Mikseri.net

#882 kirjoitettu 17.01.2023 00:19

Uppe kirjoitti:
Miljoonasade - Lelukaupan häät

Tässähän oli Sarjakuvatyttö, 506 ikkunaa jne. Kyllä Miljoonasade oli ainakin joskus mainettaan parempi bändi, vaikken albumikokonaisuuksista olekaan innostunut.

Oma viimeisin kuunneltu albumini onkin sitä oudompi. Joanna Johnsonin, alias Kauniiden ja rohkeiden Carolinen, vuonna 1993 ilmestynyt albumi Standing in My Rain, tuottajana ruotsalais-suomalainen Cris Owen. Juttu muuttuu sitä oudommaksi, kun mainitsen, etten ikinä seurannut Kaunareita edes leikilläni. CD tuli joskus vastaan kirpparilla ja totesin muistelleeni tämän plätyn olemassaoloa ihan lähiaikoina, joten kaupat tuli. Ihan lystikäs ajankuva levyn tyylissä ja soundissa. Mukana on myös biisi Stay (You're Gonna Change), josta lähitulevaisuudessa jalostui sekä Hausmyllyn (joo) että Cat Catin (joo joo) levyttämä suomidancebiisi Yksin sateeseen.

#883 kirjoitettu 18.01.2023 00:29

And now for something totally different... The Cult: Ceremony (1991). (No, ysärin alkupuoleltahan tämä on niin kuin edellisenikin, ja myös se mitä edellisen yhteydessä hiukan kommentoin.) Kultti-bändillä oli vähän taipumusta tehdä läpimurtohittinsä She Sells Sanctuary aina uudelleen, ja kappas vain, Ceremonyllakin se on ilmiselvästi tehty ainakin kahteen kertaan. Onneksi kyseinen biisi on tosi hyvä, ja sen tiesi myös Bon Jovi, joka teki vuonna 1995 saman biisin suorastaan parannettuna versiona nimellä Hey God. Lolz. Niin ikään onneksi The Cult on malttanut tehdä Ceremonylle muitakin biisejä. Sweet Salvation erityisesti on aika ilahduttava gospel soul -vaikutteineen. Näissä yhteyksissä aina huomaa, että kasarin-ysärin vaihde oli tosiaan uusi kuuskyt-seitkytluvun vaihde, samoja vaikutteita pyöri skeneissä aika paljon, mukaan lukien tietysti psykedelia ja blues. Olisi aika jännä ajatella, että blues olisi vielä joskus ihan oikeasti hip ja cool juttu. No joo, en minä Ceremonylle papukaijamerkkiä anna, ei tämä ole edes The Cultin paras levy, mikä sekään ei olisi hirveän paljon. Earth Mofo on vitun hyvä biisin nimi. Mofo. Täytyy käyttää sanaa jossain omassa biisissä.

#884 kirjoitettu 18.01.2023 22:28

Ei ollut levy, vaan telkkarista klassista:

Radion sinfoniaorkesterin konsertti

Nicholas Collon, kapellimestari
Kirill Gerstein, piano
Sergei Rahmaninov: Pianokonsertto nro 3 d-molli op. 30
Outi Tarkiainen: Ring of Fire and Love
Edward Elgar: Enigma-muunnelmat op. 36

Oikke virkistävä kokemus!

#885 kirjoitettu 19.01.2023 00:05 Muok:19.01.2023 02:20

Kuuntelin Stina Nordenstamin albumin This Is Stina Nordenstam v:lta 2001. Tuottajan palleilla on Mitchell Froom, joka oli aiemmin Suzanne Vegan siippa ja tietysti tuotti Vegan albumit 99.9 F° ja Nine Objects of Desire, jotka tietysti ovat minusta täysin ylivoimaisia Suzanne-levyjä – ensin mainittu ihan biisiensäkin mutta varsinkin jälkimmäinen soundituotantonsa ansiosta. Njoo. Tämä albumi on tietysti sovitettu ja tuotettu ihan huikeasti, hentoääninen Svea-mamman tyttö laulaa ja Mr. Froom pistää taustoihin parastaan. This Is Stina Nordenstamiin liittyy myös yksi tosielämän anekdootti takavuosilta. Oli muinaisessa, siinä kaikkein ammoisimmassa kotikaupungissa pari kamua kylässä ja taidettiin hörppiä jotain alkopitoista. Edellinen musavalinta oli päättynyt ja ehdotin: "Hei, kuunnellaan Stina Nordenstamia." Toinen kavereista totesi tylysti että "nyt ei varmasti kuunnella mitään Selma Lagerlöfiä eikä Pippi Långstrumpia", sen toisen hirnuessa taustalla. Että sillä lailla nolla(ri)-Suomen pojkarna suhtautuivat länsinaapurin musiikkitaiteeseen. Höh.

Muoks: Ai niin, ohoi Suede-ihmiset, Brett Anderson on äänineen mukana kahdessa biisissä.

#886 kirjoitettu 21.01.2023 21:05

The Pansies: Fancy, tai ehkä Fancy the Pansies. Taisi ilmestyä joskus alkuvuonna 1996. Poverty Stinksin ohella Pansies on niitä suomibändejä, jotka ansaitsisivat olla helvetisti tunnetumpia. Minäkin löysin bändin kunnolla vasta ihan vähän aikaa sitten, vaikka lienenkin kuullut sitä jo bändin "omana aikana" tai ainakin melkein. Tunsin tietysti jokusen itseäni coolimman tyypin, jonka mielestä joskus vaikka ysärin lopulla maailman tärkein musiikki olikin jotain esoteerisempää kuin Jamiroquai tai Depeche Mode tai vaikka Spice Girls (lol ja anti-lol). The Cardigansiin kyllä jokseenkin tutustuin jo ysärin puolella, kiitos parin MTV / Kiss FM -hitin, ja siltä Pansiesinkin musiikki välillä kuulostaa, mutta on se silti jotenkin eri juttu. Siellä ne jossain väsäsivät mahtavaa indiemusiikkia ilman, että oli major label -diiliä, globaalia julkaisusopimusta ja seitsemää etukäteen duunattua musavideota taskussa. Pansiesin Swimming on jo itsessään taideteos ja vaikka muut sille häviävätkin, hyvää musaa ne ovat kumminkin.

#887 kirjoitettu 23.01.2023 09:51

Yes - 90125

Tämä levy käsittääkseni jakaa Yes-fanien mielipiteitä. "Puritaanit" kai ovat sitä mieltä, että Yes on mennyt liian poppiin tässä levyssä. Itselleni kelpaa hyvin, kuten myös isolle osalle kuulijoita yleensäkin. Loistolevy joka tapauksessa ja myös hittibiisissä Owner of a Lonely Heart on kyllä kaikki täydellisesti kohdillaan (minun makuni mukaan). Levy on kuuntelijalle riittävän proge, tarpeeksi rock, sopivasti pop, riittävän koukeroinen, mutta myös sopivan helppo ... Mielestäni täydellinen onnistuminen, joita harvoin tehdään.

#888 kirjoitettu 23.01.2023 14:47

Muutama uusi ostos tuli soiteltua läpi:

John Cale - Mercy
Belle And Sebastian - Late Developers
Katatonia - Sky Void Of Stars

pari viimeisintä jää varmaankin soittolistalle pidemmäksi aikaa. John Cale on tällä erää pikkasen haastavampi ja aikaa vaativa tapaus...saa nähdä.

#889 kirjoitettu 23.01.2023 18:00

Uppe kirjoitti:
Yes - 90125

On myös minusta ihan sikamaisen hieno levy. En minä Yesiä progeimmillaan jaksa, toisaalta jossain Union-vaiheessa (taisi tulla 1991) se oli keskinkertaisella tavalla tylsää. Mutta 90125 on ihan kerta kaikkiaan yes. Saattaapa olla joitain vaikutteita livahtanut tuolta levyltä meikän musakkiin.

art074 kirjoitti:
Belle And Sebastian - Late Developers

Kappas, en tiennytkään että Palle ja Seppo ovat taas julkaisseet uutta. Kiitän, täytyypä tutustua jossain välissä.

Itselläni edellinen kuunneltu plätty: Stereolab – The Groop Played Space Age Batchelor Pad Music. Puolivahingossa v. 1993 syntynyt minialbumi, josta olen ruvennut tykkäämään enemmän kuin seuraavasta, arvostetummasta mutta jotenkin ihan erityisen epätasaisesta Transient Random-Noise Bursts With Announcement -albumista. Parhaat hetket sillä ovat kyllä ihan kultaa. Mutta niin on toisaalta tälläkin. Rikonpa taas sääntöjä ja mainitsen saman tien seuraavan kuunteluun tulevan levyn, kun se on jo tuossa nenän edessä, Eva Dahlgrenin Snö.

#890 kirjoitettu 23.01.2023 18:18

aurinkoP kirjoitti:

Rikonpa taas sääntöjä ja mainitsen saman tien seuraavan kuunteluun tulevan levyn, kun se on jo tuossa nenän edessä, Eva Dahlgrenin Snö.


Eipä tuo nyt niin maailmaa kaada eikä tätä ketjua, jos niitä sääntöjä osaa rikkoa fiksusti... Sillekin on omat sääntönsä...

Mukava sitä paitsi lukea näitä eri nimimerkkien syvällisempiä kommentteja, että mitä on tullut kuunneltua, miksi, ja millä fiiliksillä...

Täällä on keskustelijoilla selvästikin syvällistä tietämystä musiikista, ja säkin tunnut tuntevan musiikkisi huomattavasti paremmin kuin minä omani... Mä olen ollut aina vähän laiska tutustumaan piisien, albumien ja niiden artistien taustoihin... Seikka jota olen edes minimaalisesti yrittänyt viime vuosina korjata...

Ja minkä levyn itse kuuntelin viimeksi? Nyt ei ole tullut kuunneltua varsinaista albumia muutamaan hetkeen, kun on tuo musiikin luominen ollut tässä päällimmäisenä agendalla muutaman viikon... Sen sijaan kuuntelin luomani 8 kappaleen soittolistan omaa uusinta musiikkiani... Ne on wav tiedostoina läppärilläni... Jätetään se nyt kuitenkin arvostelematta, vaikka tykkäsinkin lopputuloksesta... Ehkäpä nyt taas kerkiää niitä oikeitakin levyjä kuuntelemaan vaihteeksi...

#891 kirjoitettu 23.01.2023 22:20 Muok:23.01.2023 22:21

Uppe kirjoitti:
Yes - 90125

Tämä levy käsittääkseni jakaa Yes-fanien mielipiteitä. "Puritaanit" kai ovat sitä mieltä, että Yes on mennyt liian poppiin tässä levyssä. Itselleni kelpaa hyvin, kuten myös isolle osalle kuulijoita yleensäkin. Loistolevy joka tapauksessa ja myös hittibiisissä Owner of a Lonely Heart on kyllä kaikki täydellisesti kohdillaan (minun makuni mukaan). Levy on kuuntelijalle riittävän proge, tarpeeksi rock, sopivasti pop, riittävän koukeroinen, mutta myös sopivan helppo ... Mielestäni täydellinen onnistuminen, joita harvoin tehdään.


Mahtava levy! Mulla on niin paljon hyviä muistoja tästä, että vaikea ees valita jotain anekdoottia - Faijan levyhyllystä aikoinaan bongattu ja läpi luukutettu, sittemmin löysin oman kopion jollain liftausreissulla savonlinnalaiselta kirppikseltä. Kengättömänä hippinä kun elelin, niin kassalla selvisi että eihän mulla oo tarpeeks rahaa, että saisin ostettua sen. Takana oleva vanhempi herra sit lopulta tökkäs olkapäälle, että mä vippaan ne loput, kun onhan toi ihan hiton hyvä levy.

Ja joo, close to the edget ja muut maahislevyt on ihan pelleilyä tohon verrattuna.

#892 kirjoitettu 24.01.2023 10:58

Fitz kirjoitti:
löysin oman kopion jollain liftausreissulla savonlinnalaiselta kirppikseltä.
close to the edget ja muut maahislevyt on ihan pelleilyä tohon verrattuna.

Savonlinna on edelleen oikein hyvä kaupunki löytää levyjä.
Close to the Edge oli mielessä minullakin, kun ajattelin sellaista Yesiä, jota ei oikein jaksa.

Ja sitten ihan toisenlaiseen musiikkiin. Italodiscoahan tehtiin hiki hatussa joskus kasarin hämyssä ja tietääkseni kuunneltiinkin, tyylilajin parista on noussut nippu hittejä meikäläisillekin listoille ja kuulemani (lukemani) mukaan ne ovat kansainvälisesti olleet DJ-porukan suosiossa klubien tanssittajina, ennen kuin alkoi ilmaantua housea ynnä muuta silloin "edistyksellistä" biittimusaa. Löytyypä minulta sellainenkin kausi, että yritin kovasti tehdä tuttavuutta tyylilajin kanssa, ja siltä ajalta jäi jonkinlaiseksi suosikiksi Gazebo-nimisen heppulin v. 1983 ilmestynyt nimikkoalbumi. Joku saattaa tunteakin, I Like Chopin, Love in Your Eyes, Lunatic ja kumppanit. Hyvältä se kuulosti edelleen. Tähänkin liittyy henkilökohtaista-palstan sromantillinen oheiskertomus, ennen sosiaalisia medioitahan roikuttiin seksustelufoorumien lisäksi chatissa, ja yhtäkkiä joku ilmestyi suosimalleni kanavalle nimimerkillä Love in Your Eyes. Minä tietysti heti kysymään, mistä moinen nimi, ja vastaus kuului että hyvästä diskobiisistä. Olin aivan että "löööööv!". Tyttö se oli ja meidän välille jonkinlainen silmääiskevän yhteisymmärtävä jutustelu syntyikin, mutta eipä tuo sen pidemmälle päässyt johtamaan. Höh.

#893 kirjoitettu 24.01.2023 19:07

Kuuntelinpa minäkin tuossa taannoin Belle & Sebastianin uusimman, ja ovathan ne tarttuvia biisejä, muutamat, mutta… Viime vuosinahan bändi on ollut Matadorin leivissä, ja ehkä siksi tuohon julkaisuun tartuin, kun takavuosina suhteeni oli varsin lämmin moniin Matadorin artisteihin: omistan edelleen jopa pari Gerard Cosloyn ”yhtyeen” (ATC) levyä, ja se on jo jotain se.

Suhteeni Yesiin on sen sijaan vähän toisenlainen. Omistin aikoinaan tuplavinyylin Tales From Topographic Oceans. Yksi kaveri sen minulle lahjoitti, kai kiitollisena siitä, kun tutustutin hänet Neil Youngin silloiseen (= 70-luvun) tuotantoon.

#894 kirjoitettu 25.01.2023 11:24

Eric Clapton - Eric Clapton

Eric Claptonin ensimmäinen soololevy. Tästä julkaistiin näemmä singleinä After Midnight ja Blues Power vuonna 1970, ja jostakin syystä Let It Rain vasta vuonna 1972, vaikka biisinä se on mielestäni tämän levyn paras (siis omaan makuuni sopiva), tuo biisi sisältää myös sellaista hittipotentiaalia, jota singlessä useimmiten haetaan, vaikka singleksi onkin hieman pitkähkö nykyajan vaatimukset huomioiden. Mutta tätähän ei tehty nykyaikana ... onneksi ... jaa että miksikö onneksi, noh, jään pohtimaan, vai olenko kenties mielensäpahoittaja, jolle ennen oli aina paremmin ... jään pohtimaan sitäkin ...

#895 kirjoitettu 25.01.2023 11:37

Uppe kirjoitti:


Eric Clapton - Eric Clapton

Eric Claptonin ensimmäinen soololevy. Tästä julkaistiin näemmä singleinä After Midnight ja Blues Power vuonna 1970, ja jostakin syystä Let It Rain vasta vuonna 1972, vaikka biisinä se on mielestäni tämän levyn paras (siis omaan makuuni sopiva), tuo biisi sisältää myös sellaista hittipotentiaalia, jota singlessä useimmiten haetaan, vaikka singleksi onkin hieman pitkähkö nykyajan vaatimukset huomioiden. Mutta tätähän ei tehty nykyaikana ... onneksi ... jaa että miksikö onneksi, noh, jään pohtimaan, vai olenko kenties mielensäpahoittaja, jolle ennen oli aina paremmin ... jään pohtimaan sitäkin ...


Claptonin "Let It Rain" ja "Let It Grow" on mun mielestä sen parhaita piisejä, mutta kuinkahan usein se mahtaa edes soitella niitä keikoilla? En ole pahemmin nähnyt live tallenteita, vaikka eipä tuo paljon mitään kerrokaan siitä, että onko niitä soitettu vaiko ei...

#896 kirjoitettu 25.01.2023 19:06

IT kirjoitti:


Claptonin "Let It Rain" ja "Let It Grow" on mun mielestä sen parhaita piisejä, mutta kuinkahan usein se mahtaa edes soitella niitä keikoilla? En ole pahemmin nähnyt live tallenteita, vaikka eipä tuo paljon mitään kerrokaan siitä, että onko niitä soitettu vaiko ei...


Hienoja biisejä molemmat.

Let It Grow'n voisin kuvitella olevan varsin tylsä, flegmaattinen ja hankalakin esitettävä illasta toiseen. Vuoden -74 Hammersmithin livelevyltä löytyy ainakin ihan kelpo versio.

Let It Rain kuului vakio-ohjelmistoon 70-luvun jälkipuolelle asti. Sen jälkeisistä Claptonin tekemisistä en ole kovin hyvin perillä. Hyviä live vetoja löytyy ainakin Derek & The Dominoesin Fillmore East livealbumeilta. Niitä voi kyllä vilpittömästi suositella ihan kokonaisina kuunneltavaksi.

#897 kirjoitettu 25.01.2023 19:18 Muok:25.01.2023 19:19

Uppe kirjoitti:
Eric Clapton - Eric Clapton

Eric Claptonin ensimmäinen soololevy.


Tämä on siitä mielenkiintoinen että näin jälkikäteen arvioiden se ei kuulosta yhtään Erkin omalta levyltä, johtuen pitkälti siitä että biisit sävellyksineen, sovituksineen ja tuotannoltaan oli pääosin Delaney Bramlettin käsialaa. Levy kuulostaakin ihan Delaney & Bonnie-yhtyeen levyltä jolla Erkki laulaa ja soittaa kitaraa. Hauska levy kuitenkin.

Tuossa muuten Let It Rainin varsin mielenkiintoinen alkuperäinen versio She Rides

Ja viimeisin kuuntelu sattumoisin oli Erkin hyvän ystävän Stevie Ray Vaughanin livetupla Live In Montreux 1982 & 1985. Ensimmäinen keikka on SRV:n ollessa vielä tuntematon suuruus, ja hyvästä setistä huolimatta yleisö buuaa villisti biisien välissä. Kolme vuotta myöhemmin ukko palaa festarille pääesiintyjänä ja yleisön reaktio on pikkaisen erilainen.

Tuossa maailmanluokan hidasta bluessia sellaista jaksaville (ja miksei inspiraatiota soolokisaankin). Tin Pan Alley

#898 kirjoitettu 26.01.2023 11:52

Terje Rypdal - Conspiracy (2020)

Ei ole Terje enää viime vuosina ollut livenä samassa vedossa kuin vaikka 1990-luvulla. Levyllä kuitenkin ajoittain onnistuu väläyttämään jotain vanhasta taiasta. Esim. nimibiisissä on aika tukeva meno, myös kosketinvelho Ståle Storlökkenin ansiosta.

8,5 / 10

#899 kirjoitettu 27.01.2023 00:20

art074 kirjoitti:
Sen jälkeisistä Claptonin tekemisistä en ole kovin hyvin perillä.

Olihan Släptönillä ysärillä muutama aika iso hitti. Joka paikassa soinutta akusto-Laylaa en viitsi edes mainita, paitsi että tein sen justiinsa, mutta oli myös Tears in Heaven, Change the World ja My Father's Eyes. Muuan hyvin tuntemani pitkän linjan vinguttaja oli muuten ainakin joskus sitä mieltä, että Old Clapper on maailman yliarvostetuin kitaristi. En nyt itsekään ole ollut järin innoissani, mutta mitäs minä ymmärtäisin. Paitsi Hendrixistä, ja siitä että Jaco Pastorius oli parempi basistina kuin kukaan missään ikinä kitaristina.

Iki-ihaniin boomer-aikoihin sijoittuu myös itse kuuntelemani levy, Beyond the Valley of the Dolls -soundtrack (1970). Leffaa en ole nähnyt. Hempeän lempeä nimikappale on The Sandpipers -bändin esittämä ja mukana on myös Strawberry Alarm Clock, minkä takia shoppailin tuon vinskan entimuinaisella viime vuosikymmenellä. Eipä tuo tietenkään parasta mahdollista Mansikkiherätyskelloa enää ole. Carrie Nations laulaa loput kappaleet (miinus pari instrumentaalia). Come With the Gentle People -aiheesta tulee mojovasti mieleen Spinal Tap, lolz.

#900 kirjoitettu 27.01.2023 00:50

aurinkoP kirjoitti:
Muuan hyvin tuntemani pitkän linjan vinguttaja oli muuten ainakin joskus sitä mieltä, että Old Clapper on maailman yliarvostetuin kitaristi.


tätä pyhää sanomaa minäkin olen paljon julistanut. Laskelmieni mukaan Clapton omaa 7,3 prosenttia Hendrixin tai Vaughanin lahjakkuusmääristä, ja tekniseltä osaamiseltaan 2,76 prosenttia keskiverto metallikitaristin vastaavista.

Claptonin kuuntelijoista puolestaan 93,1 prosenttia ovat korkeasti koulutettuja mieshenkilöitä, jotka eivät ole koskaan soittaneet itse mitään instrumenttia, tai sitten ovat soittaneet, vaikka heidän ei koskaan olisi kannattanut. Heille sopii ilmeisen hyvin soft rock jossa ei oikein tapahdu yhtään mitään.

Noh, Erkin uran alkupään vuodet sisältivät ihan mielenkiintoistakin musiikkia, vaikkakin esim. Creamin livenauhoitukset herättävät lähinnä myötähäpeää vaikkapa Henkan Eksperiensin vastaaviin verrattuna.

#901 kirjoitettu 27.01.2023 11:37

Robert Johnson - King Of The Delta Blues

Nyt kun täällä Clapton näkyy jyrätyn littanaksi, johon en ota kantaa sen enempää, kuuntelin tällaisen. Tämä mieshän on vaikuttanut Claptonin(kin) musiikkiin, kuten monien muidenkin ... Kiva joskus pysähtyä oleellisen äärelle ...

#902 kirjoitettu 27.01.2023 12:46

Uppe kirjoitti:
Robert Johnson - King Of The Delta Blues


Omistin tuon kasettina, ja soitin aikoinaan puhki.

#903 kirjoitettu 27.01.2023 13:22

Uppe kirjoitti:
Robert Johnson - King Of The Delta Blues





jees. Roopen Complete Recordings on ollut säännöllisessä pyörityksessä nyt sen 30 vuotta varmaan.

Mutta kuunteleppa tuon perään Claptonin coverlevy Johnsonin biiseistä.

#904 kirjoitettu 27.01.2023 14:48

No nyt tuli kuunneltua tällainen klassikko Southern Rock albumi vuodelta 1979... Toisessa kitarassa ja vokaaleissa häärää Rickey Medlocke, joka tunnetaan myös toisen Southern Rock bändin Lynyrd Skynyrdin pitkäaikaisena kitaristina... Albumilla on myös hienot Free ja Spirit coverit...


Blackfoot - Strikes

Tälle yleisarvosana 9/11...


Tossa maistiainen albumilta: Blackfoot - Left Turn On A Red Light

Albumi infoa tuolta: Wiki: Strikes


Jos Southern Rock on genrenä vieras, mutta kiinnostaa tuon yllä olevan albumin perusteella, niin tuossa pari debyyttialbumia, jotka ovat kanssa klassikkoja:

Molly Hatchet - Molly Hatchet
Lynyrd Skynyrd - Pronounced Leh-nerd Skin-nerd

Nää meneekin just nyt kuunteluun...

#905 kirjoitettu 27.01.2023 15:23

IT kirjoitti:

Jos Southern Rock on genrenä vieras, mutta kiinnostaa tuon yllä olevan albumin perusteella, niin tuossa pari debyyttialbumia, jotka ovat kanssa klassikkoja:

Molly Hatchet - Molly Hatchet
Lynyrd Skynyrd - Pronounced Leh-nerd Skin-nerd

Nää meneekin just nyt kuunteluun...


laitappa samalla tämmöinen kuiin Drive-By-Truckers: Southern Rock Opera, jos ei ole tuttu vielä. Löytyy Tubesta soittolistana.

Pari teaseria:

Ronnie And Neil

Zip City


Hyvää shittiä!

#906 kirjoitettu 27.01.2023 16:14

art074 kirjoitti:
IT kirjoitti:

Jos Southern Rock on genrenä vieras, mutta kiinnostaa tuon yllä olevan albumin perusteella, niin tuossa pari debyyttialbumia, jotka ovat kanssa klassikkoja:

Molly Hatchet - Molly Hatchet
Lynyrd Skynyrd - Pronounced Leh-nerd Skin-nerd

Nää meneekin just nyt kuunteluun...


laitappa samalla tämmöinen kuiin Drive-By-Truckers: Southern Rock Opera, jos ei ole tuttu vielä. Löytyy Tubesta soittolistana.

Pari teaseria:

Ronnie And Neil

Zip City


Hyvää shittiä!


Joo, en koko soittolistaa kuunnellut, mutta kuuntelin nuo sun vinkit ja pari muuta... Vastapalloon tällainen bändi kuin Doc Holliday... Southern Rock on edelleen homman nimi...

Doc Holliday - Dead Man's Road
Doc Holliday - Let It Ride
Doc Holliday - Magic Midnight


Siinä nyt muutama menevä piisi, vaikken koko bändin tuotantoa syvällisemmin tunnekaan... Tuo Dead Man's Road tulee aina silloin tällöin kuunneltua...

#907 kirjoitettu 27.01.2023 16:21 Muok:27.01.2023 16:22

Myöhäisherännäisenä vielä kommentoisin tuota Claptonin keissiä: kun nyt suurin piirtein kai päästiin yksimielisyyteen siitä että vain varhain tuotannossaan Erkki sai jotain merkittävää aikaiseksi, nostaisin vielä esiin biisin, jota olen kait aiemminkin hehkuttanut, rajoittunut kun olen. Jos Disraeli Gears on se levy jota pidettäneen Creamin ”parhaimpana”, niin Fresh Cream -levyllä oli tämä N.S.U., jossa vain on minun makuuni yksi kovimpia 20-sekunttisia; siis se soolo.

#908 kirjoitettu 27.01.2023 16:37

cedarbear kirjoitti:

Jos Disraeli Gears on se levy jota pidettäneen Creamin ”parhaimpana”, niin Fresh Cream -levyllä oli tämä N.S.U., jossa vain on minun makuuni yksi kovimpia 20-sekunttisia; siis se soolo.


Joo, hyvä soolo tuo... Soolon ei tarvitse olla mikään tiluttelijan taivas, vaan useimmiten juuri päinvastoin, jotta se kuulostaa täydelliseltä...

Noissa varsinkin 1960-luvun lopun ja 1970-luvun alun monissa sooloissa ei hinkata niitä skaaloja tiluttamalla, vaan siellä on yleensä hiukka eri lähestymistapa siihen hommaan, ja ne soolot kuulostaa paljon mielenkiintoisemmilta...

Tossa taas piisi, jossa soolokitara niin toneltaan kuin tyyliltään osuu mun hermoon täydellisesti:

Mountain - For Yasgur's Farm


Tuo Yasgur's Farm muuten oli sen legendaarisen vuoden 1969 Woodstock festivaalin pitopaikka...

#909 kirjoitettu 27.01.2023 16:49 Muok:27.01.2023 16:54

tästä clapyttelijän alkuaikojen soolosta tulee edelleen joka kerta kylmät väreet..

