PAHA PAIMEN

Minä olen paha paimen, ei minulta mitään puutu
minä keritsen teidän viattomuutenne ja hyvyytenne ja käärin ne iskulauseideni ympärille
jotta näette kaikissa teoissani itsenne
jotta samaistuisitte minuun, rakastaisitte ja pelkäisitte minua
päivienne loppuun saakka

Palasina, palasina, sirpaleina peili jokainen
peili jokainen jota alat vahingossa tuijottaa
sieltä näkyy jotain kamalaa

Perunana, sohvaperunana maannut olet elämäsi kokonaan
se alkanut on uutta vartta itämään
uusia perunoita pataan kiehumaan

Minä sullon teidät tuotantolaitoksiin, jossa te sairastatte ja kuolette, jossa teidän lihaksenne syövät aivojenne rasvan, minä panen teidät uimaan ulosteissanne,
syötän teille vanhempienne mätänevät luut
minä myyn sanoinkuvaamatonta kärsimystä ja kuolemaa rypsiporsaina, chicken wingseinä, kabanosseina
minä teen ihmisestä niin pelottavan hirviön, että hän heräämisensä hetkellä ei halua mitään muuta kuin unohtaa, paeta

Et itseäsi nää, et sitä mitä toivoisit näkeväsi;
vain vastakohtasi tuossa rohkeassa naisessa
rohkeassa miehessä

Koska kätellessäsi, kätellessäsi minua se-selkärankasi
hento sulanut on kosketukseni voimasta
silmieni painosta

Muuttamalla auktoriteettipalvonnan tottelevaisuuden synonyymiksi teen tyhmyydestä moraalisen ja älyllisen oletusarvon, tylsistytän eettisen arviointikykysi.
Etkä enää kasva kohti sisimpääsi, vaan mitä minä opetan sinun olevan.
Minä olen paha paimen.

Sirpaleiden heijastuksiin eksymään jää sieluparkasi
vaikutusta vahvistan tuhansin valoin ja mainoksin
sillat jotka yhdistävät nykyhetken, menneisyyden
yhdistävät aivojesi ytimen ja kuorikerroksen

Sortuvat sillat alas pimeyteen
sisälläsi jatkuu kaukaisuuteen
josta pyhät kirjat varoittivat
ikuiseen paluuseen

Sirpaleiden heijastuksiin eksymään jää sieluparkasi
vaikutusta vahvistan tuhansin valoin ja mainoksin
sillat jotka yhdistävät nykyhetken, menneisyyden
yhdistävät aivojesi kuorikerroksen ja ytimen

Laumasielusi, laumasielusi jolla korvasin itsesi
rakensin sen turvasatamaksi egosi, kohdistaen pelkosi
vaihtoehtoihin, mielipiteisiin, valintoihin toisenlaisiin
ne pelkuruudestasi kipeästi muistuttaa niin sudet kuin sinisaarelat

Ensin ei ollut mitään, sitten oli kaikki
ensin välinpitämättömyys, sitten oli sääli
mutta henki on palaava olemattomuuteensa

Kun maat ja vedet yhdistyvät vedenpaisumuksen kautta
ilmastonmuutoksessa pään sisällä ja ulkopuolella
singulariteetista, tapahtumahorisontista
et pääse pakoon, henki
minä olen
aine

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu