Mikseri on musiikkiyhteisö,
jossa voit kuunnella, ladata ja arvostella suomalaista musiikkia,
lisätä rajattomasti biisejä, luoda oman artistisivun, kerätä arvosteluja ja faneja
Lähetä pikaviesti
Lisää kaveriksi
LadataanLähetetyt biisikommentit
Yhteensä 43 kommenttia.
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Vittu miten järkyttävän kova pändi. |
10
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Laadukas riffimyrsky alkupuolella johdattelee sulavasti tunnelmasta ja meiningistä toiseen vailla minkäänlaista hapuilua, kunnes ilmoille tärähtää _käsittämättömän_ upea hissuttelukohta, puhumattakaan puolenvälin aikoihin korviahuumaavasta Opeth-vaikutteisesta kohdasta, joka kyllä laittoi selkäpiihin melkoiset kouristukset. Loppupuolen ajattoman oloinen stagnaatio-outro ynnättynä alkupuolen mekastukseen ja puolivälin tunnelmointiin toimii saatanallisen kovaa, vaikka ehkä se rokkimeno olikin ehkä liikaa. Tässä on kyse kuitenkin vain kuulijan mieltymyksistä. Eeppisyys on usein vaikea laji, mutta nyt lyödään suoraan asian ytimeen. Sävellyksellinen kaari on äärimmäisen toimiva kautta koko linjan. Tekniseltä toteutukseltaan (soittopuoli hanskaa ja saundipolitiikka hivelee korvia kaikin puolin) jälki on vähemmän yllättäen kauttaaltaan moitteettoman ensiluokkaista. Tämä ei edes kaipaa vokaaleja kuljettaakseen kuulijaa läpi koko sävellyksen mitalta. Likipitäen paras ralli, jota Mikseristä voi käydä kuuntelemassa. Kymppi on kaikin puolin ansaittu. |
10
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Progeilu on saatanallisen vaikea laji, ja heviin sotkettuna usein aika katastrofaalisen tylsä laji. Mukava huomata, että Metallican kaltaiset joutavanpäiväiset retrohevit eivät lukeudu vaikutelistaan, koska niitä lehmiä on lypsetty jo koko maailman sivu. Kaikesta näkee, että nuoret kollit ovat laittaneet likoon itsensä sydänjuuria myöten ja kaikesta näkyy selkeä innostuneisuus ja omistautuneisuus, vaikka tuotanto ja tekninen toteutustaso välillä hienoisesti kompuroi omaan näppäryyteensä ja tiettyihin perustason pikkuvikoihin. Onneksi tekninen toteutustaso määrittää vain lievästi musiikista välittyvää tunnetta, ja sisältöä tähän kymmenminuuttiseen fiilistelykollaasiin on saatu genren koko skaalaa hyväksi käyttäen: murjovaa ja groovaavaa riffittelyä, painavasti etenevää mutta selkeästi kaavamaisen toistuvaa junttausta unohtamatta rauhallisempia sfäärejä tavoittelevia fiilistelyhetkiä. Lähimpänä vaikutteena kuulen itse teidän musiikissanne "My Arms, Your Hearse":n aikaisen Opethin, mutta eritoten vähän runnovammassa riffittelyssä vaikuttimena on käytetty selvästi hyväksi jenkkityylistä, hieman thrash'n'roll tyylistä sahaamista. Soittopuoli hanskaa itse asiassa todella hyvin, joskin tehokkuutta lisäten tietyille yksityiskohdille (esim. kitaraleadit jäävät hieman alisärötetyiksi ja osittain siksi kuulostavat vähän "epäsoljuvilta") olisi toivonut hieman toimivampaa miksausta. Laulupolitiikka meinaa soundeineen välillä mennä sieltä, mistä aita on matalin, mutta tämäkin on lähinnä vain mielipidekysymys. Puhtaista lauluista jälleen selkeä assosiaatio 90-luvun lopun metsäläishenkisen Opethin suunnalle, niin hyvässä kuin pahassakin. Vastapainoksi aggressiivinen mörkömörinä jysäyttäisi vähemmän kyyniseltä arvostelijalta niin sanotusti paskan housuun. Kokonaisuutena kappale tuntuisi olevan olosuhteet huomioiden aika omannäköinen, vaikka vaikutteet vahvasti dominoivatkin vielä eikä omaa ääntä saa välttämättä niin hyvin kuuluviin. Tässä kohtaa kommentaattori muistuttaa itseään, että kyseessä on ensimmäistä (?) demoaan rakentava nuorisojoukko, joten hän tyytyy antamaan 8.5 (~9) pistettä ja lopettaa joutavan jaarittelunsa. |
