Mikseri.net

#962 kirjoitettu 02.03.2023 01:43

Taisin kuunnella ihan viimesimpänä The Prodigyn - Experience albumin vuodelta 1992, kun piti kirjottaa kaverin blogiin pieni pätkä omasta kokemuksesta kyseisen albumin kanssa, että miten on vaikuttanut elämään. Se nyt on siis muutenki tullu aika monesti kuunneltua tässä vuosien varrella, mutta tosiaan tuota tekstiä varten piti se nyt vielä uudemman kerran käydä läpi kirjoittaessa.

En yleensä kuuntele juurikaan albumeita vaan irtobiisejä, mutta semmonen albumi jonka oon kuunnellu viimeks kokonaan muistaakseni, ilman että siihen liittyy mitkään blogit tai muut taka-ajatukset, niin oli varmaanki semmonen kuin:

The Timewriter - Diary Of A Lonely Sailor (2002)

https://www.youtube.co...

#963 kirjoitettu 02.03.2023 11:21

Noison kirjoitti:
Taisin kuunnella ihan viimesimpänä The Prodigyn - Experience albumin vuodelta 1992, kun piti kirjottaa kaverin blogiin pieni pätkä omasta kokemuksesta kyseisen albumin kanssa, että miten on vaikuttanut elämään.

aurinkoP kirjoitti:
The Prodigy: Experience (1992)


Sarjassamme harvinaisuuksia: levyt, jotka esiintyvät tässä ketjussa useampaan kertaan.

Itselläni tämän aamupäivän musana Yazz: Wanted. Ilmestymisvuosi 1988. Tällaiset levyt ovat jännittäviä ikkunoita omaan aikaansa. Ei muita siinä mielessä mahtavia biisejä kuin The Only Way Is Up ja Stand Up for Your Love Rights, mutta onhan se nyt jännä tehdä trippi aikaan, jolloin house oli ihan uutta, sämpläys oli ihan uutta, 70-lukulainen disko oli löydetty ensimmäisen kerran uudelleen, ajanmukaiset dancepop-vaikutteet merkitsivät Stock-Aitken-Watermania jne.

#964 kirjoitettu 05.03.2023 11:56

Ode - LIIKAA (2022)

Piristävä ja sanoituksiltaan rikas suomiräp-julkaisu. On niitä ihan hyviä räppäreitä tässäkin polvessa. Tästä digasin.

#965 kirjoitettu 13.03.2023 11:33

Samantha Fox: Touch Me. No LOL. Interwebsin mukaan näyttäisi olevan jenkkiversio, koska mukana on mm. biisi Rockin' in the City, jonka olen kuullut jo aikoja sitten ja tykännyt ja suoraan sanoen sen takia tämän levyn ostinkin. Tykkään biisistä edelleen, mutta rockabillykappale Hold On Tight ei ole juuri sen heikompi esitys. Kyllä tätä muutenkin yllättävän mielikseen kuuntelee. Samantha Fox laulaa paljon paremmin kuin häneen ymmärtääkseni ainakin suomalaisessa kontekstissa tiiviisti yhdistetty Sabrina, joka enemmän huutaa. Soundit ovat tietenkin ihan hirveää kasaria, mutta niin kuin olen tainnut ennenkin mainita, nykyiset valtavirtasoundit ovat niin paskoja, että niihin verrattuna lapsuuteni kasaripöhökin on alkanut kuulostaa aika mukiinmenevältä.

