Mikseri.net

#1122 kirjoitettu 22.06.2023 23:02

Pitkästä aikaa tuli avattua spotify eilen.

Ensin "Phil Alvin: un "Sung Stories". Aina yhtä loistava levy.

Sitten aattelin tasapainottaa kuuntelemalla "Digital underground: Future rhythm", mutta spotifyn peelot oli poistanu levyn kahta biisiä lukuunottamatta, vitutti ankarasti.

No "The Jon Spencer blues explosion: Acme" pelasti sitte tilanteen ja taas oli hyvä mieli.

#1123 kirjoitettu 23.06.2023 00:58

Marvin Gaye -klassikko What's Going On v:lta 1971. Minulla on sekä What's Going On että Let's Get It On cd:nä, vaikka ne ovat hieman sellaista matskua, jota mieluummin omistaisin vinyylinä. Kyllästyin, kun en löytänyt niitä ainakaan hyvässä kunnossa. Tykkään kyllä What's Going Onista, mutta en minä siinä niin suuria ihmeitä kuule kuin ilmeisesti jotkut. Esimerkiksi Stevie Wonderilla on pitkä liuta omaan makuuni parempia lättyjä. Ihan kiva kaikkea tämmöistä on silti kuunnella ja selitänkin samaan hengenvetoon, kuinka menneenä päivänä ajoin autolla lähikaupungin ohitustietä, yritin kuunnella radiota enkä taaskaan tykännyt yhtään kuulemistani soundeista tai oikeastaan biiseistäkään. Kun vastaan tuli asema, joka soitteli 1960-70-luvun soulia, tuumasin että nyt kelpaa ja tuli heti paremmat vibat. On se sentään ihan kunnon musaa.

#1124 kirjoitettu 23.06.2023 13:26

Dave Heumann - Themes From Blue Honey

Sähköpostiini kilahti tunti sitten viesti artistilta, niin pitihän se heti kuunnella (Bandcampista), siis Arbouretum-yhtyeen nokkamiehen Dave Heumannin eilen ilmestynyt soololevy, kitarainstrumentaaleja/improvisointeja kaikki tyynni. Viihdyttävää ja rauhoittavaa kuunneltavaa, kun odottelen josko se juhannus kohta tulisi. Esim. kappale Most Blues on juurikin sitä: very nice, and blue.

#1125 kirjoitettu 25.06.2023 19:39

Näemmä edelleen seitkytluvun alkua mennään, eli Janis Joplinin Pearl. Tunnun nykyään yllättyvän joka kuuntelulla, kuinka hyvä levy tämä on.

Illan aikana olisi vielä tarkoitus antaa uusintakuuntelu Pepe Deluxen viimeisimmälle (Phantom Cabinet Vol 1). Ekalla kuuntelulla jäi tuntuma, etten tykkää yhtä paljon kuin heidän aiemmistaan, fokus saattaapi olla hiucca hukassa.

#1126 kirjoitettu 26.06.2023 12:37

Ativin - Austere (2023)

Vuonna 1994 perustettu amerikkalaisyhtye julkaisi edellisen levynsä 2004, eli oli jo aikakin… Instrumentaalista - kahta biisiä lukuunottamatta - post-rockia, välillä tulee mieleen jopa Codeine (=slowcore?), ehkä siksi että Chris Brokaw rummuissa. Hienoa ja hidasta tunnelmaa, kertakaikkiaan kivaa ja rauhoittavaa kuunneltavaa.

#1127 kirjoitettu 02.07.2023 23:49

Ebbot Lundberg & The Indigo Children: For the Ages to Come. Albumi näki päivänvalon vuonna 2016. Ebbot Lundberg vaikutti aiemmin The Soundtrack of Our Livesissa, ja musiikki on samantyylistä ja aivan yhtä hyvää. Hassua, että kun biisien nimiluetteloa ei ole vinyylilevyn kannessa, olen useimmiten kuunnellut levyä katsomatta biisien nimiä ja niinpä, jos katson biisilistaa, se näyttää valtaosin vieraalta. Mutta kun albumin laittaa soimaan, se kuulostaa reippaasti toistakymmentä kertaa kuunneltuna varsin tutulta.

