Varsin menevää, kurimusmaista. Hämärästi synkän pimeää, mutta ei kuitenkaan. Mielenkiintoset ja omalaatuiset soundit, tykkäsin tosta crashista erityisesti. Nakutus toimi myös varsin mukavasti.

Tietenkään särön määrä ei ollut mun makuun, mut nou kan duu.

Laadukasta, omaperäistä ja menevää.
Henk. koht. ei kuitenkaan iske.

Tuossa alun oktaaviriffisynassa on melko paljon reverbiä. Tosin se ei haitanne, koska tässä biisissä on muutenkin käytetty niin vähän eri instrumentteja, että tässä tapauksessa tuollainen ylenmääräinen kaiku voi ollakin ihan paikallaan. Ekan minsan jälkeen alkaa tuollainen tosikliseinen rave-sointukierto. Kunnon bassoa jään odottamaan, mutta sitä ei näköjään koskaan tule. Hauskoja viuhuvia happoääniä seuraa kyllä toinen toistaan jännemmissä asetelmissa ja stereokentässä tapahtuu kaikenlaista hauskaa piirileikkiä eri äänten kesken, mutta jotenkin tässä biisissä ei vain oikein ole sitä tarvittavaa munaa ilman kunnollista bassoa. Lopuksi voisi vielä mainita tuo crash-peltisaundin, joka on aika "yllättävän" kuuloinen. Tosin tässä biisissä ei mikään muutenkaan ole kovin tavanomaista. Yllättävän paljon saatu aikaan äärimmäisen minimalistisella lähestymistavalla. Jotenkin tässä on sellaista naiivin välittömyyden tuntua, mitä yleensä on vain 12-vuotiaiden nörttipoikien ekoissa paskoissa modeissa. :)