Mikseri.net

#1282 kirjoitettu 04.02.2024 13:03

Mikko Kuustonen - Abrakadabra

Sattumalta löysin kirpparilta jatko-osan vaimon levyhyllystä bongaamalleni Mustalle jalokivelle. Vähintäänkin yhtä tiukkaa soitantaa ja huippubiisejä.

#1283 kirjoitettu 04.02.2024 20:09

Keikkakokemusta tukemaan kuuntelin Sir Elwoodin hiljaisten värien katalogin läpi. Ei ole koskaan ollut suosikkeja, mutta tasaisen hyviä levyjä, selkeä oma lokerikkonsa tyylin suhteen ja hienoja biisejä siellä täällä. Pitää myös mainostaa, että Jose Riikonen kirjoittama tuore kirja bändistä taitaa olla top-5 bändikirjoja mitä olen lukenut

#1284 kirjoitettu 05.02.2024 14:51

No nyt tuli kuunneltua tällainen amerikkalainen rockia, funkia ja soul -vaikutteita yhdistelevä albumi vuodelta 1976...


Automatic Man - Automatic Man

Tälle yleisarvosana 9/11...


Tossa maistiainen albumilta: Automatic Man - There's A Way


Ja tossa infoa:
Wiki: Automatic Man
Discogs - Automatic Man

#1285 kirjoitettu 05.02.2024 15:47

Tulipa kuunneltua toinenkin amerikkalainen rockia, funkia ja soulia yhdistelevä albumi... Tällä kertaa vuodelta 1977...


Law - Breakin' It

Tälle yleisarvosana 8/11...


Tossa maistiainen albumilta: Law - Call Me The Ram
Ja tossa heti perään toinen: Law - That's What Love Can Do


Ja tossa infoa: Discogs: Law - Breakin' It

#1286 kirjoitettu 05.02.2024 16:37

Kolmas kerta toden sanoo... Eli kuuntelin myös tällaisen amerikkalaisen soul, funk ja blues rock vaikutteita sisältävän albumin vuodelta 1972...


Rastus - Steamin'

Tälle kanssa yleisarvosana 8/11...


Tossa maistiainen albumilta: Rastus - Love You
Ja tossa toinen kyytipojaksi: Rastus - What Will It Take


Infoa tuolta: Discogs: Rastus - Steamin'

#1287 kirjoitettu 05.02.2024 17:21

Innostuinpa kuuntelemaan tällaisen amerikkalaisen soul albumin vuodelta 1971... Tätä ei löydy kokonaisena videona YouTubesta, mutta kylläkin 9 piisiä käsittävänä soittolistana Lee Moses -aihekanavalta...


Lee Moses - Time And Place

Tälle yleisarvosana 8/11...


Tossa maistiainen albumilta: Lee Moses - Free At Last
Ja tossa boonus: Lee Moses - California Dreaming


Ja tossa levyinfoa: Discogs: Lee Moses - Time And Place

#1288 kirjoitettu 05.02.2024 21:19

Kuuntelinpa vielä tällaisen amerikkalaisen psykedeelisen rock, funk ja soul vaikutteisen albumin vuodelta 1970...


Rare Earth - Ecology

Tälle yleisarvosana 10/11...


Tossa maistiainen albumilta: Rare Earth - Long Time Leavin'

Ja tuossa tuo albumin yli 10 minuuttinen klassikko: Rare Earth - (I Know) I'm Losing You


Infoa tuolta:
Wiki: Rare Earth
Discogs: Rare Earth - Ecology

#1289 kirjoitettu 09.02.2024 12:27

Idaho - The Forbidden EP

Onko tämä nyt sitten mikään kokonainen levy, viisi kappaletta ja parikymmentä minuuttia? Kuukauden päivät sitten uudelleenjulkaistu, vuonna 1997 ensimmäisen kerran. Aah, legendaarinen Idaho, yksi tuon aikakauden fiksaatioistani! Tuossa vaiheessa bändi oli Jeff Martin ja Dan Seta, molemmat soittivat 4-kielisiä kitaroita, ja Jeff lauloi ja hoiti kaiken muun (mikä ei kovin paljon ollut…). Tiesin kyllä että tämän voi mieltää slo-coreksi, mutta että vielä dream poppia (sez Bandcamp)? Joka tapauksessa hienoa musiikkia.

#1290 kirjoitettu 10.02.2024 19:36

Satyricon - Nemesis Divina

#1291 kirjoitettu 14.02.2024 23:58

Tommi Läntinen - Punainen graniitti

Tämän kuuntelin Spotifystä, mutta sattumalta tänään kyseinen levy oli ilmestynyt fyysisenä ostettavaksi paikalliselle kirpparille.

Tommi Läntinen heitti viime kesänä tiukan keikan Kuusamon Olutfestareilla ja olen kuullut että Punainen graniitti olisi hänen läpimurtolevynsä, osaamista ysäriltä. Odotukset olivat siis korkealla.

Mutta täyttä paskaahan tämä on iskelmällistä Rööperin kuuta lukuunottamatta. Hyvin kaukana ollaan esim. toisen saman aikakauden pitkätukkalaulaja-lauluntekijän Mikko Kuustosen meiningistä. Sanoitukset aiheuttavat myötähäpeää, eikä laulumelodiat -tulkintoineen ole sieltä parhaasta päästä. Harmi.

#1292 kirjoitettu 16.02.2024 17:48

Taas keikkaa varten, olen perehtynyt Miljoonasateen tuotantoon - ja yllätyin positiivisesti. Sen verran pitää rajata, että etenkin kaksi ensimmäistä levyä uppoaa hyvin. Sanoisinpa että nuo 88 ja 89 ilmestyneet Pesuhuoneesta keittiöön ja Laukauksia viulukotelossa edustivat jonkinlaista uuden aallon soundia ja tyyliä, mihin olen aika vähän törmännyt aikalaisilla. Monet suomirokin klassikkot on aika tuhnuisesti tuotettu (okei, ajan soundi-ihanne ja 10 vuoden aikaero), mutta nuo soi mielenkiintoisesti. Heikki Salo oli heti valmis sanoittaja (tosi n olisi ollut ikääkin jo yli parinkympin). Tiedän että heillä on hienoja biisejä paljonkin, mutta näissä kahdessa ekassa on sellaista soundia ja jonkinlaista nuoruuden intoa joka vetoaa.

#1293 kirjoitettu 17.02.2024 11:03

YLE Areenan videotarjonnasta livekonsertti "Vesterinen yhtyeineen". Hyvin soiva iso bändi ja hyvät laulajat. Ei mielimusiikkiani, mutta arvostan osaavaa tekemistä. Paikalla ollut yleisö eli biiseissä mukana ja sehän on kai live-keikoilla tavoitteena ja pääasiana.

#1294 kirjoitettu 19.02.2024 08:38

Begemot kirjoitti:
näissä kahdessa ekassa on sellaista soundia ja jonkinlaista nuoruuden intoa joka vetoaa.


Hihittelin kun luin, että varhainen uusi aalto vetoaa. Olen saanut vähän sellaisen kuvan taiteestasikin

/ot
Teppo Mäkynen & Timo Lassy. Oli ennakkoluuloja mut toimiva levyhän tämä.

#1295 kirjoitettu 20.02.2024 07:19

Yle Areena live-konsertti "M1 studiossa Timo Kiiskinen" v. 2015. https://areena.yle.fi/...

Kiiskinen esittää suomentamiaan, jazz-trumpetisti Chet Bakerin ohjelmistoon kuuluneita kappaleita joista vanhimmat ovat 1930-luvulta. Viisimiehisessä bändissä musisoivat mm. trumpetisti Verneri Pohjola ja pianisti Seppo Kantonen. Vähäeleistä ja tyylikästä musisointia. Sen verran vaikeasta taiteenlajista on kysymys, että kappaleet tuskin jäävät päähän kertakuuntelulla koska pelkästään melodioita on vaikeaa tavoittaa saati laulaa.

