Mikseri.net

#2 kirjoitettu 15.01.2008 15:04

24v eteläsuomalaismies. Koulussa viimestä kevättä vedellään. Menestystä opiskeluissa jo 17 vuotta, mutta töissä ei niinkään vaikka jo 14-vuotiana aloitin. Naisia on aina ollu ja vain yksi kerrallaan ja nyt on viimeinen nainen, joka on ja pysyy hamaan tappiin asti.

#3 kirjoitettu 15.01.2008 15:10

wiren kirjoitti:
Askartelin sieluni mustasta muovailuvahasta, nauloista ja rautalangasta.

Ikäväkseni joudun heti alkuun toteamaan, että tämä ei ollut tapahtuma omasta elämästäsi, vaan Studio Julmahuvin sketsi. Käsityksesi todellisuuden ja fiktion rajasta on epäselkeä. Tämä on ongelma joka tulisi hoitaa ennen tuota seksiaddiktiota.

Jos tämä ongelma pahenee entisestään suosittelen laitoshoitoa.

#4 kirjoitettu 15.01.2008 15:18

Stocco kirjoitti:
24v eteläsuomalaismies. Koulussa viimestä kevättä vedellään. Menestystä opiskeluissa jo 17 vuotta, mutta töissä ei niinkään vaikka jo 14-vuotiana aloitin. Naisia on aina ollu ja vain yksi kerrallaan ja nyt on viimeinen nainen, joka on ja pysyy hamaan tappiin asti.


Olet forumolemuksesi perusteella terve nuori mies. Todellisuudessa kiltti poika, jonka joskus provosoi ja yrittää vaikuttaa kovalta jätkältä. Tuosta esittämisentarpeesta ei ole syytä huolestua, sillä se on vain osa nuoruutta, ja sen luulisi vähenevän iän myötä.

Tästä työhön liittyvästä osuudesta vielä muutama kysymys. Aiheuttaako heikko työmenestys sinussa ylimääräistä stressiä tai epäonnistumisen tunnetta? Minkälainen työ on kyseessä ja onko siihen tulossa muutos koulustavalmistumisen myötä?

#5 kirjoitettu 15.01.2008 15:28

iiruska kirjoitti:
Olen iiru, 35-vuotias tapaus Tampereelta. Olen viimoiset 2 päivää ollut täysin saamaton, siis en tarkoita nyt seksuaalisesti vaan lähinnä motivaationi on lentänyt ikkunasta pihalle, eikä ole palannut takaisin. Minua ei paneta, ainakaan hirveästi, ainakaan juuri nyt. Tai vaikka panettaisikin, siihen ei ole apua tarjolla moneen tuntiin. Mutta siis, mikä minua vaivaa? Olen notkunut täällä enemmän kuin aika antaa myöden, ihan vaan vältelläkseni työvelvollisuuksiani. Toisaalta, minähän määrään töitteni tahdin, joten en tunne syyllisyyttä, lähinnä tämä hetkittäinen apatia vituttaa.

Millaisesta työstä on kyse ja onko siinä jokin tietty asia mitä välttelet?
Onko elämässäsi ollut työn ulkopuoleisia merkittäviä tapahtumia viime aikoina?



PS. Pitääkö pikkujouluissa harrastaa seksiä?


Sinun ei tarvitse harrastaa seksiä koskaan, jos siltä ei tunnu. Kumppanin tunteet on hyvä huomioida, muttei tarvitse kuitenkaan suostua mihinkään sellaiseen, mikä ei omasta mielestä tunnu oikealta, vaikka paineita olisi.

Jos siltä tuntuu, että tekee mieli harrastaa seksiä pikkujouluissa, niin siinäkään ei ole mitään pahaa. Tosin, jos kyse on pettämisestä, niin tilanne on hieman eri.

#6 kirjoitettu 15.01.2008 15:34

impronen kirjoitti:
Hei, olen impronen. Olen kotoisin Keski-Suomesta mutta nykyisellään asun Vantaalla. Työkseni puhun puhelimessa, en kuitenkaan yksityissektorilla, koska lehtien myyminen tekee ihmiselle pahoja asioita. Minulla on kissa, jota rakastan paljon. Pidän musiikista ja kirjoista. Urheilu, vaikkakin hyödyllistä, on mielestäni melko tylsää. Naisia? No ne on luettavissa yhden käden sormilla. Kokemukset osaltaan hyviä mutta loputulemaltaan negatiivisia ja katkeroittavia. Pyrin pääsemään jälkimmäisestä tunteesta eroon, se ei tee hyvää. Meyers-Biggs-asteikolla minut määritetään INTP:ksi. En koe itseäni hankalaksi ihmiseksi, tulen toimeen suurimman osan kanssa jossain määrin mutta pidän melko harvoista. Onneksi ystäviini kuuluu näitä harvoja paljon. En koe olevani pessimisti mutta usein näin oletetaan. Perinteiseen "onko lasi puoliksi tyhjä vai puoliksi täynnä" vastaan: Lasi on puolillaan.


Sinustakin olen saanut terveen nuoren miehen kuvan. Välillä vähän ollut taipumusta infantilismiin, mutta sekin on ikääsi nähden ihan normaalia.

Mitä tämä puhelintyösi tarkalleen ottaen sisältää?
Osaatko sanoa, että mikä ihmisissä on sellaista, jonka takia et pidä heistä, vai onko tämä jotain mitä et pysty selittämään?

#7 kirjoitettu 15.01.2008 15:41

viidakkoveitsi kirjoitti:
Hei. Olen viidakkoveitsi, kotoisin Kymenlaaksosta, mutta nykyään asun Vantaalla ghetossa.
Uuteen paikkaan sopeutuminen on ollut suht ongelmatonta?

Olen 22-vuotias, mutta henkinen ikäni on luultavasti n. 2 vuotta.

Mikä saa sinut ajattelemaan noin?

Olen omituinen

Millä tavalla omituinen?

ja laiska, enkä saa kovin usein mitään aikaiseksi.

Laiskuus on nuorille opiskelijoille tyypillistä. Onko laiskuudestasi ollut mitään merkittäviä konkreettisia haittoja?

Minulla on poikaystävä, mutta muita ystäviä on hyvin vähän, koska olen epäsosiaalinen.

Osaatko antaa jotain suurpiirteistä lukumäärää ystäviesi määrästä?
Oletko ollut epäsosiaalinen lapsesta asti?
Millaisessa kodissa olet kasvanut?

#8 kirjoitettu 15.01.2008 15:45

wiren kirjoitti:
Olen siis edelleenkin Marko, 36v, asun Tampereella. Minulla on pitkästä aikaa pysyvämmän oloinen työpaikka. Elätän perhettä johon kuuluu vaimo ja kaksi lasta. En pidä epäoikeudenmukaisuudesta enkä huonosta käytöksestä. Kunnioitan vanhempia ja opetan penskojani samaan. Olen rauhantahtoinen mutta tarpeen tullen valmis tarttumaan aseeseen. Minua ei ole kuitenkaan ikinä kutsuttu edes kertaamaan vaikka olenkin alikessu. Tunnen syvää kunnioitusta esivanhempiani kohtaan, olen ylpeä juuristani. Soitan, sävellän, maalaan, runoilen. Luen paljon ja olen pitänyt kouluttautumisestani huolta sen verran että pärjään työssäni. Olen nopea ja paineensietokykyinen. Joskus en ymmärrä miksi ne asiat jotka kiinnostavat minua syvästi, ovatkin muille samantekeviä. Pidän pornosta ja seksistä. Olen kiinnostunut ortodoksismista, lähinnä juurieni takia, en niinkään itse uskomisen. Juon paljon kerrallaan ja yleensä 2 päivää mutta nyt ei kiinnosta alkoholi yhtään. Alkoholi ei ole hankaloittanut työssäoloa. Jos saan jotain päähäni niin toteutan sen vaikka sen harmaan kiven läpi. Välillä vituttaa laiskistumiseni mutta minä en luovuta ilman hyvää syytä. Minulla on aika kehnot geenit. En pelkää juuri mitään. Olen tasa-arvon kannattaja. Nostalgia on pahin huumeeni.


Elämäsi vaikuttaa tasapainoiselta ja harrastuksesi terveiltä. Forumpersoonassasi ja aikaisemmissa postauksissasi ei ole mitään, joka puhuisi tätä vastaan.

Tämän perusteella et tarvitse minkäänlaista lääkitystä, sori.

#9 kirjoitettu 15.01.2008 16:02

Olen 16-vuotias Sami ja tykkään musisoida kavereiden kanssa joita on muutaman verran. Nykyään koulussa on kivaa koska siellä minua jopa kuunnellaan, edellisessä koulussa en saanut ääntäni kuuluviin koska en tykännyt mopoista. Mopoista tykkäämättömät ovat kuulemman ihan tylsiä ihmisiä. Siitä päätellen olen kai hieman tylsäkin. Hei. Elämäntilanne on hyvä.

Olen myös hieman tyhmähtävä, tyhmähkö. 16-vuotiaat ovat yleensä aika tyhmäisiä.

#10 kirjoitettu 15.01.2008 16:02

iiruska kirjoitti:
Kiitos parahin tohtori pikaisesta huomiostasi. Välttelen tällä hetkellä työni puolesta lähinnä sitä, että jollain muullakin on panokseeni määräysvaltaa. Se rassaa minua suuresti, sikäli että en ole tottunut siihen. Inhoan, että minulle asetetaan vaatmuksia, aikajanoja ja paineita tekemisistäni. Olen valinnut nykyiset työnkuvani juurikin tällaisiksi yhden ihmisen taisteluiksi välttääkseni almanakkaa ja kelloa. Nyt minulta vietiin tämä vapaus hetkeksi.
Aivan aivan. Kyseessä on siis kapinoimista auktoriteettia vastaan. Ehkäpä pelko siitä, että oma valtasi on uhattuna. Oletko normaalissa sosiaalisessa elämässä usein dominoiva persoona?

Merkittäviä tapahtumia työn ulkopuolella on paljon. Liittyen pitkälti ihmissuhteisiin, tunteisiin sun muuhun paskaan.
Nämäkin varmasti vaikuttavat asiaan.

Minua myöskin ahdistaa tuleva ulkomaanmatka johtuen lentopelostani mistä en tunnu pääsevän eroon vaikka lentelen sinne sun tänne jatkuvasti. Sekin johtuu pitkälti siitä, että 10 kilometrin korkeudessa olen täysin tilanteessa mitä en voi hallita. Se ei silti estä minua matkustamasta, se vaan ahdistaa.

Lentopelosta stressaaminen menee ohi sitten ulkomaanmatkan jälkeen, ellet sitten jatkuvasti matkustele. Tuotahan voi hallita hieman lievällä alkoholinnauttimisella ennen lentoa, jos kyse ei ole tosiaan jatkuvasta reissaamisesta.

Selkeästi paistaa kyllä läpi tuollainen kontrollissa olemisen tarve. Osaatko sanoa, että miksi koet tärkeäksi, että tilanne on aina hallinnassasi? Voisiko tämä johtua epäluottamuksesta muihin ihmisiin?

Unohdin kertoa, että olen monessa suhteessa myös täysi neurootikko. En siedä epäjärjestystä, en likaa, enkä edes ajatusta liasta. Imuroin 2 kertaa päivässä, pesen lattiat joka toinen päivä, saan romahduksen jos tiskipöydällä on asioita. Poistatin kotoani hapsulliset matot, koska hapsut eivät pysyneet suorassa ja muuta tällaista pientä käytännön asiaa. Vaihdan vaatteita ainakin kolmasti päivässä, käyn suihkussa yhtä usein. Pyrin täydellisyyteen. Menetän yöuneni jos jokin asia on kesken, mistä pääsemmekin jälleen takaisin työhön ja motivaation katoamiseen..


Voisiko tämä pinnan kiillottamiseen keskittymisen tarve johtua siitä, ettet halua käsitellä jotain asiaa, joka sijaitsee siellä pinnan alla?

#11 kirjoitettu 15.01.2008 16:03

wiren kirjoitti:
Pidän muuten kelloista. Voisin täyttää kotini kelloilla. Kellotaulut ovat viehättäviä.


Yrität vaan kalastella reseptiä.

#12 kirjoitettu 15.01.2008 16:09

viidakkoveitsi kirjoitti:
Mm. se, että nukun yli 10 pehmolelun kanssa ja välillä melkein uskon niiden puhuvan. Myös huonekasvini puhuvat ja ruoka puhuu (= puhun itse hassulla äänellä ja leikin niiden puhuvan). Välillä leikin olevani sokkohiiri, dinosaurus tai muu eläin (ja melkein uskon olevani).
Onko nämä lapsuudesta jääneitä käytäntöjä, vai ovatko nämä lisääntyneet esim. muutettuasi Vantaalle tai muuten viime aikoina?


No, on noloa kun muutama kurssi, mitkä olisi pitänyt suorittaa jo pari vuotta sitten, on yhä suorittamatta.

Tämä on aivan normaalia korkeakouluopiskelijoille. Siitä ei kannata turhaan huolehtia liikaa.

Sydänystäviä poikaystävän lisäksi 2. Ihmisiä, joiden kanssa liikun vapaa-ajalla, poikaystävän lisäksi 4 (sisältää ne 2 sydänystävää).
Olen ollut epäsosiaalinen aivan aina.
Olen kasvanut kodissa, jossa kaikki muutkin olivat epäsosiaalisia. Erittäin säästäväisiä, melko passiivisia ja rauhaa rakastavia oltiin myös. Luonnossa retkeiltiin paljon, ihmisten ilmoilla ei juurikaan. Muuten tavallinen koti, luulen.

Entä onko tämä epäsosiaalisuus jotain minkä koet epämiellyttäväksi asiaksi?

#13 kirjoitettu 15.01.2008 16:15

buranaC kirjoitti:
Olen 16-vuotias Sami ja tykkään musisoida kavereiden kanssa joita on muutaman verran. Nykyään koulussa on kivaa koska siellä minua jopa kuunnellaan, edellisessä koulussa en saanut ääntäni kuuluviin koska en tykännyt mopoista. Mopoista tykkäämättömät ovat kuulemman ihan tylsiä ihmisiä. Siitä päätellen olen kai hieman tylsäkin. Hei. Elämäntilanne on hyvä.
Kiinnostukset poikkesivat siis normaalien teinipoikien kiinnostuksien kohteista. Ei tuosta silti ole syytä huolestua. Musisoinnista kiinnostuminen mopojen sijaan osoittaa luovuutta ja se, ettei mene väkisin muiden kiinnostuksiin mukaan ehkä itsevarmuutta.

Olen myös hieman tyhmähtävä, tyhmähkö. 16-vuotiaat ovat yleensä aika tyhmäisiä.

Mihin perustat oletuksesi tyhmyydestäsi?
Katsotko olevasi myös ikäiseksesi tyhmä?

#14 kirjoitettu 15.01.2008 16:25

BluesWoman kirjoitti:
Sisälleni, ken katsoo, muuttuu jääkylmäksi betonimöykyksi. Kannan harteillani kaikki maailman murheet, kaikkien hylättyjen pienten lasten itkut ja sielujen arvet, kaikkien väärinkohdeltujen ihmisten painajaiset, kaikkien potkittujen vanhusten kivut. Olen liian riittämätön pelastamaan kaikki tuo vääryys. Haluaisin olla jumala, joka poistaisi vääryydet ja sodat ja tekisi tästä maailmasta onnellisemman paikan.
Osaatko antaa konkreettisia esimerkkejä?

Välillä olen synkkä ja masentunut. Useinmiten nauran paljon.
Syystä vai ihan spontaanisti?

Ainoastaan kaksi ihmistä ovat päässeet todellisiksi ystävikseni.

Miksi.

Toisaalta oma syyni, kun olen vapaa-ajallanikin hoitelemassa heidän asioitaan ja soittelen heille aikatauluja kotiin tai teen tilauksia kotoa käsin. Silti tunnen itseni riittämättömäksi.
Onko tämä täysin työhön liittyvää vai ilmeneekö tuota tunnetta muillakin osa-alueilla.


Yksi keskeisin asia, jonka tähän loppuun haluan sanoa on se, että vain järvessä tunnen olevani oma itseni. Kesäisin uin järven selälle, enkä haluaisi tulla pois sieltä ollenkan. Minut on kerran meinattu väkisin hakea veneellä. Minulla on paha astma ollut koko ikäni, mutta uidessa ja vedessä kaikki vaivat häviävät. Kasvaako minulle kidukset joku päivä? Olenko oikeasti vedenelukka? Sama juttu on aina lentokoneessa, korkealla, missä on ihana ja vapaa tunne, kun pilvet leijuvat ohi. Vaikka lentokone rajoittaa sitä vapautta.


Nämä ovat siis niinkun pakoa todellisuudesta (ja astmassa). Mättääkö siinä todellisuudessa merkittävästi jokin muukin, kuin vain astma?

#15 kirjoitettu 15.01.2008 16:29

Hei. Olen Satu, 30 vuotta. Pidän metallimusiikista ja oluen juomisesta. Harrastan vaatteiden ompelua, kirjoittamista ja musiikintekoa. Olen edelleen onnellisesti aviossa Sweetien kanssa. Poden lievää paniikkihäiriötä sekä vakavanlaatuista vaateriippuvuutta. Olen hiukkasen epäsosiaalinen (en koskaan keksi sanottavaa keskustelutilanteessa ja sitten minua pidetään inhoittavaisena ja se ei ole kivaa kun olen oikeasti ihan kiva) sekä aavistuksenomiaisesti neuroottinen metelin suhteen. Rutiinit ovat minulle tärkeitä samoin kuin ruoka. Oluen ja metallimusiikin lisäksi pidän myös kutomisesta ja pienistä eläimistä.

Kerro, oi tohtori, olenko epänormaali?

#16 kirjoitettu 15.01.2008 16:34

Moroo!!!!!!!!

24 vuotias varsinais-suomalainen alfa-uros.

Olen nukkunut viimeisen 2 yön aikana yhteensä 4-5 tuntia, omasta tahdostani riippumatta, nukkumisyrityksistä huolimatta. Missä vika? Ja mikä mussa on yleensäkin vikana? Ja miks?

#17 kirjoitettu 15.01.2008 16:36

Kuolleet Kekkoset kirjoitti:
Mihin perustat oletuksesi tyhmyydestäsi?
Katsotko olevasi myös ikäiseksesi tyhmä?

Tyhmyydentunteen vahvimmat vaikuttajat:
- En oivalla asioita yhtä nopeasti ja yhtä paljon kuin useat kavereistani, koulutunnilla en viittaile paljoa. Tyhmyydentunteen luo jälkeenpäin se tunne, että "perkele, olisinhan mä ton tiennyt"
- Huomaan usein jossain ihmisten ilmoilla ollessani, että mulla ei ole oikein mitään sanottavaa kenellekkään
- En tee aina hyviä ratkaisuja ja saan kuulla siitä aina vähän välillä, tyyliin "Miksi sinä noin teit?"
- En hallitse matematiikan perusasioita hyvin, saattaa mennä hetki kun lasken plus/miinuslaskun mutta kerto/jakolaskuihin menee jo kauan kun päässä raksuttaa
- En ymmärrä mitään kun tytöt puhuvat mulle vedenkieltä, vaikka tiedän miten ne sanat muodostuu
- Olen myös ihan onneton bussien kanssa, en osaa katsoa bussiaikatauluja kuin tutuimmista paikoista
- Moni muu edellisen tapainen syy

Ja kyllä, katson olevani ikäisekseni fiksuksi ihmiseksi tyhmä, mutta kuitenkin keskitason tyhmiä fiksumpi.

#18 kirjoitettu 15.01.2008 16:50

iiruska kirjoitti:
Koen tämän tärkeäksi, koska en millään tavalla kestä ajatusta siitä että minulta luistaa tilanne käsistä ja hetken päästä huomaan olevani kaaoksen keskellä. Tämä taas juontuu siitä, että n. 5 vuotta sitten jouduin työpaikalla tilanteeseen mitä en kyennyt ennakoimaan/hallitsemaan ja hengenlähtö oli erittäin lähellä.


Aivan aivan. Tiedostat, ettei jokainen epäonnistuminen johda vastaavaan tilanteeseen, mutta pelkosi ei ole rationaalinen, vaan emotionaalinen.

Tohtorin neuvo: Koita luottaa muiden ihmisten kykyyn hoitaa asioita, aloittamalla pienistä asioista ja etenemällä pikkuhiljaa vähän isompiin. Jos kontrollintarpeesi johtaa jossain vaiheessa suuriin ongelmiin, niin suositeltavaa on hakea apua psykiatrilta.

Yksi asia, joka sinulla tulee olemaan edessä vielä joku päivä, on se, kun nämä nyt kouluikäiset lapsesi alkavat päästä itsenäistyvään ikään. Siinä vaiheessa ei ole enää hyväksi, jos sinulla on liiallinen kontrollissa olemisen tarve. Se on hyvä pitää mielessä.

#19 kirjoitettu 15.01.2008 16:52

Olen 21-vuotias Etelä-Savolainen mies. Peruskouluaikana olin pahasti kiusattu ja enimmäkseen omissa oloissani viihtyvä. Pärjäsin matematiikkavaikeuksia lukuunottamatta ihan kohtalaisen hyvin koulussa.

Sairastan harvinaista geneettistä sairautta (yhdellä ihmisellä viidestäkymmenestätuhannesta on tämä) joka ei kylläkään vaikuta oleellisesti esim. ulkonäkööni (vain kynnet, kyynärpäät ja polvet ovat hiukan oudon näköiset) mutta tarpeeksi huonontaakseen itsetuntoa ja antaakseen lapsuusaikana kiusaajille haukkumisen aihetta.

Lisäksi on oksennuskammo, joka aiheuttaa sen, että monia kasviksia yms. en yksinkertaisesti pysty mitenkään syömään koska pelkään niiden aiheuttavan yökkäysrefleksin (penskana joskus jostain syystä mm. tomaatti sai yökkäämään vaikka tykkäsinkin sen mausta, ja sitten tuli kai jonkinlainen trauma joka johti kykenemättömyyteen syödä mitään mikä edes saattaisi oksennuttaa)

Nykyään, viime keväänä media-assistentiksi valmistuttuani ja töitä etsiessäni, tuntuu usein siltä etten saa aikaiseksi yhtään mitään. Työnhaku tuntuu hankalalta ja uusien asioiden aloittaminen ylitsepääsemättömän vaikealta ellei kyseessä ole joku jota todella haluan tehdä. Aina sanotaan että pitäisi ottaa itseä niskasta mutta kun tuntuu siltä, etten "yletä ottamaan niskasta kiinni".

Kuitenkin myös tiedän omat vahvuuteni. Tiedän, että olen fiksu, mukava, kiltti ja joskus söpöksikin sanottu. Kielitaito on hyvä ja voin halutessani kirjoittaa ihan laadukkaita tekstejä. Visuaalinen silmä on myös kohdallaan. En vain osaa alkaa hyödyntää näitä vahvuuksia, aina se kaatuu siihen että pää on ihan tyhjä, en saa sanaa suustani silloin kun pitäisi ja aloittaminen/aloitteen tekeminen jää tekemättä tai siirtyy aina myöhemmäksi ja myöhemmäksi.

#20 kirjoitettu 15.01.2008 16:55

viidakkoveitsi kirjoitti:
Ei ole lapsuudesta jääneitä käytäntöjä. En nukkunut lapsena pehmolelujen kanssa laisinkaan. Aloitin sen vasta joskus ala-asteen loppupuolella. Tämä lapsellisuusjuttu on kyllä muodostunut vasta viime aikoina. En kuitenkaan pidä sitä ongelmana, päinvastoin.




Ihmisen pitää saada olla lapsellinen joskus. Jos ei lapsena niin sitten aikuisena.

#21 kirjoitettu 15.01.2008 16:57

HW kirjoitti:
Poden lievää paniikkihäiriötä sekä vakavanlaatuista vaateriippuvuutta.

Johtaako vaateriippuvuutesi hallitsemattomaan rahankulutukseen?

Olen hiukkasen epäsosiaalinen (en koskaan keksi sanottavaa keskustelutilanteessa ja sitten minua pidetään inhoittavaisena ja se ei ole kivaa kun olen oikeasti ihan kiva) sekä aavistuksenomiaisesti neuroottinen metelin suhteen.

