Mikseri.net

#82 kirjoitettu 11.12.2011 21:41

Sunt1o kirjoitti:

Mutta joo, voisin JM:n kohdalla sanoa että on ja ei minun vähäisen kokemukseni perusteella.


Niin, meistä mikseriläisistä aika harvoja on tavannut sillai, että olisi rauhaa yrittää saada jotain kosketusta siihen yhteen ihmiseen kun kaikilla on kiire tavata kaikkia. Siis niinkuin tuollaisisa tapahtumien tai campin kaltaisissa tilaisuuksissa, joskin campissa nyt on vähän enemmän aikaa ja jos siellä toistuvasti tapaa jonkun niin tuleehan niistä minuuteista yhteensä muutama tunti kokoon. Mutta aika vähän sekin on vastata noin syvälliseen kysymykseen, kuin että onko jonkun seura helposti vastaanotettavaa. Arvailla voi toki, mutta tosi huteraa se on, kun niistä ssatunnaisista keskustelunpätkistä yrittä ämuistella kasaan jonkinlaista kuvaa ihmisestä ja liittää toki siihen forumilta saadun kuvan (ellei se ole hirveässä ristiriidassa. Jos ei, voi olla helpompaa, kun minäkin olen täällä ihan rehellisenä itsenäni heilunut kohta 10 vuotta), niin kai siihen voi jotain kantaa ottaa. Mutta mitään varmaa tässä ei oikein voi sanoa.

Ja kysymys siitä, että onko joku omasta mielestään helposti omaksuttavissa seurana on aika typerä, koska sehän riippuu aina keitä/kuka ne/se toinen osapuoli on. Varmasti löytyy sellaisiakin ihmisiä, joiden seuraan sulautuuihan muutaman sanan vaihdon jälkeen tosi hyvin, niinkuin usein minulle käy tuolal seikkaillessa ja sitten taas toisaalta sekin voi osoittautua väärinkäsitykseksi, jos ihmiset eivät olleetkaan omina itsenään ensitapaamisessa, tai jos itse ei ollut. Tai jos oli päihtynyt, väsynyt tai muuten "ei ihan oma itsensä" jonkun tuollaisen ulkolähtöisen häiriötekijän vuoksi, niin kyllähän sekin vaikuttaa.

Että ehkä osoittaisin tämän kysmyksen vain ihmisille, jotka ovat todella paljon viettäneet kanssani aikaa ja myös nähneet minua erilaisisa sosiaalisissa tilanteissa uusien ihmisten kanssa, jotta he voisivat antaa sivustakatsojan arvion.

Siis jos tässä nyt haluttaisiin tietää totuus. Mutta jos halutaan vain se yhden silmäparin kuva eli oma kokemus niin meneehän tämä sellaisenakin galluppina, mutta aika tyhjäksi se jää merkitykseltään.

#83 kirjoitettu 11.12.2011 22:03

En ole itse erityisen varma uudessa seurassa, joten kyllä mun seura varmaan vaatii totuttelua.

Riippunee ihan henkilökemioista, että kuinka paljon tai kauan sitä perseenhaistelua kestää ennenku ollaan tuttuja.

#84 kirjoitettu 11.12.2011 22:03

herrah kirjoitti:
Vapaa-ajalla ei, töissä joo.


Joo tää on muuten ihan oma juttunsa joillain. Riippuen tietysti työstä mitä tekee ja minkälainen paine ja henki siellä on. Jotkut eivät puhu yhtään mitään "ylimääräistä" työkavereiden kesken vaikka työssä muutoin tarvittaisiinkin asiakaspalvelutaitoja.

#85 kirjoitettu 11.12.2011 22:30

Shah kirjoitti:
herrah kirjoitti:
Vapaa-ajalla ei, töissä joo.


Joo tää on muuten ihan oma juttunsa joillain. Riippuen tietysti työstä mitä tekee ja minkälainen paine ja henki siellä on. Jotkut eivät puhu yhtään mitään "ylimääräistä" työkavereiden kesken vaikka työssä muutoin tarvittaisiinkin asiakaspalvelutaitoja.


Tämäkin voi johtua siitä, että työkaverit eivät tunne toisiaan ja toistensa puhumis-/käsitystapoja tarpeeksi hyvin, esim. erilainen huumorintaju ja sarkasmin käyttö. Lisäksi juttuaiheen keksiminen voi olla hankalaa, jos mitään merkittävää ei ole lähiaikoina tapahtunut.

Itse en tykkää hirveästi small talkista ja itseni esittelystä, puhun vähän mutta pyrin kuitenkin puhumaan asiaa. Olen, tai ainakin yritän olla jokseenkin kohtelias työkavereille ja lähiomaisille. Seurani ei vaadi paljoa totuttelemista, vaikka saattaisin siltä ensinäkemältä vaikuttaa.

#86 kirjoitettu 11.12.2011 22:35

JM kirjoitti:
Että ehkä osoittaisin tämän kysmyksen vain ihmisille, jotka ovat todella paljon viettäneet kanssani aikaa ja myös nähneet minua erilaisisa sosiaalisissa tilanteissa uusien ihmisten kanssa, jotta he voisivat antaa sivustakatsojan arvion.

Tässä on nyt se et miten tän määrittelee, periaatteessa mie aattelen sen et jos on sillein tosi smoothi ni se toimii niissäkin tilanteissa mitkä ei oo olosuhteiltaan optimeja. Sitten jos seura on helppoa kunhan on sopivanlaine kontakti ja oikeet olosuhteet ni ollaa jo niinku vähä tuos suhtees alemmal tasol. Sit jos se vaatii ihan tosi hyvät olosuhteet et se ois sujuvaa ni vastaus tähän kysymykseen on miusta ei. Yleensä kaikki pystyy sujuvaa vuorovaikutukseen jossain olosuhteissa.

Ei nyt siis liittyny siun seuraan millään tavalla.

#87 kirjoitettu 11.12.2011 23:32

Sunt1o kirjoitti:

Tässä on nyt se et miten tän määrittelee, periaatteessa mie aattelen sen et jos on sillein tosi smoothi ni se toimii niissäkin tilanteissa mitkä ei oo olosuhteiltaan optimeja. Sitten jos seura on helppoa kunhan on sopivanlaine kontakti ja oikeet olosuhteet ni ollaa jo niinku vähä tuos suhtees alemmal tasol. Sit jos se vaatii ihan tosi hyvät olosuhteet et se ois sujuvaa ni vastaus tähän kysymykseen on miusta ei. Yleensä kaikki pystyy sujuvaa vuorovaikutukseen jossain olosuhteissa.


Niin, eli sitä, miten tämän ketjun alkuperäiseen kysymykseen kukakin vastaa omien kokemustensa perusteella ja niitä arvioiden, tilanteita muistellen, ovat lopulta vaikuttaneet enemmän hänen oman persoonansa ulokopuoliset asiat kuin hän itse. KYllähän sitä on vaivaantunut lo ja hankala päästä sisään seuraan jos seurassa on jotain sisäisiä jännitteitä tai muuta itsensä ulkoupolista, vaikka olisi itse perusluonteeltaan kuinka letkeä seuramies. Itse sitä ei kuitenkaan voi kontrolloida, vaikka voi toki yrittää parhaansa, mutta lopputulos on niin monen asian, tapahtuman ja pienikin käytösele, jolla ei edes välttämättä tarkoiteta mitään voi nousta ihan ratkaisevaan asiaan. Itse kyllä myönnän, että on tapahtunut usein niin, että minut on joku kutsunut johonkin seurueesaeen jossa mutu paitsi kutsuja ovat olleet tuntemattomia. Olen toki ollut heti ensiksi kiinnostunut uusista ihmisistä ja tervehtinyt heidät ja esittäytynyt ja muuta muodollsita, mutta silti ihan omana itsenäni, niin kuitenkin aika nopeaa jostain syystä, jota en itse huomaa, on muutamia kertoja käynyt niin, että olen huomannut selkeästi jakavani mielipiteet saapumisestani kahtia jopa niin jyrkästi, että osapuolten välille on tullut jännitettä ja illan myöten riitoja, joihin minä en kuulu mitenkään, mutta jotka selkeästi alkoivat minun seuraan liittymisen aiheuttamasta seuran jakautumisesta. Siinä on sillätavoin vähän pahoillaan, vaikka toisaalta ei tarvisi olla, koska eihän heitä kukaan käskenyt riitelemään, vaikka jotenkin se tilanteen kiristäjä ja kärjistäjä oli minun läsnäolo. Yleensä siinä sitten koitaan jutella enimmäkseen minut seuraan kutsuneen, tutumman ystävän kanssa ja olla muille huomaamaton etten sitä toisata puolta enempää ärsyttäisi. Mutta idea on kuitenkin siinä, että vaikka minun olemus jakoi mielipiteet pinnan kiristymiseen asti, niin mitään riitoja, hämmennystä tai pahennsuta en aiheuttanut. Tuli vain mieleen kun vasta tässä sattui yksi tällainen tapaus. Silloin oli vielä tilanne, etten oikein voinut poistua mihinkään, vaan siinä samassa huoneessa oltiin. Voihan tietysti olla, että niillä osapuolilla oli ne riidat siellä taustalla jo ennestään ja ne olisivat purkautuneet kuitenkin, mutta vaisttosin jotenkin, että minä olin se, joka laski ärsytyskynnystä ja riitelykynnystä, kun taas toisten mielestä oli oikein kiva että tulin ja hauska tutustua.