Kuin sattuman oikusta olen soittanut settiin kuuluvaa "There'll never be another You"-biisiä bändissäkin omana sovituksena; lienee turhaa edes mainita että kyse oli merkittävästi Kiiskisen bändin sovitusta yksinkertaisemmasta tanssibändin swing-versiosta.

#1296 kirjoitettu 20.02.2024 19:06

AnttiJ kirjoitti:
Yle Areena live-konsertti "M1 studiossa Timo Kiiskinen" v. 2015.


Taitaa olla sama Kiiskinen joka teki 1990-luvun puolivälissä niitä hienoimpia suomenkielisiä rock-levyjä, mm. Suuri mies. Monitaitoinen ja -tahoinen kaveri!

Noh, minä kuuntelin tämän :
J Mascis - What Do We Do Now

Runsas pari viikkoa sitten ilmestyneeltä levyltä olen kuullut aiemmin muutaman kappaleen, mutta nyt kuuntelin levyn kokonaan. Omalla tavallaan tämä on täydellistä poppia. Mascisin kitarat soivat akustisvoittoisessa ympäristössäkin tutun dinosaurisesti, ja ah niin kauniisti. Siis todella komeasti.
9/10.

#1297 kirjoitettu 21.02.2024 07:31

cedarbear kirjoitti:
AnttiJ kirjoitti:
Yle Areena live-konsertti "M1 studiossa Timo Kiiskinen" v. 2015.


Taitaa olla sama Kiiskinen joka teki 1990-luvun puolivälissä niitä hienoimpia suomenkielisiä rock-levyjä, mm. Suuri mies. Monitaitoinen ja -tahoinen kaveri!



Sama mies joka on tehnyt biisejä ja sanoituksia myös muille artisteille ja toiminut muistaakseni myös taustalaulajanakin. Todellinen musiikin monitoimityökalu. Omia älppäreitä on tehtynä kymmenkunta.

Kiiskinen on kertonut, että hän soitteli rokkibändissä kitaraa keikoillakin ja päätyi menemään soitonopettajalle kitaratunneille. Hyvin nopeasti Kiiskinen ja opettaja totesivat kuulemma, ettei Timo ymmärrä kitaransoitosta mitään, joten mies päätti siirtyä pääosin laulajaksi. Ehkä tilanne ei ollut sentään ihan noin dramaattinen koska ei Kiiskinen ole kitaraa kuitenkaan kokonaan jättänyt vaan hyödyntää sitä mm. demojensa tekemisessä. Kiiskisen muille tekemiä, levytettyjä kappaleita on kymmeniä joista suurimpia hittejä ovat Sami Saaren esittämä "Ainutkertainen" ja Samuli Edelmanin "Sininen sointu".

#1298 kirjoitettu 21.02.2024 17:06

Kai tämä kokonaisesta levystä käy: kuuntelen tällaista australialaisen Ramble Records -levy-yhtiön soittolistaa (osoitteessa hearthis.at) ”Amerivan Primitive Guitar & Avant-Folk #1”, kestoa n. 100 minuuttia. Ramble Records ’is specializing in under-represented outsider music’, joten sitä saa mitä tilaa, tämmöstä helskyttelyä, ihan helposti lähestyttävää, mutta aika kevyttä.

#1299 kirjoitettu 23.02.2024 10:19

Snacke kirjoitti:
Begemot kirjoitti:
näissä kahdessa ekassa on sellaista soundia ja jonkinlaista nuoruuden intoa joka vetoaa.


Hihittelin kun luin, että varhainen uusi aalto vetoaa. Olen saanut vähän sellaisen kuvan taiteestasikin

/ot
Teppo Mäkynen & Timo Lassy. Oli ennakkoluuloja mut toimiva levyhän tämä.


Heh, pitää vissiin lopettaa Ratsian käyttämistä voksujen miksausreferenssinä

Atomic Swing: A Car Crash in the Blue. Tälläinen levy tuli otettua haltuun. Hieman ihmettelin, että miten tälläinen ysäri-indie, joka 2020-luvulla kuulostaa hyvällä tavalla retron retron retlolta, on voinut mennä ohi korvien, kun tuo aikakausi on lanattu tuosta genrestä aika hyvin, mutta johtunee siitä, että oli ruotsalainen bändi eli onko jäänyt sitten brittiverrokkien jalkoihin.

Mutta levy oli varsin hyvä. Hyviä biisejä, joissa rollarihenkistä loppujamittelua usein.

#1300 kirjoitettu 23.02.2024 19:20

Bardo Pond - Volume 9

Tänään ilmestyi BP:n "archive recordings" -sarjan uusin, kokoelma 2000-luvun alkupuolella äänitettyjä biisejä. Onhan näissä vanhaa taikaa jäljellä, vähän surullista vain, että vähän siltä alkaa vaikuttaa, että tuskin tältä bändiltä enää koskaan mitään uutta ilmestyy. Levyn päättävä War is Over part 2 on kyllä helvetillisen hienoa metelikaaosta, vaan eipä ole sotakaan ohi.

#1301 kirjoitettu 23.02.2024 20:02 Muok:23.02.2024 23:19

Hibushibire - Magical Metamorphosis Third Eye (2023)

No tuleepa sieltä nyt meteliä kerrakseen: Japanissa tehdään vielä tällaista aivan vallatonta päättömän raskasta psykedeelistä rockia. Tuottajana ja vähän kai kitaristinakin on Makoto Kawabata (eli Kawabata Makoto japanilaisittain) Acid Mothers Templestä, joten ei ihme. Tavallaan huvittavaa, mutta osin kivaa kuunneltavaa.
(Kuka muistaa minä vuonna Acid Mothers Temple soitti Tampereen Tulliklubilla? Saattoi olla sama vuosi kun myös Keiji Haino kävi siellä! Oi niitä aikoja...)

cedarbear muokkasi viestiä 23:17 23.02.2024
Tietotoimisto kertoo: SE vuosi oli 2002, mutta kyllähän AMT kävi Suomessa myös 2004, ja monesti sen jälkeenkin…

#1302 kirjoitettu 29.02.2024 14:49

YLE Areena "Valmiina pyörii: The Spencer Davis Group". Puolituntinen livekonsertti 60-luvulta Helsingissä vuodelta 1967. https://areena.yle.fi/...

Tiukka bändi, joka esitti tietysti suuret hittinsä "I'm a man" ja "Gimme some lovin". Vaikka bändi oli komppikitaristi Davisin, oli päivänselvää että solisti/soolokitaristi/urkuri Stevie Winwood (14 v. aloittaessaan bändissä!) oli bändin stara. Kannattaa kiinnittää huomiota rumpali Pete Yorkin ja basisti Muff Winwoodin soittotyyleihin, joita ei poppi- ja rock-bändeissä juurikaan enää nähdä. Mukava nostalgiapläjäys iltapäivän ratoksi.

#1303 kirjoitettu 03.03.2024 19:54

Slift - Ummon (2020)

Nyt vasta olen paremmin tutustumassa tähän yhtyeeseen, mutta veikkaan että se kannattaa. Vanhemmasta päästä tuotantoa aloittelen, eiköhän tämä tästä. Suosittelen lämpimästi.

#1304 kirjoitettu 03.03.2024 21:15

Deep Purple - Burn

Taas kerran piti panna soimaan tämä, ja taas tajuta kuinka ihmeellistä aikaa tuo oli, kun pystyttiin tällaisia taideteoksia tekemään. Ei yhtään huonoa biisiä, soitto ja laulu täydellistä tykitystä! Tässä on bluesia mukana sopivin elementein, joka miellyttää, tämä siksi itselleni Purple-albumeista ehkä mieluisin. Mutta niin paljon muutakin hienoa, kun bluesiin ei jäädä makaamaan, vaan se on kuin tehokeino ja tunteen välittäjä muiden hienouksien joukossa. Ja nuo riffit! Hard Rockia hyvillä riffeillä! Ei sitä juuri nykyisin kuule, ovat korvanneet riffit vitos-valli-jyrällä, johon sitten lauletaan päälle kovaa ja korkealta. Paskaltahan sellainen kuulostaa, mutta näkyy sekin monille kelpaavan. Joten mikä ettei, jos joku tykkää paskasta, se on ok, itse en niin välitä, kun on parempaakin tarjolla.

#1305 kirjoitettu 04.03.2024 01:04 Muok:04.03.2024 01:09

cedarbear kirjoitti:
Slift - Ummon (2020)

Nyt vasta olen paremmin tutustumassa tähän yhtyeeseen, mutta veikkaan että se kannattaa. Vanhemmasta päästä tuotantoa aloittelen, eiköhän tämä tästä. Suosittelen lämpimästi.

Kävin kuunteleen pätkän. Olen lumisen metsän keskellä pelkän puhelimen varassa. Eli ei mitkään hyvät kamat kuunteluun. Kuuntelin kuitenkin tuon Deep Purplenkin vain näin ja hyvä on hyvä paskoilla laitteillakin.

Noh, ensin tuli mieleeni tästä Slift-musasta ajatukset: "köyhän miehen Hendrix", sitten että aika lailla delayta, kaikua, eli "köyhän miehen U2", ja onhan tässä psykedeliaa hakevaa kuviota. Mutta pitää kuunnella hieman paremmilla kamoilla. Purple toimii kaikilla kamoilla, kun se on tuttu. Kaikki ei välttämättä, kun ei ole etukäteistä näkemystä. Muuten en siis musasta sen kummemmin tajua mitenkään tietoihmisenä, vain tunneihmisenä.

Siis kuuntelin vain muutaman minuutin. Joten ei tämä nyt mikään vakavastiotettava arvio ole tietenkään.

#1306 kirjoitettu 05.03.2024 11:49

Slift - Ilion (2024)

Sub Popille on trio siirtynyt, eli kertoo jotain laadusta(?) tai odotuksista. Tää ei iskenyt edellisen levyn lailla, tässä on liikaa huutolaulua vai mitä helvettiä se on. Biisit on moniosaisia ja pitkiä, eli kovasti progen sävyjä. Miljoona muutakin genreä on mainittu. Tuubilivet on kuitenkin varsin innostavia, eli elävänä bändi on ehkä kuitenkin kiinnostava. Rentoa kitaranrevittelyä on levyllä vähän jos lainkaan. Yksinkertaiseen musiikkimakuuni tässä on kai vähän liikaa aineksia.

#1307 kirjoitettu 05.03.2024 12:05

Lucifer V (2024)

Tämä uutukainen on soinut lujalla melkeinpä päivittäin koko helmikuun. Onneksi on bändin kliseisestä nimestä huolimatta ns. koko perheen musiikkia. 70-lukulaisittain äänitettyä melodista hard rockia. Ja laulaja Johanna on i-i-i-ihana.

At the Mortuary

#1308 kirjoitettu 05.03.2024 17:24 Muok:05.03.2024 17:24

Kardemimmit: Sisko muistatko?

Maija Pokela, Jutta Rahmel, Anna Wegelius ja Leeni Wegelius soittavat kanteleita ja laulavat. Ovat soittaneet yhdessä jo vuosikausia... Kansanmusiikkipohjaista musiikkia.

Gartza1962 muokkasi viestiä 17:24 05.03.2024

#1309 kirjoitettu 06.03.2024 19:23

Springtime - Springtime (2021)

Ajattelin (kun kevät on jo ehkä tuloillaan) palata tähän kolmen vuoden takaiseen klassikkoon. Todella kattava ja tyhjentävä Wikipedia-artikkeli muuten löytyy tästä levystä (niille jotka eivät ’pysty’ tällaista kuuntelemaan). Niin, edelleenkin tämä on niitä harvoja kestäviä taideteoksia viime vuosilta, aussitrion toistaiseksi ainut tekele. Täysin poikkeuksellinen, monipuolinen kokonaisuus ja improvisaation voimaan luottava. Jostain syystä Gareth Liddiardin kitarointi ja vokalisointi antaa aiheen käyttää adjektiivia sporadinen, vaikka en tiedä osuuko se kohdalleen. Taitaa olla klisee tämäkin: levy on haastava mutta palkitseva.