#966 kirjoitettu 13.03.2023 12:41

Arppa - Valeria

Uutta ja vanhaa, poppia ja (kevyt)jazzia. Tarpeeksi omaperäisyyttä herättämään kiinnostuksen, mutta myös tarpeeksi tuttua resonoidakseen laajemmaltikin.
Suosion kasvaessa markkinointiin panostus kasvaa myös ja niinpä nyt kolmannen levyn ilmestymisen aikaan Arppa on ollut tapetilla vähän siellä sun täällä. Ilahduttavasti kommentteja selaillessa huomaan, että herättää tunteita puolesta ja vastaan. Ei siis mitään kädenlämpöistä ihan kivaa.
Niin, tosiaan. Hieno levy! Kuten niin monen muunkin artistin ja bändin kohdalla, ei Arppakaan ole levyllä samanmoinen, yhtä hillitön kokemus kuin livenä. Silti levy toimii omillaan. Biisien nyansseissa riittää kuunneltavaa ja sovitukset poikkeaa ilahduttavasti valtavirrasta, johtoen isolta osin bändin jazz-taustasta.
Eikä kenenkään enää tarvitse miettiä, että missä se Väinö on. Se tuottaa tuollaisia hyvältä soundaavia levyjä.

#967 kirjoitettu 13.03.2023 12:46

aurinkoP kirjoitti:


Samantha Fox: Touch Me. No LOL. ... Samantha Fox laulaa paljon paremmin kuin häneen ymmärtääkseni ainakin suomalaisessa kontekstissa tiiviisti yhdistetty Sabrina, joka enemmän huutaa.


No tossa video, jossa leidejä pääsee vertailemaan: SAMANTHA vs. SABRINA - Call Me (Official Video)


Joo, Samanthan hitti oli tämä "Touch Me" ja Sabrinan hitti "Boys"... Kumpikin nuori neiti silloin 80-luvun lopulla esiintyi suomalaisissa iltapäivälehdissä tissikuvissa, ja tämä varmasti edisti myös levymyyntiä täällä Suomessakin...

Muistan olleeni 80-luvun lopulla kesäduunissa miesvaltaisessa työpaikassa, ja siellä taukotilan seinät oli päällystetty Samanthan ja Sabrinan tissikuvilla, jotka oli leikattu iltapäivälehdistä nimenomaan...

Ja siis, olihan nuo naiset aika hottiksia silloin 80-luvun lopulla...

#968 kirjoitettu 14.03.2023 00:04

Pop Will Eat Itself: This Is the Day... This Is the Hour... This Is This! (1989). Musiikkia, joka kuulostaa vielä 34 vuotta julkaisunsa jälkeen tuoreelta, vai onko niin että se kuulostaa nyt uudelleen tuoreelta? Aika huikeaa musaa, jonkinlainen yhdistelmä punkahtavaa vaihtoehtorockia ja ehkä acid housea? Perinteisen laulunkirjoituksen kannalta biisit eivät usein ole minkään arvoisia, mutta hei come on, tässä toimitaan aika eri konsteilla. Tunsin aiemmin vain yhden kappaleen, nimeltään Def Con One, se oli jollain vuosia sitten kirjastosta kohdalle osuneella kasarimusan kokoelmalla, ja sen perässä tämän albuminkin ostin. On vaikea sanoa, onko kyseinen biisi minusta edes levyn parhaimmistoa, voipi toisaalta olla paraskin. Ihan jees.

IT kirjoitti:
Joo, Samanthan hitti oli tämä "Touch Me" ja Sabrinan hitti "Boys"...

Kummallakin on tiettävästi ollut paljon enemmänkin hittejä, ja ilman muuta parempia hittejä. Nuo nyt ovat vain ne kliseisimmät.

#969 kirjoitettu 15.03.2023 11:53

Grateful Dead - Cornell 5.8.77 (Live, 3CD)

Deadin yli kahdensadan albumin katraassa tämä sijoittuu kai luokkaan Retrospective Live Albums, joita niitäkin lienee yli 80. Tätä keikkaa monet pitävät bändin parhaimpana ja jotensakin legendaarisena. Kyllähän näitä aikoinaan kuuntelin paljonkin, ja selvinpäinkin näitä pystyy arvostamaan, vaikka oikeat Deadheadit saattavatkin olla eri mieltä. Nykyisellään tämä on ajoittain vähän tylsää, standardien kelaamista, mutta toisaalta muutamat bändin originaalit (mm. Loser ja Fire on the Mountain) kuulostavat edelleen ihan hienoilta. Jerry Garcian kymmenminuuttisiksi yltyvät kitaraseikkailut vievät yhä mennessään.

