Mikseri.net

#42 kirjoitettu 08.01.2004 18:51

La Musica kirjoitti:

jos mulla on T-risti Kiinteissä merkeissä seuraavasti: Skorpioni Neptunus ja Kuu (10.) opp. Härkä Jupiter (4.H) neliö Vesimies Venus ja Ceres (1.H)..
niin mitähä tämä meinaa, kun Kuu, Venus ja Ceres ovat vielä kriittisissä pisteissä?


Se meinaa suunnileen samaa kuin jos syntymähetkelläsi helsingin ratikat 4, 10, ja 6 olisivat kaikki muodotsaneet suoran linjan maapallon magneettisten napojen välille.

#43 kirjoitettu 08.01.2004 19:24

Fezz kirjoitti:
Miksi ihmisrotu on niin itsetuhoinen?


Herää kaksi kysymystä: "Miksi se ei olisi niin itsetuhoinen?" ja "Onko ihminen itsetuhoinen?"

Evoluutio on aikoinaan (ihan syystä/syyttä, kuten aina) kehitäänyt ihmis olennon aika agressiiviseksi ja itsekkääksi. Laumaeläimenä ihminen on kuitenkin myös sympaattinen ja sosiaalinen. Juuri tämä ristiriita aiheuttaa tunteen itsetuhoisuudesta. Ihminen on itsekäs olento, joka kokee sympatiaa ja yhteenkuuluvuutta muiden lajitoveriensa kanssa... tämä ominaisuus siis jättää itsekkyyttä helposti taka-alalle. Ihminen on kuitenkin aina yksiklö, joka elää yhteisössä.

Onko ihminen itsetuhoinen?

Minusta ihminen ei periaatteessa ole itsetuhoinen. Kyllähän me tapamme toisiamme jne... Mutta ottaen huomioon, minkälaisen pläntin olemme tästä maailmasta itsellemme rihmunneet ja kaiken liikakansoituksen johon olemme ajatuneet, niin onhan harvetuminen edessä aika aiemmin tai myöhemmin. Mitä taas tulee joihinkin ydinaseisiin ja muihin isoihin pläjäyksiin, niin eihän niilläkään ole vielä mitään maailmaa tuhottu.. Jo tämä osoittaa vahvasti sitä epävarmuutta, mikä liittyy toistemme tuhoamiseen. Ei etteikö peloite olisi ollut kylmän sodan aikaan molemmin puoleinen, vaan että pommin käyttöä on muutenkin juuri "suuren mielipiteen" taholta vältelty.

Kun tätä pohtii, niin tulen siihen tulokseen, että ihminen on kyllä agressiivinen olento, joka toimii vahvasti tunteidensa pohjalta, mutta termi itsetuhoinen on minusta vahvaa liioittelua, vaikka ydinpommit ihmisrodun joskus tuhoaisivatkin... Sillä silloinkaan ihmisrotu ei ole pyrkinyt tuhoutumaan, vaan on ikäänkuin teknologian kehityttyä ihmistä suuremmaksi ajautunut siihen.

Miksi niin harvat ovat tyytyväisiä elämäänsä?


Ovatko? Noh... Tästä vallitsevasta olotilasta syyttäisin jälkimodernia hedonistista kulutusyhteiskuntaa. Tämä kaupunkeihin pakattu hyvänolon metsästys yhteiskunta on ajautunut niin nopeasti niin erilaiseksi kuin se todellisuus, jossa ihmiskunta on geneettisesti syntynyt, että tämä aiheuttaa pakostakin ongelmia. Ihmiset elävät pohjattomina ilman kosketusta itseensä tai maailman perustotuuksiin.... metsästäen vain hetkellisuiä hyvänolon tunteita.. ja täten lyhytnäköisesti sortuen siihen kehään ja riippuvuuteen jonka tämä epävarmuus aiheuttaa. Tlevision ja mikserin kaltaiset "viihdykkeet" ajavat ihmisiä pois heidän omasta olemuksestaan ja ihmiset vain pakenevat kylutushyödykkeiden ja viihteen avulla omia traumojaan ja olemustaan.

Tuossa oli nyt jälkimodernistinen kritiikki jälkimodernistisesta ajasta. En kuitenkaan varauksetta usko siihen mitä tuossa "julistin". Se on kyllä totyta, mutta oliko ennen paremmin? Mielestäni ei. Minusta tuosa kysymyksessäsi on kysymys siitä, että miten katsot maailmaa, eikä millainen maailma on. Ihmiset eivät ole minusta tänä uutena aika niin onnettomia kuin he marmattavat. Se että hetken ilot ovat mukavia, korvaa aina toisessa päässä sitä perimmäistä tyhyjyyttä, joka monia nykyihmisä kalvaa. Ennen oli koti, uskonto ja isänmaa mihin saattoi turvautua... Nykyään entistä vähemmän mihinkään noista. Se on tehnyt elämän syklistä eilaisen ja tämä muutos on vielä pahati kesken.

En usko, että entisaikoina ihmisen elämä oli niin paljon ruusuisempaa kuin nykyäänkään. Ihmisen psykologia on niin mielenkiintoinen, että kun joku afrikkalainen saa niukasti ruokaa, hän tuntee pahaa oloa... ja kun modernilta huippumallilta katkeaa kynsi, niin hänkin tuntee pahaa oloa. Kummalta on pahempi olo? Minusta mallilla saattaa olla yksittäistapauksessa jopa ikävämpi olo. Ihmis mieli on suhteellinen. Se suhteuttaa kärsimyksen ja sopeutuu. Tietysti ilon lisääntyminen on aina väliaikaisesti plussa (lottovoitto) mutta sekin autuun rapisee kun mieli taas oppii paremmalle. Samoin kuin mentyksen ovat ikäviä (työpaikan menetys), mutta taas mieli usein oppii tulemaan toimeen pienemmälläkin. Ei tosin ilman kipuja, kuten lottovoittokin antaa lisää riemua väliaikaisesti.

Pitää vielä sanoa tähän, että perustarpeiden pois vienti tekee kuitenkin poikkeiksen tuohon ylläolevaan.

#44 kirjoitettu 08.01.2004 19:40

Vilz kirjoitti:

Kuinka kauan selviän nukkumatta?


Ai juuri sinä? Oet niin laiska, että kovinkaan kauan. Jos rupeat lekemaan niihin tentteihisi aiemmin, niin ei tarvitse pysyä niin kauaa hereillä ja asiatkin tarttuvat paremmin päähän.

btw: Jee, ei Haava elitisti selkeesti ole..


Koska tämä tyttönen tuntee minut tosielämästä(TM) ei hänen subjektiivinen näkemyksensä ole kovinkaan luotettava.

#45 kirjoitettu 08.01.2004 19:52

TIK kirjoitti:

Menee kyllä varmaan teoreettisen fysiikan puolelle, mutta..


Hmm... Itseasiassa sanoisimpa, että painottuu kyllä vielä filosofian puolelle.

Minkä muotoinen aika on?


Yrityksesi ymmärtää aikaa fyysisenä muotona on todennäköisesti jo siinämäärin harhaanjohtava tapa pohtia tuota asiaa, että ajaudut jo heti alkumetreillä harhapoluille tuossa filosofisessa pohdiskelussasi. Hmm... tämä siis, jos tarkoitit teoreettisempaa ja fysikaalista pohdiskelua, kuten annoit ymmärtää tuossa alukkeessasi.

#46 kirjoitettu 08.01.2004 20:57

Voiko kompromissi olla paras mahdollinen vaihtoehto?

#47 kirjoitettu 08.01.2004 21:56

SnoXn kirjoitti:
Voiko kompromissi olla paras mahdollinen vaihtoehto?



Kysymyshän on ihan siitä mikä on paras? Eli mitä mitataan.

Esimerkki 1: Ihminen tahtoo syödä suklaapatukan ja ranskalaisia perunoita, mutta ei halua syödä molempia koska pelkää että lihoo. Kumpi hänen pitäisi syödä?

Hyvä kompromissi saattaisi jonkun kohdalla olla, että syö vähän molempia.

Eli siis jonkun ihmisen kohdalla tuo kompromissi saattaa nimenomaan olla se paras vaihtoeto, koska hän ei tahdo lihoa liikaa, eikä olla syömättä herkkuja.

Esimerkki 2: Kaksi ihmistä tahtovat molemmat leikkiä leikkiautolla, mutta autoja on vain yksi.

JOS mitataan yhteistä etua, niin selkeästi tyydyttävintä molemmille saattaisi olla se, että molemmat leikkibät yhdessä tai vuorotellen.

ELi siis loppukeneettina toteaisin, että: Kyllä, kompromissi saattaa useikin olla paras mahdollinen vaihtoehto.

#48 kirjoitettu 08.01.2004 22:00

Haava kirjoitti:
TIK kirjoitti:

Menee kyllä varmaan teoreettisen fysiikan puolelle, mutta..


Hmm... Itseasiassa sanoisimpa, että painottuu kyllä vielä filosofian puolelle.

Minkä muotoinen aika on?


Yrityksesi ymmärtää aikaa fyysisenä muotona on todennäköisesti jo siinämäärin harhaanjohtava tapa pohtia tuota asiaa, että ajaudut jo heti alkumetreillä harhapoluille tuossa filosofisessa pohdiskelussasi. Hmm... tämä siis, jos tarkoitit teoreettisempaa ja fysikaalista pohdiskelua, kuten annoit ymmärtää tuossa alukkeessasi.




Kaikenlaista sitä vaan alkoi päässä pyöriä pari viikkoa takaperin kun luin Stephen Hawkingin Maailmankaikkeus Pähkinänkuoressa -kirjan....
rentoa iltapäivälukemista.

#49 kirjoitettu 08.01.2004 22:47

TIK kirjoitti:

kun luin Stephen Hawkingin Maailmankaikkeus Pähkinänkuoressa -kirjan....
rentoa iltapäivälukemista.


Ihan yleisisvistyksen vuoksi pitäisi tuon uudenkin Hawkingin lukea... vaikka Hawking ei olekkaan ollut suosikkejani. Hyvähän se tietysti on, jos ei vähän kovempaa fysiikka karjallisuutta ymmärrä... vaikka kyllä minusta on parempaakin fysiikka tarjolla, joka ei tee tiukkaa ainakaan lukion pitkän fysiikan suosittaneille.

Esim:

George Gamow & Russel Stannard --> Herra Tompkinsin uusi maailma.
Niin helppotajuinen opus, kun voi kirjoittaa, niinkin vaikeista asioista kuin kvantit, suhteellisuusteoria ja atomit. Sopii hyvin ihan fysiikkaa likemattomillekin henkilöille.

Richard P. Feynman --> QED, valon ja aineen ihmeellinen teoria.
Tämä ei ole tajuttoman simppeli kirja, mutta ei kvanteista juuri simppelimmin pysty selittämään.

Lee SMolin --> Kvanttipainovoima
Yksi fysiikan lemppareistani. Arvailee ja esittää valistuneita arvailuja tlevaisuuden fysikkan kehityksestä. Selkeä ja mielenkiintoinen. Ei edes tolkuttoman vaikea.

Stephen Hawkin --> Ajan lyhyt historia
Kertoo aika kansantujuisesti mustista-aukoista, ja erityisesti siinä peremmin kuvitetussa versiossa on ihan hyvä kuvitus. Vähän kuitenkin mystifio asioita, jotka eivät ole niin jumalallisia.

Hmm... Hawkin on noista minusta huonoin, mutta sitäkin suosittelen kyllä ymmärryksen lisääjäksi kaikille,

#50 kirjoitettu 09.01.2004 04:07

Kun kuusi kerrotaan yhdeksällä, saadaan neljäkymmentäkaksi.

Miksi?

[I]Kyllä, olen lukenut Adamsini.[I]

#51 kirjoitettu 09.01.2004 06:28

Laihanen kirjoitti:
Kun kuusi kerrotaan yhdeksällä, saadaan neljäkymmentäkaksi. Miksi?

Tiedetään, tiedetään...!


Mutta minulla on kysymys.
Se kuuluu tällä lailla kysyvästi: Onko kissan mahdollista olla laatikossa superpositiossa? Toiv. tiedät, mitä tarkoitan.. Ai niin, olet kaikkitietävä, kyllä tiedät.

#52 kirjoitettu 09.01.2004 10:52

Ensimmäinen:
Oletetaan että esine kulkee nopeudella 99km/h. Esine kiihdyttää vauhtinsa nopeuteen 99,9km/h. Sen jälkeen esine kiihdyttää nopeuteen 99,99km/h, sitten 9,999km/h jne. Teoriassa vauhtia voi kyseisellä tavalla nostaa ikuisesti pääsemättä kuitenkaan ikinä nopeuteen 100km/h. Selitä tämä.

Toinen:
(tämä saattaisi mennä myös "hardispuolelle", mutta ajattelin että saattaisit olla oikea henkilö vastaamaan tähän)

Onko mahdollista saada "järkevänkuuloista" (lisään tähän tarkennuksena: käyttökelpoista eli kuultavaa) ääntä aikaan ihmisen kehon jännitevaihteluista? Jos on niin miten ja kuvaile esimerkkitoteutus .

Kiitos Haavalle etukäteen vastauksista ja mielenkiintoa yllä pitävästä threadista.


Veneficus muokkasi viestiä 10:53 09.01.2004

#53 kirjoitettu 09.01.2004 13:27

miten haava tietää kaiken mitä siltä kysytään?
miksi haava jaksaa/haluaa vastata kaikkiin näihin kysymyksiin ja miten sillä on aikaa?