#1128 kirjoitettu 05.07.2023 13:31

Noh, sitä kun tulee harrastuksena arvosteltua levyjä Tuonela Magazineen, niin aika montakin rieskaa on tullut kuunneltua kokonaan tänä vuonna. Viimeisimmät päräyttävät lätyt:
Thy Catafalque: Alföld
Matteo Mancuso: The Journey
Vulture Industries: Ghosts From the Past
The Ocean: Holocene
Vansidian: Reflecting Shadows
Grave Pleasures: Plague Boys
Alase: A Matter of Time
Drott: Troll

#1129 kirjoitettu 08.07.2023 14:35

PJ Harvey - I Inside the Old Year Dying

Eilen ilmestyi PJ:n uusi, seitsemän vuottako jo edellisestä. En pysty, en jaksa tuota analysoida, kun ei oikein löydy sanoja, ei vertailukohtia. Siis todella omaperäistä musiikkia, voisin päätellä, hienoa ja kiehtovaa.

#1130 kirjoitettu 11.07.2023 11:52

Edena Gardens - Agar (2023)

Tanskalaistrio, mukana Papir-yhtyeen kitaristi ja Causa Sui -yhtyeen rumpali, soittaa El Paraiso -levy-yhtiön linjan mukaisesti krautrockia, stoner rockia, psykedeliaa, jazz-rockia, dronea tai jotain muuta…
No joo, jamipohjaista instrumentaalia, mukavaa kuunnella, mutta ei kovin erityistä. Veil-biisi alkaa vahän kuin jokin vanha Bardo Pondin bluespohjainen hidastelu, mutta ei oikein johda mihinkään. Montezuma vie ajatukset (yllättäen!) vähän Neil Youngin suuntaan kauniine kitarointeineen… Kuuntelin muuten eilen Youngin Chrome Dreams II -levyn vuodelta 2007, ja ainoastaan levyn kaksi lähes 20-minuuttista biisiä olivat kelvollisia, ja niistäkin vain muutamat kitaraosuudet. Well?
Täytynee kuunnella vielä Edena Gardensin viime vuotinen esikoislevy ja tämän toisen kanssa ilmestynyt live, niin sitten olen viisaampi.

Ai jaa?

#1131 kirjoitettu 12.07.2023 12:02

cedarbear kirjoitti:

Täytynee kuunnella vielä Edena Gardensin viime vuotinen esikoislevy ja tämän toisen kanssa ilmestynyt live, niin sitten olen viisaampi.



Edena Gardens - Live Momentum (2023)

No niin, trion uusi live tuli kuunneltua. Tukevaa ja paikoin ihan katharttista menoa, tältä levyltä löytyy aika hienoja hetkiä. Taas tuli mieleen Crazy Horse - jostain sointukulusta, melodian pätkästä, soundista - vaikka ”genre” on aivan jotain muuta.
Suosittelen, paremman puutteessa vaikka Spotifysta.

#1132 kirjoitettu 12.07.2023 19:23

Helteisen päivän ratoksi:

Nicklas Sørensen - Live 2 (2023)

Tämä levy on melkein kymppi/kymppi. Asialla on Papir-yhtyeen kitaristi, ja levyllinen on soitettu jossain Vanløsen kulmilla Alice-nimisessä kuppilassa. Genren saa itse kukin päättää.

#1133 kirjoitettu 12.07.2023 22:00

Mun edellinen kokonaan kuunneltu julkaisu oli

Limousine - Omega Mall X

Onkohan tämän genre mallsoft? Joka tapauksessa jonkinlaista hissimusiikkia oli taas, mutta koko levy oli survottu täyteen ostoskeskuksen taustaääniä ja omituista kaikua. Lopputulos kuulosti siltä kuin kyseessä olisi ostarivisiitti neljänkymmenen asteen kuumeessa. Ja humalassa.

4/11. Olisin halunnut tykätä, mutta tunnelmanluonti oli liian överi. Ja biiseissä ei ollut ihan kamalasti mitään omaperäisyyttä. Joissakin biiseissä oli hyviä fonijuttuja.

#1134 kirjoitettu 14.07.2023 10:29

Fool's Gardenin Dish of the Day vuodelta 1995. Kaikillehan meille, jotka emme olleet enää ihan taaperoita emmekä vielä kalkkeutuvia aikuisia, jäi ysäriltä mieleen Lemon Tree -renkutus. Aina ihan tykkäsin siitä, mutten ikinä vaivautunut tutustua bändiin paremmin. Bongasin tämän albumin jostain kirpparilta tai vastaavasta aiemmin tänä vuonna. Nyt tätä olen pari kertaa kuunnellut. Ihan hyvää matskua, mutta syvyyttä tälle albumikokonaisuudelle on aika turha etsiä. Jossain biisissä hieman brittipoppifiiliksiä, toinen biisi aika silkkaa takethatia ja kolmas vähän niinku aaooärrää. Ei edes yleisesti ottaen retroa sillä lailla kuin Lemon Treestä olisi voinut kuvitella. Popin ja rockin yleisbändi, ihan kiva, mutta vähän epäkiinnostava.

#1135 kirjoitettu 15.07.2023 23:23

Airin Moon Safari. Onhan se ihan sikahieno albumi edelleen 25 vuotta ilmestymisensä jälkeen. Hiukan vain tuntuu hämmentävältä, että joskus meikäläisenkin aikoina on eletty sellainen vaihe, että City-lehti, kaikista maailman toimijoista, on julistanut tällaisen levyn cooleimmaksi koko maailmassa juuri nyt.

Klassinen kysymys kuuluu: mistä oman aikansa brittilistan ykkösestä on sämplätty Remember-biisin rumputausta?

#1136 kirjoitettu 19.07.2023 11:25

Blur Parklife. Olen viimeksi kuunnellut kokonaan putkeen joskus 90-l lopussa. Aika monipuolista menoa. Paksua etelän englantia. Bassot kiehtoo nyt, silloin joskus keskityin kitarajuttuihin, mikä on outoa kun ajattelee että soitin silloin enimmäkseen bassoa ja nykyään kitaraa. Monta kappaletta tästä tullut aikanaan esitettyä kieli poskessa opiskelijabileissä pianolla.

#1137 kirjoitettu 20.07.2023 00:37 Muok:20.07.2023 00:38

Ultravoxin U-Vox vuodelta 1986. Törmäsin eräässä lahelaisessa myymälässä muutamaan numeroon sellaista musiikkilehteä, jota en tiennyt olevan olemassakaan. Tietysti ostin pikku nipun niitä lehtiä, ne olivat juurikin v:lta -86 ja yhdessä sellaisessa oli arvioituna kyseinen albumi. Senkään olemassaoloa en tiennyt, mutta se ei välttis ole kammottava ihme, koska en ole omistanut yhtään Ultravoxin levyä ja kuullutkin bändiltä vain satunnaisia biisejä (siis tyyliin Vienna ja Ride the Wild Wind, näitä kasari"klassikoita"). No sittenpä satuin törmäämään mikkeliläisellä kirpparilla justiinsa tuohon samaan U-Voxiin, ja kaupathan siinä tuli. Joitakin kuukausia vinyyli pönötti hyllyssäni, kunnes tänään kuuntelin. Tämä liirumlaarum päättyisi onnellisesti, jos ilmoittaisin levyn olleen sen & tämän kaiken arvoinen, mutta ei se ollut. Alan tuntea noitakin vuosia jo sen verran, ettei tullut kauheana yllätyksenä, että Ultravoxkin oli päättänyt ryhtyä vähän rockimmaksi bändiksi, eli enempi sähkökitaraa ja vähempi syntikanlärpytystä. Biiseissä vain saisi olla enemmän sitä jotain. Enemmän minä tuosta Snacken yllä kuvailemasta Blurin Parklifesta tykkään, näin esmes.

#1138 kirjoitettu 20.07.2023 12:07

No nyt kun on ollut puhetta, niin olen kuunnellut Blurin tuotannon läpi kuulokkeilla tulevaa Flow-keikkaa korvallapitäen. Omat suosikit ovat juuri tuo Parklife, mutta ehkä piirun verran parempi on nimikkolevy Blur. Graham Coxon on sukupolvensa parhaimpia kitaristeja, mitä tulee tälläiseen bändimusaan.

Ultaravox soi taannoin, tiuhaan kun Beliinin reissua varten tuli kuunneltua klassikkolevyjä, jotka on tehty Hansa-studiossa. Niistä Iggy Popin tuotano on kyllä rakkainta.

#1139 kirjoitettu 20.07.2023 13:16

Divide and Dissolve - Systemic (2023)

Viime vuonna tämä duo toimi Low’n lämppärinä, ja nimenomaan toimi. Toimii nytkin, tämä on enimmäkseen yksinkertaista riffittelyä helvetillisellä volyymilla. Jaaha, genreksi on merkitty doom metal, vaan eipä se haittaa; tietyssä mielentilassa tämä pistää pään nyökkymään ja jalan napsaamaan. Onhan tässä vielä ulkomusiikillinen dimensiokin, joka tekee tästä entistäkin suositeltavampaa ja miellyttävämpää, ja elävinä olivat sitäpaitsi perin down to earth.

#1140 kirjoitettu 20.07.2023 23:33

Begemot kirjoitti:
mutta ehkä piirun verran parempi on nimikkolevy Blur.

On myös oma Blur-ykköslempparini ilman muuta.

Minulla käynnissä muuttohässäkkä. Atomic Swingin The Broken Habanas (2006) oli muuttomatkamusiikkina. Tämä on taas näitä juttuja, jotka varmaan muistan tyyliin kuolinvuoteellakin, tunnelma oli niin voimakas. The Broken Habanas on tähän asti ollut minulle hiukan sellainen vähäpätöisehkö jälkiluku Ruotsin parhaan grooverockbändin tarinaan, mutta höpsis! Ihan täysipainoinen Atomic Swing -albumi tämä on, ei yhtä hyvä kuin Bossanova Swap Meet, mutta silti oikein hyvä.

#1141 kirjoitettu 23.07.2023 14:06

Temple of the dog - Temple of the dog. Jälleen kerran. Bluussahtavaa grungea, täydellistä musiikkia.

#1142 kirjoitettu 23.07.2023 20:50

Kostiainen kirjoitti:
Temple of the dog - Temple of the dog. Jälleen kerran. Bluussahtavaa grungea, täydellistä musiikkia.


Hyvä levy kyllä, sellainen grungen piilohelmi. En tiedä tekikö Chris Cornell miten shaibaa 90-luvulla.

#1143 kirjoitettu 24.07.2023 19:50

Brìghde Chaimbeul - Carry Them With Us

Skotlannista Skyen saarelta lähtöisin oleva muusikko soittaa toisella ja tuoreella pitkäsoitollaan "Scottish smallpipes" -instrumenttia, pientä palkeilla toimivaa, ei siis puhallettavaa säkkipilliä. Kelttiläistä perinnettä uudessa asussa ja melodioita minun mieleeni, ja mieleen tulee tietenkin Bretagne. Artisti esiintyy ensi kuussa Helsingin Flow-festivaalilla, jonne en mene, koska muu tarjonta siellä on täyttä paskaa. Tai enhän minä niitä akteja tunne! Mutta tämä on kaunista.

#1144 kirjoitettu 25.07.2023 00:00

Popsicle: Stand Up and Testify (1997).
Ruåttalaista ysäri-indietä ja tietysti hyvää. Muutenkin ihan jees albumi, mutta varsinainen herkkupala on Vibrant Days, jossa on ihan killerikertosäe ja säkeistökin on pätevä. Jos asennemeiningillä tehty poppirokki kolahtaa, suosittelen tätä ja ylipäänsä länsinaapurin 90-luvun indiejuttuja, niissä on yleisesti tietynlaista "power pop" -sävyä, josta tykkään. Tykkään kyllä suomalaisestakin 90-luvun indiestä, tietysti, ei siinä mitään.

#1145 kirjoitettu 26.07.2023 17:31

David Bowie -Blackstar (2016)

10/11

Tämän hepun musiikin nerokkuudesta olen viimein tässä kesän aikana saanut kiinni, ja onhan tässä tuotannossa ollutkin sitten pähkäiltävää ja ihmeteltävää.

Olen erittäin iloinen tästä kehityksestäni.

#1146 kirjoitettu 27.07.2023 10:17

Sulovilenmäisesti "piti ostaa kun halvalla sai", nimittäin Kylie Minoguen vuonna 2001 ilmestynyt hittialbumi Fever. Minulla on jokin epämääräinen mielikuva, että hevimiesten tai minkä lie altsutyyppien sanottiin tykkäävän Can't Get You Out of My Head -biisistä melkein ainoana tyylilajinsa edustajana. En tiedä, kuinka totta se oli, enkä suoraan sanoen sitäkään miksi näin oli jos oli. Biisi on ihan jees, muttei omia lemppareitani silloin eikä nykyään. Sikäli oli aika yllättävää, miten tutulta tämä albumi kuulosti muuten. Ainakin puolet biiseistä oli kuin vanhoja kavereita, joita oli ihan kiva tavata pitkästä aikaa. Ei nyt sellaisia, joita haluaisi joka päivä ympärilleen, mutta ihan kivoja.

#1147 kirjoitettu 28.07.2023 17:06

Tänään (kyllä…) ilmestyi

Gunn Truscinski Nace - Glass Band

ja ensikuuntelulla se oli pettymys. Steve, John ja Bill jo pelkillä nimillään tietty nostivat odotukset aika korkealle, mutta kun tästä ei vaan löydy tarpeeksi melodiaa eikä muutakaan tarttumapintaa. Kai tämä on sen verran modernia(?) musiikkia ja mind-expansion, experimental ja new forms (= genrejä?!) että ei heti napannut. Yritän joskus uudelleen…

#1148 kirjoitettu 30.07.2023 01:04

Liekin Rajan piirsin taa -vinyyli. Edelleen ihan hirveän hyvää maz-q. Ilman muuta yksi kymmenestä parhaasta suomalaisesta albumista ikinä.

#1149 kirjoitettu 02.08.2023 18:00

Velvet Serenade by Pascal Comelade, Ramon Prats, Lee Ranaldo

Sonic Youthin entisen kitaristin ja parin eurooppalaisen muusikon kunnianosoitus (?) Velvet Undergroundille. Staubgold-levy-yhtiön 25-vuotisjuhlan kunniaksi julkaistu 35-minuuttinen kuuden biisin kokonaisuus - siis VU:n biisejä, soitettu livenä jossain konsertissa Espanjassa, sen enempää harjoittelematta. Nämä eivät ole covereita vaan ”a non-nostalgic reinvention of a musical legacy that takes an influential past to the future”. (Ettei nääs kukaan mee sanoon että väärin koveroitu!)
Vain kahdessa biisissä on vokaalit, ja eihän tämä muutenkaan maailmoja kaada, mutta ihan kiinnostava, vähäeleinen ja spontaanin kuuloinen tuokio muuten.

Kun nyt coverointi tuli puheeksi, niin palautin taas mieleen yhden ikimuistoisimman ja hienoimman coveroinnin. Jostain koneeni syövereistä se löytyy, mutta mistään muualta ( = ”verkosta”) en sitä nykyään löydä. Kyseessä on bootleg Loren (Mazzacane) Connorsin ja Cat Powerin (eli Chan Marshallin) keikasta New Yorkin Tonic-klubilta, muistaakseni 7.10.1999. Siltä löytyy niin hieno versio Jagger-Richards -biisistä Satisfaction, että… en mä tiedä mitä siitä sanoisin; siinä on vaan jotain syvältä riipaisevaa. Ja kappaleenhan tunnistaa ehkä joistain lyriikan fragmenteista…

