Lakkaamaton sade
tuulen uidessa puiden
latvojen lomitse kasvoilleni

Lakkaamaton sade
tuulen uidessa puiden lomitse
kallion kivi rapautuu

Lakkaamaton sade
tuulen uidessa puiden lomitse
vaatteeni päältäni huuhtoo

Lakkaamaton sade
tuulen uidessa puiden lomitse
kivien uni valuu silmilleni

liukenee hitaasti solu solulta
sisääni suoniini kivien unta
lihani väsyy pois ikuisen tieltä
vapaana, ilman muotoa virtaan jokena kohti merta

Missä en tarvitse mitään
Missä en tarvitse mitään
Missä en tarvitse mitään
Missä en tarvitse mitään

Minä olen kallion unta
höyryjen keskellä smaragdisilmin
hämärtyvin katsein
naarmuuntuvin, kivettynein

Varret sammalen kasvoille kasvaneen
minut tuntevat muistona unessa
nopeammat askeleet polulla hidastavat
minut näkevät
kuin muotona sammalen alta

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu