Mikseri.net

#2 kirjoitettu 13.02.2006 08:43

En tiedä miksi sitä sanotaan kun pelkää ihan vain jotain siksi kun ei muista mitä teki esim. toissapäivänä. Nykyään kun lyhytmuisti on mennyt ihan hajalle, tulee aina silleen oltua vähän kantapäillään, että onko sopinut jotain jonkun kanssa, mitä on puhunut puhelimssa ja kenelle yms yms.
Tärkeimmät asiat kyllä vieläkin jotenkuten muistaa, mutta kokoajan tulee jotain pikkujuttuja vastaan.. varsinkin jos on mennyt tiukassa tilanteessa esim. puhelimessa kertomaan jonkun valheen ja ei muista että mitä on valehdellut, niin se on aika hankalaa..
Niin. muistin pätkimisestä johtuu tuo pelkoni.
ampiaisia pelkään kyllä, mutta ei niiden kanssa nyt niin paljoa joudu tekemisiin, että siitä pelosta juuri haittaa olisi.
Kuolemaa pelkään myös välillä.

#3 kirjoitettu 13.02.2006 09:12

Pelon pelko. Ei muuta.

#4 kirjoitettu 13.02.2006 10:29

- Hammaslääkäri.
Maailman vittumaisin ja sadistisin paikka.

#5 kirjoitettu 13.02.2006 10:33

Pelkään herääväni jonakin päivänä ja tajuan olevani viisikymppinen alkoholisti, jolla ei ole koulutusta eikä työtä ja joka istuu päivänsä lähibaarissa tyhjntämässä pohjia. Melkein mikä tahansa muu kelpaa.

#6 kirjoitettu 13.02.2006 10:39

Kammoksun ampiaisia ja korkeita paikkoja. Ampiaisen läsnäollessa lamaannun ikävästi ja korkeilla paikoilla alkaa huimata ja ahdistaa aivan valtavasti.

Joskus pahimpina sydänvikani aikoina saattoi yöllä käväistä kuoleman pelko.

#7 kirjoitettu 13.02.2006 13:04

- Sosiaalinen häpeä (vaikka välillä tulee peeloiltua enemmän kuin tarpeeksi).
- Hissiin jumittuminen/Hissin putoaminen
- Yksin jääminen
- Halvaantumisen pelko
- Dementian/vihannestilan (elikkä henkisten toimintojen rapistumisen) pelko.

#8 kirjoitettu 13.02.2006 13:47

Pahimmat pelkoni (ei tärkeysjärjestyksessä):

-läheisen kuolema
-itse kuolen
-loppuu rahat
-lemmikit kuolevat
-vakava sairastuminen
-en pääse koulua kunnialla läpi
-tietokone menee rikki

noiden lisäksi pelkään ampiaisia, isoja hämähäkkejä, oksentamista, sekä hammaslääkäriä. Lisäksi olen minäkin arka silmien suhteen, kuten tuolla joku taisi mainita.

#9 kirjoitettu 13.02.2006 14:48

Läheisellä (nuorella) ihmisellä on MS-tauti. Vaikka kaikki onkin toistaiseksi ihan hyvin ja näitä pahentumiskohtauksia ei ole vielä tullut kunnon lääkkeiden ansiosta niin silti pelkään, että se menee todella julmaksi touhuksi.

#10 kirjoitettu 13.02.2006 15:41

Pitää vielä lisätä tuo oksentamiskammo.

Se ei tosin ole niin kuin viidakkoveitsellä tuolla ylempänä, että julkisesti oksentaminen kammottaa, vaan ihan yleisesti oksentaminen missä vaan on karmeaa. Minä olenkin jo moneen otteeseen vatsatautisena ollessa pidätellyt oksentamista (ja voi herra vie, että se on vaikeaa ja kamalan tuntuista). Tarpeeksi kauan sinniteltyä vatsatauti lähtee oikein superturbolla ripulilla pois. Jostain kumman syystä minua ahdistaa oksentaminen niin hirveän paljon, että suostun kärsimään siitä oksentamattomuudesta johtuvasta karmeasta olosta.

#11 kirjoitettu 13.02.2006 16:19

Pahimmat pelkoni:

-liika ja/tai äkillinen kipu
-vakavat sairaudet
-hammaslääkäri
-läheisten kuolema
-omaisuuden totaalinen tuhoutuminen
-massatuho
-eristäytyminen kaikesta mahdollisesta

Nuo eivät ole missään järjestyksessä, eikä suurin osa ole mitään hirveän aiheellisia, esim. tuo viimeinen

#12 kirjoitettu 13.02.2006 16:33

1. Joutuminen elävältä haudatuksi pelko
2. Yksinäisyyden pelko (onneksi on netti)
3. Pimeän pelko (vähän noloa mut minkäs teet)
4. Rahanloppumisen pelko (nykyään kyllä jo aika tuttua)
5. Kuoleman pelko

#13 kirjoitettu 13.02.2006 17:15

Pelkoja ei oo niin hirveästi, mut ainaki ahtaat paikat on pelottavia ja myös korkeat paikat. Niissä alkaa huimaamaan vähän.

#14 kirjoitettu 13.02.2006 20:31

Kyllä tällä hetkellä taitaa kavereiden ja tuttujen menettämisen pelko olla suurin. Menettämisellä tarkoitan sekä kuolemaa että myös hylkäämistä. Jostain syystä sitä on alkanut miettimään, että mitäs sitten tekisi.

Muuten ei pahemmin mitään pelkoja löydy. Korkean paikan kammoa jonkun verran on, mutta sitä olen saanut vähennettyä kaiken laisissa korkeissa paikoissa käymällä. Suosittelen tuota lämpimästi, korkean paikan kammo ei ole yhtään niin kova kuin joskus muinoin. Tästä syystä olen joskus jopa harkinut benji hypyn tekoa jos siihen mahdollisuus tulisi, mutta voipa jäädä tosi paikan tullen tuo tekemättä.

SäätiöE muokkasi viestiä 20:32 13.02.2006

Juu ja kyllä tuo hammaslääkärikin pieniä väreitä aiheuttaa

#15 kirjoitettu 13.02.2006 20:39

Tonkku kirjoitti:
Pelkään vain sitä että taivas putoaa niskaamme!


No eipä siinä pahemmin sattua pitäisi, ellet olisi se onneton jonka yläpuolella juuri samaan aikaan olisi jumbojetti lentämässä

#16 kirjoitettu 13.02.2006 22:14

viidakkoveitsi kirjoitti:
Esim. riisuu kaikki vaatteensa keskellä kaupunkia ja kuitenkin käyttäytyy muuten normaalisti.


Tätä tapahtuu harva se päivä.

Minä taas pelkään kaikkea ihan tyhmää. En pelkää kuolemanvakavaa sairautta, pelkään sen tiedostamista. En osaa oikein selittää.

Viime viikonloppuna kummatkin jalkateräni paleltuivat pahasti ja se sai minut pelkäämään hengiltä jäätymistä. Ei se että nukahtaa ja kuolee lumeen, vaan se tunne kun jäsenet alkavat jäätyä aloilleen. Vielä helvetillisempää on kun lämpö alkaa palata jäseniin. Sattuu aivan saatanasti, mutta pakko ne jäätyneet ruumiinosat on lämmittää.

Kauheaa tuo kylmä. Hyh

#17 kirjoitettu 13.02.2006 22:30

viidakkoveitsi kirjoitti:
että tekee yhtäkkiä aivan mitä tahansa eikä voi asialle mitään. Esim. riisuu kaikki vaatteensa keskellä kaupunkia ja kuitenkin käyttäytyy muuten normaalisti. Vissiin joku laajempi sosiaalisten tilanteiden kammo tässä takana vaikken sitä itse täysin tiedostakaan. Siis se julkisesti oksentaminenkin...


Tämä on olemassa. Sillointällöin puran tätä pelkoa toteuttamalla ihan järjenvastaisia juttuja (ajelin keskustassa alasti skootterilla kerran..) koska jotenkin tuo ajatus ei tunnu niin pahalta kun on tehnyt kaikkea ihan pöljää ja huomannut, ettei se niin paha juttu olekaan, se on vain jotain, mitä tapahtuu silloin tällöin. Tai ehkä ei tapahdukaan jos ei tahdo. mistä minä tiedän. Tottakai tuollaisen tekeminen tiedostamatta sitä on pelottava ajatus. joskus esim. pelkään tahtomattani hyökkävän toisen kimppuun tai tekeväni juuri niitä juttuja mitä en todellakaan tahtoisi tehdä (tiedätkö miltä tuntuu kun katselee maailman söpöintä vauvaa ja pelkää, ettäyhtä-äkkiä hyökkäisi ja kuristaisi sen vauvan? kamalaa..se ajatus jotenkin ihan "jäädyttää") esim. tuollainen keskellä kaupunkia riisuutuminen on vain sellaista "irroittelua" mikä on loppujen lopuksi ihan terve tapa purkaa vähän paineita.

JM muokkasi viestiä 22:31 13.02.2006

#18 kirjoitettu 13.02.2006 22:52

viidakkoveitsi kirjoitti:
Rise^ kirjoitti:
Joutuminen elävältä haudatuksi pelko


Joo tämä myös jonkin verran. Ja eräänlainen hulluksi tulemisen pelko. Siis ei varsinaisesti mielisairauden pelko (vaikka ei sekään mukavaa olisi) vaan sellaisen yhtäkkisen mielenhäiriön pelko, että tekee yhtäkkiä aivan mitä tahansa eikä voi asialle mitään. Esim. riisuu kaikki vaatteensa keskellä kaupunkia ja kuitenkin käyttäytyy muuten normaalisti. Vissiin joku laajempi sosiaalisten tilanteiden kammo tässä takana vaikken sitä itse täysin tiedostakaan. Siis se julkisesti oksentaminenkin...


hui, onkohan tuo sitten yleistäkin? Nimittäin itseäni joskus pelottaa, että esim. suutelisin kaveriani tai kampittaisin satunnaisen vastaantulijan. Tulee vain semmoinen häivähdyksenomainen tunne, että saattaisin tehdä niin...

#19 kirjoitettu 13.02.2006 23:52

Kielen nielaisemisen pelko. Sellaista käy ajatuksissa välillä.

Tourette kirjoitti:
Kyseessä on emetofobia. Lähelläni oleva ihminen kärsii myös kyseisestä fobiasta ja tiedän ettei ole ihan pikkujuttu.
http://keksi.colony.ee...


Kiitos linkistä. Huomasin, että mulla todella on joitain noista "oireista" ollut pienestä saakka. Omalla kohdallani asiat eivät ole kuitenkaan niin hullusti, kuin voisi olla. Ehkä mulla on hieman lievempi versio tuosta emetofobiasta.

Oksensin pienenä kermakakkua syötyäni ja sen jälkeen en suostunut ainakaan viiteentoista vuoteen maistamaankaan kermavaahtoa. Viittasin aina siihen, että vatsa menee sekaisin ja että se on pahaa. En pidä kermavaahdosta vieläkään, mutta pystyn sitä jo syömään, kun muutaman kerran sitä väkisin sosiaalisen paineen alla söin.
Kala on toinen kammoksumani ruoka. Sain pienenä yökötyskohtauksen, kun söin kalaa. Hoitotäti ihmetteli asiaa jolloin valehtelin, että kala meni väärään kurkkuun eikä enää ole nälkä. Olin niin nolostunut tilanteesta, etten puhunut kellekään paikalla olleelle enää samana päivänä.

Minua ei bakteerijutut huoleta juuri ollenkaan. Vasta pöntöllä ollessani ja oksennuksen tulon lähellä alan pelätä aivan älyttömästi. Se on kamalaa, kun suuhun alkaa kovaa vauhtia erittyä sellaista erittäin juoksevaa sylkeä ja sitä pitää päästää pois (nieleskelyhän ei tule kysymykseenkään), mutta samalla pitää olla äärimmäisen varovainen, ettei oksennusrefleksi saa valtaa (kun kallistaa päätä sylkeäkseen tuota runsasta nestettä, oksennuksen tulo on kaikkein lähimpänä). Se taistelu on aina todella tiukkaa, mutta vielä en ole näissä tilanteissa kertaakaan antanut oksennukselle periksi. Olen ollut oksentamatta jo vähintään kymmenen vuotta. Muistan lapsena ahdistuneeni aina oksennustaudin aikana. Muistan myös kerran itkeneeni kovasti yllättävän oksennuksen jälkeen.

viidakkoveitsi kirjoitti:
Näin. Ei se alasti kaupungilla olo nyt niin paha olisi (itse asiassa olen niin tehnytkin), se on lähinnä sellainen olo että "mitäs jos...".
Mutta joskus oikeasti pelottaa, lähinnä illalla sängyssä että mitäs jos lähdenkin kohta kalliolle ja hyppään alas? Jos oikeasti olen kalliolla, pystyn kyllä katsomaan alas ihan hyvin enkä pelkää että hyppään. Ei siis korkean paikan kammo. Vaan jos olen turvallisessa paikassa (esim. sänky) ja tulen ajatelleeksi kalliolla oloa, pelottaa kamalasti että hyppään alas. Siis ei että putoan, vaan että hyppään tahallani. Ja jonain iltana tuli jostain yhtäkkiä ajatus/pelko, että puukottaisin itseäni enkä voisi sille mitään. Epämukavaa.


Minulla nuo sängyssä tapahtuvat ajatukset menevät niin, että yhtäkkiä kuvittelen itseni jonnekin aivan perhanan korkealle ja vastoin omaa tahtoani alan lähestyä kohti reunaa ja lopulta taistelen hyppäämistä vastaan. Ajatukset vievät minut väkisin reunalle enkä pysty näitä ajatuksia kontrolloimaan juurikaan ollenkaan.

Mulla oli myös joskus lukioaikoina todella usein oppitunneilla sellainen olo, että mitä jos yhtäkkiä alan huudella tai päästellä joitain aivan outoja ääniä. Kun sitä mietin tarpeeksi kauan, alkoi tuntua siltä, että kohta todella alan äännellä. Oli mukava silloin tietää, että eräällä tytöllä oli sama ongelma.

#20 kirjoitettu 14.02.2006 20:40

Mulle on alkanut tulee ihan ihmeen kaupalla "uusia" pelkoja. En tiedä mistä tai miten olen saanut pelkoja mieleeni, mutta tietyissä tilanteissa tulee vain sellainen tunne. Ehkä se onkin vain psyykkistä, että psyykkaan itseäni pelkäämään, mutta outoa se kuitenkin on.

#1. Pelkään menettäväni läheisen henkilön
#2. Pelkään korkeita + ahtaita paikkoja (aivan uusi pelkoni)
#3. Pelkään rakastumista (suhteen alkuvaiheissa)
#4. Pelkään nolaavani itseni, olemalla jotenkin esittämällä liian "pätevää", vaikka mielestäni en ole pätevä, mutta pelkään muiden näkevän minut esittämässä pätevää.
#5. Pelkään huonoja koenumeroita
#6. Pelkään puhua ihmisten kanssa
#7. Pelkään, että minut ymmärretään väärin


En tiedä miksi minulla on tuollaisia pelkoja. Eikä pelkoja varmaan kukaa osaa oikein selittääkään. Jollei nyt vedota johonkin psykologisiin tutkimuksiin, että on kokenut jotain, mikä on muuttanut asenteita. Koska ei niitäkään ole.

Voiko pelkoja syntyä tyhjästä, ilman mitään syytä?

