Mikseri.net

#122 kirjoitettu 20.01.2008 08:44

Kuolleet Kekkoset kirjoitti:
Thimns kirjoitti:
Olen Timo, 29-vuotias laulaja helvetin perseestä. Täytän toukokuussa 30 ja pelkään, että muutun silloin vanhaksi. Ovatko kaikki kolmekymppiset oikeasti vanhoja? Voiko esimerkiksi olla 30-vuotias, mutta silti 16-vuotias, vai muuttuvatko säännöt kolmekymppisenä? Tähän asti olen ollut aina tasaiseen tahtiin vanhempi, mutta silti 16-vuotias. Toisin sanoen en enää muista mitä olin sanomassa ja nyt pelkään, että sekin johtuu siitä, että täytän kohta 30 ja alan dementoitua. Mistään kriisistä en silti vielä puhuisi, sillä en ole jaksanut tehdä mitään vitun älytöntä osoittaakseni että olen vielä 16-vuotias, vaikka olenkin kohta 30-vuotias.


Älä huoli, 30v on vielä ihan kakara.


No hyvä. Lähdenkin tästä siis hyvin mielin asentelemaan polkupyörään päräyttimiä.

#123 kirjoitettu 20.01.2008 08:44

BluesWoman kirjoitti:
Thimns kirjoitti:
Krista kirjoitti:
Onko herra lomilla, mua ei olla vieläkään analysoitu =/


Sama täällä, ja synntärit sen kun lähestyy saatana!


Millonka?


Johan mä sanoin; toukokuussa.

#124 kirjoitettu 20.01.2008 12:49

Kuolleet Kekkoset kirjoitti:
Koetko, että jotain tällaista olisi tapahtumassa?


Tapahtuuhan sitä koko ajan jossain mittakaavassa.

#125 kirjoitettu 20.01.2008 12:54

Kuolleet Kekkoset kirjoitti:
Mitä teet tällä hetkellä ongelmasi suhteen?

Vedän 40mg SSRI-lääkkeitä päivässä, mutta en tiedä onko niistä paljoa apua.. Masennusta varmaan pitää loitolla, kun en masentunmut koe olevani, mutta päänsisäisiä ongelmia ne eivät poista. Missään terapeutilla en ole vuoteen käynyt ja edelliseltä saamani resepti on nyt käytetty loppuun niin, että tällä annostuksella niitä riittää vielä n. 3:ksi kuukaudeksi. Mulle on ehdoteltu, että pitäs tehdä asialle jotain, jotta saisi jatkossakin nappeja, mutta mä en halua/jaksa mennä mihinkään lääkäriin/terapeutille, kun koen terapeuttikäynnit enemmän taakaksi kuin hyödyllisiksi ja noiden lääkkeiden hyödystäkään en kovin varma ole, kun toleranssikin on varmaan kehittynyt, joten olen ajatellut itse lopettaa lääkityksen ensin puolittamalla annoksen ja sitten kokonaan. Moni on tuon kannattavuudesta varmasti eri mieltä, mutta niin haluaisin itse tehdä.

Ei välttämättä. Mitä mieltä itse olet?

En oikein tiedä. Kyllä mä olen ajatellut amk:hon hakea keväällä, joten siinä olis suunta mihin pyrkiä, mutta ajatus aiheuttaa stressiä. Tosin niin aiheuttaa myöskin ajatus epätietoisuudesta ja tulevaisuus paskaduunissa.

Unelmasta saa pitää kiinni, mutta varasuunnitelma on hyvä olla.

Joo. Näin tässä kai olenkin toimimassa. Unelman lisäksi parikin varasuunnitelmaa, joko pyrkiminen opiskelemaan alalle, joka kiinnostaa tai sitten se paskaduuni.

Miksi koet sen tekopyhäksi?

Koska tiedostan, että maapallon mittakaavassa pienillä ekologisilla teoillani ei ole suurta merkitystä. Tosin tiedostan myös, että se ei ole syy toimia välinpitämättömästi. Samalla periaatteella voisin olla äänestämättäkin. En tiedä.. Ehkä minusta tuntuu siltä etten tee tarpeeksi.

Se on hyvin mahdollista, että kyseessä on itsetuntosi pönkittäminen, mutta jos toimintasi seuraukset ovat hyviä, niin se ei ole vielä mikään syy muuttaa käyttäytymistäsi.

Olen samaa mieltä. Tosin en tiedä onko siitä lopulta niin paljoa hyötyä ympäristölle, että pyrin kierrättämään ja ostamaan luomua. Noh.. ei siitä ainakaan haittaa ole.

Tuossa vastapuolen reaktiossakin saattaa olla kyse vain psykologisesta defenssistä. He saattavat kokea itsensä sinua huonommaksi ekologisuuden suhteen ja joutua oikeuttamaan sen itselleen pitämällä sinua itsekkäänä egonpönkittäjänä.

Joo, niin minä vähän itsekin luulen.

En tiedä voitko, eli siis osaatko, mutten näe mitään syytä miksi sinun tulisi pitää itseäsi huonona ihmisenä.

Ajoittain osaan, mutta ajoittain en. Syy siihen, että pidän välillä itseäni huonona ihmisenä lähtee siitä, että yleinen käsitys ihmisen "hyvyydestä" perustuu hänen tekoihinsa. Tämä näkyy kostonhimoisena ajatusmallina: 'Jos tekee pahaa niin on paha ja paha saakoon palkkansa'. Itse en kannata tuota ajatusmallia, mutta osittain se johtuu varmasti juuri siitä, että olen alkanut miettiä asiaa omakohtaisesti; 'mitä jos minä olenkin tehnyt jotain pahaa, pitääkö minun kärsiä sen vuoksi ja mitä se minun kärsimykseni loppujen lopuksi hyödyttäisi?' Aiemmin taisin itsekin ajatella tuolla mustavalkoisemmalla ajatusmallilla, mikä nyt on siis muuttunut, mutta kaipa mussa on vielä ripaus sitä kostonhimoista käsitystäkin jäljellä. Ongelmana on siis se, että järjellä ajateltuna se kostonhimoinen malli ei minusta ole oikein, mutta tunteella ajateltuna sen ymmärrän. Ja ehkä kaikkein ankarimmin se tunne kohdistuu juuri itseeni. En tiedä kykenisinkö elämään, jos minulle paljastuisikin, että olen tosiaan tehnyt jotain todella pahaa. Se olisi pahin painajaiseni.

Jos kysymys olisi siitä, että olisiko se oikeutettua, että pitäisit itseäsi hyvänä ihmisenä, niin vastaus olisi helppo antaa. Siitä vaan harvoin on kysymys huonon itsetunnon kanssa.

Minulle itselleni se vastaus ei ainakaan ole helppo. Mutta itsetunnostahan siinä toki on kysymys.

#126 kirjoitettu 21.01.2008 12:51

accent kirjoitti:
Ihmisen pitää saada olla lapsellinen joskus. Jos ei lapsena niin sitten aikuisena.

Mutta saako olla aina? Mä haluun olla koko ajan lapsi ja kumminakin haaveena on vaan pelata, leikkiä ja pulkkailla (huoh) pikkuisen kanssa, joka sit kohta alkaa osaamaan jo tommosii kivempii juttuja ku vaan tylsä kahella jalalla kävely. Ja haluun leikkiä (olen 24v) myös serkkuni (17v) ja accentin (21v) ja tyttöystäväni (22v) kanssa. Pitäisikö hävetä, kasvaa aikuiseksi vai antaa mennä vaan?

Kysymys siis sekä accupaculle että kookoolle.

Ja joo oon kyl huomannu ehkä alitajuisesti et accentil tosiaan on kummalliset polvet, mutta lainaan erästä henkilöä: So fucking what!

Mul on muuten 8-10 "virhettä" kehossa, josta mut voi tunnistaa (esim jos ruumiini löytyy ilman päätä). Eikö ookki jännää!

#127 kirjoitettu 21.01.2008 23:07

Kuolleet Kekkoset kirjoitti:
Ammattiavustajat saattavat olla eri mieltä tuosta murheiden turhuudesta. Ehkäpä se käynti voisi olla ihan hyvä homma, jos pitkäaikaisesta masennuksesta kärsii.


Kävin tässä viime perjantaina kaksostutkimuksessa, jossa oli myös haastattelu mm. henkisestä terveydestä. Kerroin jotain henkisestä tilastani haastattelijalle, joka myös kehotti menemään kallonkutistajalle ettei mene koko elämä pilalle. Eli sinne suunta seuraavaksi. Kiitos avusta

#128 kirjoitettu 22.01.2008 02:00

Kuolleet Kekkoset kirjoitti:
Eli siis kaikki alakulttuurit ärsyttävät?
Tavallaan. Itse asiassa olen luultavasti vain kateellinen ihmisille jotka osaavat olla avoimesti outoja. Poikkeavia. Epänormaaleja. jne. Kun itse yritän olla mahdollisimman "harmaa". Ei sen takia ettenkö pitäisi itsestäni vaan sen takia että se on...eräänlainen suojapuku. Kun ei anna itsestään mitään leimaa on paremmassa asemassa. Ihminen pystyy loppujen lopuksi yllättävän pitkälle valitsemaan omat luonteenpiirteensä.

Olen kyllä yhä vahvasti sitä mieltä, että kärsit heikosta itsetunnosta, ja kanavoit itsevihasi muihin ihmisiin.

Ehkä. En tiedä. Ehkä tässä on perää. Toisaalta koen että minulla on realistinen omakuva ja uskon omiin mahdollisuuksiini. Mielestäni nämä eivät kieli heikosta itsetunnosta tai itsevihasta. Erityisesti kun minä joskus vihasin itseäni todella paljon.

En myöskään ole erityisen vihainen ketään tai mitään kohtaan. Muutenkin taidan olla tunnetasollisesti aika...hmmm..."litteä". Ainakin jotkut tuntemani henkilöt ovat viitanneet tälläiseen.

Ehkä en vain ymmärrä. Minua vaivaa todella perustavanlaatuinen ulkopuolisuuden tunne. Ehkäpä suhteellisen juntti seura jossa olen ollut elämäni aikana on vaikuttanut siihen, ehkä ei.

#129 kirjoitettu 22.01.2008 07:44

Kuolleet Kekkoset kirjoitti:
After-Ego kirjoitti:
Mikäs helvetin psykologinen analyysi tuo nyt oli?
Ei se ollutkaan. Se oli kysymys, jolla auttaa analyysin tekemistä.

Tarvitsee siksi kun pitää. Se nyt vaan kuuluu asiaan!

Muttet tiedä miksi?


Sanotaanko niin, että jos tietäisin, ei minun tarvitsisi tietää. Luulenpa että haen nimenomaa syytä tuohon kauhistukseen...

#130 kirjoitettu 24.01.2008 14:37

Sweetie kirjoitti:
Tapahtuuhan sitä koko ajan jossain mittakaavassa.


Esimerkiksi?

#131 kirjoitettu 24.01.2008 14:45

e2 kirjoitti:
Mulle on ehdoteltu, että pitäs tehdä asialle jotain, jotta saisi jatkossakin nappeja, mutta mä en halua/jaksa mennä mihinkään lääkäriin/terapeutille, kun koen terapeuttikäynnit enemmän taakaksi kuin hyödyllisiksi ja noiden lääkkeiden hyödystäkään en kovin varma ole, kun toleranssikin on varmaan kehittynyt, joten olen ajatellut itse lopettaa lääkityksen ensin puolittamalla annoksen ja sitten kokonaan. Moni on tuon kannattavuudesta varmasti eri mieltä, mutta niin haluaisin itse tehdä.
Kokeilemalla se kannattavuus selviää.

Kyllä mä olen ajatellut amk:hon hakea keväällä, joten siinä olis suunta mihin pyrkiä, mutta ajatus aiheuttaa stressiä.
Mikä siinä on se mikä stressaa? Amk:n valinta, pääsykokeet, itse opiskelu vai jokin muu?

#132 kirjoitettu 24.01.2008 14:55

Stocco kirjoitti:
Mutta saako olla aina? Mä haluun olla koko ajan lapsi ja kumminakin haaveena on vaan pelata, leikkiä ja pulkkailla (huoh) pikkuisen kanssa, joka sit kohta alkaa osaamaan jo tommosii kivempii juttuja ku vaan tylsä kahella jalalla kävely. Ja haluun leikkiä (olen 24v) myös serkkuni (17v) ja accentin (21v) ja tyttöystäväni (22v) kanssa. Pitäisikö hävetä, kasvaa aikuiseksi vai antaa mennä vaan?



Kysehän on aikuiseksi kasvamisesta. Se on ihan normaalia, että nuoruuden ja aikuisuuden siirtymävaiheessa ilmenee halua olla päästämättä vielä irti siitä lapsuudesta ja siirtyä aikuisuuteen.

#133 kirjoitettu 24.01.2008 15:09

MKDELTA kirjoitti:
Kun ei anna itsestään mitään leimaa on paremmassa asemassa.

Millä tavalla paremmassa asemassa? Ettei tämä olisi vain oikeutus sille, ette uskalla?

Toisaalta koen että minulla on realistinen omakuva ja uskon omiin mahdollisuuksiini. Mielestäni nämä eivät kieli heikosta itsetunnosta tai itsevihasta.
Sinulla on omasta mielestäsi realistinen omakuva. Melkein kaikilla muillakin on omasta mielestään realistinen omakuva. Omiin mahdollisuuksiin uskominen ei sulje millään tavalla heikkoa itsetuntoa tai itsevihaa pois. Kuten aiemmin sanoin, niin heikko itsetunto ja itseviha voi ilmetä vaikka narsismina. Narsisti, jos kuka, uskoo omiin mahdollisuuksiinsa.

Erityisesti kun minä joskus vihasin itseäni todella paljon.
Tämä taas mielestäni enemmänkin puoltaa sitä, että sinulla olisi itsetunto-ongelma, jos sinulla on kerta historiaakin sellaisista.

En myöskään ole erityisen vihainen ketään tai mitään kohtaan. Muutenkin taidan olla tunnetasollisesti aika...hmmm..."litteä". Ainakin jotkut tuntemani henkilöt ovat viitanneet tälläiseen.
Et välttämättä tunne mitään palavaa vihaa ketään kohtaan, mutta kyllä sinun kirjoituksistasi usein näkyy tietynasteinen halveksunta melkein ketä vaan kohtaan.

Esim. heti seuraavassa:
Ehkä en vain ymmärrä. Minua vaivaa todella perustavanlaatuinen ulkopuolisuuden tunne. Ehkäpä suhteellisen juntti seura jossa olen ollut elämäni aikana on vaikuttanut siihen, ehkä ei.

#134 kirjoitettu 24.01.2008 15:13

After-Ego kirjoitti:
Sanotaanko niin, että jos tietäisin, ei minun tarvitsisi tietää. Luulenpa että haen nimenomaa syytä tuohon kauhistukseen...

No eiköhän se ole nimenomaan se aikuistuminen. Olet jostain syystä päättänyt, että 25 on se magic number ja keskität sen kauhistumisesi sitten siihen. Ei se se luku ole, mikä sinua kauhistuttaa.

#135 kirjoitettu 24.01.2008 17:57

Kuolleet Kekkoset kirjoitti:
After-Ego kirjoitti:
Sanotaanko niin, että jos tietäisin, ei minun tarvitsisi tietää. Luulenpa että haen nimenomaa syytä tuohon kauhistukseen...

No eiköhän se ole nimenomaan se aikuistuminen. Olet jostain syystä päättänyt, että 25 on se magic number ja keskität sen kauhistumisesi sitten siihen. Ei se se luku ole, mikä sinua kauhistuttaa.

Niin kai sitte...

Mutta pitääkö mun nyt ostaa joku salkku ja kasvattaa viikset sekä leikata tukka jotenki muka-muodikkaan siistiksi lyhyeksi harakanpesäksi, ja mennä sitten kanniskelemaan sitä salkkua juron näköisenä ruuhkametroon ja murista hiljaa sisälläni kun en mahdu istumaan?

#136 kirjoitettu 24.01.2008 18:10

Kiitos tästä ketjusta ja kiitos ylläpidolle, joka on kahdessa vuodessa oppinut olemaan lukottamatta yhden ihmisen ketjuja. Seuraava vaihe: Kysy Haavalta takaisin myös! Vähenisi nimittäin typerien ketjujen perustaminen ja muutenkin kaikki kyselyt siirtyisivät sinne.

#137 kirjoitettu 24.01.2008 18:19

Kuolleet Kekkoset kirjoitti:
Nevermind kirjoitti:
mielenkiinto heräsi, millainen hullu mahdan itse olla?


Kerro vähän enemmän itsestäsi niin voi ehkä arvioida.


Noh.... Annetaan sitten palaa. Mun väitetään olevan masentunut, vakavasti ja tavallinen psykiatri siirtää mut erityiseen projektiin, joka käsittelee masennusta erikoislääkärien kanssa. Ihmettelen miksi, koska en usko olevani kovinkaan masentunut, mutta lääkärini edelleen väittää niin ja tarjoaa lääkitystä. Sukuni on kaikki täysin päästään vialla. Lapsuudesta ei edes puhuta xD päättele siitä.

#138 kirjoitettu 24.01.2008 18:37

Kuolleet Kekkoset kirjoitti:
Millä tavalla paremmassa asemassa? Ettei tämä olisi vain oikeutus sille, ette uskalla?
Mitä anonyymmän oloinen sitä vähemmän muut asettavat ennakko odotuksia tai mitään muita ajatuksia yleensäkkään.

Sinulla on omasta mielestäsi realistinen omakuva. Melkein kaikilla muillakin on omasta mielestään realistinen omakuva. Omiin mahdollisuuksiin uskominen ei sulje millään tavalla heikkoa itsetuntoa tai itsevihaa pois. Kuten aiemmin sanoin, niin heikko itsetunto ja itseviha voi ilmetä vaikka narsismina. Narsisti, jos kuka, uskoo omiin mahdollisuuksiinsa.
Olen lihava ja (sen takia) ruma. Pitäisikö minun valehdella etten ole ruma? Minun mielestä tälläinen self-helppo kaikki on hyviä ja kivoja ja kaunitaa hei hei-meno on lähinnä kuvottavaa. Kai ihminen saa nyt tiedostaa omat huonot puolensa.

Tämä taas mielestäni enemmänkin puoltaa sitä, että sinulla olisi itsetunto-ongelma, jos sinulla on kerta historiaakin sellaisista.
No ei. Koska tiedän millaista on omata huono itsetunto niin tiedän myös että minulla ei ole huono itsetunto nykyään.

Et välttämättä tunne mitään palavaa vihaa ketään kohtaan, mutta kyllä sinun kirjoituksistasi usein näkyy tietynasteinen halveksunta melkein ketä vaan kohtaan.

Miksi minun pitäisi sitten kutsua 70-luvulle haikaileviani vanhempiani? Isäni sanoi että olen sairas kun teen muovailuvahasta hirviötä pentuna. Yksillä syntymäpäivilläni hän negatiiviseen sävyyn kailotti vieraina olleina sukulaisille minun pelaamisesta. Miksi tälläistä ihmistä pitäisi kutsua? Juntti on aika lievä sana. Äitini ei sentään tehnyt mitään tälläistä, mutta ilman hänen typeriä agraari-unelmia olisimme välttyneet yhdeltä paikkakunnanvaihdolta. Pidän juntteina myös niitä amis-henkisiä kauppiksessa olleita "luokkatovereita" joiden halu urkkia elämääni teki jo muutenkin tarpeeksi hankalasta elämästäni hankalampaa. Se, että hyväksyin sen, että tietyt ihmiset vituttavat minua oli yksi askel prosessissa jossa hyväksyin itseni sellaisena ihmisenä kuin olen. En minä ole mikään jeesus tai hippi. Ei minulla ole tarvetta olla ärsyyntymättä tietyistä ihmisistä. Itse asiassa kun koetin olla vihaamatta näitä ihmisiä lopulta halusin tulla vesurin kanssa kouluun. En tietenkään osoita tätä ärtymystä näille ihmisille, joten ehkä latentti halveksuntani muita kohtaan on oire siitä. Mikään ei rentouta niin kuin provoaminen kasvottomani, tarpeeksi paksun identiteettikilven takaa tehtynä. Ehkäpä minun olisi pitänyt sanoa luokkatovereilleni että he ovat vittupäitä. Ehkäpä minun olisi pitänyt riidellä vanhempieni kanssa. Mutta tämä olisi ollut vain egorunkkausta. Tappeleminen ja kiukuttelu olisi asettanut minun huonompaan asemaan elämässä. Itse asiassa se asetti. Mainitsinko että olin joskus tarkkailuluokalla koska olin kuulemma väkivaltainen? En tiedä pitikö se paikkaansa. Kukaan ei tiedä miksi sinne jouduin. Sen tiedän että idealistivanhempani eivät osanneet pitää turpiansa kiinni vaan menivät sanomaan yhden koulun uskonnollisille opettajille että "joo meiän poika on ateista", me halutaan elämänkatsomustietoa!1". Ja opettajat ei oikein diganneet siitä, ja taisivat haluta minut vittuun sieltä koulusta. En tiedä mikä on totuus.

#139 kirjoitettu 24.01.2008 20:56

Kuolleet Kekkoset kirjoitti:
Esimerkiksi?


Otetaan nyt vaikka esimerkki australiasta, jossa amerikkalainen konna uhkaa monia lajeja sukupuutolla koska on saapunut heiluttelemaan luonnollista tasapainoa.

Toinen esimerkki englannista, joissa pihoihin tuodut puuvartiset kasvit (en muista lajiketta) levisivät luontoon ja tukahduttivat kaikki muut kasvit suurelta alueelta. Ja kävipä vielä ilmi sekin, että kasvin juuret olivat myrkylliset ja niiden hakkaaminen matalaksi myrkytti maaperän autioksi moniksi vuosiksi.

Esimerkkejä piisaa kyllä vallan sukupuuttoihin asti.

En tajua mitä tekemistä tällä on psyykkeeni analysoimisen kanssa?

Mahtaa olla joku lanttumaakarien juttu...

#140 kirjoitettu 24.01.2008 21:12

Kuolleet Kekkoset kirjoitti:
Krista kirjoitti:
Juu mutta siinä että pelottaa et auta?
Enhän minä tiedä vaikka pelko olisi ihan aiheellinen.


Juu eipä ollu, joten voidaan todeta että mulla oli aika melkosesti stressiä kun menkatkin sotki =/

Mikä siinä tavallisessa käynnissä on se mikä pelottaa?


Se ininä ja ennen kaikkee se tärinä kun koko leuka rutisee mukana.. =/ Se muisto kivuista joka sitten yhdistyy niihin hajuihin ja ääniin ja tärinöihin vaikka ois kuin hyvin puudutettu..

Entä ahdistaako tämä lähenevä aikuisuus ollenkaan?


Vähän. Tässä just pari päivää sit tajusin että en aijo synnyttää, ei sellasta tuskaa voi kukaan kestää.. Onneks ei oo mikään kiire, siskokin vasta menossa naimisiin ja se on 4 vuotta vanhempi, joten on mulla aikaa..

Krista muokkasi viestiä 21:13 24.01.2008

#141 kirjoitettu 24.01.2008 22:25

Kuolleet Kekkoset kirjoitti:
Mikä siinä on se mikä stressaa? Amk:n valinta, pääsykokeet, itse opiskelu vai jokin muu?

Koko rumba. AMK:n ja niiden suuntautumissuuntien valinta, ennakkotehtävät, pääsykokeet ja etenkin se, että jos en pääse sisään niin kaikki työ on ollut turhaa. Ehkä myös se, että en selkeästi tiedä, mitä haluaisin loppuelämäni tehdä.

#142 kirjoitettu 25.01.2008 04:04

tilitin, ja tulin siihen tulokseen, että poistin tilityksen.

#143 kirjoitettu 25.01.2008 10:43

Lisäsin alleviivauksen.
e2 kirjoitti:
...niiden suuntautumissuuntien valinta, ennakkotehtävät, pääsykokeet ja etenkin se, että jos en pääse sisään niin kaikki työ on ollut turhaa. Ehkä myös se, että en selkeästi tiedä, mitä haluaisin loppuelämäni tehdä.

Mulla on sama homma. En tiedä missä kykyjäni parhaiten käyttäisin ja en myöskään jaksaisi kysyä töitä joka hemmetin firmasta, jonne en edes teoriassa voisi päästä tai haluaisi töihin.

#144 kirjoitettu 02.03.2008 01:58

vastaa omaan ketjuus, perkele xD

#145 kirjoitettu 06.03.2008 17:46

19-vuotias Turussa (lienee syytä ottaa huomioon analyysia tehtäessä?) asuva kuvataiteen opiskelija. Tänne muutin viime vuoden elokuussa. Kasvoin maaseudulla. Ääritilojen välillä enemmän ja vähemmän lahjakkaasti tasapainoileva luonne. Taipumusta perfektionismiin.

Väsyttää niin maan perkeleesti. Nukuin viime yönä melkein kymmenen tuntia mutta silti tuntuu siltä, että päikkärit ois tarpeen. Ei kättään jaksa nostaa. Neljä tuntia koulussa tuntui kymmeneltä tunnilta. Ja kolmasosan ajasta istuin ja join kahvia. Stressaan ja hermoilen työn alla olevia ja hitaasti edistyviä amk:n ennakkotehtäviä. Pelkään virheitä. Tuntuu siltä, että kaikki painostaa, vaikka eivät edes painosta. En jaksa puhua kenenkään kanssa. Itkukohtauksia. Hengitysvaikeuksia. Päästä nousee höyryä. Paleltaa. Silloin tällöin olo saattaa olla suhteellisen hyvä mutta jossain taustalla kummittelee silti kammottava tyhjyyshirviö, joka nakertaa päähäni pieniä reikiä.

Arvoisa tohtori KK, kerrottehan minulle eksyneelle lampaallenne, jotta pitäiskö vaan lähteä pois Turusta vai auttaako enää sekään?

varpuilona muokkasi viestiä 18:01 06.03.2008

#146 kirjoitettu 16.04.2008 11:57

Noniin. Hiihtoloma on nyt ohi.

After-Ego kirjoitti:
Mutta pitääkö mun nyt ostaa joku salkku ja kasvattaa viikset sekä leikata tukka jotenki muka-muodikkaan siistiksi lyhyeksi harakanpesäksi, ja mennä sitten kanniskelemaan sitä salkkua juron näköisenä ruuhkametroon ja murista hiljaa sisälläni kun en mahdu istumaan?


Jos saat siitä kiksit.

Nevermind kirjoitti:
Mun väitetään olevan masentunut, vakavasti ja tavallinen psykiatri siirtää mut erityiseen projektiin, joka käsittelee masennusta erikoislääkärien kanssa. Ihmettelen miksi, koska en usko olevani kovinkaan masentunut, mutta lääkärini edelleen väittää niin ja tarjoaa lääkitystä.

Mikä on hänen perusteensa diagnoosilleen?

Sukuni on kaikki täysin päästään vialla.

Silleen niin kun "Ne on päästään viallaan xD" vai niin että ovat mielisairaita?

Lapsuudesta ei edes puhuta xD

Miksi?

MKDELTA kirjoitti:
Mitä anonyymmän oloinen sitä vähemmän muut asettavat ennakko odotuksia tai mitään muita ajatuksia yleensäkkään.
Miksi tämä on hyvä asia? Pelolta tämä mielestäni vaikuttaa.

Kai ihminen saa nyt tiedostaa omat huonot puolensa.

Se ei tarkoita automaattisesti realistista omakuvaa.

Koska tiedän millaista on omata huono itsetunto niin tiedän myös että minulla ei ole huono itsetunto nykyään.

Kuten aiemmin sanoin, niin huono itsetunto voi ilmetä usealla eri tavalla.

Miksi minun pitäisi sitten kutsua 70-luvulle haikaileviani vanhempiani? Isäni sanoi että olen sairas kun teen muovailuvahasta hirviötä pentuna. Yksillä syntymäpäivilläni hän negatiiviseen sävyyn kailotti vieraina olleina sukulaisille minun pelaamisesta. Miksi tälläistä ihmistä pitäisi kutsua? Juntti on aika lievä sana. Äitini ei sentään tehnyt mitään tälläistä, mutta ilman hänen typeriä agraari-unelmia olisimme välttyneet yhdeltä paikkakunnanvaihdolta. Pidän juntteina myös niitä amis-henkisiä kauppiksessa olleita "luokkatovereita" joiden halu urkkia elämääni teki jo muutenkin tarpeeksi hankalasta elämästäni hankalampaa. Se, että hyväksyin sen, että tietyt ihmiset vituttavat minua oli yksi askel prosessissa jossa hyväksyin itseni sellaisena ihmisenä kuin olen. En minä ole mikään jeesus tai hippi. Ei minulla ole tarvetta olla ärsyyntymättä tietyistä ihmisistä. Itse asiassa kun koetin olla vihaamatta näitä ihmisiä lopulta halusin tulla vesurin kanssa kouluun. En tietenkään osoita tätä ärtymystä näille ihmisille, joten ehkä latentti halveksuntani muita kohtaan on oire siitä. Mikään ei rentouta niin kuin provoaminen kasvottomani, tarpeeksi paksun identiteettikilven takaa tehtynä. Ehkäpä minun olisi pitänyt sanoa luokkatovereilleni että he ovat vittupäitä. Ehkäpä minun olisi pitänyt riidellä vanhempieni kanssa. Mutta tämä olisi ollut vain egorunkkausta. Tappeleminen ja kiukuttelu olisi asettanut minun huonompaan asemaan elämässä. Itse asiassa se asetti. Mainitsinko että olin joskus tarkkailuluokalla koska olin kuulemma väkivaltainen? En tiedä pitikö se paikkaansa. Kukaan ei tiedä miksi sinne jouduin. Sen tiedän että idealistivanhempani eivät osanneet pitää turpiansa kiinni vaan menivät sanomaan yhden koulun uskonnollisille opettajille että "joo meiän poika on ateista", me halutaan elämänkatsomustietoa!1". Ja opettajat ei oikein diganneet siitä, ja taisivat haluta minut vittuun sieltä koulusta. En tiedä mikä on totuus.

Olisiko avainkysymyksenä suhteesi vanhempiisi?

Sweetie kirjoitti:
En tajua mitä tekemistä tällä on psyykkeeni analysoimisen kanssa?


No minusta tuntuu, että hieman ylireagoit asian suhteen. Koita välittää vähemmän.

Krista kirjoitti:
Se ininä ja ennen kaikkee se tärinä kun koko leuka rutisee mukana.. =/ Se muisto kivuista joka sitten yhdistyy niihin hajuihin ja ääniin ja tärinöihin vaikka ois kuin hyvin puudutettu..


Ne yksi vaihtoehto on vaan kestää tuo kaikki.

Joko ehdit käydä sillä hammaslääkärillä tämän kuluneen parin kuukauden aikana?

e2 kirjoitti:
Koko rumba. AMK:n ja niiden suuntautumissuuntien valinta, ennakkotehtävät, pääsykokeet ja etenkin se, että jos en pääse sisään niin kaikki työ on ollut turhaa.

Jos tulee valittua väärä linja niin sen voi vaihtaa. Jos et pääse sisään, niin voit yrittää seuraavana vuonna uudelleen.

Ehkä myös se, että en selkeästi tiedä, mitä haluaisin loppuelämäni tehdä.

Tuo nyt on aika yleistä.

SaastanenHippi kirjoitti:
tilitin, ja tulin siihen tulokseen, että poistin tilityksen.


Tilitit joskus myös pakko saada kertoa ketjuun, ja poistit sieltäkin. Ehdin kyllä lukea ennen poistamista.

Donkey kirjoitti:
Hei hei,

Olen 24-vuotias aasi pohjoisesta osasta Suomea. Olen ollut erittäin kiinnostunut psykologiasta viimeiset 6-7 vuotta ja se on näkynyt osittain myös uravalinnoissani. Nyt olen päätynyt alan vaihtoon ja uusi ala jännittää, tulenko pärjäämään ko. alalla ja myöhemmin työelämässä. Myös kesätöiden etsiminen uudella alalla ilman alan aiempaa kokemusta tuottaa suuresti päänvaivaa. Monien muiden alojen töihin pääsisin, mutta juuri tämän alan kohdalla tilanne on vaikea. Haluaisin kuitenkin kehittyä alalla ja kesä olisi siihen hyvää aikaa kun opiskelut ovat sopivasti tauolla. Tämä aiheuttaa minulle suurta päänvaivaa tällä hetkellä, ja varmasti myös siksi, että minusta on tullut ajan saatossa osittain hyvin opiskelu- ja työorientoitunut.


Jännitys on ihan luonnollista. Löytyikö se kesätyö?

varpuilona kirjoitti:
19-vuotias Turussa (lienee syytä ottaa huomioon analyysia tehtäessä?) asuva kuvataiteen opiskelija. Tänne muutin viime vuoden elokuussa. Kasvoin maaseudulla. Ääritilojen välillä enemmän ja vähemmän lahjakkaasti tasapainoileva luonne. Taipumusta perfektionismiin.
Mintenkä tämä maaseudulta Turkuun muuttaminen on sujunut?