Miten tämä metelineuroosi ilmenee.

Rutiinit ovat minulle tärkeitä samoin kuin ruoka
Millaisista rutiineista on kyse ja kuinka orjallisesti noudatat niitä?

Kerro, oi tohtori, olenko epänormaali?

Riippuu mitä epänormaalilla tarkoittaa. Johan sinä itse sanoit, että sinulla on paniikkihäiriö.

#22 kirjoitettu 15.01.2008 17:01

Olen Hyppymiina, 14 vuotta. Asun vanhempieni kanssa ränsistyneessä omakotitalossa, joka on tarkoitettu viiden hengen asuttavaksi. Kärsin tällä hetkellä pienestä pakkomielteestä. Minulla on näet todettu persoonallisuushäiriö ADD, joten olen virallisesti kehari. (tukiyhdistys ilmoittaa nimekseen "ADHD-potilaiden, vammaisten ja heidän vanhempiensa tukiryhmä" Kieltämättä minua hieman mietityttää, pitäisikö noiden rakkahien innokkaiden, huolestuneiden pikkupikkuvanhempien ampua itsensä) Kuitenkin tämä on ongelmista pienin: minulla PITÄISI olla masennus lähitulevaisuudessa, joten tämähän asettaa valtavasti paineita, koska kaikilla muillakin perheen lapsilla on todettu masennus, äidillä on myös ollut. Eli koska lääkärisetä on ennen masennusken alkua sanonut, että tämä teidän poika on nuori innokas itsemurhakandidaatti, pitäisi minun siis sairastua masennukseen ja kuolla alkoholistina. Tässä vaiheessa pitää sanoa, että alkomahooli ei maistu, niin kuin muille luokkalaisilleni.

#23 kirjoitettu 15.01.2008 17:04

Kuolleet Kekkoset kirjoitti:
Johtaako vaateriippuvuutesi hallitsemattomaan rahankulutukseen? Ei, sillä teen vaatteeni itse. Omin pikku kätösin.

Miten tämä metelineuroosi ilmenee? Otin vapauden muuttaa pisteesi kysymysmerkiksi. Yhtä ääntä kerrallaan ja jos koetan keskittyä johonkin, ei kolistella. Remontointi on forbidden kaikkina vuorokaudenaikoina ja saatan hermostua hyvinkin pahasti liikenteen äänistä. Jos ne ovat lähellä ja jatkuvia, siis. Ne liikenneäänet.

Millaisista rutiineista on kyse ja kuinka orjallisesti noudatat niitä? Aamukahvi tulee keittää ja nauttia saman kaavan mukaisesti. Peseytymishommatkin suoritetaan aina samalla tavalla. Johdot nypitään irti seinistä kun sähkölaitetta ei käytetä. Tarkistuskierros tapahtuu nukkumaan mennessä ja kotoa lähtiessä aina samoin. Rutiinini tapahtuvat luonnostaan ja häiriinnyn vain jos en saa niitä toteuttaa.

Riippuu mitä epänormaalilla tarkoittaa. Johan sinä itse sanoit, että sinulla on paniikkihäiriö.

#24 kirjoitettu 15.01.2008 17:08

viidakkoveitsi kirjoitti:
Tämä lapsellisuusjuttu on kyllä muodostunut vasta viime aikoina.
Niin minä vähän ajattelinkin. Kyse on niinkin yksinkertaisesta asiasta, kuin aikuistumisesta. Elämäntilanteesi on sellainen, joka vaatii sinua aikuistumaan. Käsitinkö oikein, että asut siellä Vantaalla omassa kämpässä, etkä vain muuttanut vanhempiesi mukana sinne? Se on yksi merkittävimmistä asioista nuoren aikuistumisessa. Et kuitenkaan ole vielä ihan täysin valmis luopumaan lapsuudesta ja siirtymään aikuisuuteen, joten harrastat tuollaisia lapsimaisia asioita siinä pakollisen aikuistumisen ohessa. Tämä on täysin normaalia.


Mutta haluaisin osata käyttäytyä oikein siellä missä ihmisiä on (esim. koulu, juhlat ym), koska nykyisellään tuntuu siltä, että olen ihan outolintu kaikkialla. Käyn niin vähän missään, että olen ihan pihalla kaikesta nykymeinigistä enkä keksi mitään sanottavaa kenellekään siksi. Ja vaikka keksisinkin niin en kehtaa sanoa. Mutta oikeastaan ei se haittaa.

Jos se ei haittaa, niin ei siinä sitten mitään. Jos taas koet tärkeäksi tuon oikean käyttäytymisen eri tilanteissa, niin sinun on harjoitettava niitä sosiaalisia kontakteja enemmän vapaa-aikanasi. Harjoitus tekee mestarin.


Öh. Onko mulla ongelma vai ei?

Sanoisin, että ei ole.

#25 kirjoitettu 15.01.2008 17:21

Goatsemencommando kirjoitti:
24 vuotias varsinais-suomalainen alfa-uros.

Olen huomannut miten heität tuollaista miehisyyttäsi korostavaa läppää vähän useamminkin (leikillä tai ei, sillä ei ole väliä). Se plus eräs kommenttisi tuossa toisessa ketjussa antaa hieman sellaisen kuvan, että sinulla saattaa olla epävarmuutta seksuaalisuudestasi.

Kirjoitit:
Mielipiteesi homoseksuaaleista?
-Haulikko suuhun

Ilmaisit tuossa vihaa homoseksuaalisuutta kohtaan, joka ei itsessään vielä kerro välttämättä seksuaalisesta epävarmuudesta. Ilmaiset kuitenkin samalla halusi laittaa fallistisen objektin (haulikon piippu) homon suuhun, vaikka olisit ihan hyvin voinut valita ihan minkä vaan muun ratkaisun ajamaan samaa asiaa. Alitajunta?

Olen nukkunut viimeisen 2 yön aikana yhteensä 4-5 tuntia, omasta tahdostani riippumatta, nukkumisyrityksistä huolimatta. Missä vika?

