Mikseri on musiikkiyhteisö,
jossa voit kuunnella, ladata ja arvostella suomalaista musiikkia,
lisätä rajattomasti biisejä, luoda oman artistisivun, kerätä arvosteluja ja faneja
Lähetä pikaviesti
Lisää kaveriksi
LadataanLähetetyt biisikommentit
Yhteensä 3 kommenttia.
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Hyvä Aki, teit sen taas! Tästä biisistä on kovin vaikea sanoa yhtään mitään, siinä on kenties kuuluisaa taideteollisen kritiikinohittamistaikaa. Päällimmäisenä kappaleesta jää mieleen harmoninen kokonaisuus. Mielestäni komponentit tukivat toisiaan ja palvelivat kaikki samaa tarkoitusta. Humpahtavassa melodiankuljetuksessa tuntuu sanojen rytmiikalla olevan hyvin keskeinen sija; sen sovittaminen sisällölliseen laatuun lienee humppabiisin tekemisen vaikeus. Se on myös "Kannattaisi ehkä mennä Taikkiin" -biisin selviä ansioita. Tekstin lämmin ironia puhutteli niin ikään minua. Tosin itse kappaleen viesti tuntuisi koko lailla katkeroituneemmalta ilman projekti-sivulla olevaa kontekstia. Kumpikohan heijastaa paremmin alkuperäistä tunnetilaa; itse veikkaan sitä kitkerämpää... Musiikillisesti asiasta voi lähinnä sanoa sen, että humppa kuulostaa humpalta. Positiivisesti erottui bridge-henkinen (?) pätkä (aina kun mä...) temponpuolituksineen kaikkineen. Itse kuulin mielessäni tässä kohdin myös alaspäin kävelevän bassolinjan. Oiva teos kaiken kaikkiaan!! | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Pidin niinikään kuunnelman ilmaisusta. Äänimaailma oli aika osuva teoksen sarkastiseen sakraaliuteen. En kovin hyvin tunne kuunnelman teksti- ja äänilajia, mutta ainoa hassulta kuulostanut seikka on mielestäni lukijaäänen steriiliys. Kuunnelman edetessä se ei tunnu haittaavan ja tuo välillä myös hauskoja kontrasteja, mutta ihan alussa se tuntuu vähän ontolta. Moniosaisena kuunnelmasarjana teos voisi olla hyvinkin kokoelman arvoinen kokonaisuus. Viimeinen päivä voisi ilmetä samaan tyyliin, kuin pitkän teatteriproduktion ensi-illan ympäröivä touhotus... | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Rock-balladien sävellysstrategia lienee se, että vähän mahtipontisempi on aina parempi. Mielestäni tässä oli silti kaikessa patetiassaankin jotain aavistuksen omintakeista, ainakin kertosäkeen triolimainen nostatus tunnelmaa raikastava ratkaisu. Tavoitteena lienee genreuskollinen sävellystyö, ja mielestäni se täyttyy tyylikkäästi! Ei välttämättä kannata silti jättää yllättäviä ja omituisia juttuja käyttämättä näidenkään biisien säveltämisessä. Tiedän, että niitä sinulla kyllä riittää... En oikein diggaa musiikin numerolähtöisestä arvostelemisesta, joten en anna mitään arvosanaa, teksti puhukoon puolestani. | ||
