päin vastoin paremmin? Että päähenkilö kärsii pahiksen käsissä?

Aloitus voi olla minkälainen vaan.

Voiko? Eikö ole väliä miten elokuva aloitetaan? Eikö elokuvan alku ole tärkeä?

"I'll be back!" on hyvä repliikki

Mielestäni tämä on taas varsin huono repliikki, iskevä kylläkin, mutta siinä
kerrotaan kaikki heti kättelyssä. Parhaat repliikit kun muodostuvat siitä mitä ei sanota. Yksi parhaista koskaan kuulemista repliikeistä on niinkin yksinkertainen kuin "No, I didn't" (Billy Wilder, The Apartment).

#14 kirjoitettu 14.10.2004 00:48

Kuolleet Kekkoset kirjoitti:
Millainen kohtaus on hyvä? Mitä elementtejä hyvään kohtaukseen sisältyy, miten se rakentuu?

se riippuu ihan täysin siitä mikä kohtauksen tarkoitus on.

Riippuuko? Mielestäni yksi hyvän kohtauksen merkki on rakenne, alku, keskikohta, loppu. Elokuvan teema lävistää hyvän kohtauksen. Hyvä kohtaus sivuaa elokuvan aihetta. Eikö kohtauksen tarkoitus ole käsitellä juuri näitä asioita?

ninomusics muokkasi viestiä 00:51 14.10.2004

#15 kirjoitettu 14.10.2004 00:50

Kukkonen kirjoitti:
ninomusics kirjoitti:
Mikä tekee aloituksesta tai lopetuksesta toimivan?


Yllättävyys ja toimivuus elokuvan juonen kannalta. Varsinkin lopetuksen pitäisi aika kovasti noudattaa noita sääntöjä, muuten jää ontto maku leffasta jos loppu on kehno, mauton.


Entä jos sinulle kuitenkin tarjotaan se mitä odotat, mutta sellaisella tavalla jota et odota? Silloinhan tiedät mitä on tulossa.

#16 kirjoitettu 14.10.2004 01:59

ninomusics kirjoitti:
Millainen elokuva on hyvä? En tarkoita nyt mikä elokuva on hyvä, vaan millainen, miten hyvä elokuva rakentuu, mitä siinä pitää olla?

Pyssynpauketta, hienoja autoja, seksikkäitä muijia, jonkin sortin juoni, hyvää musiikkia, paljon väkivaltaa ja huumoria. Ei välttämättä kaikkia aina, mutta nuo yleensä pelastavat jo paljon.

ninomusics kirjoitti:
Millainen hahmo on hyvä? Mitä hahmosta pitää kertoa, miten se pitää olla kuvattuna elokuvassa?

Hahmon tulee olla karismaattinen ja usein miten riittää, kunhan kerrotaan juonelle tärkeitä asioita siitä. Kertomana tapana toimii parhaiten vuoropuhelut joissa, vaikka kysellään vaimon vointia ja näin saadaan tekosyyn myötä selitettyä tilanne selväksi katsojalle.

ninomusics kirjoitti:
Millainen kohtaus on hyvä? Mitä elementtejä hyvään kohtaukseen sisältyy, miten se rakentuu?

Action kohdat tai herjan heittokohdat ovat yleensä parhaita. Niissä vähitellen kerätään sitä jännitettä ampuilulla ja aina ne päättyy yleensä aina räjähdyksiin. Toinen hyvä kohtaus on toisen kustannuksella vitsailu. Se usein kehittyy siitä, että joku tekee jotain typerää ja tämän jälkeen seuraa imitaatiota ja vaikka mitä vitsiä ja lopulta kohtaus loppuu johonkin herjaan.

ninomusics kirjoitti:
Millainen aloitus on hyvä? Millainen lopetus?

Sellainen aloitus, jossa katsoja pääsee heti mukaan toimintaan tai sellainen, jossa aluksi kaikki on hyvin ja sitten kaikki alkaa menemään päin seiniä. Lopetus pitää olla täynnä tunnelmaa. Viime hetken onnistuminen on aina se perinteisin ja kliseisin, mutta joskus sitä kaipaa sellaisia epäonnellisia loppuja, joissa pahikset voittaisivat (onneksi sellaisiakin elokuvia on, mutta ei montaa)

ninomusics kirjoitti:
Millainen repliikki on hyvä?

Yippy-kay-yea motherfucker (die hard trilogia) tyyliset letkautukset. Sen pitää olla samalla hauska että uskottava ja luoda jotain erikoista hahmoon.

#17 kirjoitettu 14.10.2004 08:30

Heitetään pari lisäkysymystä:

Millanen on hyvä elokuvan aihe? Entä teema?

Entä tuleeko hyvässä elokuvassa olla sanoma?

ninomusics muokkasi viestiä 11:22 14.10.2004

#18 kirjoitettu 14.10.2004 08:32

ninomusics kirjoitti:
Kuolleet Kekkoset kirjoitti:
Millainen kohtaus on hyvä? Mitä elementtejä hyvään kohtaukseen sisältyy, miten se rakentuu?

se riippuu ihan täysin siitä mikä kohtauksen tarkoitus on.

Riippuuko? Mielestäni yksi hyvän kohtauksen merkki on rakenne, alku, keskikohta, loppu. Elokuvan teema lävistää hyvän kohtauksen. Hyvä kohtaus sivuaa elokuvan aihetta. Eikö kohtauksen tarkoitus ole käsitellä juuri näitä asioita?

ninomusics muokkasi viestiä 00:51 14.10.2004



Riippuu. Voihan elokuvassa olla hyvä kohtaus joka ei varsinaisesti ole mitenkään oleellinen, esimerkiksi komediassa voi olla hyvä kohtaus jonka ainoa tarkoitus on naurattaa.

#19 kirjoitettu 14.10.2004 08:35

ninomusics kirjoitti:
Kuolleet Kekkoset kirjoitti:

Aloitus ja lopetus voivat olla ihan minkälaisia vaan kunhan ne toimivat. Lopetus voi olla surullinen, kuten Unelmien Sielumessussa, onnellinen, hämmentävä, kuten vaikka avaruusseikkailu 2001:ssä, tai vaikkapa monty python tyyliin lopetus jossa poliisit tulevat ja pidättävät (keskiajalle sijoittuvan) elokuvan päähenkilöt, laittavat heidät autoon ja käskevät kameramiestä lopettamaan kuvauksen, kunhan vaan katsojaa ei aliarvioida, kuten vaikkapa suurimmassa osassa toimintaelokuvista.


Mikä tekee aloituksesta tai lopetuksesta toimivan?


Tähän olisi paras vastaus, että ohjaaja/käsikirjoittaja. Ei ole mitään tiettyä kikkaa tehdä hyvää lopetusta tai alotusta, mutta pääasia on että katsojaa ei aliarvioida.

#20 kirjoitettu 14.10.2004 08:37

Kuolleet Kekkoset kirjoitti:

Riippuu. Voihan elokuvassa olla hyvä kohtaus joka ei varsinaisesti ole mitenkään oleellinen, esimerkiksi komediassa voi olla hyvä kohtaus jonka ainoa tarkoitus on naurattaa.


Mutta eikö jokaisen kohtauksen elokuvassa kuulu olla sellainen, että sitä ei voi ottaa pois, että se ei ole ylimääräinen kuten tuollainen kohtaus olisi? Eikö kuitenkin komediassa semmoinen kohtaus kuitenkin ole parempi, joka naurattaa ja on olennainen osa tarinaa?

ninomusics muokkasi viestiä 08:44 14.10.2004

#21 kirjoitettu 14.10.2004 08:44

Kuolleet Kekkoset kirjoitti:

Tähän olisi paras vastaus, että ohjaaja/käsikirjoittaja. Ei ole mitään tiettyä kikkaa tehdä hyvää lopetusta tai alotusta, mutta pääasia on että katsojaa ei aliarvioida.


