Mikseri.net

#42 kirjoitettu 09.04.2006 18:57

Kyllä muakin tuli koulussa kiusattua koska olin jonkin sortin nynnerö. Varsinkin ala ja ylä-asteen aikana koulun tupakkaa ja kiljua vetävät pahat pojat kiusasivat mm. varastamalla lippalakin ja sitä sai sitten koko välitunnin ajan jahdata/etsiä. Kaikenlaista paskaa tuli koettua, mutta se kuuluu kouluelämään, valitettavasti.

Joissakin kouluissa opettajat puuttuvat enemmän kiusaamiseen, esim. yhdessä erityislasten koulussa, jossa olin harjoittelussa. Se on hyvä, että aikuiset puuttuvat siihen ja semmoinen saadaan heti kitkettyä.

Kiusaaminen on mun kohdalla kait johtanut siihen, että olen pitkätukka nykyään. Lohduttavaa on myös se, että kun nykyisin näkee näitä kiusaajia, niin he ovat sellaisia paskahousuja, rappio-olentoja. Ihan sydäntä lämmittää.

#43 kirjoitettu 09.04.2006 19:47

Huh. Häiritsevää, että näin montaa on kiusattu. Tosin luulen, että muusikot ovat yleensä vähän massata poikkeavaa sorttia, että sen takia sorretut ovat täällä hyvin edustettuina.

Mutta kai se on silti lähes jokaisen koulun todellisuutta, että on niitä jotka kiusaavat, niitä joita kiusataan ja niitä jotka katsovat vierestä. Sen olen huomannut, että yleensä kiusaamisessa, riehumisessa ja muussa kusipää toiminnassa tärkein elementti kiusaajien kannalta on ryhmä. Koko luokan katsoessa joku riehuu ja kiusaa, mutta muualla ei kehtaa.

Itse olen ihme kyllä välttynyt kiusaamiselta. Tosin ainahan sitä jonkun verran pitää kaikkea paskaa sietää varsinkin kun olin pienikokoinen. Sellisen läheltä piti-tilanteen muistan, että kaksi ylemmällä luokalla ollutta poikaa yritti viedä vessaan vessanpönttöupotusta varten, mutta jotenkin sain tarrattua kiinni rappusten kaiteesta seuraavan tunnin alkuun saakka ja pääsin siitäkin pinteestä.
Yhtä luokkalaistani kiusattiin jonkun verran sanallisesti loukkaamalla ("haista vittu vitun tyhmä" jne.) ja muistan muutamaan otteeseen sanoneeni tästä kiusaajalle joka puolestaan oli muitten luokkalaisten mielestä hyvä asia ja he ilmaisivat oman mielipiteensä kiusaajaa vastaan joka sitten piti jatkossa turpansa kiinni.
Kaikista ärsyttävintä mitä tiesin oli se kun joku tuli kysymään koosta. Siis "miks sä oot niin pieni?" ivalliseen sävyyn tai ei. Se vitutti ja tuotti ehkä alemmuudentunnetta, koska asialle ei voinut mitään. Nämä olivat kuitenkin yksittäistapauksia.

#44 kirjoitettu 10.04.2006 21:38

Se on aika outoa, että opettajat ja muu koulun henkilökunta ei välitä kiusaamisesta, sen sijaan he uskovat että kun laittaa seinät täyteen "ÄLÄ KIUSAA" lappuja niin asia hoituisi.
Ja kaikki nuoriso-ryhmät ja yhteisötkin suosittelevat opettajille puhumista vaikka se ei hyödytä mitään.

Örvelö lisäsi viestiin 21:38 10.04.2006

Sama juttu myös tupakoinnilla ja alkoholilla.
Varotuslappuja (yleensä oppilaitten ittensä tekemiä, ei tietenkään vapaasta tahdosta) seinät täyteen.

#45 kirjoitettu 10.04.2006 22:32

Örvelö kirjoitti:
Se on aika outoa, että opettajat ja muu koulun henkilökunta ei välitä kiusaamisesta, sen sijaan he uskovat että kun laittaa seinät täyteen "ÄLÄ KIUSAA" lappuja niin asia hoituisi.
Ja kaikki nuoriso-ryhmät ja yhteisötkin suosittelevat opettajille puhumista vaikka se ei hyödytä mitään.


Kyse ei ole siitä etteikö välittäisi. Se vaan on nyky-yhteiskunnassa niin, että kun opettajat eivät saa fyysistä kuritusta oppilaille antaa (eivätkä edes vanhemmat tai tulee sakot!), niin kiusaamiseen on oikeasti aika vaikea puuttua. Kyllähän nuo "älä kiusaa" -laputkin osoittavat kiinnostuksen asiaan. Ennen oli lapsille kauhistus jos joutui pelkästään puhutteluun opettajan kanssa ja nykyään sillä lähinnä vaan kerskaillaan. Ja jälki-istunnotkaan eivät tunnu kiusaajasta miltään.

#46 kirjoitettu 11.04.2006 10:06

Pientä kiusaamista on aina tottakai ja tulee aina olemaan, mutta jos kiusaaminen oikeasti pilaa toisen elämän ja itsetunnon, pitää siihen puuttua mahdollisimman ajoissa. Ongelma on vaan siinä ettei epäsuoraa kiusaamista välttämättä huomaa tai ole rohkeutta puuttua siihen. Eikä uhri välttämättä edes tajua olevansa kiusattu tai halua ajatella olevansa. Itekään en tajunnut kunnolla asiaa ennenkun vasta muutaman vuoden päästä.. että se kiusaaminen vaikutti sosiaaliseen elämään ja itsetuntoon enemmän kun sitä silloin edes arvasi. Pitäisi olla tyytyväinen siihen että on erilainen, mutta ei sitä silloin ajattele, jos kauhea itkunpuuska saa valtaan...