9
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Tästä avausriffistä tuli kyllä mieleen heti The Haunted. Muutenkin biisi tuntuu olevan vähän kuin kollaasi melodisemman ruotsideathin timanttisimmista hetkistä, eikä tämä ole moite. Kuitenkin tämä oli mielestäni ehkä näistä uuden demon biiseistä heikoin, eikä yltänyt alkupään rallien tasolle laadullisessa mielessä. Kaikesta huolimatta olette vähemmän yllättäen saaneet aikaan vähän vitun kovan lätyn, joka tulee soimaan aika monesti illanistujaismusiikkina. Jatkakaa samaan malliin ja keikoille eksyn satavarmasti kunhan saatte tänne lähistölle sellaisia buukkailtua. |
8
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
|
|
En oikeastaan saa päähäni mitään suoraa vertailukohtaa näille teidän riffeille, mutta vaikutteita löytyy jonkin verran jenkkilän suunnalta. Mielenkiintoisia sovituksellisia ratkaisuja olette myös tähän biisiin saaneet aikaan, ja epäortodoksimainen rumpalin käyttö yhdessä Kallen laulutyöskentelyn kanssa saa teidän soundin kuulostamaan aika omankuuloiselta joukkueelta. Biisi on kyllä kuvauksensa mukaan aika proge ja moneen suuntaan kimpoileva, mutta homma pysyy hanskassa koko kestonsa läpi - kohokohtanaan puhtailla kitaroilla soitettu soolopohja sekä luonnollisesti itse soolo. Vittu. :) |
9
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
|
|
Tämä on oma henkilökohtainen suosikki näistä biiseistä. Alun riffi/melodia-kombossa on groovea, koukkua ja tarttuvuutta juuri oikeassa balanssissa ja seuraava riffi sitten johdatteleekin vähemmän yllättäen tyylikkääseen säkeistöosioon, jossa kitarat vikuroivat jälleen helvetin massiivisesti. Biisi on mielestäni vielä edellistäkin johdonmukaisempi ja rakenteiltaan popimpi, joten mistään progressiivisesta eepoksesta ei juurikaan voida puhua. Hauskana yksityiskohtana on rumpalin AD/HD-taipumukset, kun komppi vaihtuu yhtä taajaan kuin Jenna Jamesonin sänkykaverit. Yllätysmomenttia sisälsi myös soolo-osuus, jossa taas näytettiin kuinka sitä kitaraa soitetaan. Erittäin jouheva biisi, joka pärähtää vähemmän yllättäen mun mikseriin. |
10
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
|
|
Niinhän siinä kävi, että välittömästi "kuuntele"-napin painamisen jälkeen tuli iso nyrkki naamaan. Riffittely on mureaa, murskaavaa ja soittopuoli hanskaa muutenkin ihan käsittämättömän hyvin. Edelliseen "Chains of Rule" -demoon verrattuna suurin ja positiivisin muutos on kyllä Kallen mikrofonityöskentely. Sovitukset murinapolitiikassa ovat saaneet isot kasat jouhevuutta ja johdonmukaisuutta, mutta myös agressio ja meininki ovat pärähtäneet pykälän tahi pari laadukkaammalle tasolle. Biisi itsessään on hyvin valmiin kuuloinen ja omannäköinen, ja vaikka kuulijaa riepotellaan valtavan riffimyrskyn ja rumputulen monimuotoisuuden keskellä jatkuvasti, jää rallista erittäin mukava maku suuhun sillä johdonmukaisuuttakin on saatu rakenteeseen mukaan. Mukava ralli, joka varmasti aiheuttaa tukkamyrskyä elävässä tilanteessa. |
9
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Selkeästi heikompi ralli kuin "To Be Alive". Groove ei ole niin tymäkkä, ideatkin vähän hakevat eikä johdonmukaisuutta tahdo löytyä - mutta yritys on kova. Jatkakaa poijat. |
7
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Holy smokeys! Jyrinää, sähinää, riffiä ja blastiä. Mitäpä muuta sitä tällaiselta porukalta enää viitsisikään toivoa. Komppi jytisee tuhdisti sirkkelikitaroiden suristessa autenttisesti ja koko hoidon kruunaa oikeasti vitun tiukka vokalisti. Soundipoliisi kumartaa myös oikealla tavalla toteutetulle mössösoundille, jossa kaikki vain hajoavat yhdeksi isoksi äänikollaasiksi. Hyvin toteutettua ja soitettua. Hyvä biisi! |
9
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Likaista, rupista ja runnovaa deathrashia kunnon ug-suhinatuotannolla. Vokalisti ei kuulosta tippaakaan naiselta, ja tämän tarkoitan sitten epäselvyyksien välttämiseksi varauksettomasti positiivisessa mielessä. Meininki on sen verran eläimellistä, että jokin alkukantainen vietti pakottaa nyökyttelemään päätä, vaikka tämän sortin sounditasolla yleensä olen nokkaa nyrpistellen katkaissut streamplayerin. Sen verran mitä riffeistä saa selvää, on mukana vittumaisen kuuloisia käänteitä ja oikealle asialle suuntaavaa tuplakitarointiakin ajoittain, joten mikäpä tuossa noista nurisemaan. Moitetta antaisin lähinnä yhteissoiton hengettömyydestä, bändilähtöisesti kun näytätte ponnistavan. Tuntuu kuin kitarat olisi vedetty klikin mukaan ja rummut "sinnepäin" eli yhteissoitossa on tiettyjä puutteita. Homma tuntuu välillä leviävän käsiin huonolla tapaa ja vaikka punk-asenteella ryöpyttävä jyske pukkaa eteenpäin kuin Tampere-Helsinki-väliä suksuttava pendolino, on hommassa kuitenkin sellainen karu suorituspakon maku ilmassa. Miksaus on todellakin parempi kuin "Shotgun Soul Symphony" -veisussa, mutta vastavuoroisesti melodeath-pastissiriffit on heivattu hus helvettiin pilaamasta muutoin tymäkkää riffittelyä. Edelleen kuitenkin on kommentoitava, että _mikäli_ (huom. alleviivaus) aiotte satsata vähän silkkisempään ja silotellumpaan soundimaailmaan, on kerta kaikkiaan pakko vähän ruuvailla tarkemmin niitä härpäkkeitä. En sitten tiedä veisikö se "sitä" särmää ulosannistanne, joka tuntuisi juuri "So Appealing..."-biisin perusteella olevan vahvinta alaanne ... nimittäin göteborg melodiikka ei ehkä ole teitä varten. Myönnän, että voi myös johtua kuulijasta :D Summa summarum: Ehkä underground ei olekaan kuollut! | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Soundipolitiikka kuntoon ja teillä on tässä käsissä kunnon stonerbiisi. Laulajaa saa kehottaa ronskimpaan rosoon ihan reilustikin. Vaikken itse kenrestä pidäkään, niin tämä kyllä toimi musiikkinsa puolesta. |
9
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Helvete kun tässä oli meininki kohdallaan. Vanhan liiton rupista ja rehtiä thrash-kohkausta asiaankuuluvalla kitarasoololla maustettuna. |
9
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Pärkele vieköön, että jyrähti kappale komeasti käyntiin. Fiilis oli mahdoton, menoa oli kuin teinitytöllä lauantai-iltana! Harmi vain, että säkeistöllä saatiin homma lytättyä täydellisesti. Monotoninen ja lattea "laulaminen" oli paitsi ylipitkä, myös mielikuvitukseton. Riffijyrän taas käynnistyessä liikutaan taas niissä mahdottoman maukkaissa maastoissa, mutta jo viimeistään toisen särökitarattoman osion kohdalla käy selväksi, että puhtaat eivät ole teidän juttunne (ainakaan vielä). Tosin, hiukan erikoisempikin jyrinä luonnistuu kiitettävällä pieteetillä, joten ehkä tulevaisuudessa ilmaisua tohtisi laventaa luontevamminkin tuonne rauhallisemmalle puolelle. Kontrasti taiteessa on aina loistava tehokeino, mutta kun teoksesta löytyy sekä paljon huonoa että paljon hyvää, jää arvioinnin lopputuomio vaikeaksi. En anna pisteitä, vaikka mieleni tekisi. Herätitte kiinnostukseni kylläkin! Jatkakaa omalla linjallanne, älkää kuunnelko minua! :) | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Kätevää black-rypistystähän on tämä. Heittäisin samaan kategoriaan Bewitchedin, Carpathian Forestin ja miksei myös F.O.A.D.in ja Ildjarnin tapaan. Antipope tosin kaataa hautoja hymyssä suin ja iloisesti rallatellen. Iloista black metallia ei monesti tulekaan vastaan, mutta toisaalta ehkä ihan hyvä niin. Jotenkin nämä punk-vaikutteet eivät natsanneet niin hyvin synkkään ilmaisuun kuin joukkueen edellisillä veisuilla, mutta ilo oli huomata, että soitttaito oli parantunut. Kappale itsessään sisälsi suhteellisen viljalti uusia jippoja lähinnä soitannollisesti, mutta henkilökohtaisesti mitään tarttumapintaa en enää tunnu black metallista löytävä muutoin kuin tunnemapuolelta. Siksi ajattelinkin livahtaa tästä taka-alalle antamatta arvosanaa. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Saundipolitiikka mikserin keskirajan yläpuolella selvästi. Soitto on jo teknistä ja rullaavaa sinänsä, mutta tuntuu että soitot on pantu narulle lähinnä klikin kanssa, ei fiilisten mukaan, jolloin yhteissoitto kärsii. Rähinävokalisointi on vähän tympäisevän kuuloista, mutta ei mitenkään katastrofaalista. Olisi kuitenkin saanut panna pari pykälää kovemmalle, tällaisenaan vähän taustalle jäävä. Melodiat jäävät myös pahasti taka-alalle, jolloin tarttumapinta kappaleesta häviää. Rumpalille isot propsit tykityksistä! |
8
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Jenkkikoret on kuunneltu, se on selviö heti alusta lähtien. Homma toimii hyvin, vaikka varsinainen omaleimainen persoonallisuus puuttuukin. Plussaa loistavista soundeista, soitto- ja laulupuolesta. Nämä seikat teillä pelaavat todella hienosti. Kappale on rakenteellisesti soljuva, C-osasta annan ruusuja mutta viimeisen osan olisi voinut ehkä korvata jollain muulla. Pilkun viilailuksi menee, mutta mitä sitten. Mikseritasolla annan kympin, muuten olisi pakko kiristää asteikkoa ja pudottaa ysi. |
10
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Pakko on nyt todeta, että tämä ei oikein iskenyt. Palikkameiningillä veivattua rokkia satunnaisilla metallivaikutteilla. Ilman vokaaleja sävellyksen ohkaisuus/sisällöttömyys korostuu entisestään. Amorphisin vanhat sävellykset kuuluvat vaikuttajina jonkin verran. Itse henkilökohtaisesti kaipaisin musiikista rytmistä koukkua ja melodista viehkeyttä, tässä sitä ei valitettavasti ollut. |
6