Mielestäni tämänkin voi määritellä ilman, että on ammattilainen. Nitro D sanoi asian mielestäni varsin hyvin ja olen osittain myös samaa mieltä hänen kanssaan. Hyvä aloitus sisältää elokuvalle oleelliset kysymykset, se kertoo elokuvan aiheen ja teeman. Tämä kaikki pitäisi olla jo ensimmäisestä kuvasta lähtien selvä.

ninomusics muokkasi viestiä 12:19 14.10.2004

Mutta olen samaa mieltä, että elokuvan ei tulisi aliarvioida katsojaa.

#22 kirjoitettu 14.10.2004 10:25

Tourette kirjoitti:
Tämän ei pidä olla itseisarvo. Esimerkiksi The Matrixin punaista lankaa ei paljasteta alussa vaan siinä herätetään runsaasti kysymyksiä. Jännitteiden luominen on tärkeää ja jos väännetään asioita rautalangasta, se ei palvele elokuvan draamaa.

Jos aloitukseen/kohtaukseen sisällytettään elokuvan aihe ja teema onko se automaattisesti rautalangasta vääntämistä? Pystyykö nämä sisällyttämään aloitukseen/kohtaukseen ilman, että ne ovat selvästi näkyvillä?

Ainoastaan ns. kresi/junttihuumori-lajityypin elokuvat ymppäävät huumoria jokaiseen kohtaukseen. Komedian dynaamisuudelle ja toimivuudelle on kontributiivista suvantokohtaukset, joiden ei ole tarkoitus viedä juonta eteenpäin tai olla hauskoja, vaan luoda ilmapiiriä esimerkiksi inhimillisyydestä. Yksi parhaista tavoista tuottaa tämä, on kohtaus jossa ei näennäisesti tapahdu mitään muuta kuin vaikka jutustelua.

Olen samaa mieltä. Hyvässä komediassa tulee mielestäni olla välillä jyrkkiäkin kontrasteja, hauskaa hetkeä seuraa erittäin vakava hetki. Tästä esim. Billy Wilderin The Apartment on loistava esimerkki.

Mutta väittäisin, että Pulp Fictionissakin jokaisessa kohtauksessa on mukana Tarantinon valitsemat aihe ja teema, vaikka kohtaus tuntuisikin olevan "ylimääräinen".

ninomusics muokkasi viestiä 10:28 14.10.2004

#23 kirjoitettu 14.10.2004 10:33

Tourette kirjoitti:

Tämän ei pidä olla itseisarvo. Esimerkiksi The Matrixin punaista lankaa ei paljasteta alussa vaan siinä herätetään runsaasti kysymyksiä. Jännitteiden luominen on tärkeää ja jos väännetään asioita rautalangasta, se ei palvele elokuvan draamaa.



Totta; ja tämä toimii myös mielestäni elokuvan hahmojen kohdalla, kuten jo ehdinkin mainita: kaikkea ei pidä paljastaa.

Tästä tuli mieleeni sellainen jännä seikka, että vaikka haluan elokuvan juonen tarjoavan lopussa vastauksia, minua ei silti häiritse se, että hahmot jäävät arvoituksellisiksi. En osaa tarkasti sanoa, miksi näin on.

Poikkeus saattaa tietty olla elokuva, jonka juoni koostuu yhden hahmon kuvauksesta.


Nitro D muokkasi viestiä 10:38 14.10.2004

#24 kirjoitettu 14.10.2004 11:11

DjLime kirjoitti:
Hahmon tulee olla karismaattinen ja usein miten riittää, kunhan kerrotaan juonelle tärkeitä asioita siitä. Kertomana tapana toimii parhaiten vuoropuhelut joissa, vaikka kysellään vaimon vointia ja näin saadaan tekosyyn myötä selitettyä tilanne selväksi katsojalle.

Kerrotaan, siis hahmot puhuvat, vai näytetään? Kumpi on elokuvan kannalta parempi tapa?

#25 kirjoitettu 14.10.2004 11:12

Pidän yleensä sellaisista elokuvista, jotka ovat rautaisella ammattitaidolla väännetty, mutta omaavat samalla keinon saada ihminen nollautumaan ja rentoutumaan täysin. Hyvin väännetyt sotaelokuvat toimivat yleensä aika hyvin tässä.

En niinkään pidä päähenkilöistä elokuvissa, mutta jos sellainen on pakko olla, niin pidän hänestä altavastaajana, joka loppua kohden nousee voittajaksi. Ja tarkemmin kuin ajattelee, varmasti yli puolissa näkemistäni elokuvista asia on juuri näin.

Hyvä kohtaus saa unohtamaan kaiken sen mikä tapahtuu ruudun/valkokankaan ulkopuolella. Hyvällä kohtauksella ei ole selvää kaavaa, vaan se voi helposti olla joko visuaalisesti hätkähdyttävä pläjäys tai vaikka vain yksinkertainen verbaalinen taidonnäyte yhdeltä yksittäiseltä näyttelijältä.

Pidän yleensä siitä, kun leffassa esitellään joku erikoinen joukko, jonka jokaisella jäsenellä on oma tarinansa tai erikoinen ominaisuutensa. Reservoir Dogs on erinomainen esimerkki siitä, kuinka leffa on aloitettava.

Repliikkini halua hieman lohduttomuutta ja epätoivoa kuvaavina sanasolmuina, jotka kuitenkin huokuvat hyvää makua ja nokkeluutta.

#26 kirjoitettu 14.10.2004 11:19

Tourette kirjoitti:

Ei automaattisesti, yleensä ottaen kyllä.

Onko näin? Totta, monissa uudemmissa elokuvissa tämä taito on hieman kadonnut, mutta vanhemmissa elokuvissa aloituksessa on yleensä mukana aihe ja teema, esitettynä siten, etteivät ne paista sieltä ilmiselvinä.

ninomusics muokkasi viestiä 11:20 14.10.2004

Mutta olen itse sitä mieltä, että ne on täysin mahdollista sisällyttää aloitukseen näkymättömiin.

#27 kirjoitettu 14.10.2004 11:19

ninomusics kiroaa huonosti toimivaa rottaa ja poisti tuplauksen 11:19 14.10.2004

#28 kirjoitettu 14.10.2004 11:19

Haava kirjoitti:
zarthas kirjoitti:

Elokuvan pitää jättää tilaa ajatuksille.


justiinsa. sellainen kuva missä saa käyttää ite päätään ja muodostaa oman mielipiteensä siitä ihan rauhassa on mukava. mulle on aika tärkeää että elokuva on värikäs. siis että henkilöt ovat värikkäitä ja plussaa on, jos elokuvasta löytyy uusia asioita jo ties kuinka monennella katselukerralla. turhat ja pitkästyttävät rakkauslöpinät voisi heittää jorpakkoon. yleensä rakkauskohtaukset saa mut lähinnä yökkimään ja naureskelemaan räkäsesti.

#29 kirjoitettu 14.10.2004 11:47

ninomusics kirjoitti:

Millanen on hyvä elokuvan aihe? Entä teema?



Kuten jo varmaan mainitsin, itselleni toimii juurikin sellainen aihe tai teema, joka sivuaa asioita, jotka voin itse ymmärtää ihmisenä. Tyypillisimpiä lienevät rakkaus, väkivalta, moraali ynnä muuta. Nämä siis vain makrotason esimerkkeinä.

Entä tuleeko hyvässä elokuvassa olla sanoma?


Voisi kysyä, mikä on elokuvissa "sanoman" ja "teeman" välinen ero. Ehkä sanoma on tarkemmin määritelty asia, joka toimii teeman puitteissa. Ne liittynevät kuitenkin toisiinsa melko läheisesti.