Paha sano ihan tuon perusteella. Voi olla ihan fyysisestäkin seikasta kiinni. Jos muualta ei löydy ratkaisua, niin ehkä lääkitys ei olisi pahaksi.

#26 kirjoitettu 15.01.2008 17:28

accent kirjoitti:
Lisäksi on oksennuskammo, joka aiheuttaa sen, että monia kasviksia yms. en yksinkertaisesti pysty mitenkään syömään koska pelkään niiden aiheuttavan yökkäysrefleksin (penskana joskus jostain syystä mm. tomaatti sai yökkäämään vaikka tykkäsinkin sen mausta, ja sitten tuli kai jonkinlainen trauma joka johti kykenemättömyyteen syödä mitään mikä edes saattaisi oksennuttaa)
Onko tämä siis ihan fyysinen reaktio, että ne saavat sinut oksentamaan, vai ihan pelkkä kammo? En saanut ihan selville tuosta.

Nykyään, viime keväänä media-assistentiksi valmistuttuani ja töitä etsiessäni, tuntuu usein siltä etten saa aikaiseksi yhtään mitään. Työnhaku tuntuu hankalalta ja uusien asioiden aloittaminen ylitsepääsemättömän vaikealta ellei kyseessä ole joku jota todella haluan tehdä. Aina sanotaan että pitäisi ottaa itseä niskasta mutta kun tuntuu siltä, etten "yletä ottamaan niskasta kiinni".
Tämä on aika yleinen ilmiö varsinkin nuorilla.

En vain osaa alkaa hyödyntää näitä vahvuuksia, aina se kaatuu siihen että pää on ihan tyhjä, en saa sanaa suustani silloin kun pitäisi ja aloittaminen/aloitteen tekeminen jää tekemättä tai siirtyy aina myöhemmäksi ja myöhemmäksi.

Tuohon auttaa vain itsensä väkisin pakottaminen.

#27 kirjoitettu 15.01.2008 17:30

buranaC kirjoitti:

Tyhmyydentunteen vahvimmat vaikuttajat:
- En oivalla asioita yhtä nopeasti ja yhtä paljon kuin useat kavereistani, koulutunnilla en viittaile paljoa. Tyhmyydentunteen luo jälkeenpäin se tunne, että "perkele, olisinhan mä ton tiennyt"
- Huomaan usein jossain ihmisten ilmoilla ollessani, että mulla ei ole oikein mitään sanottavaa kenellekkään
- En tee aina hyviä ratkaisuja ja saan kuulla siitä aina vähän välillä, tyyliin "Miksi sinä noin teit?"
- En hallitse matematiikan perusasioita hyvin, saattaa mennä hetki kun lasken plus/miinuslaskun mutta kerto/jakolaskuihin menee jo kauan kun päässä raksuttaa
- En ymmärrä mitään kun tytöt puhuvat mulle vedenkieltä, vaikka tiedän miten ne sanat muodostuu
- Olen myös ihan onneton bussien kanssa, en osaa katsoa bussiaikatauluja kuin tutuimmista paikoista
- Moni muu edellisen tapainen syy

Ja kyllä, katson olevani ikäisekseni fiksuksi ihmiseksi tyhmä, mutta kuitenkin keskitason tyhmiä fiksumpi.


Ei noissa vielä mitään syytä huolestua.

#28 kirjoitettu 15.01.2008 17:34

Nurse Phil kirjoitti:
en pysty olemaan paikoillani vaan olen tahallani pitkiä päiviä duunaamassa

Mikä siinä paikoillaanpysymisessä ahdistaa?

Minua ahdistaa se, että reilun neljän vuoden päästä olen kolmekymppinen.


Jokaiseen ikään kuuluu omat kriisinsä. Nuoruuden päättyminen on yksi niistä.

#29 kirjoitettu 15.01.2008 17:35

Kuolleet Kekkoset kirjoitti:

Onko tämä siis ihan fyysinen reaktio, että ne saavat sinut oksentamaan, vai ihan pelkkä kammo? En saanut ihan selville tuosta.



Fyysinen reaktio niiden harvojen tapausten kohdalla milloin olen uskaltanut yrittää maistaa.

#30 kirjoitettu 15.01.2008 17:37

Kuolleet Kekkoset kirjoitti:

Tuohon auttaa vain itsensä väkisin pakottaminen.


Itseni pakottamalla saan kyllä aikaan jotakin, mutta silloin yleensä huonoin tuloksin.

#31 kirjoitettu 15.01.2008 17:39

Hyppymiina kirjoitti:
Olen Hyppymiina, 14 vuotta. Asun vanhempieni kanssa ränsistyneessä omakotitalossa, joka on tarkoitettu viiden hengen asuttavaksi. Kärsin tällä hetkellä pienestä pakkomielteestä. Minulla on näet todettu persoonallisuushäiriö ADD, joten olen virallisesti kehari. (tukiyhdistys ilmoittaa nimekseen "ADHD-potilaiden, vammaisten ja heidän vanhempiensa tukiryhmä" Kieltämättä minua hieman mietityttää, pitäisikö noiden rakkahien innokkaiden, huolestuneiden pikkupikkuvanhempien ampua itsensä) Kuitenkin tämä on ongelmista pienin: minulla PITÄISI olla masennus lähitulevaisuudessa, joten tämähän asettaa valtavasti paineita, koska kaikilla muillakin perheen lapsilla on todettu masennus, äidillä on myös ollut. Eli koska lääkärisetä on ennen masennusken alkua sanonut, että tämä teidän poika on nuori innokas itsemurhakandidaatti, pitäisi minun siis sairastua masennukseen ja kuolla alkoholistina. Tässä vaiheessa pitää sanoa, että alkomahooli ei maistu, niin kuin muille luokkalaisilleni.


Sori, en oikein osaa sanoa mitään, jota et olisi itse jo tuossa sanonut.
Jos perheessäsi on esiintynyt noin paljon masennukseen sairastumista, niin se ei vielä itsessään välttämättä tarkoita, että sinäkin sairastut, mutta se uhka sinun tulee ottaa vakavasti.

#32 kirjoitettu 15.01.2008 17:46

HW kirjoitti:
Ei, sillä teen vaatteeni itse. Omin pikku kätösin.
Eikä se johda muihinkaan ongelmiin?