All Your Love

tuo gibson+marshall soundi kyllä puraisee pikkasen eri tavalla vinyyliltä ja helvetin kovalla volyymilla.

siinäpä toinen samalta levyltä

Have You Heard

#910 kirjoitettu 27.01.2023 17:04 Muok:27.01.2023 17:26

cedarbear kirjoitti:
Jos Disraeli Gears on se levy jota pidettäneen Creamin ”parhaimpana”,


onhan sen oltava kun siinä on se biisi jossa lauletaan että

"outside my window is a tree / outside my window is a tree"

Syväanalyysini tästä on että kertojan ikkunasta näkyy puukasvustoa.

Siihen jos ei pysty samaistumaan voimakkaasti niin mihis sitten?

Mut hyvä levyhän se toki on. Itse poimin hyllystä useimmiten Wheels Of Fire:n jos haluan Creamia kuunnella. Koko studiolevy ja livepuoliskon pari ekaa bluessia ovat aikasta tykkiä kamaa edelleen.

----------------------------------------------

ja tiluttelusta puheen ollen. Kuuntelin viimeksi paljon parjatun Yngwie J. Malmsteenin toisen (?) albumin "Marching Out". Ja pitää sanoa että vaikka tilulilua piisaa ähkyyn asti niin näillä muutamalla ensimmäisellä Ynkän levyllä ei ole kahta samalta kuulostavaa kitarasooloa.

Tiluttelijoissakin on eroja, kuten viineissä.

#911 kirjoitettu 27.01.2023 17:43

art074 kirjoitti:
cedarbear kirjoitti:
Jos Disraeli Gears on se levy jota pidettäneen Creamin ”parhaimpana”,


onhan sen oltava kun siinä on se biisi jossa lauletaan että

"outside my window is a tree / outside my window is a tree"

Syväanalyysini tästä on että kertojan ikkunasta näkyy puukasvustoa.

Siihen jos ei pysty samaistumaan voimakkaasti niin mihis sitten?

Mutta muistaakseni se puu on siellä vain minulle, ja sitä paitsi nyt ei ole aikaa sääliä kasvavaa puuta. Joten onhan se syvällistä.

” Early this morning
When you knocked upon my door
Early this morning ooh
When you knocked upon my door”

#912 kirjoitettu 27.01.2023 18:06

art074 kirjoitti:


ja tiluttelusta puheen ollen. Kuuntelin viimeksi paljon parjatun Yngwie J. Malmsteenin toisen (?) albumin "Marching Out". Ja pitää sanoa että vaikka tilulilua piisaa ähkyyn asti niin näillä muutamalla ensimmäisellä Ynkän levyllä ei ole kahta samalta kuulostavaa kitarasooloa.

Tiluttelijoissakin on eroja, kuten viineissä.


Joo, en mä tiluttelulle ole allerginen, vaikka sitä usein kritisoinkin, jos se tehdään vain itse itsensä takia... Mutta kyllähän se on niin, että ammattimiehet joilla on tyyliä ja makua osaa sopivasti sekoittaa sooloihinsa melodiaa ja sitä tiluttelua...

Tossa pari tilutuspiisiä takavuosilta, joista tykkään esimerkiksi:

Iron Maiden - Phantom Of The Opera
Uriah Heep - The Magician's Birthday


Nyt on juuri kuuntelussa Uriah Heepin uusin järjestyksessään 25. studioalbumi, joka sattumoisin julkaistiin juuri tänään... Tolla albumilla ja YouTube videolla on mittaa sen 60 minuuttia, joten raportoin fiiliksiä levystä vajaan tunnin kuluttua...

#913 kirjoitettu 27.01.2023 19:02

Joo, nyt tuli kuunneltua Uriah Heepin tänään julkaistu järjestyksessään 25. studioalbumi...


Uriah Heep - Chaos & Colour

Tälle yleisarvosana 10/11...


Tossa maistiainen albumilta: Uriah Heep - Silver Sunlight
Ja heti perään toinen: Uriah Heep - You'll Never Be Alone


Poonuksena Mick Boxin haastattelu: Interview with Mick Box of URIAH HEEP - Chaos & Colour - Tuonela Magazine

Levyinfoa tuolta: Wiki: Chaos & Colour


Ja se arvostelu: Ei tämä ihan perinteistä Uriah Heepiä ole, mutta ei tarvitsekaan... UH:n soundi on kehittynyt vuosien varrella, ja sitä 70-lukua on turha kaipailla... Silti, kyllä tämä Uriah Heeppiä on siinä mielessä, että piisien sointukulut ovat Uriah Heepille tyypillisesti hieman sellaisia, että niissä on oma kiinnostava twistinsä...

Albumilta on vaikea löytää yhtä taikka kahta erottuvaa hittipiisiä, vaan enemmänkin tämä on tasavahvaa puurtamista... Veikkaan, että vannoutuneet Uriah Heep fanit joko tykkäävät tästä taikka sitten eivät, eli levy varmaankin jakaa osan kuuntelijoista kahteen leiriin...

Itse annoin tälle kokonaisuudelle sen 10/11 sen yhdeksän sijaan, koska vahvojen piisien lisäksi tykkäsin albumin saundimaailmasta... Tämä on todella hyvän kuuloinen Rock albumi, jossa on hyvä äänimaailma, ja piisit tosiaan ovat tasavahvoja... Yhtään sellaista todella heikkoa mätämunaa ei ole joukossa...

Eli wanhoilla herroilla on edelleen tyyli, tone ja rock hallussa!

#914 kirjoitettu 28.01.2023 11:53

art074 kirjoitti:
Uppe kirjoitti:
Robert Johnson - King Of The Delta Blues



Mutta kuunteleppa tuon perään Claptonin coverlevy Johnsonin biiseistä.

Kuuntelin Me And Mr. Johnson -levyn. Tämä on tuolloinen Ericin näkemys asiasta (siinä fiiliksessä jossa on ollut), ja blues (oman ajatukseni mukaan) on "oma ongelma", joka pitää käsitellä rehellisesti omalla asenteella, vaikka coveroisi toisen biisiä ...

Varmaankin jotkut kaipaisivat tässä rosoisempaa ja rajumpaa otetta, se ilmeisesti voi jakaa kuulijoita ...

Itselleni tämä on kyllä kuunneltava levy; soitannollisesti hyvin tehty, Erkki laulaa kivalla läsnäololla, soiton iloa löytyy ja taitoa myös. Claptonhan diggailee myös J.J. Calea, ja siihen liittyy tietynlainen "tyylillinen pidättely", kai tässä on jotain sellaistakin, tietoinen valinta ... tässä on sama kuin yleensäkin makukysymyksissä: joku tykkää joku ei, (sekä musasta, kaurapuurosta tai lihakeitosta jne. ...)

#915 kirjoitettu 28.01.2023 17:41

Uppe kirjoitti:

Itselleni tämä on kyllä kuunneltava levy; soitannollisesti hyvin tehty, Erkki laulaa kivalla läsnäololla, soiton iloa löytyy ja taitoa myös. Claptonhan diggailee myös J.J. Calea, ja siihen liittyy tietynlainen "tyylillinen pidättely", kai tässä on jotain sellaistakin, tietoinen valinta ... tässä on sama kuin yleensäkin makukysymyksissä: joku tykkää joku ei, (sekä musasta, kaurapuurosta tai lihakeitosta jne. ...)


eihän se huono levy ole, ainakaan Ericin mittapuulla. Ja mitä laulamisen läsnäoloon tulee niin väittäisin että juuri Ericin äänen "tone (hehe)" on se kaikkein suurin syy miehen kestosuosioon. Kitarasankarin maine puolestaan on turhan sitkeä jäänne 60-luvulta.

Mutta lähinnä se kontrasti Johnsonin tekemisen ja Ericin (ja yhtyeen) rutiininomaisen läpisoittelun välillä on se miksi tätä kuunteluun suosittelin. Tarpeetonta ja hölmöäkin se toki on näin vertailla...

Totaalista soittoinspiraation puutetta voi varmaan kutsua myös "tyylilliseksi pidättelyksi". Itsekin olen J.J. Calemaisesti kovasti pidätellyt tyyliäni koko ikäni

Paljon hyviä biisejä J.J. toki on väsännyt, ja Erkin tekemillä kovereilla varmaan teki hyvän tilinkin.

#916 kirjoitettu 28.01.2023 18:10 Muok:28.01.2023 18:24

Tosta Claptonista on sanottava se, että vaikkei hän nyt ehkäpä ole maailman eniten aikaiseksi saanut kitaristi taikka edes paraskaan, niin itse silti arvostan häntä... Mitä väliä jos ne suurimmat saavutukset on kaukana historiassa? Niin ne on monella muullakin...

Ja jos ajatellaan tuota Erkin suosiota, niin hänhän on ollut aina suosittu Amerikan maalla... Amerikka on ihan eri tavalla Rock maa, siinä missä Suomesta on tullut enemmän Metalli maa, ja amerikkalaiseen kuulijakuntaan tuo Claptonin tyyli vaan tuntuu edelleen purevan paremmin... Taitaa ihan eri tavalla Claptonin musiikki soida jenkkilän tietyn tyyppisillä radioasemilla edelleen verrattuna Suomen Rock radioihin...

Nää arviot eri artisteista kuitenkin liittyy läheisesti siihen, että eri asiat näyttävät suomalaisesta, amerikkalaisesta, brittiläisestä taikka vaikkapa saksalaisesta vinkkelistä niin erilaiselta...

Lisätään tähän tuo juttu When Clapton met Hendrix


Eli Hendrix tuli "jammailemaan" Creamin kanssa lavalle, ja jammailikin niin hyvin että Clapton poistui itse lavalta... Tämä vuonna 1966, ja Clapton totesi että "elämäni ei ollut enää koskaan entisensä"...

Eli olisko kuitenkin niin, että pitkässä juoksussa tuota kitarasankarin viittaa on sovitelleet Claptonin ylle ihan muut tahot kuin Clapton itse? Ehkäpä Clapton on kuitenkin itse hieman vaatimattomampi?

#917 kirjoitettu 28.01.2023 18:47

IT kirjoitti:
Ja jos ajatellaan tuota Erkin suosiota, niin hänhän on ollut aina suosittu Amerikan maalla... Amerikka on ihan eri tavalla Rock maa, siinä missä Suomesta on tullut enemmän Metalli maa, ja amerikkalaiseen kuulijakuntaan tuo Claptonin tyyli vaan tuntuu edelleen purevan paremmin...


höpön löpöä taas tämä 'ameriikan kortti'.

Hartwall Areenan Erkki on vetänyt aina helposti täyteen Suomessakin, ja vastaavan kokoisia areenoita hän yleensä kiertää joka mantereella, paitsi Etelä-Amerikassa varmaan futisstadioneilla (?). Jenkeissä toki jää- ja koripallohallit on keskimäärin pikkaisen suurempia kuin Euroopassa.

Kaikki Erkin 2000-luvun albumit ovat menestyneet ihan samalla tavalla Euroopassa, USAssa ja Japanissa, ainakin jos listasijoituksia on uskominen.

Ja jos koko uraa katsotaan niin kotimaastaan ukolla on samanlainen kasa kulta-ja platinalevyjä kuin jenkeistä, vaikka jenkeissä niitä on väkilukuun suhteutettuna ollut aikoinaan helpompi saada.