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
|
|
Sanoisin, että sävellypuoli on hyvin hanskassa. Erityisesti mieleen jäi tiukka black metal -breakdown ja sitä seuraava hävityksen kauhistus. Muutenkin kappale oli melodioita myöten hyvä, peruskauraa mutta tyylitajuista ja -tietoista sellaista. Vokalisti oli myös vittumaisen kuuloinen. Negatiivista sanottavaa jäi sen verran, että kitaran epävireisyys ja epätarkka soitto vei pohjan hyvistä melodioista. Koskettimet kannattaa myös jättää lähinnä maalailuasemaan, kun se tuntuu toimivan tässä parhaiten. Kasin annan. |
8
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Synkkäsävyinen moderni black on homman nimi ja siinä karsinassa se orjallisesti pysyykin ilman turhia rönsyilyjä. Tunnelma on synkkä kuin 90-luvun korkoprosentit, mutta perkele sentään että osaa toimia. Kappale on sopivan omaleimainen ja toteutus todella hyvin, kaikki osa-alueet onnistuvat (arvoasteikolla hyvästä erinomaiseen) osumaan maalialueilleen tukevasti, ehkä örinään soisin lisää soljuvuutta, tosin tämä taitaa olla vähän enempi miksauspoliittinen juttu (rohkeasti vaan sitä delayta). |
9
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Kovin tuli avausriffistä Devin-henkisyys esille, mikä ei koskaan voi olla paha asia. Muutoin kappaleesta huokui sopiva sekoitus Raised Fistin vanhempaa hc-mäiskettä sekä Dauntless-henkistä kuolopieksentää. Koko hoito ajettuna mukavan tarttuvuussiivilän lävitse piristi pauketta omalla tavallaan, mutta samalla ryöväsi hieman asennepitoisuutta ja särmikkyyttä. Ja kun nämä jäävät vain vivahde-preferensseiksi, lätkäisen ko. kappaleelle kympin ja paneudun innolla muuhun materiaaliin. |
10
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Kyseessä on varsin paskainen ja punkahtava äpäräblack, josta loin välittömästi assosiaatioita Bewitched:in "Hibernum in Perpetuum" -läpyskään reilun kymmenen vuoden takaa. Muutoin kappaleesta, eritoten riffittelystä tulee mieleen Cradle of Filthin punk-henkisimmät kitarajutut ilman melodioita. Sooloilun alle olisin heittänyt kylmärauhallisesti kunnon sirkkelit surisemaan alle, mutta tämä taitaa olla miksauspoliittisia kysymyksiä, sillä en tiedä jäivätkö ne muiden soittimien jalkoihin. Vokaalit olivat rupiset ja ehkäpä jopa aavistuksen punkahtavat, mikä ei sinänsä haittaa - pikemminkin alleviivaa haettua tyyliä. Kappale paiskoo eteenpäin omalla kiillottamattomalla tyylillään, ja mielestäni tällaisena saisi pysyäkin ilman miksausta. Tällä tavalla tässä on jotain tiettyä sävykästä autenttisuutta. |
8
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Biisi on lupsakka deathrash-rykäisy sieltä geneerisimmästä päästä. Periaatteessa ihan toimivaa tavaraa, mutta kuitenkin lievä kasvottomuus ja tasapaksuus kieltämättä joukkiota riivaa. Soittoon tiukkuutta lisää ja tempoissa ei kannata säästellä, jäätte pian näiden kotimaisten kovimpien jalkoihin! Asennetta riittää ja sillä mennään pitkälle, mutta tiettyjä muita edellytyksiä jään vielä peräänkuuluttelemaan. |
7
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Psykoottista tavaraa. Periaatteessa ei hassumpaa, mutta saundit olisivat saaneet olla terävämmät ja ehkäpä vielä enemmän konemaisen elottomat. Nousuhumala on aina kova juttu. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
|
|
Hmm. Minulle tulee jostain syystä debyytin aikaisen Mokoman, jotkin Tuomari Nurmion menevämmät kappaleet sekä läjäpäin semi-vaarallisten kotimaisten hård rock -porukoiden sekasotku. Omalla sarallaan varmastikin tymäkkä ja katu-uskottava kappale, mutta minulle ei henkilökohtaisesti hirveästi kolahda. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Oh my fucking god. Kitarat on rouheasti rässääviä ja kovastikin viemärinkatkuiset ja möräykset Suffocation-tyyliin tylyn miehekkäät. Tällaista kelpaa kuunnella, kertaheitolla faniksi. Kiitos. |
9
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Kantrivaikutteista vierivää kiveä? Mikäpä siinä, kaurapuuro maistuu minullekin aamuisin. En kyllä hirveästi piittaa tämäntyyppisestä musiikista näin puhdasverisenä metallipäänä - mutta jaksoin kuunnella ainakin loppuun saakka. Laitetaan neutraali seitsikko. |
7
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Tästä kuultaa ilmeisen selvästi läpi Deathchain-vaikutteet. Soiton tiukkuus ja tarkkuus on kuitenkin ehdottoman, ehdottoman tärkeää mielestäni tällaisessa tyylissä, ja tästä kappaleesta vähän kuulsi läpi sellainen "se on tarpeeksi hyvä, mennään seuraavaan kohtaan" -mentaliteetti, joka rokottaa rankasti kappaleen tiukkuutta. Soitot kohdilleen ja tykimpiä saundeja tehtailemalla tästä porukasta saisi mahdollisesti kuitenkin toimivan joukkion. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Homman nimi on rupinen thrash. Pelit ja pensselit puskevat mökää, mutta tässä kappaleessa olevat elementit on kuultu vähän turhan monesti monessakin paikassa. Soittajat ovat kelvollisia, mutta laulajalta puuttuu botnea. Sanoitukset turhan kliseistä liirumlaarumia, tai ainakaan eivät isommasti eroa täytehenkisyydestä kovinkaan monella tasolla. Yritystä on ihan perkeleesti ja siitä annettava porukalle kovastikin pojoja. Asenteen ollessa kohdillaan on helppo lähteä eteenpäin kehittämään omaa ilmaisua ja hiomaan sekä soitto- että laulutaitoja. Ei tämä kelvotonta ole, lapsenkengissään vielä. |
6
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
No niin, tässä sävellyksessä on sitten sitä omaa näkemystä ihan kiitettävästi. Kappale itsessään on maukas, lieviä soittomokia ja kulmikkuutta havaittavissa edelleen, mutta perkele vieköön, että ne annetaan anteeksi kun kappale itsessään on varsin kovatasoinen ja persoonallinen. Laulaja Shevchenko otti maneeria Diablon Nygårdilta tähän ralliin, ainakin itselleni tuli monasti kappaleen edetessä moisia mielleyhtymiä. Pisteitä ropisee myös vittumaisen tiukasta väliosatykityksestä! Tätä lisää ja hilatkaa tempoa vielä lähemmäksi tappia! |
9
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Kappale lähti vähän valjusti käyntiin, mutta mitäs pentelettä ... SAHAUSTA, jes! Diablomaisuus iskee eteen jälleen vokalistin toimesta, jotenkin tästä tulee mieleen myös männävuosien kotimainen speedjätti Stone - etenkin juuri tuosta rymyytyskohdasta. Selkeästi parempi ralli kuin avausraita, mutta melodioissa karsastan tuota suomileimaa, pitäisi olla vielä vittumaisempaa ja rohkeampaa revittelyä sinnekin suuntaan ja unohtaa perusmolliasteikot. Hevi on niitä jo pullollaan ja ne alkavat olla loppuunkäytettyjä. Vähän linjaton ralli, mutta parempi kuin avausraita. |
7
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Rouheita ja meneviä riffejä. Vaikutteiden sillisalaatista päällimmäisenä tuntuisi nousevan Lamb of God, SikTh sekä Scar Symmetry omilla tavoillaan. Sävellys etenee poppikaavan mukaisesti, eikä periaatteessa tarjoa mitään yllätyksetöntä - tosin ei sitä aina tarvitse peräänkuuluttaakaan, jos homma toimii luontevasti. Nimenomaan luonnollisen kuuloinen performanssi kaikin puolin. Vielä kun riffit ja melodiat kuulostavat näin tuhdilta ja hyvin sovitetuilta niin kyllähän tästä yhdeksikkö heltiää. |
9
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Asennetta piisaa ja sävellyksessä on rutkasti ideaa. Konerummut olivat todella häiritsevät, samoin soundien tukkoisuus. Ärinä oli hiukan ponnetonta, suosittelisin tilalle HC-henkistä huutoa (esim. Raised Fistin Alle Hagman), jotta sanoituksista saadaan särmät esiin toteutusvaiheessa. Riffeistä ja asenteesta kymppi, toteutuksesta kutonen. |
8
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Näin se pitää tehdä tämä keskitempoinen rässinki. Death-vivahtein toteutettu biisi nakuttaa eteenpäin kiitettävällä intensiteetillä, ja murjovan tymäkkä saundipolitiikka alleviivaa brutaalia veivuuta juuri oikealla - vaikkakin hieman tyypilliselläkin - tavalla. Mikserin asteikolla kovimpia joukkueita, vaikka eihän tässä nyt yleisesti ruutia uudelleen keksitäkään. Soittajillakin homma hanskaa paremmin kuin hyvin. Ja kun kaikki on loistavasti lapasessa, siirryn tästä tuonne fanilistan puolelle. |
10
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Yhden riffin järkäle vittumaisella melodialla saattaa toimia, tässä tapauksessa osittain. Perusvahvasti homma hanskaa, mutta etiskelisin itse tämän kategorian kappaleista vivahde-eroja sävellyksien sisällä. Tältä osin toiveeni eivät täyttyneet. Sävellykseen särmää lisää ja ideoita pöytään, kappaleen sisältöön nähden kesto on liian mittava. |
7
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Kotimaista purkkapoppia? No, saundit on ainakin asiaankuuluvat. Riffittely sekä bassolla että komppikitaralla mielikuvituksetonta ja moneen, moneen kertaan kuultua. Laulajasta sen verran, että artikulaatiossa jokin ärsyttää suunnattomasti vaikka out of tune -efektiä ei varsinaisesti tulekaan. Vaikka popmusiikki yleisesti lähellä sydäntäni, tämä ei kosketa minua millään tavalla. Ja jos koskettaakin, nostan heti syytteen. |
5
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Kappale toimi kokonaisuudessaan hyvin. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että nuo melodiset riffittelyt sortuvat turhaan tyypillisyyteen, ja näiden "Hate Squad" -demon kappaleiden vahvuus löytyykin tymäkässä thrashriffittelyssä, sen tunnutte osaavat lähestulkoon täydellisesti. Asennettakin löytyy ja kyllähän tästä eräs henkilökohtainen suosikkibändini Amoral vääjäämättä tulee mieleen. Arvostelen tämän kappaleen yhdeksikköön, sillä mielestäni tämä oli koko demon paras raita. Tätä lisää hieman täyteläisemmillä saundeilla ja rohkeammalla (sanoisinko sittenkin röyhkeämmällä) asenteella, ja seuraava läpyskä tappaa satavarmasti. |
9