#21 kirjoitettu 14.02.2006 23:59

Jaa, tuon Airolan avautumisen jälkeen kehtaan itsekin kertoa, että hyvin samanlaisia tuntemuksia on myös minulla. Yhden ainoan kerran oksentaminen ei tuntunut niin pahalta: satuin olemaan sopivasti humalassa.

En syö kermakakkua enkä käytä kahvissa kermaa, samasta syystä kuin Airola. Kerran mökillä äidin tädillä ei ollut muuta kahviin laitettavaa kuin kermaa, ja sen jälkeen oksetti pitkään. Kahtena edellisenä kesänä olen Ristiinan markkinoiden aikana ollut pitkään hullun paahtavassa helteessä ja syönyt paljon karkkia.
Arvaahan sen miten siinä kävi, molemmilla kerroilla. Vietin lähes koko päivän pihalla istumassa ilman paitaa, pää polvien välissä, vain siksi, että se oli ainut olotila jossa olo oli edes hieman siedettävä (oli rauhoittavan viileää ja jos oksennus tuli, ei tarvinnut pelätä paikkojen sotkeentumista kun oli ulkona).

Jotkut kasvikset sekä pinaattikeiton jätän väliin koska niiden syöminen (tai syömisen yrittäminen) aiheuttivat pienenä oksennusreaktion...

Minulle ei saa edes puhua jos olen oksennustaudissa, koska en voi vastailla ilman että tulee yrjö. Silloin vietän yleensä koko päivän vessan lattialla ja ynisen vihaisesti mutta voimattomasti jos joku häiritsee.

#22 kirjoitettu 15.02.2006 07:56

MissDemeanor kirjoitti:
MissDemeanor tunnustaa:
-Pelkään aina jääväni ilman rakkautta ja olevani loppuun asti tuomittu vain onnettomiin ja epätoivoisiin rakkaussuhteisiin ja olevani onneton loppuikäni.





nohnoh...eiköhän se siitä. ja jos ei nin muista et täältä saat aina orpohoitoa/paijausta jos tarve vaatii

siddhartha valjastaa kaiken älyllisen voimavaransa, näinkin tarpeellisiin viesteihin..

#23 kirjoitettu 16.02.2006 13:28

Korkean paikan pelko on kyllä läsnä minullakin. Suoranaista kammoa korkeista paikoista ei ole, mutta joskus näen hyvinkin hirveitä painajaisia, joissa olen jossain rotkon reunalla tai vastaavaa. Kauheampia vielä on ne unet, joissa joku läheinen meinaa pudota jostain korkealta.

Niin ja hämähäkkejä myös lievästi kammoksun. Jos vaikka on koneella kirjottelemassa ja yhtäkkiä hämis tulee seikkailemaan näppäimistölle, niin kyllä perkele säikähdän. Mitään muita itikoita en kammoksu lainkaan. Jännä juttu sikäli.

#24 kirjoitettu 16.02.2006 13:48

Pitää tuosta korkeuskammosta vielä sanoa se, että sekin on aivan mahdottoman kamalaa, kun näkee jonkun muun ihmisen olevan lähellä reunaa jossain korkeassa paikassa. Kamalinta on, jos joku kurkottelee esimerkiksi kaiteen yli. Ei voi katsoa. Tuntuu vatsassa ja rinnassa pahalta.

#25 kirjoitettu 16.02.2006 13:58

Kaikki nämä on mainittu varmaan jo kymmenen kertaa tässä threadissä..

- Kuolema (sekä oma, että läheisten)
- Sairastuminen
- Julkinen häpeä
- Tietokone hajoaa (miten mä sit pystyisin elää..)
- Rahat loppuu
- Ampiaiset ym. mölliäiset
- Yksinjäämisen pelko

perk...!! ku ei osaa kirjoittaa 13:59 16.02.2006

#26 kirjoitettu 16.02.2006 15:07

Pelkään kai mahtavaa humalaa koska harrastan siedätyshoitoa niin aktiivisesti. Kohta ei enää pelota mikään!