Radiosoitossa varmasti on eroja. Jenkeissä kuitenkin on valtava määrä klassista rokkia soittavia isoja ja pieniä paikallisia radiokanavia ympäri maata. Mutta 90-luvulla kun radiota paljon kuuntelin niin kyllä sieltä Ericin silloisia tuoreita hittejä ja klassikoita Cocainesta Laylaan soi päivittäin useita.

#918 kirjoitettu 28.01.2023 18:57 Muok:28.01.2023 19:01

IT kirjoitti:

Eli olisko kuitenkin niin, että pitkässä juoksussa tuota kitarasankarin viittaa on sovitelleet Claptonin ylle ihan muut tahot kuin Clapton itse? Ehkäpä Clapton on kuitenkin itse hieman vaatimattomampi?


Näin minä tämän olen myös käsittänyt. Kirjoitin jo aiemmin että se on lähinnä sitkeä jäänne sieltä 60-luvulta. Clapton itse on nostanut julkisesti ainakin Hendrixin, Beckin, Vaughanin ja useita bluesveteraaneja itsensä yläpuolelle...nimenomaan siis kitareisteina.

Eric itse yritti karistaa tuota kitarasankarin viittaa koko 70-luvun ajan. Itse asiassa tämän vuoksi hänen 70-luvun sooloalbumeillaan ja kiertueilla ison osan kitarasooloista soitti George Terry.

-----------------------

Beckistä (ja Beatlesistä toisessa ketjussa) puheen ollen katselin aamupäivällä miehen konserttitaltioinnin vuodelta 2016. Olihan siinä kyllä hämmästyttävän upea kitaristi.

A Day In The Life

#919 kirjoitettu 28.01.2023 19:19

art074 kirjoitti:


höpön löpöä taas tämä 'ameriikan kortti'.

Hartwall Areenan Erkki on vetänyt aina helposti täyteen Suomessakin, ja vastaavan kokoisia areenoita hän yleensä kiertää joka mantereella, paitsi Etelä-Amerikassa varmaan futisstadioneilla (?). Jenkeissä toki jää- ja koripallohallit on keskimäärin pikkaisen suurempia kuin Euroopassa.

Radiosoitossa varmasti on eroja. Jenkeissä kuitenkin on valtava määrä klassista rokkia soittavia isoja ja pieniä paikallisia radiokanavia ympäri maata. Mutta 90-luvulla kun radiota paljon kuuntelin niin kyllä sieltä Ericin silloisia tuoreita hittejä ja klassikoita Cocainesta Laylaan soi päivittäin useita.


Ei nyt täysin höpön löpöä kuitenkaan... Voihan sitä vetää Areenan Suomessa täyteen, mutta väittäisin että Clapton nyt on osa amerikkalaista musiikkisceneä ihan eri tavalla kuin Suomessa... Olen käsittänyt, että Clapton olisi asunut pääasiassa New Yorkissa 70-luvun alusta asti... Kun itse olin 80-luvun lopulla jenkkilässä, niin Claptonin suosio nuorten keskuudessa, ja hänen musiikkinsa sointi Rock radioissa oli ihan eri tasolla kuin mitä olen koskaan Suomessa huomannut... Clapton on amerikkalainen "iskelmätähti" joka toki niittää kansainvälistä suosiota...

Rock ja country kun nyt vaan ovat sitä "amerikkalaista iskelmää", ja Clapton on aina ollut merkittävä artisti tässä scenessä... Väittäisin, että Erkin suosio ja vaikutus on USA:ssa kuitenkin vielä astetta merkittävämpi kuin meillä Suomessa, mitenkään väheksymättä suomalaisia faneja...

Ja joo, ei tuo ole ihme jos Claptonin musiikki on soinut Suomessakin päivittäin radiossa 90-luvulla... Mutta tuo oli 90-luku... Kuinkahan on tänä päivänä? Soiko Clapton päivittäin suomalaisilla Rock radioasemilla? Viimeksi kun olen näitä radioita kuunnellut, niin siellä soi ihan eri tyyppinen musiikki... Jenkit on toki niin iso maa, että siellä riittää radioasemia joka lähtöön, mutta mulla on se käsitys, että Clapton soi siellä kuitenkin ihan eri tavalla kuin Suomessa...

#920 kirjoitettu 28.01.2023 19:50

IT kirjoitti:

Ja joo, ei tuo ole ihme jos Claptonin musiikki on soinut Suomessakin päivittäin radiossa 90-luvulla... Mutta tuo oli 90-luku... Kuinkahan on tänä päivänä? Soiko Clapton päivittäin suomalaisilla Rock radioasemilla?


joo en osaa sanoa. En tiedä että Suomessa olisi mitään AOR-tyyppistä kamaa soittavia valtakunnallisia radiokanavia minne Claptonin tyylinen musiikki sopisi. Radio Rock soittaa enemmän uudempaa hard rockia ja kevyempää metallia? Onko enää paikallisradioita edes olemassa? Kuunteleeko ihmiset enää edes radiota musiikin vai juontajien vuoksi?

Mutta enpä usko että isoimmat radiokanavat Amerikassakaan Claptonin tyyppistä musiikkia enää soittavat. Samaa "roskaa ja huttua" se valtavirta USAssakin kuitenkin kuuntelee, mutta isossa maassa nyt tosiaan voi koko radioala olla pirstoutunut siten että jokaiseen musamakuun löytyy jotain.

Sinänsä kiinnostavaa kuulla että Claptonin musa soi paljon USAn radioissa 80-luvun lopulla, sillä miehellä ei varsinaisia hittialbumeita tai -biisejä silloin ollut ennen varsin laadukasta Journeyman-levyä (1989). Siltäkään ei tietääkseni mitään isoja radiosinglejä löydy.
Voisiko olla että satuit vain pyörimään kaveripiireissä jotka kuuntelivat AOR-kanavia ennemmin kuin siihen aikaan suosittua tukkaheviä?