Otin vapauden muuttaa pisteesi kysymysmerkiksi.

Kuinka häiritsevänä pidät tuollaisia välimerkkivirheitä?

Aamukahvi tulee keittää ja nauttia saman kaavan mukaisesti. Peseytymishommatkin suoritetaan aina samalla tavalla. Johdot nypitään irti seinistä kun sähkölaitetta ei käytetä. Tarkistuskierros tapahtuu nukkumaan mennessä ja kotoa lähtiessä aina samoin. Rutiinini tapahtuvat luonnostaan ja häiriinnyn vain jos en saa niitä toteuttaa.

Kyllä tämä vähän neuroottiselta vaikuttaa joo. En sitten tiedä kuinka kaavanomaisia nuo rutiinit loppujen lopuksi ovat, kun nuokin voi jokainen tulkita vähän niin ja näin, että mitä esim. se peseytymishommien samanlaisuus itseasiassa tarkoittaa.
Onko sinulla mitään hajua mistä neuroottisuutesi voisi johtua? Esiintyykö esim. suvussasi vastaavaa vai voisiko tämä liittyä joihinkin tiettyyn/tiettyihin tapahtumiin?

#33 kirjoitettu 15.01.2008 17:50

Moi. Olen 19-vuotias poika Hyvinkäältä. Käyn kaksoistutkintoa (joo olen masokisti ja idiootti) kauppaoppilaitos/lukio. Kauppaoppilaitoksen puolella opiskelen datanomiksi. Minun olisi pitänyt valmistua jo viime vuonna, mutta olin viime keväänä niin vittuuntunut elämääni etten kyennyt opiskelemaan kunnolla ja tekemään tehtäviä. Tämän vuoden puolella olen jaksellut huomattavasti paremmin. En vieläkääm haluaisi tehdä lopputyötäni, koska se käsittelee täysin yhdentekevää ja tylsää aiheutta jonka valitsin sen takia että se on niin yhdentekevä ja neutraali. Olin viime kesänä töissä (suurimman osan yötöissä) komponenttitehtaalla, se oli erittäin miellyttävää joskin vuoro oli vittumainen. Kauppaoppilaitoksen puolelta minulla on siis jäljellä enää tuo lopputyö. Sen jälkeen odottaa lukio, joka ei minua kiinnosta yhtään, mutta menen sinne jotta saisin lykkäystä armeijasta ja voisin mennä jälleen kesätöihin samaan yritykseen kuin viime kesänä (joka siis ottaa suoraan kesätöihin vain opiskelijoita). Nautin pitämästäni musiikista ja taiteesta nyt yleensäkkin, mutta en halua kertoa muille kiinnostuksistani, ja minua ahdistaa kun vanhempani kertovat kaikille puolitutuille että harrastan musiikkia, ja sitten pitäisi selittää millaista musiikkia jne. Raivostuttavaa. Piilottelen kiinnostuksiani noin yleisesti. Yritän antaa itsestäni mahdollisimman harmaan vaikutelman. Minun on vaikea olla mukana sosiaalisessa kanssakäymisessä ilman että vittuunnun tai väsyn. Minulla on 1 ainoa ystävä oikeassa elämässä, jotain tuttavia, ja hieman enemmän kontakteja netissä, joskaan en oikein jaksa pitää heihinkään yhteyttä. Viihdyn erittäin hyvin yksin, paremmin kuin seurassa. Osittain tästä, pääosin ulkonäöstäni johtuen en ole koskaan mm. seurustellut tai harrastanut seksiä. En tiedä kaipaanko näitä asioita oikeastaan. Ajatus elämän jakamisesta toisen kanssa on ahdistava. Olen salaillut kiinnostuksiani, harrastuksiani jne. vuosikausia, milloin ne kiinnostukset ovat olleet mitäkin. Minulla on yliaktiivinen mielikuvitus, aina kun pelaan jotain peliä alan mielessäni kehittelemään siihen modeja, minulla on ollut lukuisia fanfiction-ideoita, kuvittelen visuaalista taidetta, kuvittelen miltä jokin kappale näyttäisi, kuvittelen kuvitusta hypoteettisille levyilleni, kuvittelen ihmisten reaktioita tekeleisiini jne. Olen aika pihi, mutta silti kykenen tuhlaamaan rahojani syntikoihin yms joita en ole kunnolla edes käyttänyt...lähinnä sen takia että pelkään mennä kysymään löytyykö laitteisiin tarvittavia kaapeleita tämän kaupunkin musiikkikaupasta. Joskus uusien asioiden kokeilu ahdistaa todella paljon koska pelkään että saatan itseni naurunalaiseksi. Joskus toimin vasta kun on pakko. Nytkin olen vitkutellut hammaslääkärin tilaamista. Toisaalta, olen kykenevä repäisemään itseni irti - lähdin oppilasvaihtoon kuukaudeksi Sloveniaan, kokemus joka muutti elämäni monella tasolla. Yritän olla humaani, kohtelias ja rationaalinen mutta joskus tuntuu siltä että pitäisi vittu päästää irti, huutaa pikkusiskolla että se on vittumainen kultapissis, lopettaa kiinnostuksieni peittely, olla vapaasti friikki kuten kaikki muutkin nykyajan pennut jne. Mutten kykene. En halua. Vasta sitten kun joskus asun omillani... Pari kertaa flippaaminen on ollit lähellä. Lähinnä viime keväänä. Nuorempana taisin olla aika masentunut ja koin jänniä skitsojuttuja, mm. uskonnolliseksi tulkittavia...hmmm...jotain ilmestyksen ja erittäin voimakkaan mielikuvan väliltä. Ja erittäin voimakkaita depersonalisaatiokokemuksia. Viimeisimmät tälläiset oli tosin tässä joulukuussa, joskin ne taisivat olla shokkireaktio erääseen henkilökohtaiseen pettymykseen. Siis kuitenkin, ennen tuota Slovenian reissua (jonka kaksi ekaa päivää olivat puhdasta helvettiä) elämäni oli ahdistavaa, olin masentunut, vihasin itseäni jne, ja sitten sen Slovenian kokemuksen jälkeen olin paljon paljon vahvempi monessa mielessä. Itse asiassa koko elämäni 11-17 vuotiaani tuntuu olevan nyt jokin utuinen, surrealistinen vainoharhan, itsevihan, parafilioiden, omituisten uskomusten ja tukahdetun vihan täyttämä painajainen. Raskasta. Olen huomattavasti tyytyväisempi elämääni kuin vuosi sitten - vuosi sitten olin Sloveniassa. Siellä, tai oikeastaan Kroatiassa jossa kävin pikaviisiitillä kun Laibach esiintyi Zagrebissa, kuin elämäni tärkeimmän kokemuksen. En ollut varannut hotellia joten vietin yöni rautatieasemalla. Siellä, hikisenä, väsyneenä ja oikeasti nälkäisenä koin jonkinlaisen valaistumisen. Olin antanut hommien mennä vituksi, olin ylittänyt omat pelkoni, voittanut itseni. Siitä lähtien olen ollut kutakuinkin tyytyväinen, joskin realistisesti suhtautuva, itseeni ja tekemisiini. Suurin osa tästä oli aika tajunnanvirtamaisesti ja siten erittäin realistisesti kirjoitettu, toivottavasti tässä on edes jotain järkeä.

