Mikseri.net

#2 kirjoitettu 18.06.2004 11:43

-bändinä on live tilanteessa aina parempi soittaa, musiikki elää. Nykyinen kellaribändimme muut jäsenet eivät tavitse eivätkä halua esiintyä julkisesti, joten muutaman vuoden olen silloin tälläin käynyt soolo keikoilla, jotka vaativat henkisesti kovempaa kanttia kestää juttu. esim. yhdelle soittajalle on helpompi piruilla kuin bändille...... ns. taustanauhaa kokeilin alussa mutta ei se sitten lopuksikaan luonnistunut riittävästi, joten seuraavat vetäisyt tulee sähkis , huuliharppu ja laulu pohjalta.....tai sitten akustisella .....Suositten edes kerran kokeilemaan siipiään yksin on muuten henkisesti vahvistaja juttu.

#3 kirjoitettu 18.06.2004 12:06

odkid kirjoitti:
Onko yksin vääntäminen ahdistavaa ja sokeuttaako se, korjaan kuurouttaako, tekijän suhteellisuudentajun ja objektiivisuuden omalta musiikilta?


Yksin vääntämisen parhaita puolia on se, kun saa tehä kaiken itse, eikä tarvitse muiden mielipiteitä kuunnella. Kyllähän siinä pikkasen korviaan sulkee ja hetkittäin luulee itsestään liikoja, mutta ne mielentilat ovat onneksi vain poikkeuksia

Bändisoittoa en ole harrastanut, mutta sekin kyllä himottaisi. Siinä on varmaan se fiilis, kun kaikki saavat soiton menemään putkeen, jotta tukka nousee! Siinä vaiheessa saattaa myös bändisoitossa tulla objektiivisuusongelmia Itse en kyllä diktatuuri-vetoisessa bändissä kauaa soittaisi, koska itse haluaisin sovittaa/säveltää myös muutkin soittimet ja melodiat. Tosin semmoinen olisi ihanne, että kaikki tekevät kuten parhaaksi näkevät.

#4 kirjoitettu 18.06.2004 12:08

Ray-Ska kirjoitti:
Suositten edes kerran kokeilemaan siipiään yksin on muuten henkisesti vahvistaja juttu.


Saattaapi olla täysi tosi, mutta itseltä saattaisi kuitenkin jäädä tekemättä. Sen verran kuitenkin olen ujo...

#5 kirjoitettu 18.06.2004 12:08

odkid kirjoitti:
Eli siis olisi hieno kuulla kokemuksia bändisoiton ja sooloprojektien eroista? Miten musiikinteko eroaa, mikä on hyvää bändissä ja mikä hyvää yksin tehdessä? Toimiiko bändi(nne) demokraattisesti, vai onko tyranniaa? Mikä on mielestänne paras ratkaisu bändin toimivuuden kannalta, onko se saavutettavissa joillain jäsenten kesken "sovituilla jutuilla", vai onko henkilökemian vain osuttava kohdalleen?

Onko yksin vääntäminen ahdistavaa ja sokeuttaako se, korjaan kuurouttaako, tekijän suhteellisuudentajun ja objektiivisuuden omalta musiikilta?

Kertokaapas.


Tässäpä oli hyviä kysymyksiä! Tiedän kummastakin jotain, koska a) soitan bändissä heavyrokkia ja b) teen kotona sooloiluprojektia trancemusiikin parissa. Koskapa jo genret sanelevat sen miten musiikkia tehdään ja soitetaan, erot ovat (ainakin minun kohdallani) huomattavat.