#1150 kirjoitettu 03.08.2023 09:18 Muok:23.08.2023 13:34

Metallican Black Albumin. Oli yllättävän huono. Aloin myös kuunnella ... And Justice For Allia, siinä on tiukempi meininki mutta samalla tavalla tietynlaisia kauneusvirheitä kuin siinä seuraavassakin levyssä. Pitää vielä joutessaan palata niihin kolmeen ekaan mutta sellainen tuli mieleen, että vaikka James (ja jossain määrin Lars) tekee kaikki biisit niin Cliff oli käsittääkseni harmonioiden suhteen tosi taitava ja Cliffin kuoltua levyille on lipsahtanut sooloihin ja riffeihin ns. "vääriä ääniä" eli sellasia säveliä jotka ei istu sen sävellajin skaaloihin josta biisi menee. Mahdollisesti Cliffin ollessa elossa se mainihti soitellessa että "älä soita tosta ku soita tästä". Tai sitten ei mut tuli mieleen. Eikä siinä mitään jos ne "väärät äänet" kuulostaa hyvältä, mutta ainakin Black Albumilla aika usein ei vain kuulosta. Hittibiiseistä kai jokaisessa on soolossa ainakin yks tai kaks "väärä ääni". Ja se nyt ei oo maailman vakavin asia mutta rikkoo vähän illuusiota joka pikku-VNS:llä oli joskus 30 vuotta sitten ku Metallica oli pikku-VNS:n maailmassa sen maailman paras bändi. Ihan mielenkiintoista myös kelailla bändejä yksikköinä eli mitkä muutkin jutut vaikuttaa hyvään bändiin kuin se että joku osaa tehdä hyviä biisejä ja sitten vain soitellaan niitä. Voisin vielä lopuks kirjottaa neljännen kerran "väärä ääni". Noin.

#1151 kirjoitettu 04.08.2023 10:12

Okei kuuntelin myös Justicen, Ride the Lightningin ja Master of Puppetsin. Eli noista se Puppets on viimeks kokonaan kuunneltu levy. On siellä kautta linjan sellasia dorkia harmoniaääniä mutta niillä ekalla kolmella on kuitenkin sellanen hieno meininki. Kill 'Em All on kyllä edelleen mun lempparilevy noista. Puppetsilla alkaa jo rumpujen ja kitaroiden yhteenrytmitykset tökkiä ja siitä eteen päinhän se onkin sellasta suossa tarpomista. Eikä siinäkään mitään mutta kun se yrittää olla rullaavaa hevirokkia, tai en tiiä yrittääkö mutta mun korvaan kuulostaa että yrittäis.

#1152 kirjoitettu 06.08.2023 00:13

Kokonaiseksi levyksi ei varmaan kelpaa Oasiksen Whatever, joka on virallisesti single, vaikka se neljän pitkähkön biisin voimin olisi entisaikoina ollut EP. No, eihän EP:kään ole LP. Mutta vittuillessani kirjoitan tähän Whateveristä, koska se sattuu olemaan Oasiksen kaikkien aikojen paras "levy". Oasiksen albumit ovat valitettavan epätasaisia. (What's the Story) Morning Glory? on ehkä paras varsinainen albumi, tai sitten Standing on the Shoulder of Giants, joka on kyllä aliarvostettu. Mutta Whateverin neljän biisin pläjäys on hyvä. Nimikappale on ihan loistelias, (It's Good) To Be Free vähintään kohtalaisen hyvä, Half the World Away ilman muuta sitä parempi ja Slide Away parasta, mitä bändin ensimmäinen albumi tarjosi. No niin. Sepä siitä. Oasis oli parhaimmillaan loistava bändi, vaikkei hyviä kokonaisuuksia olekaan helppo löytää.

#1153 kirjoitettu 06.08.2023 00:32

Slomen trickery 3st

#1154 kirjoitettu 07.08.2023 13:39

Aya Metwalli & Calamita - Al Saher (2023)

Egyptiläinen laulaja lyöttäytyi yhteen libanonilaisen rocktrion kanssa. Tässä tulos, ainakin mielenkiintoista jos ei muuta. Itse asiassa ihan mukavaa kuunneltavaa, todella rajuja instrumentaaliosuuksia ja sitten perinteisempää laulantaa, varsin kokeellista kaikkinensa. Kestoakin alle 40 minsaa, joten pöllömmänkin (?) sopii yrittää. Kuuntelua. Etsivä löytää.

#1155 kirjoitettu 08.08.2023 01:02

Pet Shop Boysin Behaviour (1990). Taitaa olla niiden paras albumi. Tykkään kyllä myös sellaisista albumeista kuin Bilingual (1996), Release (2002), Yes (2009) ja Elysium (2012), eli kaikista, joissa petisoppipojat malttavat päästää irti syntikkadance-konventioistaan. Monilla muillakin PSB-levyillä on useita hienoja biisejä (esimerkkeinä nostan esiin Please-debyytin ja seitsemän vuotta myöhemmän Veryn), mutta kokonaisuudet tipahtavat jonnekin väliin.

#1156 kirjoitettu 10.08.2023 00:26

The Ark: We Are the Ark (2000). Niiden eka levy. Tuli kuunnelluksi aika puhki toissa vuosikymmenellä, muistoja liittyy hirveästi, mm. kuinka gänäšä ja/tai pilvessä pyöräiltiin pimeää metsikköpolkua pitkin ja minä poljin jonon ensimmäisenä laulaen "let your body decide where you want to go" osoittaen äänelläni perässätulijoille tietä, minnepäin piti mennä. Lol. The Arkin albumeista 4/5 oli paljon kuuntelussa, eikä tämä debyytti välttämättä ole paras, se vain ehti saada eniten kuuntelukertoja, koska oli vanhin. Bändin viimeinen levy ei enää ollut mistään kotoisin ja entinen kaveriporukka oli siinä välissä hajonnut. No, sitten hajosi bändikin. Viime vuosikymmenellä luultavasti juuri tätä bändiä jaksoi niistä vanhoista lemppareista kuunnella kaikkein vähiten. Mutta aika kuluu, ja nyt The Ark kuulostaa taas aivan hyvältä. Tosi hyvältä itse asiassa. "It takes a fool to remain sane..."

#1157 kirjoitettu 12.08.2023 23:58

chet bakerin chet baker chet, on todella upee albumi!

#1158 kirjoitettu 13.08.2023 01:28

Lahessa törmäilin muusikoihin, jotka olivat soittaneet ysärin lopulla The Creeps -nimisessä bändissä. Sain muusikolta heidän tuolloisen cd-levynsä ilmaiseksi, kun olin kiinnostunut. Ei se niiden albumi (Never Heard, 1997) hirveän hyvä ole, aika mollivoittoista meininkiä ja latteahko tuotanto, mutta biisit Over Again (jonka kuulin tänä kesänä livenä) ja No, No, No!!! ovat melkoisen mukavia työnäytteitä. Eivätkä ne muutkaan ihan kuraa ole.

#1159 kirjoitettu 13.08.2023 02:32

Iggy Pop - Post Pop Depression (2016)

Tähän Josh Hommen näköisekseen tuottamaan, avarasoundiseen ja symppikseen levyyn tulee nykyään palattua yhtä usein kuin Queens Of The Stone Agen parhaimpiin levykäisiin, eli erittäin usein.

Ja varmaankin paras Iggy-levy kahden ensimmäisen soolokiekon ohella?

10/11

Aistiainen: Paraguay

#1160 kirjoitettu 13.08.2023 05:48

Blur - The Magic Whip

On hyvä levy. Varsinkin edelliseen levyyn "Think Tank" verrattuna. Välissä oli 12 vuoden tauko joten comeback levyksi oikein hyvä. Ei turhaa täytettä.

On se Blur kova bändi ja kovia biisejä vaikka muille jakaa.