#47 kirjoitettu 11.04.2006 10:09

Jaijot kirjoitti:

Tärkeintä on kuitenkin se, että oikeasti tajuaa ettei niillä parilla runkkarilla ole minun elämässäni mitään sijaa, saati sitten valtaa tänä päivänä. Minulle on tässä vaiheessa aivan sama mitä mieltä he sattuvat olemaan. Se on oikeasti vapauttava tunne.


Minä odotan hartaasti tota päivää

#48 kirjoitettu 11.04.2006 10:14

Minua on jossain määrin kiusattu ala-asteella, mutta melkosen vähäisesti ja loppui jo ylä-asteen aikana. Ei mitenkään totaaista kiusaaista ja kavereita minulla on ollut aina (uskokaa tai älkää).

Mutta jooh... Tuossa joku vuosi sitten yksi kiusaajistani tappoi toisen kiusaajistani huumetokkurassa (kaverinsa siis) ja nyt istuu vankilassa taposta. Samassa porukassa hengaa vielä jokunen muukin kiusaaja. Yksi veti ovarit tuossa jo aiemmin. Jollakin meni ihan hyvinkin... onneksi.

#49 kirjoitettu 11.04.2006 10:15

Jaijot kirjoitti:
Tärkeintä on kuitenkin se, että oikeasti tajuaa ettei niillä parilla runkkarilla ole minun elämässäni mitään sijaa, saati sitten valtaa tänä päivänä. Minulle on tässä vaiheessa aivan sama mitä mieltä he sattuvat olemaan. Se on oikeasti vapauttava tunne.


Se on kyllä kumma, että minuakaan ei enää yhden tietyn tyypin touhut häiritse ajatuksissani ollenkaan enkä enää edes kammoksu kyseisen tyypin kasvojen muistamista, mutta jostain kumman syystä jos satun näkemään sen saman tyypin livenä, niin välittömästi minulle tulee todella epämukava ja vähän jopa ahdistunut olo.

#50 kirjoitettu 11.04.2006 10:26

Airola kirjoitti:

Se on kyllä kumma, että minuakaan ei enää yhden tietyn tyypin touhut häiritse ajatuksissani ollenkaan enkä enää edes kammoksu kyseisen tyypin kasvojen muistamista, mutta jostain kumman syystä jos satun näkemään sen saman tyypin livenä, niin välittömästi minulle tulee todella epämukava ja vähän jopa ahdistunut olo.


Itseasiassa noin psykologisesti tuo ei ole mitenkään kummaa, vaan varsin tavallista. Tuo muutenkin kertoo hyvin ihmisyydestä. Miten musiti ja tunteet pelaavat keskenään. Aivan samalla tavalla tuo liitos toimii jokapaiväisessä elämässä ja asiassa kuin asiassa. Vaikkei yleensä noin voimakkaasti ilemenekkään.

Tuosta tuli mieleeni hyvä tarina yhdestä tutusta, joka kerran tapasi juhlissä yhden ihmisen ja tuli ihan hyvin juttuun. Välittömästi kun tämä ihminen kertoi hänelle oman nimensä, niin tuo ihminen alkoi välittömästi inhottaa tätä ystävääni. Hänen oli pakko sanoa näkemiin ja poistua paikalta. Vasta myöhemmin hän keksi mistä tuo johtui. Nimi oli sama kuin häntä vuosia kaltoin kohdelleella lastehoitajallaan.

Sama ilmiö toistuu kaikilla ihmisillä ihan normaalistikkin. Toki paljon vähemmän tehokkaasti. Se osoittaa hyvin miten muistot ja tunnelataukset ovat kytköksissä.

#51 kirjoitettu 11.04.2006 10:54

En oikeastaan muista että ois sen kummemmin kiusattu...johtuu varmaan siitä että olin ikävä kyllä itse se ala-asteen pääpiru ja tein varmaan monen rauhallisen ja ujon ihmisen koulusta helvetin...mistä en ole yhtään ylpeä...

kyllähän se niin on että ei opettajat ja vanhemmat yleensä puutu tarpeeksi hyvin koulukiusaamiseen...ja toisaalta ei siitä loppuunsa paljon apua ole vaikka puuttuisivatkin..muistan omista kokemuksista sen verran että, (olin pienessä koulussa,alle 100 oppilsta) rehtori oli yks päivä kyllästynyt täysin mun ainaiseen kujeiluun ja häiriköintiin joten se käski opettajia jakamaan kaikille koulun oppilaille lapun ja mut käskettiin eri luokkaan odottamaan, kun kaikki kirjotti lappuun mitä olin kellekkin tehnyt tai kuka on nähnyt mun tekevän jollekkin jotain...no aikamoista tekstiä sain kuulla kun 4 opettajaa ja rehtori luki näitä lappusia mulle eristyksissä...

vähäksi aikaa jäi remuaminen mutta ei loppunut...

kyllä se vaan niin on että jos on yli vilkas niin ei siihen oikein mikään auta, yrittiväthän ne siirtää mua eri kouluunkin mutta siinä ne eivät onnistuneet...ylä-asteella kaikki oikeastaan muuttui, rauhoituin "melkein" täysin, ainakin muita oppilaita kohtaan...tai no oikeestaan se "kiusaus" keskittyi sit pelkästään opettajiin...