Näin ollen en voi sanoa kumpi on hauskempaa. Nämä kaksi pikemminkin täydentävät toisiaan kuin kilpailevat keskenään. Bändisoitosta sen verran, että siinä ainakin biisit syntyvät helpommin kuin sooloprojektin parissa. Kitaristi yleensä keksii kimpun hyviä riffejä joista sitten yhdessä väännämme kokonaisuuden, kunkin keskittyessä kuitenkin pääasiallisesti omaan soittimeensa. Tällä hetkellä kokoonpano on sellainen että se toimii ja hyvin. Olen kuitenkin soittanut sellaisissakin porukoissa joissa mistään ei meinaa tulla mitään. Yleensä silloin bändissä on ollut ns. johtohahmo joka on tehnyt kaiken itse, ja muut vain soittavat. Mielestäni hyvän kokoonpanon ja näin ollen toimivat biisit saa aikaan kaikkien yhteinen panos, mikä edellyttää hyviä henkilökemioita, kuten arvelitkin.

Sooloprojektit taas ovat siinä mielessä kivoja, että saat tehdä nuotilleen juuri sitä mitä haetkin. Usein tämä kuitenkin on vähän vaikeaa koska perspektiivi omaan musiikkiin on suppea, ja usein varsin erilainen kuulijaan verrattuna.

Tällaisia ajatuksia heräsi.

#6 kirjoitettu 18.06.2004 12:38

Fum kirjoitti:
Kai se on niin, että isommassa porukassa niitä tuloksia syntyy kivuttomammin. Jokainen soittaja tuo oman instrumentinsa osaamisen mukanaan kokonaisuuteen. Sävellyksessä ideat ovat luonnollisesti monipuolisempia ja monimuotoisempia kun laitetaan viisaat päät yhteen.

Sooloprojekteissa vaaditaankin sitten paljon enemmän taitoa kun säveltäjän/muusikon täytyy itse hallita kaikki nuo soittimet ja niihin liittyvä tietotaito. Bändin kanssa jokainen soittaja tuo oman tietotaitonsa omassa instrumentissa, mutta sooloprojekteissa täytyy yksin hallita kaikki. Toisaalta sitten kaikki kunnia kuuluu itselleen eikä sitä taritsee jakaa kenenkään kanssa tai tehdä kompromisseja.


Pähkinänkuoressa.

#7 kirjoitettu 18.06.2004 12:58

Olen koko pienen ikäni soittanut bändeissä ja sitten myöhemmin siirtynyt tekemään musiikkia soolona (maustaen sitä tosin erilaisten "fiittaajien" muodossa).

Sooloilu on ollut kaiken kaikkiaan paljon antoisampaa kuin bändisoittaminen. Bändien kanssa oli aina se ongelma, että kasaan täytyi saada se 3-5 miestä ennen kuin päästiin asiaan. Musiikkia ei oikein voinut tehdä koskaan omilla ehdoilla.

Nyt kun vääntää musiikkia yksin koneella, niin on täysin itse vastuussa siihen mitä siitä syntyy ja on mahdollisuus tehdä sitä silloin kun huvittaa.

Joskus tosin kaipaan niitä fiiliksiä mitä syntyy kun pumppu soittaa biisiä ja kaikki menee putkeen ja syntyy jotain ainutlaatuista. Yksin kun sequlla vääntää musiikkia, niin siinä ei saa sitä "jammailun" fiilistä oikein koskaan.

#8 kirjoitettu 18.06.2004 13:10

Moondust kirjoitti:
odkid kirjoitti:
Eli siis olisi hieno kuulla kokemuksia bändisoiton ja sooloprojektien eroista? Miten musiikinteko eroaa, mikä on hyvää bändissä ja mikä hyvää yksin tehdessä? Toimiiko bändi(nne) demokraattisesti, vai onko tyranniaa? Mikä on mielestänne paras ratkaisu bändin toimivuuden kannalta, onko se saavutettavissa joillain jäsenten kesken "sovituilla jutuilla", vai onko henkilökemian vain osuttava kohdalleen?

Onko yksin vääntäminen ahdistavaa ja sokeuttaako se, korjaan kuurouttaako, tekijän suhteellisuudentajun ja objektiivisuuden omalta musiikilta?

Kertokaapas.


Tässäpä oli hyviä kysymyksiä! Tiedän kummastakin jotain, koska a) soitan bändissä heavyrokkia ja b) teen kotona sooloiluprojektia trancemusiikin parissa. Koskapa jo genret sanelevat sen miten musiikkia tehdään ja soitetaan, erot ovat (ainakin minun kohdallani) huomattavat.

Näin ollen en voi sanoa kumpi on hauskempaa. Nämä kaksi pikemminkin täydentävät toisiaan kuin kilpailevat keskenään. Bändisoitosta sen verran, että siinä ainakin biisit syntyvät helpommin kuin sooloprojektin parissa. Kitaristi yleensä keksii kimpun hyviä riffejä joista sitten yhdessä väännämme kokonaisuuden, kunkin keskittyessä kuitenkin pääasiallisesti omaan soittimeensa. Tällä hetkellä kokoonpano on sellainen että se toimii ja hyvin. Olen kuitenkin soittanut sellaisissakin porukoissa joissa mistään ei meinaa tulla mitään. Yleensä silloin bändissä on ollut ns. johtohahmo joka on tehnyt kaiken itse, ja muut vain soittavat. Mielestäni hyvän kokoonpanon ja näin ollen toimivat biisit saa aikaan kaikkien yhteinen panos, mikä edellyttää hyviä henkilökemioita, kuten arvelitkin.

Sooloprojektit taas ovat siinä mielessä kivoja, että saat tehdä nuotilleen juuri sitä mitä haetkin. Usein tämä kuitenkin on vähän vaikeaa koska perspektiivi omaan musiikkiin on suppea, ja usein varsin erilainen kuulijaan verrattuna.

Tällaisia ajatuksia heräsi.


Joo, itsellänikin on kokemuksia tällaisesta "johtohahmobändistä". Se on vaikeaa kun yks tyyppi sanoo että "joo, tehdään biisit yhdessä" ja sitten todellisuudessa pelkästään tämän tyypin riffit on hyviä ja jotenkin "sopivia" bändille. Kyynisyys bänditoimintaa kohtaan on valitettavasti minulla vaan lisääntymään päin kun se on aina kuitenkin enemmän jonkun toisen bändi kuin toisen. En ole vaan vielä törmännyt demokraattiseen bändiin, niitä varmasti on.

Mutta on se sooloilu vaikeaa siinäkin mielessä että kaikki kritiikki tulee pelkästään sinulle. Toisaalta se on hyvä asia, kun asiaan voi suoraan vaikuttaa ilman neuvotteluja bändin kesken, tai sitten voi vain antaa olla paskan kritiikin omassa arvossaan. Mutta siinä on just tämä suhteellisuudentaju mistä puhuin, että tietää milloin joku biisi todellakin on huono, jos sitä kerran ihmiset haukkuu. Ja sama myös toisinpäin, että biisi voi olla hyvä. mutta ehkä sitä musiikkia kuitenkin ensisijaisesti tekee omasta tahdosta/sisäisestä pakosta, mutta ei sitä muut kuuntele jos se dadaa on. Se onkin vaikeaa se musiikinkirjoittaja-kuuntelija-suhde.

Jatketaan keskustelua.

#9 kirjoitettu 18.06.2004 13:13

Pääosin runpali kun olen, on bändisoittolla ollut pienestä pitäen merkittävä osa elämääni, ja siitä saa ehdottomasti suurimmat kiksit, varsinkin silloin kun homma toimi juuri niin kuin toivoisi.

Sooloilulla puran sitä mahdollista luovuutta, mitä ei pääse bändisoitolla purkamaan. Vaan on sekin pirun mukavaa.

#10 kirjoitettu 18.06.2004 19:14

donjay kirjoitti:

Bändissä pitää olla vain 1 itsevaltias ja tyranki, niin homma toimii...


Historia tuntee silti monta mahtavaa bänsiä, jossa on ollut joku hyvä taistelupari...

#11 kirjoitettu 18.06.2004 19:15

Molemmista on kokemusta.
Sooloprojektissa ei ole oikein ketään, jolle voisi karjua, että se on tyhmä homo, väärässä, eikä tajua musiikista mitään(paitsi itselle tietysti, mutta se ei vaan ole oikein sama).
Bändissä taas voi edellisen toiminnan lisäksi nauttia siitä soittofiiliksestä ja toisaalta biisien tekeminen on hauskempaa kun kaikki ei ole muotoutunut oman pään sisällä.
Sooloillessa toisaalta kaikki on sitten oman (kieroutuneen) pään sisältä peräisin.

Molempi parempi.

#12 kirjoitettu 19.06.2004 02:31

odkid kirjoitti:
Eli siis olisi hieno kuulla kokemuksia bändisoiton ja sooloprojektien eroista? Miten musiikinteko eroaa, mikä on hyvää bändissä ja mikä hyvää yksin tehdessä? Toimiiko bändi(nne) demokraattisesti, vai onko tyranniaa? Mikä on mielestänne paras ratkaisu bändin toimivuuden kannalta, onko se saavutettavissa joillain jäsenten kesken "sovituilla jutuilla", vai onko henkilökemian vain osuttava kohdalleen?

Onko yksin vääntäminen ahdistavaa ja sokeuttaako se, korjaan kuurouttaako, tekijän suhteellisuudentajun ja objektiivisuuden omalta musiikilta?

Kertokaapas.



Bändisoitto on erittäin kehittävää toimintaa. Itse aloitin bändisoitannan jo vuonna 1991 Pohjois-Helsingin bändikoulussa. Kaikki alkoi eräästä tyttöbändistä vuonna 1991 jonka jälkeen kyseisessä bändikoulussa pääsi etenemään eri bändeihin. Tulihan siinä luonnollisesti kehityttyä vuosien varrella ja haaviin tarttui n. 5-6 kpl tv:ssä esiintymisiä niiden bändien kanssa. 2000 loppui kuitenkin bändikouluvuodet kun oman musajutun kuviot veivät enemmän aikaa.

Soolojutuissa on paljon helpompi tulkita kun ei ole tulkitsijana kuin pelkästään itse. Miinuksena tietysti se että ei välttämättä voi olla virtuoosi niissä kaikissa soittimissa kuten nämä viisi yhdessä (rummut, koskettimet, kitara, puhaltimet ja basso). Minulla vahvuus löytyy koskettimista ja lyömäsoittimista... Siksi joudunkin soittamaan omiin biiseihin melkein aina kiipparibassot On mulla kuitenkin kontaktia hyviin basisteihin joiden apua on aina saatavilla tarvittaessa kun tehdään äänityksiä.

Omassa bändissä on totta kai kivempi soittaa ja varsinkin livenä se fiilis on joskus uskomaton ja sanoilla kuvaamaton. Valitettavasti ei ole vielä mitään keskisuuriakaan keikkoja tullut omalla bändillä, kun se on ollut 90 % soolopainotteista viime vuosina. Hyvät muusikkofrendit ovat kanssa kiireistä porukkaa joilla opiskelut ja muut soittokiireet syövät niin paljon aikaa että yhteiselle soittamiselle ei välttämättä löydy paljon tilaa. Varsinkin kun ainoa paikka missä voi soittaa bändillä on Helsingin Pop & Jazz Konservatorio ja sieltä löytyy vapaana bändiluokkia ainoastaan perjantaina klo 18.00-22.00 On siinä kyllä varsinaiset treeniaikataulut bändille. Siellä ei ole oikein noita bändiluokkia tarpeeksi ottaen huomioon AMK ja II:s asteen ja perusopetuksen oppilaat joita on yli tuhatpäinen joukko.On kuitenkin hemmetin hyvä että on edes olemassa tuo oppilaitos.

#13 kirjoitettu 19.06.2004 02:46

Teemujazz kirjoitti:
Miinuksena tietysti se että ei välttämättä voi olla virtuoosi niissä kaikissa soittimissa kuten nämä viisi yhdessä (rummut, koskettimet, kitara, puhaltimet ja basso).

Ja ettei sitä upeaa bändisoittamisen tunnetta pääse syntymään. Kaiken itse erikseen soittaminen on myös paikoitellen todella puuduttavaa hommaa, ja vähän turhan systemaattista. Ääni ei välttämättä pääse elämään tarpeeksi, kun kaiken pitää olla niin helvetin laskelmoitua.

#14 kirjoitettu 19.06.2004 03:50

Tässäpä vasta hyvä threadi!

Kokemuksia on sekä bänditouhuista että yksikseen väsäilystä. Hyviä juttuja on molemmissa. Niin myös huonoja.

Okei. Laulan bändissä, proge/alternative/metal..miten sen nyt haluaa genrettää... Meidän bändi on toiminut hyvin pitkälti "demokraattisella" pohjalla. Jollain on idea, se kertoo sen muille ja muut antaa suoraa palautetta tyyliin: "En tykkää", "Hmm, aika hyvä mut joku tossa tökkii", "Kingikamaa" jne... Sitten ollaan yhdessä kyhätty siitä biisi (tai sitten ei). Bänditouhuissa tietty myös jamittelu on helvetin tärkeää. Joku heittää riffin ja sitten siitä.. you know what I mean. Toisaalta ei välttämättä saa biisistä sen kuuloista miltä sen itse toivoisi kuulostavan.

Yksin taas kun vääntää (mainos: www.mikseri.net/juz ) niin saa tasan tarkkaan päättää ITSE mitä vääntää, eikä tartte kuunnella muitten runkutuksia. JEAH! Näitä juttuja olen vääntänyt omaksi ilokseni. Tietenkin tullaan taas siihen tilanteeseen, että jos olisin kysellyt apua/yhteistyökumppaneita niin olisiko se parempaa musaa mitä se on nyt? Toisaalta itekseen vääntäminen voi toisinaan olla tylsääkin, jamittelu on mahtavaa!

turhaa jaarittelua?

juZ muokkasi viieestiiääh 03:53 19.06.2004


juZ muokkasi viestiä 03:56 19.06.2004

yks yks kaks, pennit miljoonaks

#15 kirjoitettu 20.06.2004 05:21

StormHeart kirjoitti:
- - särökitaraa, joka mielestäni on yksi hyvän musiikin välttämättömyyksistä.

Pois sieltä aallonpohjalta.

#16 kirjoitettu 20.06.2004 10:46

Minulle yhden miehen projekti on paljon luontevampi vaihtoehto kuin kunnon bändi, ihan siksi vaan, että jos kyseessä olisi useamman henkilön bändi, täytyisi välttämättä tehdä ideologisia uhrauksia ja kompromisseja.

Minusta on äärettömän tärkeää, että kaikki bändin jäsenet seisovat täysin sanoitusten ja bändin sanoman takana, ja jotta näin olisi esim. neljän hengen bändissä, täytyisi tehdä kompromisseja. Pitäisi löytää ne yhteiset asiat ja keskittyä niihin.

Sama koskee myös bändin musiikkia. Pitää tehdä jotakin, jota kaikki bändin jäsenet diggailevat.

Sooloprojektissa taasen ei tarvitse tehdä näitä kompromisseja... minun ei tarvitse ottaa huomioon muiden mielipiteitä tyylistä tai bändin sanomasta. Minun ei tarvitse miettiä mitä mieltä joku bändikaveri olisi tietystä sanoituksesta tai biisistä. Minulla on vapaus tehdä mitä ikinä huvittaa.

#17 kirjoitettu 21.06.2004 10:56

donjay kirjoitti:
wiren kirjoitti:
mitä vähemmän jäseniä bändissä sitä vähemmän ongelmia, hih hei!



Totta!!! Olen soittanut n. kymmenessä bändissä vuosien varrella. Aina kun on ryhmässä liian monta ns."kokkia", niin homma karkaa käsistä. Bändissä pitää olla vain 1 itsevaltias ja tyranki, niin homma toimii...



