Ajan Arvet

Sanat:

Kohtalon kasvot Mua tuijottaa.
Oon pimeässä yksin ja mua pelottaa.
Kaikki rakkaat ihmiset joita satutin,
kuoppasivat virheeni jotkut jopa minutkin.

Vihdoin ymmärsin, mitä menetin, oi kunpa voisin aikaa muuttaa?
En mitään voinut sille, vain yksi pieni virhe.
Kaiken kauniin menetin, enkä koskaan enään saa sitä takaisin..

Valomerkki välkkyi, juoman viimeisen tilasin.
Mä vedin sen huiviin sit kohti kotii tallustin.
Koti-oven kansssa, syvällisiä pohdittiin.
aikamme pian loppuu, sen tietää tyhmäkin.

Kun jotain menettää, siitä arvet jää.
Tuskin aika koskaan muistoja kultaa?
Otan pienet sille ja kaikelle turhuudelle,
jota maailma mulle tuputtaa, mutta koskaan mitään aikaan en MÄ saa.!

Aika satuttaa ja mielen kovettaa,
En kohta pysty enään rakastaamaan.
Maailma on tyrmä joka on jääkylmä.
Vain vahvimmat meistä selviää, heikoimille ajan arvet jää...