Style-0 muokkasi viestiä 10:55 11.04.2006

#52 kirjoitettu 11.04.2006 10:57

Haava kirjoitti:
Tuosta tuli mieleeni hyvä tarina yhdestä tutusta, joka kerran tapasi juhlissä yhden ihmisen ja tuli ihan hyvin juttuun. Välittömästi kun tämä ihminen kertoi hänelle oman nimensä, niin tuo ihminen alkoi välittömästi inhottaa tätä ystävääni. Hänen oli pakko sanoa näkemiin ja poistua paikalta. Vasta myöhemmin hän keksi mistä tuo johtui. Nimi oli sama kuin häntä vuosia kaltoin kohdelleella lastehoitajallaan.

Sama ilmiö toistuu kaikilla ihmisillä ihan normaalistikkin. Toki paljon vähemmän tehokkaasti. Se osoittaa hyvin miten muistot ja tunnelataukset ovat kytköksissä.


Siinäkin sen huomaa, että en varmasti ikimaailmassa antaisi lapselleni samaa nimeä, kuin sillä tietyllä tyypillä oli. Ja pelkästään noiden 10-13 vuoden takaisten tapahtumien takia.

#53 kirjoitettu 12.04.2006 16:38

Jaijot kirjoitti:

[/I]
Muuta, vaihda ympyröitä. On mielenkiintoista miten juuri pienissä yhteisöissä tai jopa vähänkin pienemmillä paikoilla sosiaalinen paine on hirvittävä ja rooli joka yksilölle annetaan on jotain mistä on hyvin vaikea päästä eroon.



On toikin jo onneksi silleen helpottunut, että suurin osa niistä kiusaajista on ite jo vaihtanu ympyröitä. Ja onneksi mulla kuitenkin on ihania ystäviä, jotka jaksaa olla tukena. Kyllä se elämä ja itsetunto tästä paranee pikkuhiljaa. Mut kyllä vieläkin jos näkee niitä kiusaajia, tekee mieli vaan juosta piiloon...

#54 kirjoitettu 12.04.2006 21:46

Lapsi_ajassa kirjoitti:

En tiedä voinko sanoa että minua on kiusattu. Olen koko ikäni ollut kummallinen, hieman erikoinen ja ylivilkas, ja se on häirinnyt monia. Kuitenkin olen aina löytänyt porukkaa joka ymmärtää ajatusmaailmaani, joten se että en ole ollut missään suuressa suosiossa ei ole minulle uutta. Ehkä siksi olen edelleen omituinen, koska olen halunnut aina olla oma itseni, vaikka siitä on nälvitty.

Erikoiset ihmiset löytävät aina erikoisia ihmisiä joiden seurassa viihtyvät


Kuulostat sielunheimolaiselta. Tosin, olin ala-asteella melko "normaali"(ehkä typerin termi maailmassa ), mutta yläasteella olen löytänyt itseni. Kun on rehellisesti oma itsensä, saa myös rehellisiä ystäviä. Outo ystävystyy oudon kanssa. Bänditovereilleni suuri kiitos siitä, että he ovat lähes yhtä kaheleita kuin minä. Seura, joka elää samalla aallonpituudella auttaa unohtamaan massaidiootit joille ei kelpaa

#55 kirjoitettu 12.04.2006 22:07

viidakkoveitsi kirjoitti:
Minä olen tuo SeC:n mainitsema kaveri. Elikkäs tähän tarinaan ei ole paljon lisättävää. Tämä kiusaaminen johtui juuri meidän erilaisuudestamme, kun emme yläasteikäisinä olleet kiinnostuneet ryyppäämisestä, muodista yms, mistä useimmat olivat. Pilasimme kuulemma luokan maineen, koska meillä ei ollu muotivaatteita ja leikimme joskus autoilla kännäämisen sijaan. Sitä se erilaisuus teettää. Julmaa.


Tämä on mielestäni täysin naurettavaa. Nykyään saa oudonleiman ja paskaa niskaan sanomalla, ettei juo. Sitä pidetään jotenkin todella kummallisena. Jos ei kiinnosta, niin ei kiinnosta. Sana ristiin yleisen mielipiteen kanssa, ja sinut leimataan absolutistihippienkeliksi, joka ei osaa pitää hauskaa. Muoti myös, aina jos käytän jotakin yksittäistä vaatekappaletta, joka on hiemankaan eksoottisempi, tai omasta mielestäni hieno, tai omaa paljon tunnearvoa, saan paskat niskaan Toisaalta, olen oppinut olemaan välittämättä asiasta, mutta silti pistää vituttamaan..

#56 kirjoitettu 12.04.2006 22:46

dew kirjoitti:
Mä olen myös saanut tosi paljon ihmettelyä valinnasta, etten kajoa alkoholiin tai tupakkaan


No itse kajoan tuohon alkoholiin mutta tupakkaa ei ole tullut koskaan edes kokeiltua. Kaikkein rasittavinta on se kun jengi melkein pakonomaisesti koittaa saada muut polttamaan. Mullekkin koko yläasteen jengi koitti koko ajan että: "alotas nyt sinäkin kun kuitenkin alotat".

Kolme vuotta kesti ennen kun tajusivat, etten sitten poltakaan, edes sitä yhtä.

Vaikka itse juonkin, en silti ole juomista kellekkään tyrkyttämässä joka mutkassa.

Pidä dew vaan kiinni valinnastasi niin saavat urpot nähdä

#57 kirjoitettu 13.04.2006 11:58

Koko yläasteen ajan olin nössö, kun en käynyt kylillä ryyppäämässä enkä suostunut edes maistamaan tupakkaa.