#54 kirjoitettu 09.01.2004 17:36

Luin jostain lehdestä, että ihminen pystyy pelkän ajatuksen voimalla vaikuttamaan elektronisten esineiden toimintaan. Esim. pöydällä menee robotti, joka 'satunnaisesti' vaihtaa pakille ja kääntyilee. Ihminen pystyy kuitenkin ajatuksen voimalla saamaan robotin pöydällä luokseen. Miten se on mahdollista? Jotain säteilyä kehosta? 2. esim. Heiluri heiluu 'satunnaisesti' vaihtuvalla vauhdilla ja ihminen saa sen ajatuksen voimalla pysähtymään. Testi on toistettu tarpeeksi monta kertaa, että sitä ei enää lueta sattumaksi.

#55 kirjoitettu 09.01.2004 21:58

Haava kirjoitti:

Eli siis jonkun ihmisen kohdalla tuo kompromissi saattaa nimenomaan olla se paras vaihtoeto, koska hän ei tahdo lihoa liikaa, eikä olla syömättä herkkuja.


Mitäköhän se kertoo persoonallisuudestani/psyykkeestäni että tuo lause saa minussa aikaan yllättävänkin syvää sääliä tai vastaavanlaista tunnetta aikaan. Tämä tunne ei edes kohdistu kehenkään erityisesti vaan tuntuu siltä että säälin kaikkia niitä ihmisiä joita tämä lause kuvaa tai voisi kuvata. Sääliä aiheuttava kohta lauseesta on siis tuo "ihminen ei tahdo olla syömättä herkkuja". Se saa minut lähes voimaan pahoin ja tuntuu siltä että haluaisin halata ja lohduttaa ihmisiä jotka ovat tuossa tilanteessa vaikka tiedän aivan hyvin että itsekin pidän herkuista. En vain osaa sijoittaa itseäni säälini alaiseksi.

Tämänlaisia tunteita nousee minussa usein esiin kun esim. näen junassa jonkun ylipainoisen ihmisen. Tietämättä mitään ihmisen ajatusmaailmasta tunnen kovaa sääliä häntä kohtaan ja joskus jonkinlaista ahdistustakin. Ja tämä on aina vain ylipainoisia ihmisiä kohtaan. Tai ihmisiä jotka ahmivat ruokaa tai jotain vastaavaa. Aina jotain syömiseen/painoon liittyvää. En käsitä miksi näin on ja olisi kiinnostavaa kuulla mielipiteesi tästä, arvoisa Haava. Asia jopa häiritsee minua jossain määrin.

Kirjoitin hyvin epäselväksi joten pyydä tarvittaessa selventämään tai kysele lisätietoja.

#56 kirjoitettu 10.01.2004 01:47

Laihanen kirjoitti:
Kun kuusi kerrotaan yhdeksällä, saadaan neljäkymmentäkaksi.

Miksi?


Siksi koska matematiikka, joka antaa tulokseksi viisikymmentäneljä on väärä. Tämä on muuten erittäin sääli, sillä tuo matematiikka perustuu juuri omaan logiikkaamme, jota me ihmiset käytämme.

Voidaanko tästä siis vetää se johtopäätös, että ogiikkamme on väärä?

Itseasiassa tuohon kysymys asettaa itsensä itse omana logiikkanaa kyseenalaiseksi, joten minun meidän oman logiikamme sääntöjeemme mukaan julistettava tuo kysymys paradoksisksi.

Se joka ei havainnut paradiksin paradoksin paradinksin [...] paradoksia tuossa, ei ilmeisesti ajattele meidän logiikallamme, ja hänellä on täten meidän logiikkamme mukaan mahdollisuus ymmärtää alkupeärinen vastaus Laihasen mainioon kysymykseen. Valitetavasti minä en kuulu heihin (Siis meidän logiikkamme mukaan)

#57 kirjoitettu 10.01.2004 01:49

Twight kirjoitti:

Mutta minulla on kysymys.
Se kuuluu tällä lailla kysyvästi: Onko kissan mahdollista olla laatikossa superpositiossa? Toiv. tiedät, mitä tarkoitan.. Ai niin, olet kaikkitietävä, kyllä tiedät.


Jooh... Tiedän... Minun on todettava, että jos tämä ongelma jakaa nobelpalkitut ammattifyysikot (ja osa kieltätyy jopa vastaamasta siihen), niin minun on soitettava nöyryyttä heitä kohtaan ja olla hiljaa.

#58 kirjoitettu 10.01.2004 02:00

Sateentappaja kirjoitti:
Onnistuuko aikamatkustus? Jos onnistuu, kuinka? Ei yleisen suhteellisuusteorian rajoissa ainakaan. (tähän runsaasti jargonia eli teknoslangia kiitos


Aikamatkustus eteenpäin onnistuu yksinkertaisesti... sitä on jopa tehty. Eli kuten aiemmin selitin, niin mitä nopeammin esine liikkuu, sitä itammin se vanhenee. Eli kun pörätään ympäriinsä miltein valonnopeutta jonkun aikaa ja tullaan takaisin maahan, niin kun aikaa on sinun näkökulmastasi kulunut vaikka vuosi, niin nopeudesta riippuen maapallon näkökulmasta on voinut kulua vaikka 200 vuotta ja pääset tapaamaan lapsenlapsenlaspsen[...]lapsiasi. Tästä voimme sii huomata kuinka vääristynyt Newtonilainen näkökulmame ajan kulumiseen on. Itseasiassa jos lennnät koko elämäsi suihkukoneella maapallon ympäri, niin tämä sama ilmiö toistuu (tosin vain niin lievänä, että sillä sekunnilla ei juuri ole käytännön merkitytä)

Mitä taas tulee aikamatkustukseen taakseppäin, niin Stephen Hawkin uskoo, että se on mahdollista jollain ihmeellisellä madoreikäkikalla. Tätä näkemystä eivät kuitenkaan useat tutkiat jaa.. ja mutenkin teoria on melkoisen epävarma ja pikemminkin uskomus kuin stabiili fysikaalinen teoria.

Toivottavasti tämä oli tarpeeksi kansankielellä kirjoitettua.

#59 kirjoitettu 10.01.2004 02:36

Veneficus kirjoitti:
Ensimmäinen:
Oletetaan että esine kulkee nopeudella 99km/h. Esine kiihdyttää vauhtinsa nopeuteen 99,9km/h. Sen jälkeen esine kiihdyttää nopeuteen 99,99km/h, sitten 9,999km/h jne. Teoriassa vauhtia voi kyseisellä tavalla nostaa ikuisesti pääsemättä kuitenkaan ikinä nopeuteen 100km/h. Selitä tämä.


Heh heh.. Moderni versio Zenonin paradoksista, joka on kyllä minusta paljon paremmin muotoiltu, sillä tuostahan voi heti esittää vastakysymyksen, että "Miksi sen mukamas pitäisi päästä 100km/h. Miksei se voisi vain nostaa vauhtia ikuisesti? Noh tottakai voimme taas valita uuden pienemmän kilometrimäärään, johon tähdätä, jolloin olisimme ongelmissa, mutta Zenon versio on jotenkin konkreettisempi.

Noh... Selitän tähä vielä Zenonin paradiksin (se on avistuksen selkeämpi), ja vastaan tarkemkin siihen:

Otetaan Esim. nuoli, joka ammutaan maalitaulua kohti.

Nuoli lähestyy tietyssä ajanhetkessä puoleenväliin ampujasta ja maalitaulusta. Seuraavana ajanhetkenä se matkaa taas puoleenvöliin edellisestä pisteestä ja maalitaulusta. Seuraava ajanhetkenä (ajanetkien pituus puolituu tietysti myös) nuoli on taas puolessa välissä edellistä pistettä ja talua.. jne... Tätä menoa nuoli pääsee aina vaan lähemmäksi ja lähemmäksi maalitaulua, mutta ei ikinä saavuta sitä. Lopulta nuoli on ääretömän lähellä, mutta ei koskaan kohtaa taulua.

Eli siis mikään esine ei koskaan voi liikkua mihinkään toiseen pisteeseen?

Tämä Zeonin paradoksi korjaantuisi tietysti, jos olsii olemassa, joka pienin mahdollinen ajanyksikkö, tai pienin madolinen matka, jonka esine voi liikkua (Ajatelkaa maailmaa vaikka ruutupaperina, jossa yksi ruutu on aika yksi paikka missä pienin madollinen materiayksikkö voi oleskella)

Eli tuolla teorialla saamme sekä Zenon, että sinun muunnelmasi siitä selitettyä. Toisaalta taas, vaikka tuo on aina keksimäni selitys Zenon-ratkaisuksi, se ei tarkoita, ettäkö se olisi oikea selitys... Ehkä me ihmiset emme vain ole ymmärtäneet äärettömyyden olemusta oikein.

Onko mahdollista saada "järkevänkuuloista" (lisään tähän tarkennuksena: käyttökelpoista eli kuultavaa) ääntä aikaan ihmisen kehon jännitevaihteluista? Jos on niin miten ja kuvaile esimerkkitoteutus .


Hmm... Itseasiassa on, mutta siihen tarvitaan kyllä sellainen äänikortti, joka ei filtteröi DC-offsettiä pois tai sitten nauha, jota voi soittaa todella nopeasti (ja sekään ei saa ennen nauhoitusta filtteräidä DC:tä pois.

Ongelmahan tuossa on, että jännitteenvaihtelu on kätännösä niin hidasta, että siitä tulee AIVAN liian matalia bassoja (ja nopeammat vaihtelut ovat häiriötä, tai ainakin häiriöt peittävät alleen sen todellisen nopean vaihtelun). Eli siis jos nauhoittaa ensin tuota sähköhäiriötä (sillä DC-offsettiä poistamattomalla äänikortilla)...ja sitten soittaa tätä saatua dataa erittäin suurella nopeudella (Tunnin sähkönjohtosessiosta et montakaan sekunttia ääntä saisi)

Kuullostaako tuo jännitteen vaihtelun mittaus sitten YHTÄÄN miltään nopeuttettuna? No sanotaanko, että olen tätä pohtinut itsekkin ja sonoisin, että ei.

Miten saisin käsiini DC-offsetittömän äänikortin ja mittarin?

Äänikortti: Tietääksi markkinoilla ei ole sopivaa tuotetta, joten DIY hommana vaan pari piiriä pitäisi kolvata piirilevyllä ja vähän säädellä. En osaa sanoa enemäpää, koska en mikään piirisuunnittelija ole.

Mittari: Sähköjohto, jonka molemmat päät teipataan erikohtiin kiinni ihoon (joka kaiutinkaapeli esim). Paras olisi kuitenkin sellainen TV-SHOP:ista tutun sähkölihas treenerin yksi sellainen "kiinnike", joka sitten lykätään (kehoon-->vahvistimeen) ja siitä sitten tuohon erikoisvalmisteiseen äänikorttiin.

Yksi asia mitä tuolla jännitteenvaihtelulla voi tehdä on ohjata analogisyniä... Todella monissa analogisynissa on imputteja kontrolli singnaaleille. Kytketään vain tuollainen "sähkötreenerin sensori"-kehoon ja sitten laitetaan vahvistettuna kiinni synan kontrolliimputtiin... Siinä sitten esim. filtteri nousee ja laskee jänniteen vaihtelun mukaan. Kannataa tietysti laittaa hirveä määrä noista sensoreita erilaisin parametreihin... Mennä nukkummaan ja katsoa aamulla mitä kone on yöllä nauhoittanut, sillä yöllä nuo arvot heittelehtivät kuulemma mielenkiintoiseemmin.

#60 kirjoitettu 10.01.2004 02:51

Ihan A kirjoitti:
Eli kyse on napanöyhdästä! Mistä se oikein tulee? Mitä se oikein on? Ihmettelen tätä lähes joka päivä. Se ei voi tulla paidasta, koska se on aina samanväristä, eikä esim paidan väristä. Mistä se tulee? Tuleeko se ihmisestä? Jos ei pidä paitaa, tuleeko silloin saman verran napanöyhtää? Se muistuttaa olemukseltaan taskunöyhtää, mutta löytyy navasta joka päivä. Tiivistyykö se ilmasta? Kakkaako napa tällä tapaa? Onko napanöyhtä navan kakkaa? Mitä se on?


Lienee parasta, että perustat oman ketjun tälle, sillä en ole mistään napanöhtästä koskaan kuullutkaan... Saati, että minulla sellaista olsii ollut. Villi arvaukseni olisi, että kyse on hiestä ja muusta liasta, jota iholla on... mutta paha sanoa, kun en ole nähnyt. Kun sinulla on hikiset ja ei aivan juuri pestyt kädet ja hankaat niitä yhteen.. niin onko se töhnä joka tulee yhtään tuon nöhdän kaltaista? Hmm.. Toivon kuitenkin, että tästä ketjusta ei muodotusi areenaa tälle asialle, joten perusta vain se uusi ketju... Kiitos.

On mulla vielä kysymys toinenkin, joka on sitä luokkaa, että voi olla hankala käsittää jopa sitä pelkkää kysymystä, saati alkaa miettiä vastausta.


Kysymyksesi oli rittäin selkeä ja filosofian klassikko.

Eli millainen on kysymys ennen kuin sitä on kukaan keksinyt? Millainen on kysymys, jota kukaan ei ole vielä ajatellut? -> Millainen on kysymys, joka ei ole ilmaistavissa? Millainen on kysymys, joka ei ole kysyttävissä?


Kysymys, jota ei voi ilmaista ei siälly joukkoon: "Ilmaistavissa oleva asia." Onko olemassa kysymyksiä, jotka eivät kuulu tähän joukkoon. Riippuu sanan "kysymys" määrittelystä. Jos ei niin vastaus on triviaali. Jos taas on, niin en tähän vastaukseen pysty kuitenkaan tuota kysymystä kirjoittamaan, eli kysymyksen asettelu "Millainen on [...]" sisältää automaattisesti sen, että siihen ei voi vastata (koska oikea vastaus siis kuuluisi loggikan joukkoon: "Asia jota ei voi ilmaista." (Eli siis tuo aiemman joukon vastajoukkoon)... Jos minä siis vastaisin sinulle millainen tuo kysymys olisi, niin olsiin silloin ilmaissut sen ja täten se ei voisi olla oikea ratkaisu.

HUOM! Tämä ei sulje pois sitä, etteikö kyseisenlaista kysmystä voisi olla olemassa. Siitä vain ei voi ilmasta... Paitso jos sanan "kysymys"-määrittely puhuu vain ilmaistavissa olevista kysymyksistä.

#61 kirjoitettu 10.01.2004 03:08

miffy kirjoitti:
miten haava tietää kaiken mitä siltä kysytään?


Noh.. Katsoppas nyt... Haavalla on sellainen ongelma kuin informaationarkomania. Hän on siis riippuvainen tiedosta, koska ilman sitä hänen maailmankuvansa ei pysyisi eheänä.

Pienenä triviana, että ainoa lädeaineisto, jota olen vastaamiseen käyttänyt on Google, kun Googlasin yhteen kysymyksen Georg Cantorin syntymä- ja kuolinvuoden.

miksi haava jaksaa/haluaa vastata kaikkiin näihin kysymyksiin


Koska hän kokee tyydytyssä saadessaan päteä ja osoittaa omaa ylemmyyttään muiden silmissä. Näin hän tuntee olevansa parampi ihminen kuin te muut mikseriläiset ja se pitää hänen heiveröistä itsetuntoaan kasassa. Tiedän... Tämä on vakava ongelma. Valitettavasti en ele keksinyt siihen ulospääsyä, enkä uskalla kysyä sitä "Psykiatri Pschiozzo":lta koska hänellä on niin pelottava naama nykyään.

Psykiatrin vastaanotto

.

ja miten sillä on aikaa?


Ihmessä on aina aikaa sille mikä on hänelle oikeasti tärkeää.

#62 kirjoitettu 10.01.2004 03:21

GeKko kirjoitti:
Miten kirjoitetaan ensimmäinen ohjelmointikieli kun ei ole vielä ohjelmointikieliä?


On kahdenlaisia ohjelmointikieliä. Ns.. Konekieli ja sitten symboolisia ohjelmointikieliä.

Konekieli:

Jokaisessa tietokoneessa on suoraan konekieli, se on sitä ohjelmaa, jota kone aina lopulta lukee. Konekieli on sitä dataa, jota psosessorille suoraan syötetään... Eli käskyt ovat numeroita tyyliin: 45 tai 95 (numerot voisi myös esittää binaarina, eli nollina ja ykkösinä, tai hexadesimaaleina, mutta olen selkeyden vuoksi köyttänyt kymmenjärjestelmää) Ja käkysen perässä on heti muistiosoiteet tai luvut joille tehdään käskyjen mukaiset toimiinnot.

Esimerkki: 13 64 94

Tuossa on konekielen käsky, joka siis konekielessä on näkyvissä tuollaisina numeroina. 13 on käsky joka voi esim tarkoittaa: "Kerro seuraavassa numerossa näkyvä muistipaikka sitäseuraavalla luvulla ja talleta tulos siihen samaan muistipaikkaan" Eli tässä tapauksessa muistipaikassa kohdassa 64 oleva luku kerrottaisiin luvulla 94 ja talletettaisiin se takaisin muistpaikkaan kohdassa 64.

Eli siis yksinkertaistettuna kaikki prosessorit osaavat suoraan konekieltä. Konekielellä ohjelmoidaan ensin yksinkertainen ohjelmointikieli, jolla sitten taas monimutkaisempi jne... lopulta meillä on tietokone, jossa on jo hyvä ohjelmointikieli... Nykyäänhän esim. PC:llä voidaan emulaattorian avulla ohjelmoida (tai periaatteessa sovittaa/kääntää) aina joku ohjelmointikieli uudelle prosessirille, jolla on taas omaohjelmointikielnsä.

#63 kirjoitettu 10.01.2004 03:26

Twight kirjoitti:
Luin jostain lehdestä, että ihminen pystyy pelkän ajatuksen voimalla vaikuttamaan elektronisten esineiden toimintaan. Esim. pöydällä menee robotti, joka 'satunnaisesti' vaihtaa pakille ja kääntyilee. Ihminen pystyy kuitenkin ajatuksen voimalla saamaan robotin pöydällä luokseen. Miten se on mahdollista? Jotain säteilyä kehosta? 2. esim. Heiluri heiluu 'satunnaisesti' vaihtuvalla vauhdilla ja ihminen saa sen ajatuksen voimalla pysähtymään. Testi on toistettu tarpeeksi monta kertaa, että sitä ei enää lueta sattumaksi.


Anna tietoa lähteestäsi. "jostain lehdestä" on aika epämääräistä. Uskoakseni kysessä ei ollut mikään Naturen tai Sciencen tai New Scientist tason lehti tai sitten tuo olisi todella ollut uutinen. Uskoakesi tämä on taas niitä väärin tehtyjä koejärjestelyjä. Jos ei, niin olen itsekkin kiinnostunut tuosta.

Oletan, että laitteissa ei ollut mitään herkkiä "antureita" tai muutakaan perinteistä kommunikointi reittiä oltukäytetty... jos oli, niin sitten oli tietysti kyse niistä.

#64 kirjoitettu 10.01.2004 03:38

koska se kultamuna statuksen voi ostaa kännykäl?

#65 kirjoitettu 10.01.2004 03:48

Mark T. Bird kirjoitti:
Ihan A kirjoitti:

Eli millainen on kysymys ennen kuin sitä on kukaan keksinyt? Millainen on kysymys, jota kukaan ei ole vielä ajatellut? -> Millainen on kysymys, joka ei ole ilmaistavissa? Millainen on kysymys, joka ei ole kysyttävissä?


Vastaus tämän kysymyksen kaikkiin muotoihin on: eksistentialistinen.

Ja itse asiassa musiikkikin on parhaimmillaan juuri siinä samaisessa eksistentialistisessa tilassa.

Sori Haava, toi oli vaan niin helppo kyssäri.


Jooh... Et kuitenkaan sitten vastannut siihen kunnolla... Noh... Tuosta viestistäsi saattaa saada helposti sellaisen väärinkäsityksen, että musiikki voisi olla tuo kysymys. Näin ei kuitenkaan ole, koska musiikki on "ilmasitsavissa"... tai jos ei ole, niin sitten sellaista musiikkia on aika vaikea tehdä.

#66 kirjoitettu 10.01.2004 04:45

V Aalto kirjoitti:
Haava kirjoitti:

Eli siis jonkun ihmisen kohdalla tuo kompromissi saattaa nimenomaan olla se paras vaihtoeto, koska hän ei tahdo lihoa liikaa, eikä olla syömättä herkkuja.


Mitäköhän se kertoo persoonallisuudestani/psyykkeestäni että tuo lause saa minussa aikaan yllättävänkin syvää sääliä tai vastaavanlaista tunnetta aikaan.


Se kertoo, että olen syht normaali ihminen kaikkine tunteinesi.

