Kuljemme pitkin ojia ja soita.

Yks koti vaan. Se on Heinäsaares. Nekelle, Katrille, Jannelle, Miralle, Kimmolle, Henrille, Harrille ja Tepolle, sekä Beatricelle ja Leopoldille.

Nykypäivän orjien takapuolet leviää.

Olemassaolon ja olemattomuuden välimaastoista kumpuaa Inho, jota on turha yrittää päästä karkuun. Koomikoiden tyhjästä naurusta tyhjyyden tunteisiin ja jumalien kuolemaan.

-Sain tästä biitistä kylmiä väreitä heti ensi kuuntelulla, ja sanat piirty nopeasti paperille kuin ne olis aina olleet olemassa. –V

Etsijän viimeinen matka vastaukselta toiselle ja loppuratkaisu. Pohjoista melankoliaa jännän biitin rytmiin.

Taiteilijan elämää -tai elämän taidetta.