Voisiko sen sitten nähdä niin, että esimerkiksi elokuva "Primary Colors" on teemaltaan totaalisen hauska satiiri Bill Clintonista (huolimatta siitä, että viittaus Clintoniin on jokseenkin epäsuora).
Mutta se pitää sisällään myös sanoman ristiriidasta, joka vallitsee USAn vaalikampanjoiden ulkoasun ja kulissien takana tapahtuvien asioiden välillä. Ja juurikin tämän sanoman ympärille tuon elokuvan traaginen puoli rakentuu, eikä se juurikaan naurata.

Näin ainakin minä näkisin asian. Voihan sen toki nähdä eri tavallakin.

Olen kuitenkin huomannut, että tämäntyyppiset ulottuvuudet tuovat elokuvaan enemmän sisältöä ja värikkyyttä.

Joskus tällaiset teemat ynnä muut ovat venytetty äärimmilleen, kuten elokuvassa "Happiness", jolloin tällaisten rajojen vetäminen on mielestäni paljon mutkikkaampaa.

Nitro D muokkasi viestiä 11:56 14.10.2004

#30 kirjoitettu 14.10.2004 12:16

Tourette kirjoitti:
ninomusics kirjoitti:
Mutta olen itse sitä mieltä, että ne on täysin mahdollista sisällyttää aloitukseen näkymättömiin.

Aivan näkymättömiin sitä lienee turha laittaa, muutenhan siinä ei ole mitään järkeä.

Näkymättömyydellä tarkoitan, että ne asiat eivät ole alleviivattuja, vaan ne tajuaa alitajuisesti, tiedostamatta.

#31 kirjoitettu 14.10.2004 12:18

JHA kirjoitti:
...että se alkusekunneiltaan asti tempaa mukaansa.

Olen tästä aivan samaa mieltä. Elokuvan kannalta ensimmäiset kymmenen minuuttia ovat lopetuksen jälkeen kriittisimmät. Heikon keskiosan elokuva saa helpommin anteeksi kuin heikon alun tai lopetuksen.

#32 kirjoitettu 14.10.2004 12:30

Ameliah kirjoitti:
Elokuvan loppu ei missään nimessä saa olla onnellinen .


Miksei? Miksi onneton loppu on parempi?

#33 kirjoitettu 14.10.2004 13:01

Ameliah kirjoitti:

onnelliset loput on liian epäuskottavia.


Mikä tekee onnellisesta lopusta epäuskottavan?

#34 kirjoitettu 14.10.2004 13:19

Ameliah kirjoitti:

Onneton loppu on aina paras loppu. Mutta riittää se että elokuva ''tavallaan loppuu'' onnettomasti,kuten esim thr ringin loppu,vähän molempia.
Onnelliset loput saa mut todella ärtyneeksi,vaikka elokuva olisi ollut todella hyvä ja tunnelmaa täynnä pilaa onnellinen loppu ihan täysin sen.
Onnelliset loput on liian kuluneita elokuvissa,
onnelliset loput on liian epäuskottavia.




Epäuskottavia suhteessa mihin?

Tom Cruise letkautti elokuvassa "Cocktail" jotain sen tapaista, että "Everything ends badly, otherwise it wouldn't end".

Monesti minusta tuntuu, että suuntautuminen synkkyyteen, suruun ja kyynisyyteen on jollain tasolla trendikästä. Tämä on vain henkilökohtainen vaikutelmani. Ainakin monesti näin olen lukenut ihmisten elokuvia käsittelevistä kirjoituksista.

Mutta se, tulisiko elokuvan loppua onnellisesti vai ei, riippuu mielestäni täysin siitä, minkälainen elokuva on kyseessä. Onnelliset sekä onnettomat loput ovat kumpikin kuitenkin vuorotelleet jo niin kauan, etten itse ainakaan pidä onnellisia loppuja "loppuunkuluneina" sen enempää kun onnettomiakaan. Näen sen vain kahdesta vaihtoehdosta valoisampana.

Sen toki ymmärrän, että onnellisten loppujen leimaaminen "epäuskottaviksi" saattaa juontaa juurensa saduista, joita kerrotaan lapsille. Nehän päättyvät useimmiten onnellisesti, joten onnellisen lopun saattaa helposti yhdistää naiiviudeksi myös elokuvissa.

Tämä ei mielestäni kuitenkaan aivan riitä selitykseksi. Silkka ongelman ratkeaminen riittää mielestäni elokuvan lopetukseksi. Ja ratkaisuthan ovat monesti positiivisia, joskus jopa varsin riemukkaita. Ja kyllä -- ratkeavat ne ongelmat oikeassa elämässäkin. Siksi ne eivät ole ollenkaan epäuskottavia. Päinvastoin: onnelliseen loppuun on helppo juuri tästä syystä samaistua. Näin tekorunollisesti sanottuna "sitä saattaa tuntea jopa lämpöä sisällään", ja minusta se on oikein mukavaa.


Nitro D muokkasi viestiä 13:49 14.10.2004

#35 kirjoitettu 14.10.2004 13:24

ninomusics kirjoitti:
Ihan mielenkiinnon vuoksi ajattelin aloittaa keskustelun seuraavasta aiheesta:

Millainen elokuva on hyvä? En tarkoita nyt mikä elokuva on hyvä, vaan millainen, miten hyvä elokuva rakentuu, mitä siinä pitää olla?

Millainen hahmo on hyvä? Mitä hahmosta pitää kertoa, miten se pitää olla kuvattuna elokuvassa?

Millainen kohtaus on hyvä? Mitä elementtejä hyvään kohtaukseen sisältyy, miten se rakentuu?

Millainen aloitus on hyvä? Millainen lopetus?

Millainen repliikki on hyvä?

Kertokaa mielipiteitä.

ninomusics muokkasi viestiä 12:07 13.10.2004




Vastaus riippuu paljon tyylilajista. Yleisesti elokuvan pitäisi olla tasapainoinen ja käsiksen pitäisi olla uskottava alusta loppuun asti. Siis omassa/elokuvan "maailmassa" uskottava. Se ei saa joutua ristiriitaan itsensä kanssa. Elokuvan pitää pystyä pitämään katsojan mielenkiintoa yllä alusta loppuun asti, eikä tunnelma saisi lässähtää esim. typerien repliikkien tai kohtausten takia.

Itse pidän realistisista hahmoista, joilla on inhimilisiä ulottuvuuksia. En kuitenkaan inho realistisessa mielessä, mutta esim. Bruce Willisin John McClane ekassa Die Hardissa on hauska ja tietyllä tavalla uskottava toimintaelokuvan hahmo. Plussaa on, jos hahmoon pystyy samaistumaan, tai hahmon tunteet ja reaktiot voi ymmärtää ja huomaa melkein kokevansa samoja tunteita, kuin hahmo.

Erilaisia hyviä kohtauksia voi helposti kehittää miljoonia, mutta tärkeää on jälleen se, että kohtaus istuu saumattomasti muuhun elokuvaan. Dialogilla ja sen uskottavuudella on suuri merkitys. Komediassa komedian tyylillä ja toiminta leffaan toimintaleffaan sopivaa tyyliä. Näyttelijöiden työskentelyllä ja hahmojen läsnäololla on myös todella suuri merkitys.

Yksi hyvä tapa aloittaa elokuva on selittää elokuvan lähtökohta. Toisinaan myös hahmojen esille tuominen heidän keskeisessä tehtävässään toimii, mutta tätä on käytetty vähän turhankin paljon. Elokuvan alun tulisi joka tapauksessa selvittää, mistä elokuvassa on kyse, missä liikutaan ja millä tyylillä. Perinteisessä mielessä sen tulisi toimia johdantona elokuvaan. Periaatteessa mielenkiintoinen tapa voi olla aloittaa myös suoraan keskeltä toimintaa ja vähitellen esim. flash backkien avulla selvittää katsojalle mistä on kysymys.

Kaikki tähtää kuitenkin siihen, että elokuvan lopussa langat nivotaan yhteen ja katsoja saattaa kokea esim. ahaa elämyksen. Muuan käsikirjoittaja on minua tähän liittyen valaissut, että elokuvan pitäisi tarjota ihmiselle sitä mitä he odottavat, mutta tavalla, jota he eivät osaa odottaa. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö sankari esim. lataisi konnaa turpaan elokuvan lopussa, vaan sitä, kuinka sankari turpaanvedon toteuttaa.

#36 kirjoitettu 14.10.2004 13:24

Nitro D kirjoitti:
Mutta se, loppuuko elokuva onnellisesti vai ei, riippuu mielestäni täysin siitä, minkälainen elokuva on kyseessä.

Tuo on itseasiassa joidenkin elokuvagenrejen osalta enemmän kuin totta. Esim. romanssin ja romanttisen komedian välillä ero saattaa loppujen poluksi olla niinkin yksinkertainen kuin:

Romanssi päättyy aina siihen, että pari ei saa toisiaan, joka näin on ainakin omasta mielestäni onneton loppu.

Romanttinen komedia taas päättyy siihen, että pari saa toisensa, jolloin lopusta tulee onnellinen.

#37 kirjoitettu 14.10.2004 13:31

Samurai kirjoitti:
Perinteisessä mielessä sen tulisi toimia johdantona elokuvaan.

Eli elokuvan aloitus on sama kuin ensimmäinen näytös? Eli selvitetään mistä lähdetään ja mihin matkan suunta vie?

#38 kirjoitettu 14.10.2004 13:34

ninomusics kirjoitti:
Samurai kirjoitti:
Perinteisessä mielessä sen tulisi toimia johdantona elokuvaan.

Eli elokuvan aloitus on sama kuin ensimmäinen näytös? Eli selvitetään mistä lähdetään ja mihin matkan suunta vie?


Tätä suunnilleen tarkoitin. Tietenkään kaikkea ei voi, eikä pidäkään varsinaisesti selvittää heti alussa. Mutta luodaan jonkinlainen lähtökohta ja alkuasetelma, jota elokuvan juoni lähtee viemään eteenpäin.

#39 kirjoitettu 14.10.2004 14:39

Epäuskottavuus on sitä kun esimerkiksi rakkaus,toiminta tai kauhuelokuva päättyy onnellisesti,sehän on kaikenlisäksi kovin tylsää.


Sen ymmärrän hyvin, että se saattaa joidenkin mielestä olla tylsää.

Mutta edelliseen viestiini vedoten haluaisin edelleenkin kuulla, että mikä tekee onnellisista lopuista rakkaus - tai toimintaleffoissa epäuskottavia.

Oletetaan, että rakkauselokuvassa mies ja nainen saavat toisensa lopussa. Elämässäkin rakastuneet saavat toisensa ihmeellisen usein, ja siihen on myös helppo samaistua tästä syystä. Elokuva vain loppuu siihen, koska se on juoneltaan käsitellyt aiheet loppuun ja päätynyt ratkaisuun.

Toimintaelokuvissa esimerkiksi panttivankidraama loppuu siihen, että poliisit saavat "pahikset" kiinni. En näe, mikä siinä on epäuskottavaa; näin voi ja on varmasti tapahtunutkin oikeassa elämässä.

Kauhuelokuvista en uskalla sanoa mitään, koska ne eivät välttämättä perustu uskottavuudelle.

Tietenkin on aivan eri asia, onko onnellinen loppu tylsä vai ei.

Uskottavuuteen vaikuttaa toki, mässäilläänkö onnellisella lopulla äärimmäisyyksiin asti. Mutta se, että elokuvan loppuu onnellisesti ei riitä syyksi siihen, että se olisi epäuskottavaa. Epäuskottavuus johtunee muistakin seikoista.


Nitro D muokkasi viestiä 16:02 14.10.2004

#40 kirjoitettu 15.10.2004 00:29

wiren kirjoitti:
Elokuvia ei kuitenkaan kannata ottaa liian vakavasti koska loppujen lopuksi ne ovat viihdettä. Niistä täytyy viihtyä.

Tuossa viimeisessä lauseessa on suurin totuus mitä elokuvista voi sanoa.