#1310 kirjoitettu 07.03.2024 23:00

Wilco Schmilco. Kävin tämän levyn kiertuetta katsomassa, ja on hyvä. Kivaa folkrockia juu, mutta parasta on silti laadukkaat Captain Beefheart - fiilistelyt. Seuraavaksi Spotlight Kid.

#1311 kirjoitettu 08.03.2024 22:45 Muok:08.03.2024 22:46

Dylan Highway 61. Onpas aikaa edellisestä kuuntelukerrasta, joka oli kirjastossa 90-luvulla. On kappaleita tullut sen jälkeen irtotavarana toki kuunneltua, mut ei tällai putkeen. Ollu vissii muuta tekemistä. Ihan toimiva levy.

Tosi kaoottinen ambienssi välillä, vähän niinku pienellä lapiolla särölle menevää treenikellaria.

Snacke muokkasi viestiä 22:45 08.03.2024

#1312 kirjoitettu 09.03.2024 22:56

Paramore - After Laughter. Todella kova A-puoli, niinku singleinä ja kokonaisuutena. B kova myös, mut enemmän teksteinä. Synkkä tunnelma jonkinlaisesta pirtsakkuudesta huolimatta on todella hienosti kokonaisuutta kasassa pitävä voima tälläkin levyllä.

#1313 kirjoitettu 13.03.2024 00:00

Arppa - Valeria

Olen aina, eli muutaman vuoden, halunnut tykätä Arpan musiikista. Jotenkin vaan niin sympaattisen ja maanläheisen oloinen tyyppi. Joskus ehkä vuosi siten kuuntelin muistaaksen Kinovalon alla - levyn muutamia biisejä, mutta silloin homma ei oikein uponnut.
Mutta tämä uusin levykokonaisuus on silkkaa neroutta. Rentoa tarinankerrontaa. Artisti tietää omat rajansa ja on saanut taustabändiinsä itseään parempia muusikoita soittamaan. Antaa myös inspiraatiota omaan tekemiseeni. Tämmöseen pitää pyrkiä.

#1314 kirjoitettu 14.03.2024 14:52 Muok:14.03.2024 21:31

Fitz muokkasi viestiä, koska se oli forumin sääntöjen vastainen 21:30 14.03.2024

#1315 kirjoitettu 14.03.2024 21:32 Muok:14.03.2024 21:33

Nokkela yritys, mutta laitellaan kuitenkin ne mainokset sinne niille tarkoitetulle alueelle, eli Demot-osioon

#1316 kirjoitettu 20.03.2024 14:29

Ride - Original Album Series (5CD)

Kuuntelinpa tässä parin päivän sisällä tällaisen viiden levyn boxin, Ride-yhtyeen tuotantoa vuosilta 1990-96. Eka levy on oikeastaan kahden eepeen yhdistelmä, muut ihan oikeita. Shoegaze-genren parhaita, ehkä jopa menestynein akti oli Ride, keulahahmona Andy Bell, joka tuon jälkeen käväisi basistina Oasiksessa. Periaatteessa hienoa musiikkia, toki vähän tylsää nykykorvilleni, mutta välillä kitarat jyräävät ihan rapsakasti ja lauluharmoniat ovat perin miellyttäviä - tulee mieleen Wishbone Ash! Levyistä keskimmäinen Going Blank Again on paras kokonaisuus, taisin sen silloin joskus omistaakin, koska niin tutulta tuntuu. Vitoslevy Tarantula soundaa jo vähän erilaiselta ja siltä löytyy myös muutama todella hieno hetki, mm. biisi Mary Anne, joka kuulostaa vahvasti Crazy Horselta letkeine kitaroineen ja instrumentaaliosuuksineen.

#1317 kirjoitettu 27.03.2024 09:17

David Torn - Tripping : Over : God (1995)

Vuonna 1990 aivoleikkauksen seurauksena toisen korvansa kuulon menettänyt Torn on edelleen aktiivinen, nyt 70-vuotiaana. Yksi omintakeisimpia kitaristeja, ehdottomasti rockinahan tätä pidän, vaikka myös avantgarde on mainittu. Tämä on myös näitä levyjä ”jonka taisin omistaa”, sillä aivan tuttua on, ja lisäksi helvetin hienoa ja monipuolista. Hyllystäni löytyy muuten miehen vuoden 1996 levy ”What Means Solid, Traveller”, joka on kai sitten vielä parempi. Olihan minulla myös vuoden 1987 ”Cloud About Mercury” vinyylinä ja Splattercell-nimellä myöhemmin ilmestynyt harvinaisuus. Niin että onko tämä nyt ”laadun” tae?

#1318 kirjoitettu 02.04.2024 20:05

Rosali - Bite Down (2024)

Oikein kiintoisan Rosali Middlemanin haastattelun luin Aquarium Drunkard -julkaisusta, ja nyt sitten tuoreeltaan tämä levy. Hhmm, Rosali on se nainen, joka on viimeisen parin vuoden sisällä tehnyt omalla nimellään soolokitaralevyn Chokeweed, ja toisenkin nimellä Edsel Axle, ja lisäksi rumpalin kanssa kaksi muuta, otsikolla Monocot. Nuo kaikki ovat olleet minulle mieluisimpien julkaisujen listalla. Tämä Bite Down on sitten sen laulaja-lauluntekijä(-kitaristi) Rosalin (yhtye)levy, ja kyllä tämäkin menettelee. Jotenkin vähän laimea, mutta kyllä tältäkin löytyy monta hyvää biisiä, vaikkapa outoa kitarismia sisältävä Hills on Fire, menevät My Kind ja Hopeless, kitaravetoinen Slow Pain, Crazy Horsemaiseksi mainittu Change Is in the Form - no siinä on kyllä vähän crappy guitars - ja kaunis levyn päättävä May It Be on Offer. Eli hyvinkin puolet levystä ihan kelvollista kamaa: tutuista aineksista koottua, mutta kuitenkin jotenkin tuoretta. Laulupuolesta tulee mieleen 70-luvun brittifolkrock, eli se on kaunista. Haastattelussaan Rosali muuten listaa suosikkikitaristeikseen Neil Youngin, Ira Kaplanin ja Richard Thompsonin, eli aika nappiinhan tuo meni!
Suosittelen (-> Bandcamp).

#1319 kirjoitettu 03.04.2024 18:06 Muok:03.04.2024 19:56

Rose City Band - Summerlong (2020)

Yhtyeen nimestä huolimatta tämä on oikeastaan Ripley Johnsonin (Wooden Shjips - ja Moon Duo -yhteyksistä myös perin tuttu karvanaama) sooloprojekti ja sen eka - sorry, taisikin olla toka - levy. Tavallaan tämä on countrylevy, mutta psykedeliasävytteinen, kas kun tuo p-käsite on niin kovin laaja ja epämääräinen, ja kun Johnson on periaatteessa näitä p-miehiä. Biiseistä Floating Out kulkee komeasti, ja eniten Moon Duo -moodissa. RCB on tehnyt pari levyä jo tämän jälkeenkin, ja taidan nekin tsekkailla joskus.

cedarbear muokkasi viestiä 19:56 03.04.2024

#1320 kirjoitettu 05.04.2024 19:28

Heron Oblivion - s/t (2016)

Superyhtyeeksikin nimetyn kokoonpanon ilmeisesti ainoaksi jäänyt levy on piristävää kuunneltavaa: kuulaat vokaalit ja helvetinmoisen purevat kitarasoundit, siinäpä oiva yhdistelmä. Laulaja-rumpali on Meg Baird ja kitara/basso-osastossa on Comets on Fire -yhtyeen- sen, jossa myös Ben Chasny vaikutti - miehiä, joten ei ihme. Riyl Major Stars ja niin poispäin!