Paitsi tavalla tai toisella järjesteltyjä ja muodostettuja ääniä, säveliä ja rytmejä, musiikki on myös viitekehys, jonka puitteissa kaikki vanha ja etenkin uusi musiikki elää. Kuten kaikkeen kulttuuriin kuuluu, myös musiikin viitekehykseen on ajan saatossa muodostunut lukemattomia tottumuksia ja tapoja, jotka ohjaavat paitsi taiteen tekijöitä, myös sen nauttijoita.

Acidmatic hämmentää minua monin tavoin. Ensinnäkin kuvaan sopivasti nimi Acidmatic kuulostaa mielestäni sanaleikiltä sanojen acidic ja enigmatic välillä, ja tunnelma kieltämättä liikkuukin läpi kappaleen noiden tuntojen välimaastossa. Kaaos vallitsee, happoa on ilmassa niin äänisuunnittelullisesti kuin kuvainnollisestikin, ja kappaleen tapa poiketa normeista herättää monia kysymyksiä, joihin ei vastauksia välttämättä edes kaipaa, kun kysymykset itsessään kaappaavat mielenmaiseman omakseen.

Tarkoitukseni ei ole vähätellä tai etenkään loukata, mutta tulkitsen kappaletta niin, että sen tekijä on ainakin joissain määrin aloittelija, mitä tulee musiikin tekemiseen. Se ei ole ongelma, sillä jokaisen on aloitettava kaikki tekeminen jostain, sillä kukaan ole seppä syntyessään. Koen kuitenkin, että tulkinta aloittelijuudesta selittää kuulemaani vaihtoehdoista parhaiten, joten tuen loput argumenttini siihen pohja-ajatukseen.

Kaaos nimittäin vallitsee Acidmaticissa niin monella eri tasolla, että sen kuunteleminen muuttuu ainakin minulle hyvin haastavaksi. Musiikin perinteitä rikotaan niin kappaleen rakenteessa, sävellyksessä kuin teknisessä toteutuksessakin sen verran voimalla, että minun on vaikea saada kiinni niistä ajatuksista, joita taiteilija on kappaleella mahdollisesti pyrkinyt välittämään.

Jos asioita käy läpi järjestyksessä, rakenteen karkeus hyökkää vastaan ensimmäisenä. Kappale ei varsinaisesti alusta ajatuksiaan, vaan se alkaa täydestä vauhdista, kuin herättäisi kuuntelijan ratin takana keskellä moottoritietä. Se on ratkaisu, joka voi kyllä taidolla toteutettuna toimia, mutta kun tarjoillut sävellyselementit ovat nekin yhtä lailla kaaottisia, kuulija pudotetaan täyteen vauhtiin tilanteessa, jossa hänen pitäisi ymmärtää, että liikenne itse asiassa kulkeekin totutusta poikkeavaan suuntaan, ratin tilalla on tieteisfiktiosta karannutta kalvoon pursotettua geeliä ja itse asiassa autot eivät ole autoja ensinkään.

Jos kuuntelijan kokemusta ei ohjaa, hänen kokemuksestaan tulee helposti tavalla tai toisella sekava ja vieraannuttava. Seuraavissa kappaleissa suosittelen kiinnittämään tähän huomiota. Uusille elementeille ja ajatuksille on usein hyvä antaa hieman tilaa, jotta kuulija pystyy rauhassa havaitsemaan muutoksia ja tapahtumia, ja jolloin kuulijan voi myös ohjata odottamaan jotain. Tämä on usein hyvä idea, koska herätettyjen odotusten lunastaminen puolestaan on yksi tehokkaimpia tapoja, joilla musiikin keinoin voi välittää ajatuksia tai herättää tunteita kuulijassa.

Toisin sanoin, kun jonkin itselleen tärkeän elementin alustaa hissukseen, ilman että kuormittaa tuota hetkeä kappaleen muilla osatekijöillä, kuulijan mielessä herää väistämättä odotus siitä, että alustetun elementin pääsee pienen hetken päästä kuulemaan täydessä loistossaan. Tämä ei ole sääntö, mutta se on pieni osa sitä viitekehystä, jonka ymmärtäminen auttaa jokaista muusikkoa ikään kuin viestimään musiikin kielellä.