Kai se on vaan joku fakta että kun tulee lisää muuttujia(=ihmisiä) bändiin, niin kaaos lisääntyy. Toisaalta jos joku saa sen kaaoksen jollain tavalla valjastettua, niin siitäpä se vasta lähtee. En nyt sanoisi että sen pitäisi olla tyranniaa, kyllä tarpeeksi viisaat ja samanlaisen tyylitajun omaavat henkilöt pystyvät varmasti jonkinlaisen demokratian saamaan aikaiseksi. Egoidiootit ei kyllä siihen kykene. Varsinkin jos jokainen bändistä luulee omistavansa sen.

Joo, se on kyllä hienoa kun jamit lähtee (joku puhui siitä). Että joku lähtee mukaan johonkin mistä ei tiedä mihin se on menossa. Siinä tulee nimenomaan se soittaja esille, se miten tulkitsee toisen soiton ja nyanssit ym.. jokainen tuo siihen jamiin/biisiin oman osansa, jolloin siitä voi tulla parhaimmassa tapauksessa enemmän kuin osiensa summa.

#18 kirjoitettu 21.06.2004 11:49

Bändisoittoa trio-muodossa takana jo 19 vuotta.
5 rumpalia ja 4 kitaristia vaihtunut vuosien saatossa.
Itse hoitelen laulajan, basistin ja biisien tekijän tonttia.

Homma toimii nykyään niin, että roudaan
"valmiit" biisi-aihioni kämpille, jossa ENSIN rumpalin kanssa
arvotaan alustavat kompit -) narutetaan veto ja toimitetaan
kitaristille(ja mukaan laitan toivomukset kitara-sovituksen
fiiliksestä biisin eri osissa + dynamiikasta).
Kun kitaristi on mielestään kehittänyt toimivat riffit,
homma hierotaan kämpillä kuntoon. Se tarkoittaa sitä,
että biisin rakennetta höylätään tiiviimmäksi tai
kokeillaan vaihtoehtoisia komppeja tai bassokuvioita
hiotaan suhteessa kitaraan(useimmiten yksinkertaistetaan).
Tämä "kerroksittainen" työskentelytapa toimii itselleni
ja nykyiselle bändille parhaiten.
Yhteisen jammailun pohjalta ei tässä bändissä ole koskaan
tehty yhtäkään biisiä.

Bändin liiderinä yritän toteuttaa "viisasta diktatuuria",
ts. annan/määrään tietyt raamit, joiden sisällä sovitus voi
liikkua. Pääasia on kuitenkin (luonnollisesti!) seurata biisin
melodista/sanoituksellista tunnelmaa(joka joskus on
ristiriitainen..). Se ja sama kuka sen parhaan ratkaisun
mahdolliseen ongelmaan keksii.

Mitään suuria riitoja ei ole koskaan syntynyt, paljon on
kiinni siitä miten kritiikkinsä esittää.
Tietenkin alussa mainitusta soittajien vaihtuvuudesta voi
päätellä, etteivät kaikki osapuolet ole aina olleet erityisen
tyytyväisiä oloonsa bändissä...( rumpaleita on räjähtänyt
ja kitaristeja tukehtunut omaan oksennukseensa).

#19 kirjoitettu 21.06.2004 12:50

tammina kirjoitti:
Bändisoittoa trio-muodossa takana jo 19 vuotta.
5 rumpalia ja 4 kitaristia vaihtunut vuosien saatossa.
Itse hoitelen laulajan, basistin ja biisien tekijän tonttia.

Homma toimii nykyään niin, että roudaan
"valmiit" biisi-aihioni kämpille, jossa ENSIN rumpalin kanssa
arvotaan alustavat kompit -) narutetaan veto ja toimitetaan
kitaristille(ja mukaan laitan toivomukset kitara-sovituksen
fiiliksestä biisin eri osissa + dynamiikasta).
Kun kitaristi on mielestään kehittänyt toimivat riffit,
homma hierotaan kämpillä kuntoon. Se tarkoittaa sitä,
että biisin rakennetta höylätään tiiviimmäksi tai
kokeillaan vaihtoehtoisia komppeja tai bassokuvioita
hiotaan suhteessa kitaraan(useimmiten yksinkertaistetaan).
Tämä "kerroksittainen" työskentelytapa toimii itselleni
ja nykyiselle bändille parhaiten.
Yhteisen jammailun pohjalta ei tässä bändissä ole koskaan
tehty yhtäkään biisiä.

Bändin liiderinä yritän toteuttaa "viisasta diktatuuria",
ts. annan/määrään tietyt raamit, joiden sisällä sovitus voi
liikkua. Pääasia on kuitenkin (luonnollisesti!) seurata biisin
melodista/sanoituksellista tunnelmaa(joka joskus on
ristiriitainen..). Se ja sama kuka sen parhaan ratkaisun
mahdolliseen ongelmaan keksii.

Mitään suuria riitoja ei ole koskaan syntynyt, paljon on
kiinni siitä miten kritiikkinsä esittää.
Tietenkin alussa mainitusta soittajien vaihtuvuudesta voi
päätellä, etteivät kaikki osapuolet ole aina olleet erityisen
tyytyväisiä oloonsa bändissä...( rumpaleita on räjähtänyt
ja kitaristeja tukehtunut omaan oksennukseensa).



Aika tyhjentävä vastaus siihen miten bändi toimii. Tuo on tietysti vaan yksi tapa, niinkuin sanoitkin. Mutta teillä on tosi hyvin organisoitu tuo "kerroksellisuus", ja se kyllä kuuluu musiikin laadussa, samoin kuin tuo vankka kokemuspohja. Eri hienoa.

#20 kirjoitettu 21.06.2004 16:55

tammina kirjoitti:
Bändin liiderinä yritän toteuttaa "viisasta diktatuuria",
ts. annan/määrään tietyt raamit, joiden sisällä sovitus voi
liikkua. Pääasia on kuitenkin (luonnollisesti!) seurata biisin
melodista/sanoituksellista tunnelmaa(joka joskus on
ristiriitainen..). Se ja sama kuka sen parhaan ratkaisun
mahdolliseen ongelmaan keksii.

Tuntuu siltä, että tuo "viisas diktatuuri" on melkoisen toimiva, ainakin monella pitkäikäisellä bändillä on käytössään tällainen metodi. Omassa bändissäni on ainakin tähän asti toteutunut demokratia todella hyvin. Joissain pattitilanteissa tosin joku (yleensä se sillä hetkellä parhaissa sielun voimissa oleva) joutuu sanomaan, että "luottakaa nyt vittu minuun pässit" ja niin niistäkin tilanteista on päästy. Saa nähdä miten tulevaisuudessa, tämä poppooni kun on ollut kasassa vasta nelisen vuotta ja pitkä tie näyttää olevan edessä...

Hombre Muerto muokkasi viestiä 16:55 21.06.2004

Vastatakseni vielä itse ketjun kysymykseen, olen ehdottomasti enemmän bänditoiminnan kuin sooloilun kannalla. Vaikka yksin työstäessään pääseekin usein tarkemmin siihen visioon käsiksi mikä päähän alunperin tulee, niin ei mikään voita bändin kanssa soittamista silloin kun se toimii. Toisaalta taas toimimaton bändi on varmasti vähemmän palkitseva kuin sooloprojekti johon jaksaa panostaa...

#21 kirjoitettu 24.06.2004 00:40

Yksin tehdessä parasta on vapaus. Kaikki, mitä ajattelet, on toteutettavissa. Ainoa raja on omat taitosi ja kiinnostuksesi. Toinen hyvä puoli yksinäisyydessä on, että aina on koko bändi paikalla, jos siltä tuntuu.... Mutta bändi hommassa parasta, on flow. Jos soittaa 40 vuotta soittaneiden muusikoiden rinnalla, fiilis on sanoinkuvaamaton, ihmiset tietävät mitä tekevät ja on hienoa soittaa. Bändin perustaminen onkin sitten eri juttu. Yleensä bändiproduktiot kaatuvat alussa rahaan, aikaan ja paikkaan. Kolmikko on aika usein poissa paikoiltaan. Yleensä, kun alkuvaikeuksist selviää, muidenkin bändien perustaminen on sitten helpompaa.