#34 kirjoitettu 15.01.2008 17:52

Kuolleet Kekkoset kirjoitti:
Tästä työhön liittyvästä osuudesta vielä muutama kysymys. Aiheuttaako heikko työmenestys sinussa ylimääräistä stressiä tai epäonnistumisen tunnetta? Minkälainen työ on kyseessä ja onko siihen tulossa muutos koulustavalmistumisen myötä?

Epäonnistumisen tunnetta joka johtaa siihen, että kuvittelen olevani kykenemätön persennuolentaan, sillä sitähän työnhaku ilman suhteita on. Työ ei liity lainkaan koulutukseeni. Toivottavasti DI:n papereilla Suomessa vielä jotain tekee. Hieman kyllä epäilen, sillä olen niin kummaan alaan erikoistunut vahingossa kuin kännykät. Itseasiassa en, mutta eipä Suomessa enää muualla taitojani taideta käyttää.

#35 kirjoitettu 15.01.2008 17:58

Tästä kaikki tälläiset ketjut alkoivat: Psykiatri Pschiozzo

Pahoittelen.

#36 kirjoitettu 15.01.2008 18:02

BluesWoman kirjoitti:
Monesti olen niin täynnä kylmää vihaa "jumalaa", maailmaa kohtaan, että tekisi mieleni huutaa ja raivota. Ja kun en pysty tekemään yhtään mitään käperryn ja muutun vihamielisiksi kaikkia kohtaan.
Kanavoitko kenties omista henkilökohtaisista syistä johtuvan agression maailman yleistä julmuutta kohtaan?


Mielialani heittelehtivät aika rajusti, joka saattaa johtua hormonaalisista tekijöistä. Tosin lapsena olin paljonkin masentunut, enkä kyllä osaa sanoa syytä miksi nykyisinkin näin käy. Kaikki asiat ovat hyvin. Tulee vain joskus aika, kun en jaksaisi nousta sängystä ollenkaan koko päivänä. Se menee kyllä ohiste ajan kanssa.

Kuinka rajuja nämä heilahtelujen ääripäät ovat? Ja onko ääripäitä vain masennuksen puolella?


Tunnen myös riittämättömyyttä kotona joskus. Vaikka ristiriita on siihen, etten osaa sanoa ei, vaan autan ihmisiä liikaakin. Lapsia, miestä, muita läheisiäni. Sitten alan soimaamaan itseäni etten ole mikään kone ja taas on masennuksen ovi auki.

Riittämättömyyden tunne ja masennus ovat tässä tapauksessa ilmeisesti vahvasti sidoksissa toisiinsa. Ilmeneekö sitä tunnetta lähinnä masennuskausina, vai muulloinkin?

#37 kirjoitettu 15.01.2008 18:04

mollusc kirjoitti:
17v "toista vuotta lukiossa"-poika elämäntilanteiden risteyksessä. Lukiossa on paljon mukavaa kuin yläasteella.
Irtaanuminen kodin hellästä lämmöstä ja "aikuistuminen" on väistämättä edessä. Täysi-ikäisyys ja sen tuomat velvoitteet(?) odottavat. Monen vuoden "onhan tässä vielä aikaa"-mentaliteetti ei kohta enään riitä ja päätöksiä pitäisi tehdä, mutta en haluaisi tehdä minkäälaisia päätöksiä, haluan vain olla. En halua omakotitaloa ja työsuhdeautoa.


Tästä en saa paljoa irti.
Ihan normaalilta kaikki tuossa tekstissä vaikuttaa.

#38 kirjoitettu 15.01.2008 18:08

Nyt kuulkaas on sillä lailla, että aika näyttää olevan lopussa. Palataan asiaan illemmalla.

#39 kirjoitettu 15.01.2008 18:14

MKDELTA kirjoitti:
Minulla on yliaktiivinen mielikuvitus, aina kun pelaan jotain peliä alan mielessäni kehittelemään siihen modeja, minulla on ollut lukuisia fanfiction-ideoita, kuvittelen visuaalista taidetta, kuvittelen miltä jokin kappale näyttäisi, kuvittelen kuvitusta hypoteettisille levyilleni, kuvittelen ihmisten reaktioita tekeleisiini jne.

...

Joskus uusien asioiden kokeilu ahdistaa todella paljon koska pelkään että saatan itseni naurunalaiseksi. Joskus toimin vasta kun on pakko.

...

Toisaalta, olen kykenevä repäisemään itseni irti


Näihin voin samaistua täysin.

Itse tosin "repäisen itseni irti" paljon pienemmässä mittakaavassa, mutta ehkä useammin kuin sinä. Teen sen yleensä siten, että lähden jonnekin esim. Mikserin camppiin tai Stocon luo rakentamaan legoilla tai jotain vastaavaa.

#40 kirjoitettu 15.01.2008 19:29

BluesWoman kirjoitti:

Kyllä sitä ilmenee joskus ihan hyvänäkin aikana, kun en ole ehtinyt saada esim. töissä jotakin juttua valmiiksi ennen vuoronvaihtoa.


Olet ihminen, etkä mikään robotti.