Oli se jotenkin niin rasittavaa, kun oli kavereita, joiden kanssa puhuttiin, että viinan juominen ja etenkin sillä retostelu on äärimmäisen typerää toimintaa ja että ikinä ei itse siihen ryhdytä, mutta yläasteelta minun lisäkseni vain pari kaveria pysyi vielä kannassaan ja lukion ekalla (toinen ei tosin mennyt lukioon) alkoi sitten noiltakin kahdelta tulla sitä "vähä mä oli kännis ja sit mä kaadui sin ojaa ja vittu ko oli nii pelli kii et ei ol tosikaahhahhahhähhäähärrähää" -juttua. Itsekin sorruin ensimmäiseen humalaan sitten vähän myöhemmin, kun "kokeile nyt, mä tarjoan" -juttua kuulin aikuisilta ihmisiltä aikuisia täynnä olevalla kummitätini synttärillä. 3 tai 4 humalatilaa myöhemmin tein sen lopullisen päätöksen, että viinaa en juo enää ikinä vaikka kuinka joku aikuinenkin sitä pyytäisi.

Tyttöystäväni ei ole ikinä ollut humalassa eikä ehtoollisviiniä lukuunottamatta juonut alkoholia, paitsi kerran maistoi jotain muuta viiniä joskus, ja kuten Dewkin, ei hänkään ole tupakkaa polttanut ja on vielä kasvissyöjäkin (vegaani jopa). Se on niin hienoa, että on vielä näitä, jotka eivät ole ikinä olleet kännissä. Itse tunnen vain kaksi sellaista yli 20-vuotiasta ihmistä: tyttöystäväni ja yhden serkkuni. Olisi niin hienoa olla kolmas sellainen, mutta minkä sille mahtaa. Tehty mikä tehty.

#58 kirjoitettu 13.04.2006 13:49

Airola kirjoitti:
Oli se jotenkin niin rasittavaa, kun oli kavereita, joiden kanssa puhuttiin, että viinan juominen ja etenkin sillä retostelu on äärimmäisen typerää toimintaa ja että ikinä ei itse siihen ryhdytä, mutta yläasteelta minun lisäkseni vain pari kaveria pysyi vielä kannassaan ja lukion ekalla (toinen ei tosin mennyt lukioon) alkoi sitten noiltakin kahdelta tulla sitä "vähä mä oli kännis ja sit mä kaadui sin ojaa ja vittu ko oli nii pelli kii et ei ol tosikaahhahhahhähhäähärrähää" -juttua. Itsekin sorruin ensimmäiseen humalaan sitten vähän myöhemmin, kun "kokeile nyt, mä tarjoan" -juttua kuulin aikuisilta ihmisiltä aikuisia täynnä olevalla kummitätini synttärillä. 3 tai 4 humalatilaa myöhemmin tein sen lopullisen päätöksen, että viinaa en juo enää ikinä vaikka kuinka joku aikuinenkin sitä pyytäisi.

Itse olin täysin ilman viinaa 18-vuotiaaksi asti enkä vielä ole yhtäkään tupakkaa polttanut tai maistanut, piippua ja sikareita tosin josta aina välillä joku huomauttaa, mutta se on ihan eri asia. Turha kysyä miten jos ei tajua.

Suuri osa lukiostakin meni niin, että eräs kaverini ja minä (ja sen vuoksi kohtalaisen iso osa kaveriporukasta) emme ryypänneet. Aina se jaksoi selittää, että eikö ihmiset osaa pitää hauskaa ilman viinaa jne. Noh, sittenhän se tietenkin ratkesi ryyppäämään ja sen mukana kaikki muutkin joilla ei ollut välttämättä periaatekysymystä, mutta eivät juoneet koska koskaan ei menty mihinkään pelkästään juomaan. Paitsi tietenkin minä, oma linjani pysyi ja se oli juuri se, että en juo ennenkuin täytän 18. Yhteisön paine tässä asiassa on todella kova, koska yleensä bileissä on tilanteena "kaikki muutkin juo niin mikset sinä".

En enää ota äärimmäisiä kantoja: ymmärrän jos joku ei juo ja ymmärrän miksi joku toinen taas juo.
dew kirjoitti:
Sekin on raivostuttavaa, kun toistellaan jotta "kyllä säkin vielä alat juomaan", mutta kun en vittu ala. Se on periaate, josta pidetään kiinni.

Yleensä vaan käy niin kuin tuossa yllä, että silti jossain vaiheessa sitä kokeillaan. Ihmiset ei helpolla usko poikkeuksiin tässä asiassa vaikka niitä tietysti on.

Samaan syssyyn voisi niputtaa lauseen "et sä voi tietää jos et oo ollut kännissä", eiköhän riitä aivan mainiosti että on seurannut perheenjäsenen alkoholismia pikkutytöstä asti.

Tuo on pikemminkin syy olla juomatta. Tuossa on järkeä sen verran, että et oikeasti tiedä minkälaista se on jos et ole kokeillut. Noh, eipä ihmiset pilaantunutta ruokaakaan syö kokeillakseen miltä se tuntuu, että siinä mielessä typerä perustelu.

#59 kirjoitettu 13.04.2006 16:27

Ite Vetäsin eka kännit ku pääsin viidenneltä luokalta...
oli se nii siistiä maksaa 4 pullosta 100mk...siihen aikaan kaljapullo makso varmaan 3 mk...noo olipahan ekat kännit sit ihan luksusta...

#60 kirjoitettu 13.04.2006 18:47

Jaijot kirjoitti:
Ala-asteella oli kovia periaatteita. Esimerkiksi tyttöjen kanssa ei kuulunut tulla silloin toimeen. Yläasteella taas tulivat nuo ei tupakkaa tai alkoholia- jutut. Joskus oli joku "ei mustia vaatteita"-juttu. Ja niin edelleen. Olivathan ne silloin kovia juttuja.

Jossakin vaiheessa useimmat ihmiset kokevat kovaa tarvetta hahmottaa omaa persoonaansa, löytää "itsensä". Aluksi tätä koetetaan tehdä esimerkiksi vetämällä tiukkoja rajoja sen ympärille mitä "on" - mihin kuuluu, mitä saa, kuuluu ja mitä taas ei pidä tehdä, että on sitä ja tätä. Tätä vaihetta voitaisiin myös nimittää teini-iäksi

voinks olla aito hoppari jos ajan polkupyörää

Halutaan kovasti olla "oma itsensä" mutta siitä huolimatta kuulua joukkoon. Jos ei voi saada itsearvostusta sillä että kuuluisi siihen isompaan joukkoon, itsekunnioitustaan saattaa etsiä sitten juuri siitä että on erilainen. (Ja kuuluu näin pieneen valittujen joukkoon jotka tajuaa asiat oikein) Pienemmissä määrin tämä ilmenee siinä mä en voi kuunnella tätä bändiä enää ku muutki kuuntelee-jutussa, toinen vaihtoehto on esimerkiksi kovasti kyseenalaistaa ja haastaa muiden normeja, vaikka sitten väkipakolla ja joskus typerästikin. Kyllä minä muistan ylä-asteelta sen, että koska ne "muut" olivat monin paikoin ihan kusipäitä, piti tehdä selkeä ero heidän ja meidän välille. Itsellä siihen kuului myös tuo ei tupakkaa eikä viinaa-periaate. Eipä tullut paljon bileissä käytyä.

Mutta kuinkas sitten kävikään. Jossain vaiheessa sitä tajusi kuinka yläasteella opetetut porttiteoriat siitä miten yksi savuke tai hörppy oluesta johtaa väkisin siihen että makaa likainen ruisku kädessään ojassa, eivät pidäkään paikkaansa. Pari bisseäkin voi juoda ilman että kohta jo örveltää kaikki rahansa ja perheensä ja tuhoaa elämänsä. Muutenkin kaikki "tämä todistus määrittelee elämäsi" tai muu vastaava - on paskapuhetta. Monet sellaiset asiat millä lopulta on merkitystä joskus yläastella tai lukio-amis-akselilla, olkoonkin että ovat silloin kovin tähdellisiä ovat myöhemmin etupäässä merkityksettömiä.


Joku voi myös olla juomatta viinoja ihan vain siitä syystä, että pitää sitä turhana ja typeränä toimintana. Ei siksi, että suurin osa tekee sitä ja pitää tehdä ero minun ja muiden välille. Minua ei haittaisi tippaakaan, jos absolutismista tulisi jokin megatrendi.

#61 kirjoitettu 14.04.2006 20:47

Ihan pakko sanoo tähän väliin, miten mua kuvottaa sellaiset ihmiset (esim. julkkikset) jotka haluavat herättää ihmisten huomion ja samalla saada sympatiapisteitä sanomalla maailmalle että heitä on koulukiusattu (esim. Christina Aquilera, Mariah Carey).

Meinas päässä poksahtaa kun kuulin linssilude-tissimissi-haluanmaailmanrauhaavaikkaolentäysikusipää- Elina Nurmen pyytävän Seiskassa anteeksi entiseltä koulukiusatultaan. Ja loppu hyvin kaikki hyvin - Onko? Ihan kuin tollanen parantais ne kaikki vuodet jotka kiusattu on kärsinyt. Paistoi läpi sellainen muka-egonpuhdistus, hyi olkoon.

Mä en taida paljastaa täällä oonko ollut joskus koulukiusattu vai en. Asia on kuitenkin sen verran henkilökohtainen asia, että vaatii joko helvetisti rohkeutta tai sitten puolestaan huomionkipeyttä että voi myöntää olevansa koulukiusattu. Mulla ei ole kumpaakaan, zori.

#62 kirjoitettu 15.04.2006 01:46

Spontaani! kirjoitti:
Mä en taida paljastaa täällä oonko ollut joskus koulukiusattu vai en. Asia on kuitenkin sen verran henkilökohtainen asia, että vaatii joko helvetisti rohkeutta tai sitten puolestaan huomionkipeyttä että voi myöntää olevansa koulukiusattu. Mulla ei ole kumpaakaan, zori.


Tai kenties sitä että on sinut oman itsensä ja menneisyytensä kanssa.

Yleistyksesi siitä millaisia kaikki tähän ketjuun ennen sinua kirjoittaneet käyttäjät ovat, kertoo enemmän sinusta itsestäsi ja (huonosta?) itsetunnostasi kuin muista käyttäjistä.

#63 kirjoitettu 17.04.2006 14:10

Kiusattu on ,turpaan on tullut mutta kaikki tapahtui 79-83 josta on jo aikaa ja avaruuskitaristi viritteli jo eka sointujaan. Toisen kiusaajan olen kohdannut aikuisena ja jopa ollaan käyty yhdessä kuntoilemassakin joskus 80-luvun lopulla. Huomasin olevani muuten silloin isompi ja vahvempi siis oikesti todella paljon vahvempi fyysisesti kuin ankarin kiusaajani.
Välillä teki mieli kostaa, vetää turpaan suoraan sanottuna mutta jätin väliin liekkö ollut heikkoutta sittenkin. Kaapo Ja Kapa olivat minua kiusanneet pojat, 2-3 vuotta vanhempia surkeita urpoja silloin kun pienempäänsä nauvuttivat. Varmaan niillä on ollut kotona vaikeeta tai jotakin sellasta ,saisin kummankin elämän vaikeeksi vieläkin jos kehtaisin, mutta miksi sellasta haluaisin? Tässä on pointti minun kohdalla, koska kaikki tapahtui ala-asteella ja 7-luokalla jolloin myös kiusaajani olivat myös pikku-poikia niinkuin minä. Silloin ne tuntuivat tosi isoilta ne pojat, lapsena sattuu ja tapahtuu nokkimisjärjestys oli 70-luvun lopulla todella rajua opettajat sanoivat vaan pistä hanttiin heheh, millä lihaksilla? On otettava huomioon myös se miksi opettajat eivät ottaneet kiusaamista niin hanakasti, opettajat olivat jo silloin vanhenevia ihmisiä jotka olivat kasvaneet ja eläneet sodan, miltä heistä tuntui kun jotakin kiusattiin ja vähän turpaan vedettiin? Olivat itse kokeneet paljon kovempia aikoja ei voi syyttää niitä etteivät puuttuneet eivät vaan älynneet puuttua koska he itse olivat nähneet paljon pahempaa.
Nyky koulukiusaaminen on outoa että sitä esiintyy koska on ennalta ehkäisevää toimintaa/työtä; nuorisotyötä, lastensuojelutyötä, kuraattoria,opoa,tukihenkilöä jne..yhteiskunta on kehittynyt niin että kiusattu saa apua jos osaa pyytää, niinpä kisattu saa apua, mutta mites kiusaajat saako ne apua voidaanko heitä auttaa ymmärtävätkö he että he tarvitsevat apua?Siinä olisi korjaamisen paikka. Yes. Meikä ei jaksa omaa kiusaamista enää ajatella olin pikku poika samoin kiusaajani.Vanha juttu mutta koettu ja siitä olen saanut sisua yeah indeed. Olen ollut tukihenkilönä, työskennellyt laastensuojelutyössä, nuorisotyössä jne..omat kokemukset ovat olleet eduksi työssäni. Mutta soisinko saman omille lapsilleni? En todellakaan. Kiusaajat ovat uhreja itse sanoo Makes69 heillä on itsellään joku ongelma jonka he purkavat muihin. That´s way it is.

makes69 muokkasi viestiä ja sanoo kiusaajille etä tarvitsette hoitoa14:12 17.04.2006

#64 kirjoitettu 18.04.2006 10:34

Spontaani! kirjoitti:
Ihan pakko sanoo tähän väliin, miten mua kuvottaa sellaiset ihmiset (esim. julkkikset) jotka haluavat herättää ihmisten huomion ja samalla saada sympatiapisteitä sanomalla maailmalle että heitä on koulukiusattu (esim. Christina Aquilera, Mariah Carey).

Meinas päässä poksahtaa kun kuulin linssilude-tissimissi-haluanmaailmanrauhaavaikkaolentäysikusipää- Elina Nurmen pyytävän Seiskassa anteeksi entiseltä koulukiusatultaan. Ja loppu hyvin kaikki hyvin - Onko? Ihan kuin tollanen parantais ne kaikki vuodet jotka kiusattu on kärsinyt. Paistoi läpi sellainen muka-egonpuhdistus, hyi olkoon.

Mä en taida paljastaa täällä oonko ollut joskus koulukiusattu vai en. Asia on kuitenkin sen verran henkilökohtainen asia, että vaatii joko helvetisti rohkeutta tai sitten puolestaan huomionkipeyttä että voi myöntää olevansa koulukiusattu. Mulla ei ole kumpaakaan, zori.


Tän ketjun tarkotus ei ollutkaan, että ihmiset saisivat hakea huomiota tai kerätä säälipisteitä sillä, että heitä on joskus kiusattu. Minua itseäni ainakin kiinnostaa kuunnella toisten ihmisten kokemuksia ja selviytymiskeinoja, ja tietää ettei ole yksin kokemustensa ja olonsa kanssa. Luulisin tämän ketjun tuova jonkunlaista lohdutusta ainakin osalle porukasta. Itselleni se on ainakin tuonut.

#65 kirjoitettu 29.04.2006 18:05

Ei niilä kiusaajilla ole elämää edes rikkaanperheen lellityjä läkäröitä jotka eivät mene töihin vaan oottavat perintöä vanhemmilta.
Kun ne haukkuvat muita tyhmäksi ne ei tiedä kuinka tyhmiä he ovat itse.

#66 kirjoitettu 29.04.2006 18:13

Neurophiliac kirjoitti:
Vetäkää niitä kiusaajianne turpaan kun tulevat vittuilemaan. Sillä siitä pääsee eikä millään ryhmäterapialla.


Minä vetäisin yhtä minun kiusaajaani turpiin. Nyt saan pelätä koko kouluvuoteni koska se kyseinen kiusaaja uhkasi kutsua kaikki kaverinsa poltamaan mun kodin. Nykyisin joudun kädet nyrkissä kulkemaan joka paikkaan.

#67 kirjoitettu 01.05.2006 15:04

Erämies kirjoitti:
Minä vetäisin yhtä minun kiusaajaani turpiin. Nyt saan pelätä koko kouluvuoteni koska se kyseinen kiusaaja uhkasi kutsua kaikki kaverinsa poltamaan mun kodin. Nykyisin joudun kädet nyrkissä kulkemaan joka paikkaan.



Hui. Toi menee kyllä jo liian pitkälle, vaikka yleensä kiusaajat vaan uhkailevat, muttei niillä kuitenkaan ole kanttia tehä sitä mitä ehkä uhkaavat. Harva kiusaaja kiusaa yksinään.

Sorrow-eyed Child muokkasi viestiä 15:04 01.05.2006

#68 kirjoitettu 01.05.2006 20:56

Sorrow-eyed Child kirjoitti:
Erämies kirjoitti:
Minä vetäisin yhtä minun kiusaajaani turpiin. Nyt saan pelätä koko kouluvuoteni koska se kyseinen kiusaaja uhkasi kutsua kaikki kaverinsa poltamaan mun kodin. Nykyisin joudun kädet nyrkissä kulkemaan joka paikkaan.



Hui. Toi menee kyllä jo liian pitkälle, vaikka yleensä kiusaajat vaan uhkailevat, muttei niillä kuitenkaan ole kanttia tehä sitä mitä ehkä uhkaavat. Harva kiusaaja kiusaa yksinään.

Sorrow-eyed Child muokkasi viestiä 15:04 01.05.2006


Kuulostaa kyllä aika katteettomalta uhkaukselta, mutta enpä silti menis niinsanotusti tökkimään ampiaispesää tässä asiassa. Pelottavaa.

#69 kirjoitettu 02.05.2006 14:13

dew kirjoitti:
Toi on aika surullista, että on normi, että juodaan. Mä olen myös saanut tosi paljon ihmettelyä valinnasta, etten kajoa alkoholiin tai tupakkaan, ja aijai kun on vielä kasvissyöjäkin, kauhea kettutyttöfemakkopuunhalaajahippi! Sekin on raivostuttavaa, kun toistellaan jotta "kyllä säkin vielä alat juomaan", mutta kun en vittu ala. Se on periaate, josta pidetään kiinni. Samaan syssyyn voisi niputtaa lauseen "et sä voi tietää jos et oo ollut kännissä", eiköhän riitä aivan mainiosti että on seurannut perheenjäsenen alkoholismia pikkutytöstä asti. Ja miksi sitä edes pitäisi tulla koskaan humalaan? Alkoholi on viimeinen asia, mitä elimistö kaipaa nikotiinin ja savun ohella.

Eipä kummasti kukaan vaadi sitä, että on kokeillut huumeita ennen kuin päättää kieltäytyä niistä.

Mä en tajua porukkaa.


Totta töriset tytsy.Eiku kaikki pakolliseslle valvotulle LSD tripille Jolla arvoidaan puhtaan tieteellisesti pranoiA HERKKYYTTÄNNE. ja ens viikolla katsastamme kannabis kammoanne josko sille vois tehdä jotaiin....haahhahhahaa.Tasapuolisuuden nimissä vois näinkin menetellä.
Mutta oikeassa olet. Ikäni päihde kultuurissa rypeneenä ja lähes kaiken aikaa alkoholista kieltäytyneenä,koen että ne kiusaajat ovat vuosien saatossa kääntyneet faneiksi sillä minä halitsen omaa valtakuntaani (itseäni) edelleen parhaaksi katsomineni oppien mukaisesti.Eikä kuningas alkoholi.Kestä sisko pilkka.

#70 kirjoitettu 02.05.2006 21:06

Tulipa näin ohimennen mieleen, että yksi tyypillisiä kiusaamisen aiheita on pyöräilykypärä.

Mikä helvetti siinä oikeen pystyy olemaan niin perkeleen omituista, että jos haluaa pitää turvallisuudestaan huolta, niin heti tullaan kuittailemaan?

En ole itse varsinaisesti joutunut tämän kohteeksi, mutta olempä todennut sellaista.

Täpläpussimäyrä muokkasi viestiä 21:06 02.05.2006

Tai siis että harvoin muistan ylipäänsä kayttää kypärää Paha minä.

#71 kirjoitettu 06.05.2006 16:38

Täpläpussimäyrä kirjoitti:
Tulipa näin ohimennen mieleen, että yksi tyypillisiä kiusaamisen aiheita on pyöräilykypärä.

Mikä helvetti siinä oikeen pystyy olemaan niin perkeleen omituista, että jos haluaa pitää turvallisuudestaan huolta, niin heti tullaan kuittailemaan?

En ole itse varsinaisesti joutunut tämän kohteeksi, mutta olempä todennut sellaista.

Täpläpussimäyrä muokkasi viestiä 21:06 02.05.2006

Tai siis että harvoin muistan ylipäänsä kayttää kypärää Paha minä.


Toi on kyllä totta. Kypärähän on vaan kypärä. Ei siinä pitäs olla mitään ihmeellistä. Tosin ei mullakaan kyllä kypärää ole... ei oo saanu aikaseks hankkia ees sellasta

#72 kirjoitettu 06.05.2006 19:07

Minä taas ajan mopolla ilman kypärää ja ilman hampaita ja ilman boksereita

#73 kirjoitettu 06.05.2006 23:04

Erämies kirjoitti:
Minä taas ajan mopolla ilman kypärää ja ilman hampaita boksereita


Ajat ilman hampaita boksereita? Siis boksereita???

#74 kirjoitettu 07.05.2006 02:15

Muutin Karhulasta ala-asteen kolmannelle Lappeenrantaan ja jouduin tietysti luokan poikien yleisen arvoasteikon häntäpäähän, varsinkin kun olin vielä pieni ja hintelä. Turpaan tuli päivittäin ja pärstä pestiin juoma-altaassa opettajien silmien välttäessä.