#970 kirjoitettu 15.03.2023 11:53 Muok:15.03.2023 11:59

Guided By Voices - La La Land (2023)
Täydellistä poppia.
Niinku vastapainoksi.

#971 kirjoitettu 15.03.2023 13:08

The Young Veins: Take a Vacation. Vuosiluku on 2010. Tässä oli taustalla parivaljakko Ryan Ross ja Tom Walker, jotka olivat entisiä Panic at the Discon jäseniä. PATD:n kakkoslevy (ainoa ilman sitä huutomerkkiä tehty) Pretty. Odd. on yksi koko nollari-vuosikymmenen parhaita albumeja, mutta se ajoi bändin tienhaaraan ja nämä tyypit lähtivät sinne valoisan indiepoprockin suuntaan loppujen päättäessä jatkaa emoisaa taivallustaan. Ei Take a Vacation nyt ihan niin hyvä levy ole, mutta hyvä se kumminkin on. "Vanhanaikaisen" laulu, kitara, basso, rummut ja vähän urkupeliä -tunnelman täydentää cover Jackie DeShannonin sixties-klassikosta When You Walk in the Room.

#972 kirjoitettu 17.03.2023 11:08

Vince Neilin sooloalbumi Exposed v:lta 1993. Tämä on niitä mielenkiintoisia plättyjä, joissa kuulijaparka pistetään kahlaamaan hieman keskinkertaisen materiaalin läpi löytääkseen ne yksittäiset hyvät biisit. Forever, päätosbiisi, on semihidas balladi jossa on suorastaan beatlesmäisiä vivahteita. Tunsin kappaleen entuudestani, itse asiassa olen kuunnellut albumin läpi jonkin yksittäisen kerran varmaan toissa vuosikymmenellä, mutta esim. hittisingleksi nimitetystä You're Invited (But Your Friend Can't Come) -biisistä ei ole minkäänlaista muistikuvaa. Oikeastaan itselläni oli vain sellainen muistikuva, että Foreverin lisäksi levyllä oli jokin toinenkin kiva biisi, ja sehän on tietysti albumin ensimmäinen balladi Can't Change Me. Kiinnostavaa kyllä, siinä missä useimmat (Foreveria myöten) on tehnyt Vincen, Steve Stevensin ja jonkun kolmannen kopla, Can't Change Men tekijät ovat Jack Blades ja Tommy Shaw, joista eka teki joskus päivätyön Night Ranger -nimisessä aika paljonkin Mötiköitä melodisemmassa hard rock -bändissä ja tokan varsinainen oma bändi oli Styx, joka myös esitti hiukan hienostuneempaa maz-q.

#973 kirjoitettu 17.03.2023 13:44

Nyt tuli kuunneltua tällaisen turkkilaisen orkesterin albumi... Tästä voi vähintäänkin sanoa, että mielenkiintoinen...


Satellites - Satellites

Tälle arvosana 9/11...


Ja tossa maistiainen albumilta: Satellites - Seni Sen Oldugun Icin Sevdim

#974 kirjoitettu 17.03.2023 15:23

Jethro Tull - Heavy Horses

Tili taas plärättyä vanhoja lp-levyjä ja sieltä löyty tuo Jethro Tullin lp vuodelta olikohan 78.
Ihan hyvältä kuullosti edelleen ja edellisestä kerrasta on tosiaan useampi vuosikymmen kulunut kun on viimeksi tuo kuunneltu. Varsinkin heavy horses biisi on mun mielestä hyvä.

#975 kirjoitettu 18.03.2023 19:18 Muok:18.03.2023 19:19

^ Kylläpä nuo Hevit hepat omastakin hyllystäni löytyvät ja kuulostavat ihan hyviltä.

Nyt kuitenkin kuuntelin ihan erilaista musiikkiva. Jo Hope, muistaako kukaan? Kotimaista. Head-albumi ilmestyi näemmä 2000. Ei ihan niin persoonallista kuin Kemopetrol, ei ihan niin triphopia kuin HBTB:n silloinen linja, eikä kenties niin rock kuin Emmi ja Lab ja mitä niitä silloin olikaan. Mutta kyllä tätä edelleen aika mielikseen kuuntelee. Wake Up ja Check Me Out jäävät mieleen parhaiten.

#976 kirjoitettu 20.03.2023 17:44

Human Hand - Tremor (2022)

Tässäpä hieno uusi tuttavuus, ymmärtääkseni improv-tyyliin eli ihan lonkalta heitettyä trippyä psykedeelistä kitaravetoista instrumentaalimusiikkia, Lancashiren maaseudulta. Bandcampista löytyy.

8½/10

#977 kirjoitettu 20.03.2023 23:38

Jopas on humaania meininkiä tänään. Oma viimeisin kuunteluni on Human Leaguen vuonna 1990 ilmestynyt Romantic? -albumi, joka luonnollisesti ei ole bändin paras, mutta ihan hyvä kumminkin. Klassikkoalbumin viittaan pukeutuva Dare on varmasti parempi plätty, mutta esimerkiksi viime kuussa (?) kuuntelemani Daren jatko-osa Hysteria ei tälle pärjää. Vuonna 1990 Ihmisliiga ei tietenkään ollut suosionsa huippua lähelläkään ja albumilla on jopa siitä aiheesta kirjoitettu biisi, nimeltään The Stars Are Going Out. Kuitenkin Heart Like a Wheel ja Soundtrack to a Generation onnistuivat olemaan Briteissä jonkinmoisia pikkuhittejä, ja kumpainenkin on ihan jees kipale. Itse tykkään ehkä vielä enemmän A Doorway -nimisestä raidasta. Kylläpä tätäkin kuuntelee, jeah.

#978 kirjoitettu 23.03.2023 00:05

Duran Duranin Rio. Ymmärtääkseni tämä vuonna 1982 ilmestynyt keitos on tupla-D:n arvostetuin albumi ja itse voin lähinnä ihmetellä miksi. Onhan se ihan okei, mukana on kivoja biisejä kuten nimibiisi ja Hungry Like the Wolf... etc... mutta ihan oikeasti, Duraneiden historian paras albumi? Parempi kuin Seven and the Ragged Tiger, Liberty, Duran Duran aka Wedding Album, Pop Trash ja Astronaut? Vittu kun musanörteillä on outo maku!

#979 kirjoitettu 23.03.2023 09:46

aurinkoP kirjoitti:
Duran Duranin Rio. Ymmärtääkseni tämä vuonna 1982 ilmestynyt keitos on tupla-D:n arvostetuin albumi ja itse voin lähinnä ihmetellä miksi. Onhan se ihan okei, mukana on kivoja biisejä kuten nimibiisi ja Hungry Like the Wolf... etc... mutta ihan oikeasti, Duraneiden historian paras albumi? Parempi kuin Seven and the Ragged Tiger, Liberty, Duran Duran aka Wedding Album, Pop Trash ja Astronaut? Vittu kun musanörteillä on outo maku!

En ole ollut tietoinen aiemmin näistä arvostuskysymyksistä tämän bändin kohdalla, mutta tämä Duran Duranin biisi on kyllä loistava, täydellinen napakymppi, en kyllästy tähän koskaan, aivan hemmetin hieno, jumankekka mitkä tunnelmat!!!

Duran Duran - Ordinary World

#980 kirjoitettu 23.03.2023 20:20 Muok:23.03.2023 20:21

Ordinary Worldia soitettiin aikanaan radiossa niin paljon, että aika moni taisi saada sitä pitkävaikutteisen yliannostuksen. Kun tutustuin siihen Wedding Albuminakin tunnettuun toiseen nimikkolevyyn, olin yllättynyt, kuinka hyvältä tuo kappale pitkästä aikaa kuulosti.

Oma viimeisin kuunteluni: Jean-Michel Jarre – Chronology tai Chronologie, molempia nimiä käytetään. Ilmestyi 1993 ja edustaa aikamoisen vetävää Jarrea. Tykkään, joskaan en ihan sentään kilju riemusta.

#981 kirjoitettu 30.03.2023 15:26

Yo La Tengo - I Can Hear the Heart Beating as One (1997)

Pitkästä aikaa palasin tämän pariin, ja miten hyvältä se kuulostaakaan! Mihinkään yhteen genreen tätä ei voi ahtaa, ja miksi pitäisikään? Tunnelmasta toiseen mennään sujuvasti, ja levyltä löytyvät sellaiset pophelmet ja -klassikot kuten Sugarcube, Autumn Sweater ja Stockholm Syndrome, ja sen lisäksi myös jotain ihan erilaista.
Onhan tämä jo siis ns. veteraanitrio, joten n. kolmen viikon päästä pääsen kokemaan sen livenä jo kuudetta kertaa.

#982 kirjoitettu 30.03.2023 17:18 Muok:30.03.2023 17:19

CMX - Kolmikärki

CMX-kirjallisuutta tällä hetkellä lukuvuorossa niin pitää musaankin tutustua kunnolla. Tarkoituksenani on kuunnella kaikki levyt. Tämä vanhin j) tuotanto on mulle ennestään tuntematonta.

On tällä hetkensä, kuten esim. kunnon rockjyystö Pyörivät sähkökoneet, mutta paljon on täytekamaakin. Voisin kuvitella että hc-punk toimii livenä huomaatavasti paremmin kuin levyllä.

#983 kirjoitettu 01.04.2023 18:33

Depeche Mode - Memento Mori, joka on ihan uunituoretta DM:a

#984 kirjoitettu 01.04.2023 23:41

^ Uusi DM on meikänkin lähiaikojen tutustumislistalla.

Itselläni oli aiemmin tänä iltana kuuntelussa Saint Etiennen vuonna 2021 ilmestynyt I've Been Trying to Tell You, joka on niiden levyksi tosi outo. Ei oikein poppia ollenkaan, vaan sämpleihin pohjautuvia äänimaisemia. Aika triphoppia, ambientiakin oikeastaan. Hetkittäin melankolisempi kuin toivoisi, varsinkin kun bändin jäsenet ovat kertoneet musiikin kummunneen "optimistisen aikakauden" 1997–2001 muistoista... Vai olisikohan tähän pitänyt löpistä albumista, joka on soimassa juuri nyt. Se on nimittäin Hooverphonicin psykedeelisehkö The President of the LSD Golf Club, julkaistu 2007. Tätä kuunnellessa tuntuu tosi pöljältä, että tämäkin poppoo päätyi sitten aikanaan euroviisuihin. Lol.

#985 kirjoitettu 02.04.2023 11:19

Deatspell Omega/Moonblood -split

#986 kirjoitettu 02.04.2023 12:58

Viimeksi kuuntelin Rory Gallagherin tuplaceedeen The Best of…, joka oli vähän tylsä nykykorvilleni, mutta olihan Rory yksi merkittävimmistä kitaristeista viime vuosisadan loppupuolella.
Irlanti-teemaan liittyen katselin eilen ja toissa päivänä Areenasta dokumentit Sinead O’Connorista ja Phil Lynottista. Molemmat ehdottomasti katsomisen arvoisia, ensiksimainittu kyllä parempi. Niin, ja molemmat tavallaan aika traagisia hahmoja, kuten oli Rory Gallagherkin. En malta olla poimimatta triviaa, joka liittyy Roryyn ja hänen ”merkittävyyteensä”: yhden Pariisin eteläpuolisen pikkukaupungin katu on nimetty hänen mukaansa, ja Portugalin Algarvessa Alvorin kylässä törmäsin paikallisen pubin oveen, jossa oli elämää suurempi Roryn valokuva. Ja kenen maineikkaan amerikkalaisen kitaristin poika on nimeltään Rory? Kas siinäpä kysymys.

#987 kirjoitettu 03.04.2023 04:44

Ajja & Cosmosis - The Alien Jams

https://www.youtube.co...

Mahtava levy kaikinpuolin.

#988 kirjoitettu 04.04.2023 01:13

Sneaker Pimps: Bloodsport... jaajuu, minulla meinaa aina mennä Sneaker Pimpsin ja Sueden albumien nimet sekaisin, Sueden v:n 2013 paluulevy oli Bloodsports ja Sneaker Pimpsin v:n 2002 levy yksikössä Bloodsport. Mutta tämä on näistä joka tapauksessa se parempi. Sueden "alkuperäisen" kauden tuotannosta kyllä tykkään. Sneaker Pimps oli kuitenkin enempi triphoppia ja "modernia synkistelyä" niin kuin joskus tuollaista musaa tapasin nimittää. Elektronisia rytmejä, muttei tanssibiittiä; sämplejä, mutta hyvällä maulla jne. Mitenhän tätä nyt nimittäisi, vähän kuin Trickyn ja Depeche Moden hämykauden risteytys? Osa biiseistä on kyllä hiucca tyhjänpäiväisiä, mutta ne paremmat (Loretta Young Silks, M'aidez, Think Harder, Blue Movie) ovat aika kultaa.

#989 kirjoitettu 08.04.2023 19:57

Heavy Blanket - Moon Is (2023)

J Mascis elvytti henkiin yhden nuoruuden projekteistaan, ja tuloksena on 35 minuuttia raskasta kitaranvääntöä. Aloitusbiisin riffi ja rytmi on kuin Rory Gallagherin Moonchilld, ja tosiaankin, Mascisin pojan nimi on Rory.
Tietenkin annan tälle levylle 11/10 pistettä, Bandcampista löytyy, ja lopetusbiisi on vähän maltillisempi.

#990 kirjoitettu 09.04.2023 10:45

Depeche Mode - Memento Mori

Piti ostaa tämä Dm levy itselleni, yllätti positiivisesti, taattua synapoppista


Ja: Muistakaa kuolevaisuutenne

#991 kirjoitettu 17.04.2023 10:47

Kemopetrolin Slowed Down. Olivathan ne Kemot aikanaan hyvä bändi. Slowed Down on tunnetuin levy, muttei paras. Ja levyltä löytyvä Child Is My Name taitaa yhä olla tunnetuin biisi, muttei edes likimainkaan albuminsa paras, näin väittää tämä näppäimistöniekka kivenkovaan. Tomorrow on kyllä oikein hieno zibale, Drown Little Girl ja Night After Night myös. Without Listening on tietysti kivaa ysärimeininkiä, vaikkei laskennallisesti ollutkaan enää ihan ysäri. Tästä tuleekin mieleen mainita, että Tampereen Työväenmuseo Werstaan ysärinäyttely on iso lässähdys, olisin yksin koonnut paremman näyttelyn siitäkin vuosikymmenestä. Lol.

#992 kirjoitettu 25.04.2023 00:32

ABC:n vuonna 1997 julkaisema Skyscraping. Minun korvaani paras kuulemani ABC-albumi, mikä varmaan osaksi johtuu siitä että ysärin soundit sopivat siihen korvaan kasaria paremmin. Mutta vain osaksi. Laulaja-nokkamies Martin Fry on tehnyt biisit yhdessä Heaven 17 -bändin Glenn Gregoryn ja jonkun Keith Lowndes -nimisen hebbulin kanssa, lukuun ottamatta yhtä coveria joka ei kuulu parhaimmistoon. Joo, ihan mukavaa maininkia. Britit ne osaavat, tai ainakin osasivat.

#993 kirjoitettu 27.04.2023 19:14

Ihan viimeksi, eli juuri äsken, kuuntelin tämän:

A2 - 2018.09.08

Nimensä mukaisesti yhden päivän aikana improvisoituja ja kokoon kyhättyjä kappaleita. Asialla on tanskalaisen Papir-trion kitaristi ja basisti, Nicklas ja Christian. Onhan tuo A-kakkonen aika iso paperiarkki, ja sen leijunnalle annan 8/10 pistettä.

Kuuntelin tänään myös Alan Holdsworthin livelevyn All Night Wrong, samoin John McLaughlinin Live @ Ronnie Scott’s. Molemmat levyt ovat 2000-luvun puolelta, ja tietty ns. fuusiokamaa tai rockjazzia tms. Holdsworthia pidettiin aikanaan maailman parhaana kitaristina, ja sitä hän olikin.() Kts. vaikka Wikipediasta. McLaughlinista tulee ekana mieleen Mahavishnu Orchestra, joka oli minulle se ehdottomasti kovin juttu bändin kahden ensimmäisen levyn aikoihin, eli vuosina 1971-73.
Eihän nuo enää niin sykähdytä, vaikka Holdsworthin Synthaxe välillä hyvin riipiikin, ja McLaughlinin versiot vanhoista biiseistään kulkevat sujuvasti.

Well, who knows where the time goes?

#994 kirjoitettu 28.04.2023 15:15

Wet Tuna - Lit Than You'll Ever Be (fantasy set)

Kolmisen kuukautta sitten Bandcampiin upattu kokoelma livetaltiointeja viime vuodelta. Helvetin hyvät soundit, definitiivistä leijuntamusiikkia (sic), muutama puolituntinen biisi, yhteensä kaksi tuntia täydellistä ja vahvasti rytmikästä viihdykettä. Kuuntele vaikka Baudelaire, joka on kenties vähän helpommin lähestyttävä sinun(?) suunnaltasi.

Niin, tämähän ansaitsee 10/11.

#995 kirjoitettu 28.04.2023 18:13

Dingon Kerjäläisten valtakunta.

On se nyt vain ihan sikahuikea levy.

#996 kirjoitettu 30.04.2023 18:34

Richard Thompson - 13 Rivers (2018)

Lainasin kirjastosta tämänkin levyn, aloin kuunnella ja kovin tutulta kuulosti. Löytyihän se sitten koneeltanikin jossain muodossa, oli vain päässyt unohtumaan…
Niin, taidan toistaa itseäni mutta tässä on kyllä todella hieno levy. Jos musiikin kuuntelija nyt sattuisi olemaan kiinnostunut tasokkaasta ja monipuolisesta lauluntekemisestä, laulamisesta ja kitaroinnista, niin tähän levyyn todellakin kannattaa tutustua, jos se on jostain kumman syystä jäänyt tekemättä.

Niin, minulle aika moni Thompsonin levy on toki saman arvoinen, ja ehkä parempikin kuin tämä, mutta tästä olisi hyvä alkaa…
Löytynee Youtubestakin.

#997 kirjoitettu 30.04.2023 19:08

Draken - Book of Black (2023)

Norjalaisen metallitrion (hard rock, progressive rock, metal, psychedelic) kakkoslevy, jonka pystyin kuuntelemaan läpi, sillä kitarassa on Even Helte Hermansen, ja se on jotain se.

#998 kirjoitettu 01.05.2023 18:17

Litku Klemetin Asiatonta oleskelua. Meinasin kirjoittaa Siatonta oleskelua, haha. Parempi albumi kuin oletin. Litkun toiseksi viimeisin ei ollut hirveän kummoinen eikä oikeastaan sitä edellinenkään, siksi jäi hiukan myöhäiseen tämä tutustuminen. Mutta joo, hyvä levy, tietysti aiempia valtavirtaisempi, mutta väliäkö sillä kun on hyvä.

#999 kirjoitettu 03.05.2023 15:02

Kingston Wall - I (2023 Mix)

Itseasiassa useammankin kerran kuunnellut tuon ja käynyt itseni kanssa henkistä kädenvääntöä siitä, että vieläkö tuo trilogia pitää ostaa neljännen kerran. Ensipainokset, Zen Garden -remasterit ja King Size Box kun jo hyllystä löytyy.

#1000 kirjoitettu 06.05.2023 11:46

No nyt tuli kuunneltua tällainen Speed Metal plätty vuodelta 1985... Bändi tulee Los Angelesista...


Savage Grace - Master Of Disguise

Tälle yleisarvosana 8/11...


Tossa maistiainen albumilta: Savage Grace - Into The Fire

Infoa tuolta:
Wiki: Savage Grace
Wiki: Master of Disguise (Album)


Tossa poonuksena tuore julkaisu: Savage Grace - Stealin' My Heart Away