Tämä tunne ei edes kohdistu kehenkään erityisesti vaan tuntuu siltä että säälin kaikkia niitä ihmisiä joita tämä lause kuvaa tai voisi kuvata. Sääliä aiheuttava kohta lauseesta on siis tuo "ihminen ei tahdo olla syömättä herkkuja". Se saa minut lähes voimaan pahoin ja tuntuu siltä että haluaisin halata ja lohduttaa ihmisiä jotka ovat tuossa tilanteessa vaikka tiedän aivan hyvin että itsekin pidän herkuista. En vain osaa sijoittaa itseäni säälini alaiseksi.

Tämänlaisia tunteita nousee minussa usein esiin kun esim. näen junassa jonkun ylipainoisen ihmisen. Tietämättä mitään ihmisen ajatusmaailmasta tunnen kovaa sääliä häntä kohtaan ja joskus jonkinlaista ahdistustakin. Ja tämä on aina vain ylipainoisia ihmisiä kohtaan. Tai ihmisiä jotka ahmivat ruokaa tai jotain vastaavaa. Aina jotain syömiseen/painoon liittyvää. En käsitä miksi näin on ja olisi kiinnostavaa kuulla mielipiteesi tästä, arvoisa Haava. Asia jopa häiritsee minua jossain määrin.


Mistä nämä ajatukset johtuvat on aivan liian vaikea kysymys vastattavaksi tältä pohjalta. Mistä kaikki asiat yleensäkin ihmisen psyykkeessä jonhtuvat ovat yleensäkkin aika monimutkasia asioita ja niihin on äärimmäisen vaikea päästä käsiksi. Etenkin itsetutkiskelulla

Järkitasolla on vain antaa vain kaksi vinkkiä:

1. Ymmärrä järkitasolla ihmisä, joilla on riippuvuus... ja opi hyväksymään se, että jokainen ihminen on riippuvainen vaikka mistä, vaikkei tätä aina tahdo myöntääkään itselleen.

Riippuvuuden jaan itse kahteen luokkaan, joiden raja on ERITTÄIN häilyvä, ja kaikki variaatiot niiden väliltä löytyvät (itseasiassa putaita ääripäitä ei ole olemassa). a) Destruktiiviset ja c) Vaarattomat...

Esim. pitkälle kehittynyt alkoholismi tai anoreksia ovat destruktiivia riippuvuuksia, jotka aiheuttavat usein paljon haittaa sekä ihmiselle itsellleen että hänen lähimäisilleen. Sen sijaan riippuvaisuus esim. puolisosta, ei välttämättä osoittaudu kovinkaan ongelmalliseksi koko ihmisen eliikänä, ja päin vastoin parantaa elämänlaatua kokonaisuutena. Sitten taas esim. tupakointi ei riippuvuutena välttämättä ole loppujenlopuksi mitenkään elämää totaalisesti pilaava (joskin se saattaa olla sitäkin). Kuiteniin noiden ihmisten ymmärtäminen (eli riippuvuuden ymmärtäminen syvällisesti) ei ole mikään ratkaisu tässä ongelmassa (kuten ehkä olet jo tajunnutkin)... siksi kannattaa lukea myös tuo seuraava kohta 2.

2. Älä misään nimessä kiellä tunteitasi. Tuonteita ei voi valinta vain tekonsa.

Eli tunteet eivät koskaan ole vääriä. Vain niiden pohjalta syntyneet teot. Eli täjua, että et voi itse suoraan kontrolloida esim. säälin tunnettasi (tai mitään muutakaan tunnetta).. Tunteisiinsa voi kyllä vaikuttaa, mutta ei suoraan, vaan epäsuorasti.

Yleensäkkin näen kolme toimintamallia henkisten ongelmien suhteen:

A) Psykologia/Psykiatria. Eli lähdetään hakemaan ongelman syytä ja torpedoidan se. Tätä en suosittele kovinkaan vähänpätöisiin henkisiin ongelmiin.

B) Ongelman kohtaaminen. Esim. tuon tyyppisissä elämää häiritsevissä ongelmissa monasti ongelman ymmärtäminen yhdistettynä ongelman kohtaamiseen saattaa aiheuttaa halutun lopputuloksen ja ihminen saattaa päästä sinuiksi tunteidensa kanssa ja ikävät tunteet kyseisen asian tiimoilta saattavat kadota. Esim. tässä tapauksessa tuon ongelman kohtaamista olisi olla lihavien ihmisten seurassa (eli siis ei vältellä heitä), mutta ei myöskään paeta omaa hätäreaktiota mainitsemallasi toiminnalla: "haluaisin halata ja lohduttaa ihmisiä jotka ovat tuossa tilanteessa"... Tällöin nimittäin vain pakenet epätoivottua reaktiota, etkä koskaan joudu kohtaamaan sitä. Myös Tilanteiden välttely tai niiden aikana henkinen (tai fyysinen) sulkeutuminen on ongelman pekenemista. Mikäli ongelmassa on kyse jostain vakavammasta (kuten vaikkapa phobioista), niin kannattaa aloittaa kohtaaminen varoivaisesti lisäämällä tehoa ja määrää (esim.. Hämähäkki phobioissa hämähäkin kuvilla tai kertomuksilla hämähäkeistä) Tämä tapa on ikävä, koska ongelma kohtaaminen on aina epämukavaa. Pidemmän päälle ikävien asioiden kohtaaminen saattaa kuitenkin olla hyvä ratkaisu.

Lisäksi haluan täsmentää, että yllä annetut vinkit suoritetaan omalla vastuulla, ja ihmisen psyy´kkeen monimuotoisuudesta johtuen ne eivät aina välttämättä johda haluttuun lopputulokseen.

C) Yritetään vain elää ongelman kanssa. Tämän kuten noiden muidenkin vinkkien kanssa on minusta syytä tajuta (anteeksi, että kertaan taas), että tunteet eivät ole koskaan pahoja tai kiellettyjä. Jos niitä yrittää tukahdutta, niin ongelma yleensä vain pahenee.

Kirjoitin hyvin epäselväksi joten pyydä tarvittaessa selventämään tai kysele lisätietoja.


Asia selkisi. Aika normaaleja tunteita&ajattelua noin yleistettynä.

#67 kirjoitettu 10.01.2004 04:52

super mario kirjoitti:
koska se kultamuna statuksen voi ostaa kännykäl?


Välittömästi kun yläpito tuon palvelun tänne mikseriin tarjoaa.

#68 kirjoitettu 10.01.2004 06:04

Haava kirjoitti:
Anna tietoa lähteestäsi. "jostain lehdestä" on aika epämääräistä. Uskoakseni kysessä ei ollut mikään Naturen tai Sciencen tai New Scientist tason lehti tai sitten tuo olisi todella ollut uutinen. Uskoakesi tämä on taas niitä väärin tehtyjä koejärjestelyjä. Jos ei, niin olen itsekkin kiinnostunut tuosta.


Kyseessä on Tieteen Kuvalehti, joka on kyllä ihan kansainvälinen. Lukemani lehti oli vuodelta 1998, eli suht vanha. Lehdessä ei kerrottu, miten se on mahdollista mutta onneksi sinä, Haava, tiedät kaiken (paitsi napanöyhtäasiat).

Valitettavasti Tieteen Kuvalehden kotisivuilta ei löydy artikkeleita, kuin vuodesta 2000 eteenpäin. Lupaan koittaa saada tiedon jollain tapaa sinulle lehdestä. Lehden löysin töissä.. öö.. oli roskiksen pohjikkeena.. niin tuon sen kotiin ja skannaan, jos voin tuoda sen.

#69 kirjoitettu 10.01.2004 11:51

Suuret kiitokset hyvinkin tyhjentävästä vastauksesta (vaikka tapauskohtaisesti tuohon oli tietenkin mahdotonta vastatakin), arvoisa Haava. Haluaisin tähän väliin vain mainita että en siis oikeastaan itse näe tuota ongelmana vain nimenomaan vain yhtenä tunteena ja/tai luonteenpiirteenä itsessäni kuten se ilmeisesti pitääkin nähdä. Ongelmasta ei siis ole kyse, enemmänkin vain hassun tuntuinen ominaisuus itsessäni. Ja tuosta lihavien ihmisten karttelusta vielä, sitä en todellakaan harrasta. En myöskään sulje tunteitani pois tai mitään muutakaan vastaavaa. Mutta niin, tätähän vastauksesi haki takaakin joten hyvin minulla taitaa mennä tuon(kin) asian suhteen. Kiitos.

Ja kysyn hyvin samankaltaisen kysymyksen vielä kuin N1. Mistä voi tietää onko rakastunut johonkin ihmiseen?

#70 kirjoitettu 10.01.2004 15:10

N1 kirjoitti:
Sanoit tuossa, että tunteita ei pidä kieltää eivätkä ne ole koskaan vääriä. Miten voi tietää/päätellä, mikä tunne milloinkin on kyseessä (ja onko tunne aito)? Esim. miten ihastumisen/rakkauden erottaa henkisestä riippuvuudesta (itsekkäästä sellaisesta)? Kuten itse olet sanonut, kaikki rakkaus on riippuvuutta mutta kaikki riippuvuus ei ole rakkautta.


Kaikki tunteet ovat aitoja... Ei ole olemassakaan epäaitoja tunteita. Mitä tulee rakkauteen niin se on mielestäni aina perimmiltään itsekästä, kuten koko ihmisen toiminta muutenkin. Hyväntahtoisuus ja myötätunto tuottavat ihmiselle mielihyvää, siksi hän niitä viljelee. Nekin tunteet ovat siis pohimmiltaan itsekkäitä. Ihastumista/rakkautta ei siis voi erottaa henkisestä itsekkäästä henkisestä riippuvuudesta, koska nekin ovat sellaisia. Edelleenkin painotan riippuvuuksissa omaa jaottelua destrukttivisenmpiin ja vähemmän destruktiivisiin riippuvuuksi. Tuo destruktiivisuus ei ole johdannainen tunteen sisäisestä laadusta, vaan sen tunteen soveltumisesta ulkoiseen ympäristöön.

Ja siis esimerkki riippuvuudesta, jota kukaan ei taatusti kutsuisi rakkaudeksi:

Heroinisti on siinä pisteessä huumeiden käytössä, että kun hän vetelee täysia laidallisia, ei hän saa siitä enää juuri kiksejä, mutta ilman noita tykityksiä hän tuntisi suurta tuskaa. Täten hänen suhdettaan tuohon aineeseen voitanee kutsua riippuvuudeksi, mutta ei missään nimessä rakkaudeksi.

Miten "ei-toivottuja" tunteita pitäisi käsitellä?
Otetaan esimerkiksi sellainen tilanne, jossa tunteiden mukaan toimiminen aiheuttaa suurella todennäköisyydellä vahinkoa sekä itselle että yhdelle tai useammalle muulle henkilölle. Mahdollisuus siihen, että tilanteesta seuraisi jotain hyvää on lähes olematon tai vähintäänkin epätodennäköinen. Toisaalta ko. tunteet aiheuttavat pahaa oloa, jos niitä ei tottele. Mikä olisi mielestäsi paras ratkaisu tälläisessä tilanteessa?


Sitten meillä on ongelma. Tämä onkin se vaikea kysymys. Toista ihmistä on aika vaikea estää tekemastä sitä mitä hän todella tunnetasolla haluaa tehdä. Esimerkkinä tuopakoitsijat tai alkoholistit. Täten minusta on äärimäisen ongelmallista yrittää puuttua tällaisten ihmisten riippuvuuksiin, vaikka nimenomaan tuon alkoholin tapauksessa kyseinen henkilö aiheuttaa lähes aina paljon ongelmia myös ympäristössään. Eli toisen ihmisen kohdalla voi aina tehdä hyvin vähän.

Mitä tulee ihmiseen itseensä, kun on kyseessä epämiellyttävä tunne. Tämä on vaikea kysymys. Ehkä vaikein kaikista. Jos ongelma on liian vaikea on olemassa kaksi tietä.

1) Raa'alla voimalla. Tämä tarkoittaa, että puhtaalla tahdon voimalla taistellaan tunnnetta vastaan. Tämä tapa on äärimmäisen vaikea ja eirttäin kuluttava ihmisen kannata. Tässä tapauksessa ajatuu usein tunteiden kieltämisen kirteeseen ja koko onelma vain syvenee. Toisaalta joidenkin ihmisten kohdalla saattaa toimiakkin. Tätä menetelmää kohtaan tunnen aika syvaa skeptisyyttä, noin yleisesti.

2) Tunteen ja ongelman kohtaamalla. Tämä onkin sitten vaikeampi pala. Käsittelin tätä metodia aiemmin kodassa: "Ongelman kohtaaminen". Sanotaanko, että hankala tie, koska jos tämä ei tunnu inhottavalta, niin sitten ei oikeasti ohtaa noita "ei-toivottuja" tunteitaan.

Jos kysymys on syvastä riippuvuudesta, joka on jo vallannut koko elämän, niin että tämä samainen elämä on kuitenkin johtanut umpikujaan, niin ongelma on jo usein niin pitkällä, että ihminen itse ei siitä selviä ulos. Vaikenden riippuvuuksien kanssa kannattaa hakeutua esim. A-klinaka säätön kautta johonkin itselleen sopivaan vertaisryhmään. Siellä autetaan kaikkien vakavampien riippuvuuksien kanssa aine pelihimosta huumeisiin.

#71 kirjoitettu 10.01.2004 15:21

Fezz kirjoitti:
Fezz kirjoitti:
Miksi ihmisrotu on niin itsetuhoinen?
Ihminen on itsekäs olento, joka kokee sympatiaa ja yhteenkuuluvuutta muiden lajitoveriensa kanssa... tämä ominaisuus siis jättää itsekkyyttä helposti taka-alalle. Ihminen on kuitenkin aina yksiklö, joka elää yhteisössä.