Väsyttää niin maan perkeleesti. Nukuin viime yönä melkein kymmenen tuntia mutta silti tuntuu siltä, että päikkärit ois tarpeen. Ei kättään jaksa nostaa. Neljä tuntia koulussa tuntui kymmeneltä tunnilta. Ja kolmasosan ajasta istuin ja join kahvia. Stressaan ja hermoilen työn alla olevia ja hitaasti edistyviä amk:n ennakkotehtäviä. Pelkään virheitä. Tuntuu siltä, että kaikki painostaa, vaikka eivät edes painosta. En jaksa puhua kenenkään kanssa. Itkukohtauksia. Hengitysvaikeuksia. Päästä nousee höyryä. Paleltaa. Silloin tällöin olo saattaa olla suhteellisen hyvä mutta jossain taustalla kummittelee silti kammottava tyhjyyshirviö, joka nakertaa päähäni pieniä reikiä.


Kauanko tuo väsymys on jatkunut ja kuinka paljon nukut yleensä per yö?

Nevermind kirjoitti:
vastaa omaan ketjuus, perkele xD


Ok.

#147 kirjoitettu 16.04.2008 12:00

vittu tollaseen saatanan pitkään ryhmä lainaukseen jaksa vastata, haista vittuas -_-'

#148 kirjoitettu 16.04.2008 15:28

Nevermind kirjoitti:
vittu tollaseen saatanan pitkään ryhmä lainaukseen jaksa vastata, haista vittuas -_-'

No tos sulle ihan henkilökohtanen:

Nevermind kirjoitti:
Mun väitetään olevan masentunut, vakavasti ja tavallinen psykiatri siirtää mut erityiseen projektiin, joka käsittelee masennusta erikoislääkärien kanssa. Ihmettelen miksi, koska en usko olevani kovinkaan masentunut, mutta lääkärini edelleen väittää niin ja tarjoaa lääkitystä.

Mikä on hänen perusteensa diagnoosilleen?

Sukuni on kaikki täysin päästään vialla.

Silleen niin kun "Ne on päästään viallaan xD" vai niin että ovat mielisairaita?

Lapsuudesta ei edes puhuta xD

Miksi?

#149 kirjoitettu 16.04.2008 15:35

Kuolleet Kekkoset kirjoitti:
Nevermind kirjoitti:
vittu tollaseen saatanan pitkään ryhmä lainaukseen jaksa vastata, haista vittuas -_-'

No tos sulle ihan henkilökohtanen:

Nevermind kirjoitti:
Mun väitetään olevan masentunut, vakavasti ja tavallinen psykiatri siirtää mut erityiseen projektiin, joka käsittelee masennusta erikoislääkärien kanssa. Ihmettelen miksi, koska en usko olevani kovinkaan masentunut, mutta lääkärini edelleen väittää niin ja tarjoaa lääkitystä.

Mikä on hänen perusteensa diagnoosilleen?

Sukuni on kaikki täysin päästään vialla.

Silleen niin kun "Ne on päästään viallaan xD" vai niin että ovat mielisairaita?

Lapsuudesta ei edes puhuta xD

Miksi?


Perusteena sille diagnoosille on joku paperilappunen, jonka täytin ja se lappu sanoo, että kuulemma olen.

Osalla suvusta löytyy mielisairauksia, kuten masennus, asperger ja skitsofrenia.

Lapsuus on perseestä, siksi siitä ei puhuta.

#150 kirjoitettu 16.04.2008 16:51

Nevermind kirjoitti:
Perusteena sille diagnoosille on joku paperilappunen, jonka täytin ja se lappu sanoo, että kuulemma olen.
Joo, mutta tiedätkö mitkä asiat siinä ratkaisi?

Osalla suvusta löytyy mielisairauksia, kuten masennus, asperger ja skitsofrenia.

Onko kyse siitä, että et tykkää ympäristöstä, jossa ihmiset ovat mielenvikaisia, vai että pelkäät noiden periytyneen sinullekin?

Lapsuus on perseestä, siksi siitä ei puhuta.


Haluatko kertoa enemmän tuosta?

#151 kirjoitettu 16.04.2008 17:00

Konvert kirjoitti:
[näätäilytosikkomaisuutta]

KK, suosittelen painottamaan sitä, että tästä ketjusta ei kysyjän ehkä todellakaan kannata lähteä tosissaan tosissaan hakemaan vastauksia mahdollisiin ongelmiinsa.

Niinhän sitä ajattelisi että 'kyllähän kaikki ymmärtää että leikkimielistä ajankuluahan tämä on', muttatotanii. Ihmiset on ihmeellisiä.

[/näätäilytosikkomaisuutta]


Oletan kaikkien ymmärtävän, että vaikka sanoinkin olevani MD, PhD ja StD, niin en tietenkään oikeasti ole lääketieteen tohtori, filosofian tohtori, enkä sukupuolitauti. Oletan myös, ettei tarvitse erikseen painottaa, ettei täältä saadut neuvot ole automaattisesti hyviä neuvoja.

Forumpostauksen perusteella on vaikea tehdä oikeasti täysin pätevää analyysiä varsinkaan, kun koulutusta ei löydy.

Johonkin pikkujuttuihin tietysti voi löytyä jotain neuvoja, mutta todellisiin mielenterveysongelmiin ei. On se silti hyvä, että saa avautua anonyymisti internetissä.

#152 kirjoitettu 16.04.2008 23:39

DTBM kirjoitti:
Täytän pian 20 vuotta, jolloin olisi tarkoitus lopettaa tupakointi.


Mäkin lopetin viime viikolla. Vahingossa tosin.