Aloin sitten harrastamaan urheilua eli kilpauintia ja punttisalia nuorena ja sitten voimien kasvaessa oli "pakko" haastaa nuo kiusaajat. Tuolloin en nähnyt muuta ulospääsyä. Eräänä päivänä 5. luokalla luokkamme "kovis" sitten taas yritti siivota pihamaata naamallani. Kävi tasan toisinpäin sillä kertaa ja pari kertaa myöhemminkin. Arvostus tuli hankittua voimankäytöllä, valitettavasti.

Kiusaaminen on pahimmillaan elinikäistä ja jatkuu työelämässäkin noiden itsetuntoköyhien munanlutkuttajien taholta. Itse koin sitä vain rajoitetun muutaman vuoden ajan, mutta nykyään puutun siihen heti toisten puolesta, koska en voi sietää jonkun kohottelevan naurettavan heikkoa egoaan heikompien kustannuksella.

#75 kirjoitettu 07.05.2006 18:55

Sorrow-eyed Child kirjoitti:
Erämies kirjoitti:
Minä taas ajan mopolla ilman kypärää ja ilman hampaita boksereita


Ajat ilman hampaita boksereita? Siis boksereita???


et pysynyt kärryillä

#76 kirjoitettu 08.05.2006 13:55

Erämies kirjoitti:
Sorrow-eyed Child kirjoitti:
Erämies kirjoitti:
Minä taas ajan mopolla ilman kypärää ja ilman hampaita boksereita


Ajat ilman hampaita boksereita? Siis boksereita???


et pysynyt kärryillä


En pysynytkään. Tipahdin kärryiltä jo tuolla Urjalan kohdalla...

#77 kirjoitettu 08.05.2006 13:57

Giraldo kirjoitti:
Kiusaaminen on pahimmillaan elinikäistä ja jatkuu työelämässäkin noiden itsetuntoköyhien munanlutkuttajien taholta. Itse koin sitä vain rajoitetun muutaman vuoden ajan, mutta nykyään puutun siihen heti toisten puolesta, koska en voi sietää jonkun kohottelevan naurettavan heikkoa egoaan heikompien kustannuksella.


Valitettavasti kiusaajia tulee aina olemaan. Niistä pitäisi vaan osata olla välittämättä. Minulla ainakin nousee verenpaine kiehumispisteeseen asti, jos näen jotakin kiusattavan. Siksi minäkin yritän puuttua tilanteeseen kun suinkin voin.

#78 kirjoitettu 16.05.2006 13:15

Tonkku kirjoitti:
accent kirjoitti:
Muistan mm. lyöneeni kynällä kiusaajaa. Ja sählymailalla.


Jumalauta niitä lyödään nyrkillä päähän! Kova kovaa vastaan se ainakin helpotti miuta, tosin, eihän väkivalta mitään ratkaise tulee kohta joku viisaana kertomaan mutta kyllä se vaan oloa helpottaa jumalattomasti.


Mua on kiusattu esikoulu iästä melkee peruskoulun loppuu asti henkisesti ja fyysisesti. Mul oli sama asenne et kiusaajii pitää lyödä ja kovaa. Aloin harrastaa Tae kwon do:a ja nostelee painoja sit ku pystyin laittaa viis kiusaajaa maihin yhtä aikaa nii kiusaaminen loppu. Ei väkivalta ratkase mitää paitsi mun tilantees aika pitkälti. En kumminkaa ikinä lyönny niitä kovaa ja jos löin nii keskivartaloo en ois pystyn lyömää niit päähän pieniki lyönti päähä voi viedä hengen.

#79 kirjoitettu 18.05.2006 12:47

Pingu85 kirjoitti:
No on kiusattu! Ala-asteella sellaista ns. normaalia mitä aina pikku kakaroiden keskuudessa esiintyy. Ylä asteella vakavasti. Haukkumista, tönimistä, roskien heittelyä päälle, tappouhkailua, koulumatkalla huutelua, kotimme ulkopuolella vaanimista (kunnes vanhemmat poistuvat) summerien soittelua ja kotiimme tunkeutumis yrityksiä. Häiriköivät kunnolla koko taloa, joten poliisitkin kävivät ja veivät erään pojan kerran. Että tällee. Mahto olla heillä hauskaa! Minulla ei kun en tuntenut olevani turvassa edes kotonani.. "yksi ilta poissa tästä kaupungista, tuntuu niin hyvältä" Onneksi kaikki on nyt ohi ja enää en anna tehdä itselleni niin.. En epäröisi lyödä ja nykyisin löisinkin tod.näk. Vihaa on sisälläni paljon, mutta se tukahdettu ja tiedä milloin ja miten se purkautuu. Varmasti ystäväni ovat huomanneet, että käyttäydyn hermostuessa aggressiivisesti ja tämä on juuri tän seurausta. Mulla on joku trauma, koska en pysty muistamaan noita aikoja kunnolla ja puran turhautumista aggressiivisuuteen usein...


Tuo, että kotonakaan ei ole turvassa, on karmea juttu. Nykyäänhän ei tarvitse enää edes olla noin röyhkeä kiusaaja, että voi kotonaolemisenkin tehdä ikäväksi. Nykyään kännyköillä ja sähköpostilla saadaan liian helposti liian ikäviä asioita aikaiseksi. Tosin eiväthän nuo kännykät mitään ikävää fyysistä haittaa (kuten esimerkiksi tunkeiluyrityksessä saattaa tulla) saa aikaan toisin kuin tuossa sinun tapauksessasi.

#80 kirjoitettu 18.05.2006 19:59

Minä olen malliesimerkki siitä kuinka ihmisiä kiusataan. Katsokaa Tonkun viestejä :'(