Toinen tuohon kieleen liittyvä asia, joka Acidmaticissa minua hämmentää, ovat käytetyt sävelet. En ole aivan varma, mutta selkäydinreaktioni viestii minulle siitä, että kappaleen eri elementtien sävelasteikot ovat hieman hujan hajan, mutta eri tavoin kuin vaikkapa jazzeista vapaammissa. Turvallinen ratkaisu näihin kysymyksiin olisi valita koko kappaleen ajaksi yksi sävelasteikko, josta ei poikkea ilman hyvää ilmaisullista syytä. Monista musiikinteko-ohjelmista löytyy sisäänrakennettuna jonkinlaisia nuotinnosavusteita, mutta pitkäkestoisin ja paras vaihtoehto olisi tietenkin omistaa jonkin verran aikaa sävelasteikkojen ymmärtämiselle. Se voi tuntua työläältä, mutta pienestäkin pohjaosaamisesta kumpuaa myös iloa, jonka arvoa ei taiteen tekemisessä pidä mielestäni koskaan väheksyä.

Viimeisenä seikkana, joka liittyy sekin kuuntelijan huomion ohjaamiseen, mainitsen miksauksen. Acidmaticin monet elementit tuntuvat soivan hyvin kovaa toisiinsa verrattuna. Ja kun kaikki soi kovaa, muusikko ikään kuin antaa kaikelle saman arvon. Kaikki yksityiskohdat ovat koko ajan yhtä tärkeitä, jolloin ajatusta kääntäen oikein mikään ei pääse minään hetkenä loistamaan. Myös teknisellä tasolla miksaus tuntuu hieman raa'alta, mistä selkeimpänä esimerkkinä nostan esiin basson, joka taitaa soida niin kovaa, että se peräti clippaa. En tarkistanut kappaletta minkään analyysin läpi, joten en ole varma, mutta siltä se ainakin kuulostaa. Jos kyse on tarkoituksellisesta säröstä, se ei ainakaan omaan korvaani siltä kuulostanut.

Mikään taide ei synny tyhjiössä. Me olemme osa maailmaa ja ihmiskuntaa, halusimme tai emme, ja kaikki tekemämme musiikki kaikuu ajassa myös kuvainnollisesti. On selvää, ettei aloittelijan kappale ole suoraan verrannollinen koko elämänsä musiikkia säveltäneen mestarin teoksiin, mutta tuon ajatuksen kauniina kääntöpuolena musiikin sosiaalinen viitekehys tarjoaa aloittelijalle mahdollisuuden oppia mestarilta.

Mitä tarkoitan konkreettisesti, on se, että jos musiikin tekemisessä haluaa kehittyä, suosittelen lämpimästi harjoittelemaan kopioimalla arvossa pitämiensä artistien musiikkia. Kyse voi olla yksittäisen äänen, riffin tai vaikkapa rytmikuvion kopioimisesta. Toki, jos kopioi esimerkiksi toisen muusikon tekemän melodian ilman lupaa, ongelmia saattaa syntyä, mutta jos harjoituksen jättää julkaisematta, tai sen pohjalta muovaa jotain omaa, ongelmaa ei ole.

Lopuksi haluan sanoa yhden asian, jonka olisin itse toivonut minulle sanottavan jo vuosikymmeniä sitten. Harjoitteleminen, tai toisin sanoen yrittäminen ja yrityksissään epäonnistuminen, on paitsi inhimillistä, myös tärkeää ja itsessään arvokasta. Rohkenen sanoa, että se on lopputuloksiaankin arvokkaampaa, vaikka moni usein vaaliikin lopputuloksia prosessia enemmän. Mutta jos luomisprosessia itseään oppii rakastamaan, ja tuotoksiaan oppii julkaisemaan riippumatta siitä, miten hyvin ne omasta mielestä onnistuivat, kehittyminen on väistämätöntä.

Jatka yrittämistä. Rauhaa ja rakkautta.

Siis älä käsitä vääärin nyt. Tässä on ideaa, Oli vain ehdotuksia, että voisi kuulostaa kunnon menobiisiltä biitin kanssa, Soundcloudiin kyl yritin sulle vastata, valitti erroria