Mikseri.net

#42 kirjoitettu 08.12.2004 21:22

Itseasiassa justiinsa oli eka keikka nykyisellä kokoonpanolla, ja ihmeen vähän jännitti. Ajattelin jo ettei tästä tulee mitään kun ei oikeen jännitä, mutta hyvin meni

Ei nyt mitään esiintymispelkoa ikinä ole ollut, mutta kyllähän se aina tuppaa jännittämään enemmän tai vähemmän jos on joku isomman puoleinen esiintyminen... siis esim. luokan edessä esitelmän pito ei jännitä tippaakaan mutta kyllä sitten jännittää ja on "perhosia vatsassa" jos on vähän isompi yleisö sekä kenties vielä jokin instrumentti käsissä. Mutta esiintymisillähän sitä varmuutta saa. =]

#43 kirjoitettu 08.12.2004 22:00

Ikinä en ole esiintymistä pelännyt, enkä varmaan tule pelkäämään

#44 kirjoitettu 10.12.2004 09:24

Laihanen kirjoitti:
Mul on aina mukana keikoilla herra Al Coholi, joka jaksaa tukea mua ja pitää paineet poissa.


hmm... tuota kannattaa miettiä uudestaan kun keikka kerrat viikossa lisääntyy...jos keikkoja on parikin viikossa, voi tuo tukija muuttua viejäksi...
näin vain neuvon mielenterveys- ja päihdehoitajana

en itse ole ollut kuin siinä vaikeimmassa teini-iässä jännittäjä, mutta en koskaan kuitenkaan paljoa.vaikea ymmärtää miksi joku tarvitsisi viinasta suoriutuakseen esiintymisestä. kyllä se rauhoittuminen j ahengittäminenkin auttaa..kyllä luomuna on parempi vetää...keikan ku keikan

luv
TEX

#45 kirjoitettu 11.12.2004 14:58

Harjoitus tekee mestarin... ehkä. Pieni jännitys tekee hyvää, ja kun on esiintynyt vähän enemmän niin pelkokin menee ohi. Mielestäni on helpompaa esiinyä esim. bändin kanssa kuin yksin. Ai niin, ota rauhallisesti ennen keikkaa ja älä ajattele että "v***u jos mä mokaan..".

#46 kirjoitettu 11.12.2004 23:56

Onhan se iäin myötä vähentyny, mutta kyl mua vielki esiintyminen jännittää.

#47 kirjoitettu 15.12.2004 19:43

Siis aivan sairas esiintymispelko tuntemattomille, tutuille ei minkäänlaista pelkoa. Tästä syystä en tämänkertaiseen biisikisaankaan osallistu.

#48 kirjoitettu 15.12.2004 21:46

Kyllä tuo rimakauhu on todellinen asia, josta ei pääse eroon edes ammattilaiset eikä ammattiopiskelijatkaan.

Hyvänä vinkkinä ruuansulatuselimistön toimintaan liittyvän epämiellyttävän oireilun välttämiseksi voin kertoa paastoamisen. Eli ei kannatta syödä esiintymispäivänä muuta, kuin aivan pienimuotoinen aamupala. Nestetasapaino pitää tietenkin olla kunnossa - tätä ei tosin kannatta saavuttaa kaljan juonnilla ainakaan klassisen musiikin esittämisen ollessa kyseessä, koska koordinaatio- ja arvostelukyky kärsii alkoholin turruttavasta vaikutuksesta. Sama varoitus pätee muuten ns. beta-salpaajiinkin, jotka ovat suosittuja varsinkin klassisten orkesterimuusikoiden keskuudessa.

Kannattaa käydä tyhjentämässä suolisto ja rakko hyvissä ajoin ennen esiintymistä. Ripuliuloste nimittäin aiheuttaa pierettämistä kerääntyessään peräsuoleen, mikä on ainakin pianistille aivan helvetin häiritsevää, kun joutuu istumaan esiintyessään.

Kannattaa välttää muiden esiintyjien kuuntelemista, sekä yleensäkin näkö- tai kuulokontakteja muihin ihmisiin - varsinkin muihin muusikoihin - ennen esiintymistä. Älä missään nimessä kuuntele muita esiintyjiä ennen omaa esiintymistäsi! Tämä voi olla todella tuhoisaa keskittymiselle ja tunteen intensiteetille.

Parasta on olla yksin jossain suljetussa huoneessa mietiskelemässä ja visualisoimassa tulevaa esiintymistään viimeistään n. 10 tuntia ennen varsinaista esiintymistä.

Kannattaa myös muistaa, että kaikki kokemukset - hyvät sekä huonot - siirtyvät harjoittelutilasta lavalle. Biisit on samoja - esiintyjä on sama. Kannattaa siis treenata kunnolla ja keskittyneesti. Väsyneenä treenaaminen on vahingollista.

Yleensä ottaen kannattaa varoa kaikkia stressaavia tai epämiellyttiviä asioita ja tilanteita juuri ennen esiintymistä - negatiiviset tunteet saattavat olla hyvinkin tuhoisia keskittymiselle.

Tässä nyt oli jotain juttuja, joita olen oppinut taistellessani omaa rimakauhuisuuttani vastaan. Nämä ovat siis klassisen pianonsoiton ammattiopiskelijan mielipiteitä. Kaikki nämä eivät ole välttämättä suoraan sovellettavissa yhtyesoittoon.

P.S. Ylihuomenna sivuaineen kurssitutkinto.

#49 kirjoitettu 16.12.2004 01:08

Opiskelin vielä muutama vuosi sitten Zippelius-Academiassa solistisella puolella. Esiintymisjännityksestä kärsin pahanlaisesti joskus soittajanurani puolivälissä, instrumentinvaihdon jälkeen: ranteet menivät esiintymistilanteessa lukkoon ja kun ne olivat lukossa, eivät nakit viuhuneet toivotulla tavalla.
Esiintymisjännitys helpotti siinä vaiheessa, kun olin saanut teknisen osaamisen hiottua niin hyväksi ettei sitä tarvinnut juurikaan miettiä; pystyin keskittymääån musiikin tekemiseen. Eli minulla osaamisen tason nousu -ja sen tiedostaminen ja siitä tunnustuksen saaminen- auttoivat asiaa. Synteettisiä tahi kotipolttoisia apuja en ole koskaan käyttänyt.

#50 kirjoitettu 16.12.2004 14:23

Tulipa tässä vielä mieleeni eräs täsmennys tuohon aikaisempaan postaukseeni. Nimittäin, kun puhuin siinä mietiskelystä ennen esiintymistä, niin on huomattava, etten suinkaan tarkoita "mietiskelyllä" meditointia, vaikka moni saattaisi nähdä nämä sanat keskenään synonyymeina. Meditoinnissahan pyritään tyhjentämään mieli ajatuksista keskittymällä johonkin merkityksettömään asiaan. Minä taas tarkoitin "mietiskelyllä" mielen täyttämistä tulevalla esiintymisellä ja sen yksityiskohdilla mahdollisimman täydellisesti. Tämänkaltainen mietiskely on myös hyödyllistä ennen esitelmiä tai luentoja, joita joudun myös opintojeni yhteydessä pitämään usein. Tosin sellaiset 15-30 minuuttia on yleensä riittävä mietiskelyaika ennen tämänkaltaista esiintymistä, jos valmistautuminen on muuten suoritettu moiteettomasti.

#51 kirjoitettu 16.12.2004 14:41

Mä jännitän ihan älyttömästi kaikkee mitä teen.. se jo kun soitan vaikka kelaan, jännitän sitä tilannetta, omaa ääntäni. Tiedän omaavani hyvän lauluäänen, mutta esiintyminen jännittää aina, mutta kun sinne lavalle pääsee ja aloittaa koko sen homman ja huomaa, ettei maailma siihen kaatunut, kaikki muuttuu.. susta tulee rento ja sä annat itsesi yleisölle lavalla.. ja se tunne on hieno!

Mut ennen esiintymistä mä EN osaa käsitellä sitä kammoa.. mä oon pyörtymisen rajamailla, mun kädet hikoilee ihan kun oisin juuri pessy ne, mun suuta kuivaa ja mahaan sattuu armottomasti... olo on jotain sanoin kuvaamattoman hirveetä, mutta se kaikki katoaa kuin yks kaks pläts kun oot lavalla...

Kammot on pyllystä sanon minä!

#52 kirjoitettu 16.12.2004 19:23

LauriT kirjoitti:
Hyvänä vinkkinä ruuansulatuselimistön toimintaan liittyvän epämiellyttävän oireilun välttämiseksi voin kertoa paastoamisen. Eli ei kannatta syödä esiintymispäivänä muuta, kuin aivan pienimuotoinen aamupala.

Fezz kirjoitti:
Tätä en kyllä lähtisi suosittelemaan. Stressaantuneena elimistö käyttää huomattavasti tavallista enemmän ravinteita ja näinollen tuollainen syömättömyys todennäköisesti vie vain kaikki energiat jolloin ei yksinkertaisesti jaksa panna parastaan. Myöskin verensokeri menee tollaisessa tilanteessa todennäköisesti hälyttävälle tasolle joka yhdistettynä esiintymisjännitykseen saattaa tehdä ihmisestä melkoisen hermokimpun ja uhkan ympäristölleen. Pikemminkin voisi olettaa että hyvinravittuna homma tulee toimimaan huomattavasti paremmin.


No näläntunnetta tai energiatason alhaisuutta voi kompensoimalla esimerkiksi syömällä suklaapatukan. Periaatteessa jo yksi suklaapatukka tekee olon kylläiseksi, sillä se on niin makeaa ja rasvaista. Tämä myös kohottaa verensokeripitoisuutta sopivalla tavalla. Jos närästys vaivaa ennen esitystä (aika yleistä), niin siihen tietysti auttaa Samarin tai Rennie yms. Kofeiini on myös hyvä aine, joka parantaa keskittymiskykyä ja nostaa muutenkin keskushermoston aktiivisuustasoa. Reilu kuppi kahvia ennen keikkaa on aina hyvä idea. Tosin olet oikeassa siinä mielessä, että keikan jälkeen onkin sitten yleensä ihan loppu (tosin sehän kuuluu vain asiaan).



LauriT muokkasi viestiä 19:23 16.12.2004

#53 kirjoitettu 17.12.2004 09:38

Uhhuh... Tulipa sitten tehtyä se 2/3 sellosta. Vielä pitäisi saada 3/3 aikaiseksi tuossa keväällä. Tosi kivat fiilikset tehdä sivuaineen kurssitutkintoa aamulla klo 9:00.

#54 kirjoitettu 24.12.2004 13:03

Itsellänikin on kauhea kammo en uskalla edes näyttää taitoja kavereillenikaan saati sitten sukulaisille. Musiikin tunneilla olen aina kauhuissani kun minua pyydetään soittamaan rumpuja vaikka olen soittanut jo 4 vuotta eikä tarvitsisi soittaa kuin perus komppi joka on aivan helppo mutta pelkään vain sekoavani tai meneväni liian nopeata tahtia mitä asialle voisi tehdä? tätä menoa minusta ei rumpalia tule joka on ollut haave-ammatti jo kuusi vuotiaasta lähtien

#55 kirjoitettu 28.12.2004 00:20

Jännittäminen kuuluu asiaan! Toiset jännittää enemmän,toiset vähemmän.
Itseäni jännitti kyl takavuosina erään keikan yhteydessä kun kuulin,et paikalle saapuu 1200 ihmistä kun olin tottunut tanssittamaan yleensä n. 400-600 ihmistä.
Ekan 10min.sisällä meinas mennä pasmat sekaisin,mut kun pääsi vauhtiin niin ilta hoitui oikein hyvin ja oli nautinto tanssittaa 7h isoa yleisöä.
Paras dj-keikka ever!

#56 kirjoitettu 28.12.2004 18:55

Fyffek kirjoitti:
Musiikin tunneilla olen aina kauhuissani kun minua pyydetään soittamaan rumpuja vaikka olen soittanut jo 4 vuotta eikä tarvitsisi soittaa kuin perus komppi joka on aivan helppo mutta pelkään vain sekoavani tai meneväni liian nopeata tahtia mitä asialle voisi tehdä?


Minä vähennän jännitystä ajattelemalla rationaalisesti: "tiedän osaavani nämä jutut, eihän minun ole mitään järkeä jännittää..." Voipi olla, että helpommin sanottu kuin tehty, mutta minua tuo ainakin auttaa.

#57 kirjoitettu 28.12.2004 20:05

Me esiinnyttii just mun kitara maikan kaa koulun joulu juhlas. ja kenraali harjotukset meni esiintymis kammon takii ihan päin persettä.
Ja se viina ei todella auta.. usko pois.. kokemusta on.. Mut mä pystyin esiintyy vaan ku kuvittelin et oon vaa sen maikan kaa musa luokas ja soitellaa huviksee ja pidetää hauskaa. ei esiintymistäkää kannata ottaa liian rankasti. ei siit stressaamisesta oo ku harmia.
Onnee vaa esiintymiselle! Koita renteutua ja muista musiikista kuuluu nauttia..