Se vähän vituttaa, kun siinä on kuitenkin täysin tahaton, mutta samalla tietyllä tavalla syyllinen, mutta ei voi sille mitään, koska ei ole tehnyt mitään väärää, mitä korjata. Naama vain ei miellyttänyt ja "naamaria" en jaksa alkaa pitämään, koska silloin taas ne, jotka pitävät minusta (jotka usein ovat enemmsitössä) tuskin pitäisivät minusta.

#88 kirjoitettu 12.12.2011 00:17

Shah kirjoitti:
herrah kirjoitti:
Vapaa-ajalla ei, töissä joo.


Joo tää on muuten ihan oma juttunsa joillain. Riippuen tietysti työstä mitä tekee ja minkälainen paine ja henki siellä on. Jotkut eivät puhu yhtään mitään "ylimääräistä" työkavereiden kesken vaikka työssä muutoin tarvittaisiinkin asiakaspalvelutaitoja.


Toisaalta voi vaikuttaa sekin, että vapaa-ajalla saattaa valikoitua seuraan jonkin verran itselle "helpompia" tai ainakin kiinnostavia henkilöitä. Monissa töissä kohtaa kaikenlaista porukkaa ja lähtökohta on hieman erilainen. Harvoin nyt työkavereitaan valitsee kukaan, hengailun tavoite on (ainakin teoriassa) jonkin työtehtävän suorittaminen, ei mukava yhdessäolo, kuten vapaa-ajalla.

#89 kirjoitettu 12.12.2011 00:21 Muok:12.12.2011 00:26

herrah kirjoitti:
, hengailun tavoite on (ainakin teoriassa) jonkin työtehtävän suorittaminen, ei mukava yhdessäolo, kuten vapaa-ajalla.


Työtehtävän suorittaminen sosiaalisesti miellyttävässä ympäristössä?

JM muokkasi viestiä 00:21 12.12.2011
Jolloin työn tulokset ovat tod.n. ainakin luovuutta vaativilla aloilla parempia, jopa todella huomattavasti parempia (esim. teatteriala, graafinen yhteistyöprojekti tms.) joten kyllä se on myös työnantajalle aika olennaista, jos hän alasta mitään ymmärtää ts. on ollut myös suorittavilla portailla hommissa ja vaatii työnjohtajilta aivan samaa ymmärrystä.
Olisi vaikea kuvitella tekevän vaikkapa teatteria porukassa, josta vähintään ihan selkeä enemmistö ei olisi smanahenkisiä, jopa sellaisia, joita voisi kutsua kavereiksi.
Sen sijaan paperikoneen valvominen valvomossa mittareiden kautta ei näitä sosiaalisia olosuhteita vaatisi, vaikka kivaahan siellä valvomossakin on, jos läppä lentää ja voidaan kuunnella yhdessä musaa yms. koska työ itsessään on aika rutiinia - paitsi niitä poikkeustapaushetkiä lukuunottamatta miksi sitä työtä tehdään.