#27 kirjoitettu 16.02.2006 22:18

- Sairauksien pelko
- Kuoleman pelko
- Tukehtumisen pelko
- Pahoinpidellyksi tulemisen pelko
- Hissit ja muut paikat, joihin voi jäädä nalkkiin
- Hämähäkit
- Pitkittyvän unettomuuden pelko
- Läheisten ihmisten vakava sairastuminen
- Liikenneonnettomuuksien pelko
-> Pelottaa hirveesti olla jonkun kyydissä, kun hän ohittaa toista autoa. Oma ohittaminen ei pelota..

Siinäpä niitä. Nuo 3 ensimmäistä on pahimpia pelkoja, joita on vaikea laittaa järjestykseen..kaikki yhtä kammottavia.

#28 kirjoitettu 01.03.2006 20:02

*Korkeiden paikkojen pelko (ainakin ihmisten rakentamissa rakennuksissa, luonnossa esim. kalliolla ei niinkään)
*Sosiaalisten tilanteiden pelko (vieraiden ihmisten seurassa)
*Hulluksi tulemisen pelko (että sekoan yhtäkkiä)

Lisäksi pelkään, että minulle tulee yhtäkkinen mielenhäiriö, jolloin hyppään parvekkeelta alas tai metron/junan raiteille, enkä pääse sieltä pois.

#29 kirjoitettu 01.03.2006 21:05

DeadPoetGirl kirjoitti:
- oksentamisen pelko


Oksentaminen on sillon tällön ihan kivaa. Mut jos sitä kamaa vaan tulee niin sit se ei oo kivaa. Mut ei se pelottavaa oo.

Lampaat on pelottavia.

#30 kirjoitettu 01.03.2006 21:19

Kitsoilen kaikkea,esim. elävänä kuolemista (joka on pakko tehdä ainakin kerran)ja kipuja. Ahtaita paikkoja, läheisten kuolemaa/sairastumista.

Ehkä vittumaisin tila on unihalvaus sitä en kaipaa niin ja sitä miten kuolen kaikki kuolee joskus miettikää 120vuoden jälkeen ei elä yksikään Mikserin käyttäjä, ollaan kaikki kuolleita 2126!!!!!Jihhaaaaa!!!


makes69 muokkasi viestiä 21:19 01.03.2006

#31 kirjoitettu 01.03.2006 21:20

Lapsi_ajassa kirjoitti:
Oksentaminen on sillon tällön ihan kivaa. Mut jos sitä kamaa vaan tulee niin sit se ei oo kivaa. Mut ei se pelottavaa oo.


Ei ikinä. Yksikin yökkäily on karmeaa.

#32 kirjoitettu 01.03.2006 23:04

- Pelkään että elämäni menee hukkaan, etten elä täysin potentiaalini ja/tai mahdollisuuksieni mukaisesti
- Pelkään ihmisten reaktioita
- Pelkään itseäni
- Pelkään mahdollisuuksien rajattomuutta

#33 kirjoitettu 02.03.2006 19:25

Se vähän pelottaa, että aidot blondit katoavat vuoden 2200 kieppeillä.

#34 kirjoitettu 02.03.2006 20:42

Pelkotiloja, onhan noita...

Pahimpana ehkä on korkeanpaikan kammo. Tämän takia en pysty esimerkiksi hyppämään kolmosesta ilman valtavaa psyykkausta ja yleisen häpeän pelkoa. Toisena on sitten ehkä juurikin tuo yleisen häpeän pelko, jonka takia en esimerkiksi yleensä juo itseäni humalaan muiden ihmisten seurassa (paitsi joskus, jos kontrolli pettää - silloin tosin tulee ihan mieletön henkinen krapula). Toisinaan pelkään myös menettäväni järkeni ja tekeväni itselleni tai jollekin muulle ihmiselle jotain hyvin peruuttamatonta. Olen myös krooninen esiintymisjännittäjä. Kämmenet hikoaa, kurkkua kuristaa, sydän tykyttää, maha menee kuralle jne. Mikään harjoittelumäärä ei vähennä fyysisiä oireita. Pelkään myös pimeää. Olen jo lapsesta asti pelännyt pimeyttä ja siihen kätkeytyviä salaperäisiä voimia (jotka ovat tietenkin täysin kuvitteellisia - niin kuin nyt neurooseissa yleensäkin tuppaa olemaan). Pelkään myös jostain kumman syystä hämähäkkejä. Tämähän nyt on tietysti täysin tyhmää, mutta kaipa sellaiset isot hämähäkit voisivat ihan oikeastikin satuttaa ihmistä. Pelkään myös neuloja - rokotuksia ja verikokeita. Lääkärissä joudun aina katsomaan pois päin, kun minua piikitetään, koska muuten alan heti kauhuissani jännittämään lihaksia, jonka seurauksena neula alkaa luonnollisestikin tekemään kipeää.

#35 kirjoitettu 02.03.2006 21:16

Tosta oksentamisesta:

Minä pelkään toisen ihmisen oksentamista. Jos joku alkaa oksentamaan samassa tilassa, jossa minä olen, niin tuntuu että pimahdan kokonaan. Saatan alkaa nakkelemaan tavaroita tms. muuta järjetöntä. Johtunee siitä, että muutaman vuoden ikäisenä ollessani äitini alkoi oksentamaan samassa pienessä wc:ssä, jossa minä jostain syystä yhtä aikaa olin. En tiennyt mikä sille tuli, joten aloin karjumaan kuin raivopäinen ja hakkaamaan vessan seiniä. Siitä kai tuo trauma on jäänyt..
Oma yrjöily ei kammota.

#36 kirjoitettu 04.03.2006 15:17

Tästä ketjusta on tullut jo niin gallup-maisen tylsä, että parasta tehdä siirto.

#37 kirjoitettu 04.03.2006 15:44

LauriT kirjoitti:
Pelkään myös neuloja - rokotuksia ja verikokeita. Lääkärissä joudun aina katsomaan pois päin, kun minua piikitetään, koska muuten alan heti kauhuissani jännittämään lihaksia, jonka seurauksena neula alkaa luonnollisestikin tekemään kipeää.


Tuttu juttu. Harva varmaan muutenkaan innoissaan katselee sitä pistämistä...

#38 kirjoitettu 04.03.2006 21:29

Huomasin tässä pelkääväni melko useita asioita. Paljon useampia kuin muistin. Muutamia:

- Pelkään jossakin määrin kaikkia hyönteisiä ja vastaavia pikkueliöitä, eniten kuitenkin hämähäkkejä ja ampiaisia.

- Pelkään myös kipua, tai lähinnä kivuliasta kuolemista. Itse kuolemaa en kuitenkaan pelkää, en omaa enkä lähes kenenkään muunkaan.

- Korkeiden paikkojen ja lentämisen pelot löytyvät myös, tosin aika lievinä. Varsinkin avoin paikka korkealla, esimerkiksi joku korkea kallio tjsp. aiheuttaa kylmiä väreitä.

- Sitten nuo unihalvaukset. Itse olen niitä kokenut useita, ja oikeastaan aina niin, että tuossa tilassa ollessani olen maannut sängyssä naama tyynyä vasten niin, että hengittäminen ei tahdo onnistua millään. Ja on tuo tila muutenkin aika hirvittävä.

Sitten vielä aivan järjetön pelko ja viha sosiaalisia tilanteita kohtaan. Sellaisia, joissa on paljon ihmisiä, mitä enemmän, sitä pahempi. Tämä vaikeutti esimerkiksi viime viikolla käymääni rippileiriä ja vaikeuttaa koko koulunkäyntiä. Muutaman ihmisen seuraa ja läsnäoloa kestän vielä jotenkin.

Tunitti muokkasi viestiä 21:31 04.03.2006