Miksi ihminen myrkyttää itseään esim. viinalla ja vääränlaisella ravinnolla (mullako pakkomielle). Miten on mahdollista että ihminen haluaisi ikuisen nuoruuden mutta tekee silti parhaansa jotta kuolisi mahdollisimman pian. Se että ihminen haluaa nauttia elämästään ei mielestäni riitä vastaukseksi.


Se, että ihminen toimii tunteidensa, ei jäkrnsä ohjaamana on nimenomaan se vastaus. Se, että sinä saat suurta tyydytystä siitä, että varjelet omaa kehoasi symällä "oikein", ei tarkoita sitä ettäkö kaikki muut ihmiset kokisivat saman tunteet. Sinä voit kutsua sitä "järkevyydeksi", mutta et sinäkään sitä tekisi, jos se tuntuisi tavattoman pahalata ja "väärin" syöminen tavattoman ikävältä.

Mielestäni evoluutio on nimittäin hieman vääristynyt jos ihminen ei saa muusta tyydytystä kuin itsensä rapistuttamisesta.


On väärin kutsua evoluutiota vääristyneeksi, jos se ei toimi ihmisen miestä järkevätsi. Se on sama kun syyttäisi painovoimaa typeräksi kun ihmien kuolee tornista pudottuua.

Eli siis evoluution on vääristynyt. Se ei ajattele tulevaisuuteen, niinkuin ihminen järjellään. Evoluutio pyrkii vain ja ainostaan sopeutumaan olemassaolevaan tilanteeseen. Se että ihminen nykyään tahtoo elää pidempää kuin on evoluution kannalta edes olennaista ei todellakaan ole evoluution vika. Varsinaisen ihmisen evoluution tapahtuessa ihmiset elivät hyvä kun neljäänkymmeneen ja söivät jos onnistuivat ruokaa saamaan.

#72 kirjoitettu 10.01.2004 15:26

V Aalto kirjoitti:

Mistä voi tietää onko rakastunut johonkin ihmiseen?


Rakkaus sana tarkoittaa niin omituisis asioita eri ihmisille... Siispä...Määrittele rakkaus. Mikä on tuo rakastuminen mitä tarkoitat? Mikä erottaa sen ihastumisesta ja mitä ominasuuksia siltä vaaditaan, että se on rakkautta?

#73 kirjoitettu 10.01.2004 17:11

Haava kirjoitti:
V Aalto kirjoitti:

Mistä voi tietää onko rakastunut johonkin ihmiseen?


Rakkaus sana tarkoittaa niin omituisis asioita eri ihmisille... Siispä...Määrittele rakkaus. Mikä on tuo rakastuminen mitä tarkoitat? Mikä erottaa sen ihastumisesta ja mitä ominasuuksia siltä vaaditaan, että se on rakkautta?



Tosiaan, kyseessähän on täysin portaaton siirtymävaihe. Ihastuminen alkaa pisteestä A ja loppuu pisteeseen B, jossa alkaa rakastuminen. Eheh.

#74 kirjoitettu 11.01.2004 02:05

Haava kirjoitti:

Rakkaus sana tarkoittaa niin omituisis asioita eri ihmisille... Siispä...Määrittele rakkaus. Mikä on tuo rakastuminen mitä tarkoitat? Mikä erottaa sen ihastumisesta ja mitä ominasuuksia siltä vaaditaan, että se on rakkautta?



Melkoperäisen vaikean vastakysymyksen asetit. Jopa niin vaikean etten ainakaan tähän aikaan yöstä viitsi edes yrittää siihen vastata ja sen sijaan kysynkin toisen kysymyksen. Toivottavasti tämä hyväksytään.

Onko mahdollista syödä ananas kuorineen? Jos on, niin kuinka helppoa/vaikeata se on?

#75 kirjoitettu 11.01.2004 02:25

carabus kirjoitti:

Tosiaan, kyseessähän on täysin portaaton siirtymävaihe. Ihastuminen alkaa pisteestä A ja loppuu pisteeseen B, jossa alkaa rakastuminen. Eheh.


Tai piste B.2: kyllästyminen.

#76 kirjoitettu 11.01.2004 07:33

Taidan olla kanta-asiakas kohta.. Minua vain pohdituttaa, että

voiko pallo kaatua?

Sitten herää kysymys;

miten määritellään kaatuminen?

Jos pystyt ja jaksat, olisi kiva, jos vastaisit molempiin.. Kiitos

#77 kirjoitettu 11.01.2004 09:52

V Aalto kirjoitti:

Melkoperäisen vaikean vastakysymyksen asetit. Jopa niin vaikean etten ainakaan tähän aikaan yöstä viitsi edes yrittää siihen vastata


Jos vastaat vastakysymyksiini, niin jatkan käsittelyä.

Toivoisin minimoimaan eritoten lyhyet ja yksinkertaiset kommentoinnit täsä ketjussa, jotta asia pysyisi jotenkuten kasassa. Kiitos.

Onko mahdollista syödä ananas kuorineen? Jos on, niin kuinka helppoa/vaikeata se on?


Jos eräs valopää söi sellainen pikku lentokoneenkin, niin kyllähän tuo ananaskin uppooa varmasti. Ei sen syönnissä pitäisi mitään erityisiä esteitä olla. Eritoten jos murskaa kuoret mukaan siihen samaan soppaa muun ananaksen kanssa tehosekoittimella, niin eiköhän tuo uppoa aika helposti. Sinällään, koska en omaa kummoistakaan ravinopillista informaatiota tästä asiasta, vosin mainita, että en usko tuon olevan vaarallista, mutta että en mene myöskään sen terveellisyydestä takuuseen.

#78 kirjoitettu 11.01.2004 09:57

Twight kirjoitti:
Taidan olla kanta-asiakas kohta.. Minua vain pohdituttaa, että

voiko pallo kaatua?

Sitten herää kysymys;

miten määritellään kaatuminen?


Aloitetaanko ensin tuosta kaatumisen määrittelystä: Kappaleen painopiste ohitaa kappaleen tukipisteen.

Matemaatisen pallon tapauksessa tämä on mahdotonta, joten pallo ei kaadu, se vierii.

#79 kirjoitettu 11.01.2004 10:03

Haava kirjoitti:
Aloitetaanko ensin tuosta kaatumisen määrittelystä: Kappaleen painopiste ohitaa kappaleen tukipisteen.


Tarkentaisin, että kyseessä on tukialue, eikä tukipiste. Tukialue perustuu tukipisteiden sijaintiin. Saatan tietenkin olla väärässäkin.

#80 kirjoitettu 11.01.2004 10:06

Twight kirjoitti:
Haava kirjoitti:
Aloitetaanko ensin tuosta kaatumisen määrittelystä: Kappaleen painopiste ohitaa kappaleen tukipisteen.


Tarkentaisin, että kyseessä on tukialue, eikä tukipiste. Tukialue perustuu tukipisteiden sijaintiin. Saatan tietenkin olla väärässäkin.


Et ole väärässä. Liian kauan alkaa olla meikeläisen lukioajoista.

Haava tarkensi viestiä 10:07 11.01.2004