#90 kirjoitettu 12.12.2011 00:31

JM kirjoitti:
KYllähän sitä on vaivaantunut lo ja hankala päästä sisään seuraan jos seurassa on jotain sisäisiä jännitteitä tai muuta itsensä ulkoupolista, vaikka olisi itse perusluonteeltaan kuinka letkeä seuramies.

Toisille se on selvästi helpompaa kun toisille. Tai siis oli helppoa vai ei, mutta toiset onnistuu siinä paremmin kun toiset.

#91 kirjoitettu 04.01.2012 20:40

kiskispurnau kirjoitti:
Kun se on niin tapauskohtaista. Musta tuntuu että ennemminkin muiden seura vaatii totuttelua minulta. Moni tuntuu olevan niin chillisti oma itsensä kun mua itteeni taas hermostuttaa kauheesti enkä keksi mitään sanottavaa. Joidenkin kanssa sitten rentoudun nopeammin kuin joidenkin muiden. Yhen kaverin kanssa kesti 1,5 vuotta ennenku opin olemaan rennosti sen kanssa.


Mulla on sama.

Joidenkin kanssa synkkaa tosi nopeasti, kun taas useimpien seurassa jännitän vaikka kuinka kauan. Riippuu erittäin paljon ihmisestä ja omasta mielentilastani.

#92 kirjoitettu 04.01.2012 20:43

Mun seura vaatii varmaan enemmän tietynlaista luonnetta. Oon luonteeltani suhteellisen hiljainen, enkä aina keksi puhuttavaa, ja se on mun kokemuksen mukaan joillekin ihmisille ongelma. Eli kaipa mun seura jonkunlaista totuttelua vaatii ainakin jossain määrin.

#93 kirjoitettu 04.01.2012 20:47 Muok:04.01.2012 20:49

quafka kirjoitti:
Sujuuko kanssakäyminen kanssasi mutkitta? Täytyykö sinua ja persoonaasi ensin opetella "sietämään"? Koetko olevasi sellainen, jonka kanssa ihmiset eivät tunne oloaan vaivautuneeksi tai epävarmaksi?


luulen että suurin osa kokee voivansa olla oma itsensä seurassani kun olen hetken ensin jutellut heidän kanssaan. Mutta on aina ihmisiä joita ei voi miellyttää eikä tarvitsekkaan.

Mua ei haittaa jos toinen on hiljainen sillon puhun itte ja saan tunnelman rentoutumaan. Jos toinen puhuu tosi paljon muutun itse vaivaantuneeksi.

#94 kirjoitettu 04.01.2012 21:03

No aika varmasti vaatii ku en itekkään ole siihen tottunu vaikka harjottelua on takana jo yli 25 vuotta, oon teatraalinen ja megalomaaninen ja masentunut ja välillä taivaassa ja noi kaikki saattaa olla minuutin sisällä. eli ADHD

#95 kirjoitettu 04.01.2012 21:39

Vaatii joo. Olen varmaan jollekkin ihmistyypill ihan käsittämättömän friikkiä seuraa, vaikka jutut on aika paljolti normalisoituneet tässä viimesen parin vuoden aikana. Mut jos miu luonnetta ei kestä ni joko se on vaan siitä kiinni ettette vaan oo karaistunut tarpeeksi, tai sit olen vaan oikeasti ihan idiootti. Ihan sama. Elän usvassa asian kanssa enkä kestä totuutta.

#96 kirjoitettu 04.01.2012 22:31

Pohjois-Korea kirjoitti:
Ihan sama. Elän usvassa asian kanssa enkä kestä totuutta.


sama! ja ihan sama, universumi on ollut täällä äärettömyyden, mie oon vasta melkeen kolkyt vuotta, ehkä se johtuu siitä että en osaa ottaa juuri mitään tosissaan, ellei siis joku läheinen kuole tjtn sellaista

#97 kirjoitettu 04.01.2012 22:58

Tätä kyl varmaan pitäs kysyy niiltä ihmisiltä jotka miut on tavannu.

#98 kirjoitettu 05.01.2012 01:01

Tuppaan sanomaan oman mielipiteeni rehellisesti ja turhia kaartelematta, joten ihmmiset, jotka eivät ole tottuneet suoraan puheeseen, joutuvat aina hieman totuttelemaan.