#22 kirjoitettu 24.06.2004 11:12

odkid kirjoitti:
Toimiiko bändi(nne) demokraattisesti, vai onko tyranniaa?


Demokratiaa, Anarkiaa ja Tyranniaa on kokeiltu. Kaikki toimii tai ei toimi tilanteen mukaan. Myös valistunutta itsevaltiutta suositellaan.

#23 kirjoitettu 28.06.2004 23:32

Bändin kanssa on niin pirun hauskaa veivata livenä ja muutenkin. Omalla bändilläni homma on täysin demokraattista. Yksin saa kuitenkin ottaa täyden kontrollin omasta visiosta.

NapalmHead muokkasi viestiä 23:32 28.06.2004

#24 kirjoitettu 28.03.2005 00:58

Kokemusta on minullakin kaikesta mahdollisesta. Kotiteollisuudessa ollessani biisit hioutuivat jammailusessioiden kautta, yleensä siten, että minä keksin jonkun riffinpätkän ja Hynynen alkoi miettimään siihen sanoituksellista ideaa tai kaivelemaan joitain kirjoituksiaan, joita mies ainakin tuolloin saattoi tehdä ilman tietoa siitä, josko niistä mikään päätyy mihinkään biisiin.

KT:n jälkeen soittelin suomalais-kanadalaisessa hard rock -bändissä (laulaja kanadalainen nainen). Tuolloin minä tein käytännössä kaiken ja toin aika valmiit ideat rennikämpille ja ne eivät siitä ihan hirveästi muuttuneet, joskin rumpali ja basisti treenasivat joskus kahdestaan saadakseen yhteissoittoonsa groovea...välillä mietimme tuon laulajan kanssa sanoitusosastoa kahdestaan (olihan hänen äidinkielensä englanti) ja treenasimme laulukuvioita akustisella kitaralla.

Sekä KT:ssa että tuossa toisessa bändissä (Nanaimo) etunamme oli jossain vaiheessa se, että levytyssopimus mahdollisti erilaiset demoäänityssessiot hyvissä studioissa. Ennen varsinaista studioon menoa oli siis mahdollisuus äänitellä erilaisia versioita ja kuulostella, miltä treeneissä onnistuneet biisit saundaavat äänitettyinä. Ja keikkojakin riitti.

Noita bändejä ennen ja sen jälkeen olen itse ollut varsin diktaattorimaisena johtajana projekteissani. Nykyisessä ATM (tai Soul Corner) projektissani jokainen bändin jäsen asuu kaukana toisistaan ja treenaaminen on mahdotonta. Itse asun Istanbulissa, basisti Lappeenrannassa ja rumpali Tampereella. Homma toimii siten, että teen Rolandin 8 -raiturillani kitaroilla demot biiseistä jä lähetän ne CD -muodossa soittokavereille, jotka tutustuvat tavaraan kuukauden, pari, jonka jälkeen yleensä kokoonnumme rumpalin kanssa rumpujen äänityssessioihin Tampereelle. Sitten lähetän rumpu-kitarataustat basistille, jonka kanssa kokoonnumme usein joka kesä viikoksi mökkimaisemiin hiomaan hommaa lopulliseen kuntoon äänittämällä bassot, laulut, kitarasoolot jne...Tällä porukalla homma toimii, koska tunnen molemmat eli basistin ja rumpalin erilaisista bändiprojekteista ja olen soitellut basistin kanssa n. 20 vuotta (rumpalin kanssa 5 vuotta). Hauskaa on se, että basisti ja rumpali eivät ole KOSKAAN edes tavanneet toisiaan, mutta esim. täällä mikserissä heidän yhteissoittoaan on kehuttu paljonkin!

Varsinaista bändisoittoa on kyllä ikävä ja olenkin viritellyt ryminäorkesteria täällä kaukomailla, jotta pääsisi taas säännöllisesti treenaamaan ja esiintymään...