#153 kirjoitettu 17.04.2008 19:15

nonni, sain jo diagnosini, siinä se

#154 kirjoitettu 17.04.2008 20:47

Tuossa pari yötä sitten olin ryypiskelly ja muistin yöllä juoneeni viinapullosta van puolet ja vein sen piiloon. Sit täällä kyllä kävi ambulanssi ja poliisit.

Mutta sitten seuraavana aamuna en löytäny pulloa mistään. Oon ihan oikeasti tutkinut kämpästä joka nurkan ja neliösentin, kattonu ovien takaa, vaatteitten seasta, joka laatikon ja kulman, jopa ulkovaraston eikä pulloa löydy mistään. Mitä tapahtui?

#155 kirjoitettu 17.04.2008 20:52

JM kirjoitti:
Tuossa pari yötä sitten olin ryypiskelly ja muistin yöllä juoneeni viinapullosta van puolet ja vein sen piiloon. Sit täällä kyllä kävi ambulanssi ja poliisit.

Mutta sitten seuraavana aamuna en löytäny pulloa mistään. Oon ihan oikeasti tutkinut kämpästä joka nurkan ja neliösentin, kattonu ovien takaa, vaatteitten seasta, joka laatikon ja kulman, jopa ulkovaraston eikä pulloa löydy mistään. Mitä tapahtui?


Poliisi varasti sen.

#156 kirjoitettu 17.04.2008 20:55

Kuolleet Kekkoset kirjoitti:
JM kirjoitti:
Tuossa pari yötä sitten olin ryypiskelly ja muistin yöllä juoneeni viinapullosta van puolet ja vein sen piiloon. Sit täällä kyllä kävi ambulanssi ja poliisit.

Mutta sitten seuraavana aamuna en löytäny pulloa mistään. Oon ihan oikeasti tutkinut kämpästä joka nurkan ja neliösentin, kattonu ovien takaa, vaatteitten seasta, joka laatikon ja kulman, jopa ulkovaraston eikä pulloa löydy mistään. Mitä tapahtui?


Poliisi varasti sen.


Meinaatsä tosiaan?

Poliisit oli muuten hassuja kun ne otti mun afrikkalaisen piipun hyllyltä ja haisteli sitä..
Sanoin että sitä piippua kuuluu käyttää toisesta päästä (kun se haisteli pesää) ja se poliisi nauro ja minä repesin. Lanssimiehet paikkas vähän. Poliisit tsekkas että mitä vittua täällä tapahtuu vaikka olin nukkumassa ku ne tuli.

Mikä niissä poliiseissa muuten on ku niitten pitää tuijata sillä taskulampulla? Sisi vaikak avasin oven unissani kalsarisilalan ja eteisessä oli valot niin niitten pitää tuijata silmiin sillä, onko sillä joku psykologinen vaikutus vai mitä ne oikeen säätää aina sen lampun kans?

#157 kirjoitettu 18.04.2008 21:34

JM kirjoitti:


Mikä niissä poliiseissa muuten on ku niitten pitää tuijata sillä taskulampulla? Sisi vaikak avasin oven unissani kalsarisilalan ja eteisessä oli valot niin niitten pitää tuijata silmiin sillä, onko sillä joku psykologinen vaikutus vai mitä ne oikeen säätää aina sen lampun kans?


Poliisit ovat psyykkeeltään heikkoja ihmisiä, joilla on loputon auktoriteetinhimo. Taskulampulla he yrittävät korvata heikkoa itsetuntoaan tai pientä penistään. He myös saavat seksuaalista nautintoa sillä sohimisesta, samoin kuten pampulla sohimisesta.

#158 kirjoitettu 18.04.2008 23:11

quafka kirjoitti:
Joskus epäilen itselläni erittäin lievää paniikkihäiriön tapaista. Saan sellaisia fyysisiä jännityksen kokemuksia ajoittain, ilman mitään tilanteeseen tai ajatuksiin liittyvää erityistä syytä, jonka vuoksi normaalisi kokisin jännityksen kokemuksen. Tuota kokemusta on vaikea kuvailla. Ehkä se on sellainen "perhosia vatsassa" -tuntemus, mutta se tosiaan ilmenee aika ajoin ilman mitään erityistä syytä. Mitä erehtymätön diagnosisi sanoo?


Liian vaikea.

#159 kirjoitettu 30.12.2008 00:21

BVR kirjoitti:
Mites kun kärsin päivittäin vitutuksesta, ja sitten vielä kimpaannun nykyjään pienimmästäkin asiasta. Epäilen myös ihmisiä ja niiden tarkoitusperiä nykyjään enemmin kuin ennen.

Oiskos tää vaikka ihan vain ohimenevää stressiä?

viidakkoveitsi kirjoitti:
Sama. Paitsi että kärsin vitutuksen lisäksi myös masennuksesta usein ja elämäni tuntuu täysin merkityksettömältä paskalta. Nii...


Voi olla ohimenevää stressiä ja vuodenajallakin voi olla vaikutus. Jatkuva pimeys aiheuttaa helposti vitutusta ja masennusta. Olikos se niin, että joka neljäs suomalainen kärsii tai on kärsinyt kausimasennuksesta. Talvea ei siis kannata aliarvioida vitutuksen lähteenä. Vai onko sama juttu myös kesällä?

#160 kirjoitettu 30.12.2008 14:01

BVR kirjoitti:
Veikkaisin (toivoisin) sen olevan pelkkää stressiä, kyllsse niin on että vituttais tulla hulluksi ja masentua. Kesällä vituttaa ainoastaan jos on kuuma, mutta se ei taida liittyä nyt tähän.


Stressistä se vitutus yleensä joulun aikaan johtuu. Joulu on nyt jo ohi, joten yksi potentiaalinen tekijä takana. Jos sillä on ollut vaikutusta, niin vitutuksen luulisi lievenevän pian.