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Aloitetaanpa sanomalla, että tämä kappale on lähes virheetön kokonaisuus. Kappaleessa on hieno 7/8-runko, ja melodiikka on kotoisin samoilta seuduilta kuin Opeth-yhtyeen "Windowpane", mutta plagioinnin välttämiseksi ollaan tähän osattu yhdistellä mm. Porcupine Treeta, hiukan Poets of the Fallia sekä muita samantyyppisiä balladeita. Tunnelma pysyy todella vahvana, mistä suurin kiitos kuuluu laulajalle. Brit-pop -tyylisuuntaan eksymisestä toki voidaan olla montaa mieltä, erityisesti kappaleen loppupuolella esiintyvässä kertosäkeessä, mutta melko hyvin tämä rosoisuus ja hauras tunnelmallisuus saadaan naitettua keskenään. |
9
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Saundit on hyvät, aavistuksen ehkä liiankin segregoivat sillä äänimaton muodostumin en jää nyt lähinnä pelkästään koskettimien harteille. Koska, esikuvaa on selkeästi haettu "Enthroned Darkness Triumphant" -levyn aikaisesta Dimmu Borgirista, olisi ollut tunnelman kannalta suotuisaa, mikäli miksauksessa olisi arvostettu eri soittimien fuusioitumista yhdeksi mössöksi. Soittotaito tuntuu olevan riittävä tähän kappaleeseen, vaikkakin kitaraleadit olisivat vaatineet astetta monipuolisempaa revittelyä aseekseen. Kappale itsessään on melko monotoninen ja ilmeetön, tunnelmaltaan melko yksitotinen ja jopa köyhä (anteeksi suorapuheisuuteni). Perusäänimaisemien sijaan olisi piristävä panostaa näin usean soittimen luomaan monitahoiseen sävelkieleen, niin materiaalista saisi huomattavasti iskevämpää ja yhtye erottuisi loputtomalta tuntuvassa bm/gm-suossa varmasti edukseen. |
6
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Ei oikein iskenyt minulle. Vokaalit veivät ideat sävellyksestä, enkä henkilökohtaisesti hirveästi välitä näistä lyhyistä kappaleista. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Ei saatana mitä ryskettä ja pauketta. Ihan v*tun kova biisi tiukasti soitettuna ja kompromissittomalla asenteella. Eihän tässä voi muuta ku nostaa kädet ylös ja lätkästä kymppi. |
10
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Tästä tulee väkisinkin mieleen ensimmäiset Bodom-viritelmät vuosikymmenen takaa niin hyvässä kuin pahassakin. Soitto on tasaisen vahvaa alusta loppuun ja kärinöitsijä marinoi raspinsa samassa kastikkeessa kuin Mayhemin ex-vokalisti Maniac. Paketti on siis soittoteknisiltä osiltaan perushyvin hanskassa, vaikka mielikuvituksellisuudesta ei voidakaan Astrayedia syyttää. Saundipuoli ei loistokkuudellaan hehku, mutta palvelee tarkoitustaan enemmän kuin hyvin. Mikä erityisesti häiritsee on se, että sävellys on sitä tuttua huttua, vähän jopa liiankin. 80-luvun riffittely nopeisiin tempoihin naitettuna yltiöpäiseen melodisuuteen on näissä korvissa resonoinut niin monesti, että mitään ennenkuulematonta ei Astrayedilla ole tarjota. Mutta, tarvitseeko sitä aina ollakaan? Toisaalta, kyllä tätä ennemmin kuuntelee kuin turpaansa ottaa, joten ei tätä missään nimessä voi huonoksikaan moittia. Nyt vain lisää kieroutuneita riffejä ja melodioita niin ollaan jo syvissä vesissä. |
7
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
|
|
SKORPPIONS! 10/10 |
10
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
|
|
Jeps, sanoitukset on mahtavat! Tsehovilaiseen tyyliin kerrottu rakkaustarina riipaisee todella syvältä. Niin, ja onhan ne hyvännäkösiä - koko sakki. |
10
|
|
