Sinä saatat jo tietää miltä
tuntuu katsoa sinua näin
kyynisyyden kuopan pohjalta
kaihisin silmin valoa päin

Sinä kannat luontevasti
vahvuutta ja älyä niin
ilman että se alistaisi
tai saisi riemusta tainnoksiin

Tiedätkö, kuinka elävöittävää
on katsoa heräävää elämää
joka väsymystä ei tunne
joka uskoo maailmaan

Uskollasi valat uskoa
meihin jotka vielä edellä
harhailemme poispäin aina vaan
eikä meistä ollutkaan oppaiksi
Me laadimme vaikeutesi
me testaamme sopivuutesi
kumartumaan, taakkamme nostamaan
oppimasi kiitos kielelläsi
mahtaa kirveltää

Sinä ammennat syvään samasta virrasta
Jonka rannalla kasvoin ja jolta pois harhailin
jolta jo isämme kulkivat edellä eksyksiin
voisitko olla uskomatta pakkoliikkeisiin
joita huitovat jäseneni ja kieleni
voisitko jollain ilveellä unohtaa
mitä koko sukupolveni toitottaa (rivien välistä)
että ei ole mahdollisuutta

Jos uskallat valita tahtisi
jätät helposti meidät jälkeesi
jos rakastat itseäsi tarpeeksi
et ota syyllisyyttämme matkaevääksi
ja jos kaltaisiasi on enemmän
on olemassa sittenkin mahdollisuus
löytää jokin loivempi kiertotie
ohitse putouksen, törmäyksen

Kuoppa jonka pohjalle kuolin
seipäät jotka sinulle vuolin
mielessäni jo paistoin maksasi
niin vähiin ammensin aikasi
Ajatuksesi sumensin
elämänpiirisi rumensin
melkein kaiken tehdä taisin, taisinko
ja jos tämän soolon vielä, saisinko?

Toivon, että kuulen sinusta
kuinka loistat sydämesi valoa
kuinka teet jotain sellaista
josta en osaa edes haaveilla,
jota en uskaltanut päätellä
kun vielä opetin luokkasi edessä:
Jos uskallat valita tahtisi
jätät minut kevyesti jälkeesi
jos rakastat itseäsi tarpeeksi
et ota kyvyttömyyttäni matkaoppaaksi
sinä olet mahdollisuus ohitse
putouksen, törmäyksen

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu